Miksi äitini aina sanoo, että ei hänellä ollut vaikeuksia lasten kanssa?
Aina jos mainitsen jostain mikä on lapseni kanssa ollut haasteellista käytöksen tai kasvatuksen suhteen, äitini sanoo että no jopas on, ei hänellä ole ollut mitään vastaavaa. Kauhistelee miten hirveän temperamenttinen lapseni on, mahtaa olla hankalaa. Mun mielestä normaalia uhmaikää vaikka se että lapsi vastaa joka toiseen asiaan "ei!". Onko aika kullannut muistot? Sen mitä itse muistan äitini kasvatuksesta kun olin lapsi ja nuori, hän sai aika usein raivareita joita ei ikinä pyydellyt anteeksi ja isoimmat ongelmat lakaistiin maton alle.
Kommentit (6)
Kuule ap, jos oisit vähänkään älykkäämpi tajuasit kysyä asiaa äidiltäsi etkä meiltä.
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä osa haluaa muistaa hyvät asiat, osa vain huonot asiat. Ehkä juuri siksi sinä olet onnettomampi kuin äitisi ja kyse on pelkästä asenteesta. Sinä jäät rypemään itsesäälissä ja kerjäät huomiota, äitisi ohittaa ikävät asiat, joille ei voi mitään. Kyllä hän haluaisi sanoa, että olit pettymys lapsena ja pettymys edelleen, mutta hän tietää, että et sinä tuosta paremmaksi muutu.
Lol mikä kommentti. Ehkä, mutta ehkä ei.
Kasvatus oli paljon helpompaa ennen. Lapsille sanottiin että "tottelet tai itket ja tottelet", eikä kukaan vaatinut, että lapsen tunnetaidot olisi pitänyt huomioida. Lasten uhmailut yksinkertaisesti nujerrettiin aikuisten ylivoimalla.
Aika kultaa muistot. Niin se vaan on. Huomaat sen sitten, kun lapsesi ovat aikuisia.
Olen huomannut sen tuttavistani, ystävistäni ja omastakin elämästä.
Jostain syystä osa haluaa muistaa hyvät asiat, osa vain huonot asiat. Ehkä juuri siksi sinä olet onnettomampi kuin äitisi ja kyse on pelkästä asenteesta. Sinä jäät rypemään itsesäälissä ja kerjäät huomiota, äitisi ohittaa ikävät asiat, joille ei voi mitään. Kyllä hän haluaisi sanoa, että olit pettymys lapsena ja pettymys edelleen, mutta hän tietää, että et sinä tuosta paremmaksi muutu.