Seurustelusuhde päättyi punastelun rakia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen psykoterapiaa. Ongelma ei ole ihosi tai törpöt ihmiset, vaan se että ylireagoit reippaasti traumojesi pohjalta. Tulisi tähdätä esim. siihen ettet häpeä itseäsi turhaan ja opit pitämään puolesi jos tarvetta. Tietty ikävää että olit tuollaiseen tyhmyriin ihastunut mutta on niitä hyviä ja empatiakykyisiäkin miehiä.

Miten tästä voi edes puhua? Tuntuu todella häpeälliseltä. Pelkään, että terapeutti alkaa arvioida ääneen ulkonäköäni tai punastumiseni syvyyttä.

- ap

Voit tietysti myös jauhaa asiasta loppuelämäsi vauvapalstalla, en vaan usko sen auttavan. Ei mikään tule helposti ja elämässä on mentävä pelkoja päin ellei halua junnata paikoillaan.

Minulla on sama ongelma ja nolojen tilanteiden lisäksi, esim sauna+urheilu saavat naamani punaiseksi. Jotkut viinit myös. Näin kypsemmällä iällä (48) olen oppinut hyväksymään itseni, enkä enää häpeä punaisuuttani. Se vaati töitä, mutta lopulta ikä teki tehtävänsä. Minuakin kiusattiin asiasta kaikki koulut läpi. Mies oli törppö ja hyvä, kun pääsit eroon kiusaajasta. Halusin vain sanoa, että tästäkin voi selvitä, omalla hyväksynnällä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sama ongelma ja nolojen tilanteiden lisäksi, esim sauna+urheilu saavat naamani punaiseksi. Jotkut viinit myös. Näin kypsemmällä iällä (48) olen oppinut hyväksymään itseni, enkä enää häpeä punaisuuttani. Se vaati töitä, mutta lopulta ikä teki tehtävänsä. Minuakin kiusattiin asiasta kaikki koulut läpi. Mies oli törppö ja hyvä, kun pääsit eroon kiusaajasta. Halusin vain sanoa, että tästäkin voi selvitä, omalla hyväksynnällä.

Saako kysyä, millä keinoilla pääsit lähemmäksi itsesi hyväksymistä? Teitkö jotain erityistä?

- ap

Siis lopetit seurustelun noin pienen jutun takia?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sama ongelma ja nolojen tilanteiden lisäksi, esim sauna+urheilu saavat naamani punaiseksi. Jotkut viinit myös. Näin kypsemmällä iällä (48) olen oppinut hyväksymään itseni, enkä enää häpeä punaisuuttani. Se vaati töitä, mutta lopulta ikä teki tehtävänsä. Minuakin kiusattiin asiasta kaikki koulut läpi. Mies oli törppö ja hyvä, kun pääsit eroon kiusaajasta. Halusin vain sanoa, että tästäkin voi selvitä, omalla hyväksynnällä.

Mites parisuhde tai seurustelu, kuinka olet sillä rintamalla selvinnyt? Itselleni tuntuu vaikealta olla miehen lähellä tai kasvotusten, koska pelkään että minulle nauretaan. Nyt mikään seurustelu ei ole ajankohtaista, mutta JOS joskus myöhemmin...

- ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla loppu toi ongelma, kun lopetin rankan ihon"hoidon".

Tiedän, kuulostaa epäuskottavalta, mutta on totta. Lehahtelin just tollaseks syvän tontunpunaiseksi aivan mitättömistä syistä.

Fyysiset reaktiothan ei ole mihinkään kadonnut, edelleen helposti pulssi kiihtyy ihmisten joukossa, mutta kasvojen mikroverisuonet lopetti ylireagoinnin.

Totta on, melkein kaikissa ihovoiteissa ja aineissa on ärsyttäviä ainesosia jo iho on tietyllä tapaa herkkä. Apteekin tuotteet tai kalliit kosmetiikkamerkit, aina sama juttu. Mutta älä laita poskiin samoja aineita kuin muualle kasvoihin, vaseliini ei minulla ärsytä pahasti punaisia poskia.

Itsekkin punastelin nuorempana paljon, kun olin tosi ujo.

Ujo ja epävarma olen joissain tilanteissa vieläkin, mutta olen aika hyvin ne oppinut hallitsemaan ja peittämään. Punastelukin on sen myötä lähes loppunut.

Ketjun myötä muistui mieleeni monia tilanteita, kun jonkun on ihan pakko ollut aina mainita punastumisesta ja se on entisestään aiheuttanut ahdistusta. Jotkut ihmiset ei vaan yhtään osaa lukea tilannetta tai tajua miten kiusallista sille punastujalle on se itse punastuminen ja ennenkaikkea siitä mainitseminen.

Ja sitten on niitä ketkä oikein nauttivat kun saavat toisen hämilleen, kato miten sain sut punastumaan.

Jos tapailukumppanisi pyysi aidosti anteeksi ja oli pahoillaan en olisi suhdetta tuohon lopettanut. Mutta ehkä ap:lle se oli niin suuri nöyryytys ettei mies enää tuntunut samalta.

Mutta noita häpeäntunteita olisi hyvä oppia käsittelemään ja itsetuntoa parantaa. Elämä vähän helpottuu. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla loppu toi ongelma, kun lopetin rankan ihon"hoidon".

