Kuoleman halu ilman masennusta.
Tuntuu että olen nähnyt jo tarpeeksi. Olen kokenut jo tarpeeksi. Motivaatiota ei ole elää, mutten koe että olisin masentunut. Nautin jokaisesta päivästä, muttei minua haittaisi jos en huomenna heräisi.
Onko muilla alle 35-vuotiailla samaa?
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Sulla ei taida olla lapsia.
Ei ole. En ole tavannut ihmistä jonka kanssa niitä haluaisin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Sulla ei taida olla lapsia.
Mulla on ja samoja tuntemuksia kuin aplla
Oletko itse heittänyt diagnoosin?
Kuulostaa korkean toimintakyvyn masennukselta.
Itselläni ei ollut elämänhalua useampaan vuoteen ja haaveilin kuolemasta pitkäänkiin 17-27 vuotiaana. Lukio jäi kesken joten olin käytännössä NEET vaikka tilastoista olin siivottu TE-toimiston toimesta.
Pystyin silti opiskelemaan välillä (omaan laskuun, olen äärettömän kiittollinen turhasta opintolainasta valtiolle /s) ja harrastamaan (ns. nauttimaan päivästä). Tilanne hieman parantunut kun olen saanut työn myötä rytmiä arkeen.
Vierailija kirjoitti:
Oletko itse heittänyt diagnoosin?
Kuulostaa korkean toimintakyvyn masennukselta.
Itselläni ei ollut elämänhalua useampaan vuoteen ja haaveilin kuolemasta pitkäänkiin 17-27 vuotiaana. Lukio jäi kesken joten olin käytännössä NEET vaikka tilastoista olin siivottu TE-toimiston toimesta.
Pystyin silti opiskelemaan välillä (omaan laskuun, olen äärettömän kiittollinen turhasta opintolainasta valtiolle /s) ja harrastamaan (ns. nauttimaan päivästä). Tilanne hieman parantunut kun olen saanut työn myötä rytmiä arkeen.
Olen käynyt ammattilaisella ja tehnyt erilaisia testejä. Masennusta ei ole pystytty toteamaan. En koe olevani masentunut. Ap
Se on sitä kun nykyfilosofian mukaan elämällä ei ole mitään merkitystä. Millään ei ole merkitystä. Olemme eläimiä, synnymme ja kuolemme, that´s it. Ei ihme ettei kiinnosta elää. Ootko vihervassari? Ootko kahlannu joogatantraunisiepparikristallimeditaatiokurssit läpi?
Samalta tuntunut aina, mutta tässä sitä edelleen tarvotaan. M46
Olet vain suomalainen.