Mistä kaikkein vahvimmat sielut tunnistaa?

Eivät välttämättä koreile ulkonäöllään eivätkä koe tarvetta olla äänessä koko ajan. Ovat hyviä niin kuin ovat.

Se että on jonkun törkeiden juttujen kohteeksi, sellaisten, joiden kohteeksi ei kukaan muu ainakaan suomalainen ole joutunut, siitä ole varma.

On hieman tekopyhää väittää, että tuon ottaisi moni vain upeana vahvistavansa kokemuksena katkeroitumatta tai kevyin hymyyn huh olipas kokemusrikasta. Kyseiselle henkilölle joka ihannoi tuollaista suhtautumista, voitaisiin järjestää samat ja olisi todennäköisesti jo heittänyt veivinsä tai hullujen huoneella. Se, joka ei ole, on vahva.

Katkeruus ei liity vahvuuteen. Päinvastoin se tarkoittaa suunnilleen, että ihan sama, mitä on tehty tai tehdään.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeuksista huolimatta jaksaa uskoa hyvään. On pyyteettömästi hyvä. Nämä ihmiset ovat harvassa. Ja monesti heitä kohdellaan yhteiskunnassamme silti väärin.

Valitettavasti suurin osa katkeroituu vaikeuksista :(

Ei kosta niille ihmiselle, jotka ovat häntä satuttaneet. Auttaa niitäkin, jotka eivät voi antaa mitään takaisin hänelle itselleen.

Suurista vaikeuksista huolimatta eivät menetä toivoaan. Ovat usein kokeneet paljon vastoinkäymisiä ja menetyksiä, silti ovat muille ystävällisiä ja empaattisia.

Suuresta empatiakyvystä.

Vierailija kirjoitti:

Eivät välttämättä koreile ulkonäöllään eivätkä koe tarvetta olla äänessä koko ajan. Ovat hyviä niin kuin ovat.

Tuo ei liity aiheeseen mitenkään.

Vahvalla sielu / haiseva pieru. Siitä

Silmät

Eivät hätkähdä enää pienistä asioista.

Sielua ei ole olemassa. M28

Vierailija kirjoitti:

Näkevät kauneutta ympärillään ja jaksavat olla muille ystävällisiä vaikka itse kävelevät läpi helvetin

Pahinta paskapuhetta mitä tiedän. Eli höpistä psykohöttöä nynnyy kukista ja kauneudesta ja samalla olla rikosten uhri. Oletko täysijärkinen. Olet todennäköisest joku valoa ja iloa ihminen.

Toisaalta ei ole kenenkään asia kuinka ystävällinen tai iloinen joku on ikinä, olkoon ollut ihan millainen elämä tahansa!

Kovia kokeneita, mutta pinnalla pysyneitä tai pinnalle päässeitä. Kaikesta huolimatta jaksavat pysyä ystävällisinä. Uskaltavat kuitenkin ilmaista mielipiteensä. Puuttuvat epäkohtiin ja puolustavat muita.

Älykkäämmät ihmiset on niitä jotka eivät heikkona mene nyyhkyttämään muille vaikka on tehty uskomattomia rikoksia varsinkin jos eivät voi todistaa. Ehkä kuitenkin kertovat näistä joskus eteenpäin, mutta niin että ei muut voi väittää mitään, kuten hulluksi, koska nolaus on joskus paras rangaistus pahantekijöille, jos muuta ei voi. On siihenkin keinot. Sielujutut ja psykolointi voi tunkea takapuoleensa kukin.

Vierailija kirjoitti:

Nää ihmiset on käyny niin sanotusti alakerrassa mutta tulleet sieltä takaisin katkeroitumatta. Nää ihmiset yleensä omaa suurimman empatian myöskin. Nää ihmiset on nähny kaiken pahan muuttumatta itse pahaksi. 

Se on vahva sielu. Mä tunnen yhden. 

Se ei tee sielua vahvaksi että kokee pohjat mutta se tekee jos on kyky kuvitella kaikenlaista elämässä tapahtuvaksi eikä siten tuomitse ketään mistään suunnasta. Tällainen on vahva sielu. Tosin aika yksin saapi olla, koska eihän sitä muut tunnista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää ihmiset on käyny niin sanotusti alakerrassa mutta tulleet sieltä takaisin katkeroitumatta. Nää ihmiset yleensä omaa suurimman empatian myöskin. Nää ihmiset on nähny kaiken pahan muuttumatta itse pahaksi. 

Se on vahva sielu. Mä tunnen yhden. 

Mistä tälläisen ihmisen tunnistaa? Ja mistä tiedät, että tunnet sellaisen?

Itse olen sellainen, mutta en tiedä mistä minut voisi tunnistaa. Läheiseni tuntevat minut. Tuntemattomille olen ystävällinen. No ehkä siitä voisi tunnistaa, että uskallan tarpeen vaatiessa puhua henkilökohtaisista asioista melkein kelle vaan, kuten myös kuunnella toisen tarinaa. En vaivaannu kovin helposti.

Ei sitä huomaa tosta noinvaan

Siitä kuin muutkin: ovat mielikuvituksen tuotetta.

Keskity treenaan omaa sieluas vai joko se on myyty?

Siitä, että jaksavat uskoa hyvään ja toivoa parasta vaikka olisivat käyneet läpi millaisen h e l v e t i n tahansa. Vaikka ajattelisivat, että kohtaamansa vaikeudet ovat epäoikeudenmukaisia ja olisivat vihaisia ja surullisia siitä, että ovat olleet vääryyden kohteena, eivät silti katkeroidu siinä mielessä, että ajattelisivat kaiken olevan pahaa ja ettei kannata edes yrittää. Sen sijaan jaksavat yrittää ja aloittaa kaiken alusta vaikka sata kertaa uudestaan.

Jaksavat myös pysyä ystävällisinä ja empaattisina muita ihmisiä kohtaan. Eivät ajattele, että omat vaikeutensa olisivat jotenkin poikkeuksellisen pahoja vaikka välillä siltä tuntuisi.

Eivät nosta itseään jalustalle tai kehuskele vahvuudellaan. Eivätkä toisaalta toitota kaikelle kansalle sitä kuinka kamalan vaikeaa on ollut. Usein pitävät itseään heikkoina eivätkä ymmärrä kuinka vahvoja oikeasti ovatkaan.