Seurustelusuhde päättyi punastelun rakia
Mies nauroi punaisuudelleni ja nöyryytti minua. Tunnen syyllisyyttä, kun menin pilaamaan kaiken punastelemalla.
Kommentit (69)
Itsen hyväksymisessä voi auttaa se että opettelee hyväksymään vaikeita tunteita ehdottomasti. Radikaali hyväksyntä. Mieti itseäsi tulipunaisena, ahdistus ja häpeä tulee, älä ahdistu ahdistuksesta, anna sen tulla. Älä mieti onko tunteet hyviä vai huonoja tai kenen syy tai mitä muut ihmiset ajattelee, salli tunne ja pian se menee pois. Tunne ei ole väärä eikä vaarallinen, vain teko voi olla.
Punastelijaa on häpäisty lapsena ja nuorena. Häntä on ivattu, ulkoista olemusta arvosteltu ja hänen reaktioita sosiaalisissa tilanteissa kytätty liiallisesti. Siksi hän kulkee koko ajan ilman suojakuorta. Myös hormonit vaikuttaa. Eräs nainen aloitti hormonihoidot lapsettomuuteen mutta lopetti ne koska alkoi punastella aivan holtittomasti. Monitahoinen ongelma.
Kun on joutunut punastelukierteeseen se on saatava poikki ulkopuolisella avulla, ollaan tavallaan jo liian syvällä. Siispä betasalpaajaa, kunnes aivot oppii ja uskoo että voi olla elämää ilman punastelua.
Pitää myös ottaa huomioon muut punastelulle herkistävät asiat elämässä kuten ruuat, alkoholi, lääkkeet, ihonhoitoaineet. Onko niissä petrattavaa.
Vierailija kirjoitti:
Punastelu on söpöä. MIehet tykkää siitä. Jos tää sun "mies" ei tykännyt, hän ei ollut mies etkä sinä menettänyt hänessä mitään. Hän se menetti.
Voisiko joku selittää, miksi se on miesten mielestä söpöä? Olen itsekin todella herkkä lehahtamaan punaiseksi milloin mistäkin syystä (tai ilman syytä) ja minua on haukuttu siitä. Vasta aikuisena kuulin tuon söpöys-jutun ja olin aika ihmeissäni.
Omasta mielestäni muiden punastuminen on lähinnä tukalan näköistä. Tiedän itse, miltä voimakas punastuminen tuntuu (tuskaiselta ja polttavalta), joten omassa mielessäni yhdistän siihen vaikean ja tukalan olon. Toki tunnen sympatiaa punastelijaa kohtaan, koska kärsin samasta vaivasta itsekin. Mutta en ymmärrä, miten se voi olla jonkun mielestä söpöä. Ei se kaunista ketään.
Vierailija kirjoitti:
Pasi, kukaan ei edelleenkään usko sinua naiseksi.
Seurustelusuhteesi ei pääty punasteluun, ison nenään, vääriin harrastuksiin, työttömyyteen, lyhyyteen tai diasteemaan, vaan olemattomaan itseluottamukseesi. Sen voi ihminen vain itse itselleen rakentaa hyväksymällä itsensä puutteineen ja koettaen parantaa ne virheet, jotka voi.
Ja samasta syystä sinulla ei ole seurustelusuhdetta ikinä ollut eikä tule olemaankaan.
Olen kyllä töissä käyvä keskimittainen naisihminen. En tiedä mikä on diastema enkä tunne ketään Pasiakaan.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Punastelu on söpöä. MIehet tykkää siitä. Jos tää sun "mies" ei tykännyt, hän ei ollut mies etkä sinä menettänyt hänessä mitään. Hän se menetti.
Voisiko joku selittää, miksi se on miesten mielestä söpöä? Olen itsekin todella herkkä lehahtamaan punaiseksi milloin mistäkin syystä (tai ilman syytä) ja minua on haukuttu siitä. Vasta aikuisena kuulin tuon söpöys-jutun ja olin aika ihmeissäni.
Omasta mielestäni muiden punastuminen on lähinnä tukalan näköistä. Tiedän itse, miltä voimakas punastuminen tuntuu (tuskaiselta ja polttavalta), joten omassa mielessäni yhdistän siihen vaikean ja tukalan olon. Toki tunnen sympatiaa punastelijaa kohtaan, koska kärsin samasta vaivasta itsekin. Mutta en ymmärrä, miten se voi olla jonkun mielestä söpöä. Ei se kaunista ketään.
Joo en minäkään ymmärrä. Tukalan näköistä se kyllä on ja varmasti kiusallista asianomaiselle itselleen. Ei siinä mitään söpöä ole. Ulkonäöllisesti ehkä neutraali asia. Ei epämiellyttävä mutta ei kyllä viehättäväkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla loppu toi ongelma, kun lopetin rankan ihon"hoidon".
Tiedän, kuulostaa epäuskottavalta, mutta on totta. Lehahtelin just tollaseks syvän tontunpunaiseksi aivan mitättömistä syistä.
Fyysiset reaktiothan ei ole mihinkään kadonnut, edelleen helposti pulssi kiihtyy ihmisten joukossa, mutta kasvojen mikroverisuonet lopetti ylireagoinnin.
Totta on, melkein kaikissa ihovoiteissa ja aineissa on ärsyttäviä ainesosia jo iho on tietyllä tapaa herkkä. Apteekin tuotteet tai kalliit kosmetiikkamerkit, aina sama juttu. Mutta älä laita poskiin samoja aineita kuin muualle kasvoihin, vaseliini ei minulla ärsytä pahasti punaisia poskia.
Eiköhän jokainen punastelija nyt erota johtuuko punaiset posket jostain kosmetiikkatuotteesta ja psyykkisestä reaktiosta. Kun se punastuminen ei ole ainut joka kehossa silloin tapahtuu vaan yleisesti on vaivaantunut ja häpeällinen olo.
Näin juuri. Oikeastaan meikki- ja kosmetiikkavinkit eivät kuulu tällaisiin ketjuihin lainkaan.
Ai jaa no ei sitten.
T: kova punastelija jolla herkkä iho ja kosmetiikka vaikuttaa valtavasti punasteluun ja punaisuuden syvyyteen ja punaisuuden kestoon.
On hyvin yksilöllistä, miten kosmetiikka vaikuttaa lehahteluihin. Joku saa avun tietystä tuotteesta, kun taas jollekin toiselle sama tuote aiheuttaa oireiden pahenemista.
Ai jaa no ei sitten.
T: kova punastelija jolla herkkä iho ja kosmetiikka vaikuttaa valtavasti punasteluun ja punaisuuden syvyyteen ja punaisuuden kestoon.