Tiedän, kuulostaa epäuskottavalta, mutta on totta. Lehahtelin just tollaseks syvän tontunpunaiseksi aivan mitättömistä syistä.

Fyysiset reaktiothan ei ole mihinkään kadonnut, edelleen helposti pulssi kiihtyy ihmisten joukossa, mutta kasvojen mikroverisuonet lopetti ylireagoinnin.

Totta on, melkein kaikissa ihovoiteissa ja aineissa on ärsyttäviä ainesosia jo iho on tietyllä tapaa herkkä. Apteekin tuotteet tai kalliit kosmetiikkamerkit, aina sama juttu. Mutta älä laita poskiin samoja aineita kuin muualle kasvoihin, vaseliini ei minulla ärsytä pahasti punaisia poskia.

Eiköhän jokainen punastelija nyt erota johtuuko punaiset posket jostain kosmetiikkatuotteesta ja psyykkisestä reaktiosta. Kun se punastuminen ei ole ainut joka kehossa silloin tapahtuu vaan yleisesti on vaivaantunut ja häpeällinen olo.

Väärä mies. Jatkaisin punastelua rauhassa, välittämättä hänen mielipiteistä. 

Vierailija kirjoitti:

Itsekkin punastelin nuorempana paljon, kun olin tosi ujo.

Ujo ja epävarma olen joissain tilanteissa vieläkin, mutta olen aika hyvin ne oppinut hallitsemaan ja peittämään. Punastelukin on sen myötä lähes loppunut.

Ketjun myötä muistui mieleeni monia tilanteita, kun jonkun on ihan pakko ollut aina mainita punastumisesta ja se on entisestään aiheuttanut ahdistusta. Jotkut ihmiset ei vaan yhtään osaa lukea tilannetta tai tajua miten kiusallista sille punastujalle on se itse punastuminen ja ennenkaikkea siitä mainitseminen.

Ja sitten on niitä ketkä oikein nauttivat kun saavat toisen hämilleen, kato miten sain sut punastumaan.

Jos tapailukumppanisi pyysi aidosti anteeksi ja oli pahoillaan en olisi suhdetta tuohon lopettanut. Mutta ehkä ap:lle se oli niin suuri nöyryytys ettei mies enää tuntunut samalta.

Mutta noita häpeäntunteita olisi hyvä oppia käsittelemään ja itsetuntoa parantaa. Elämä vähän helpottuu. Tsemppiä!

Eniten oikeastaan ihmetytti se, miten huonosti mies luki minun reaktioitani. Hetkeä aiemmin olin hymyillyt ja nauranut, mutta miehen huomautuksen jälkeen hymyni kaikkosi. Mies ei kuitenkaan tuntunut kiinnittävän mitään huomiota tähän.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekkin punastelin nuorempana paljon, kun olin tosi ujo.

Ujo ja epävarma olen joissain tilanteissa vieläkin, mutta olen aika hyvin ne oppinut hallitsemaan ja peittämään. Punastelukin on sen myötä lähes loppunut.

Ketjun myötä muistui mieleeni monia tilanteita, kun jonkun on ihan pakko ollut aina mainita punastumisesta ja se on entisestään aiheuttanut ahdistusta. Jotkut ihmiset ei vaan yhtään osaa lukea tilannetta tai tajua miten kiusallista sille punastujalle on se itse punastuminen ja ennenkaikkea siitä mainitseminen.

Ja sitten on niitä ketkä oikein nauttivat kun saavat toisen hämilleen, kato miten sain sut punastumaan.

Jos tapailukumppanisi pyysi aidosti anteeksi ja oli pahoillaan en olisi suhdetta tuohon lopettanut. Mutta ehkä ap:lle se oli niin suuri nöyryytys ettei mies enää tuntunut samalta.

Mutta noita häpeäntunteita olisi hyvä oppia käsittelemään ja itsetuntoa parantaa. Elämä vähän helpottuu. Tsemppiä!

Eniten oikeastaan ihmetytti se, miten huonosti mies luki minun reaktioitani. Hetkeä aiemmin olin hymyillyt ja nauranut, mutta miehen huomautuksen jälkeen hymyni kaikkosi. Mies ei kuitenkaan tuntunut kiinnittävän mitään huomiota tähän.

- ap

Toiset on vaan huonoja lukemaan ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla loppu toi ongelma, kun lopetin rankan ihon"hoidon".

Tiedän, kuulostaa epäuskottavalta, mutta on totta. Lehahtelin just tollaseks syvän tontunpunaiseksi aivan mitättömistä syistä.

Fyysiset reaktiothan ei ole mihinkään kadonnut, edelleen helposti pulssi kiihtyy ihmisten joukossa, mutta kasvojen mikroverisuonet lopetti ylireagoinnin.

Totta on, melkein kaikissa ihovoiteissa ja aineissa on ärsyttäviä ainesosia jo iho on tietyllä tapaa herkkä. Apteekin tuotteet tai kalliit kosmetiikkamerkit, aina sama juttu. Mutta älä laita poskiin samoja aineita kuin muualle kasvoihin, vaseliini ei minulla ärsytä pahasti punaisia poskia.

Eiköhän jokainen punastelija nyt erota johtuuko punaiset posket jostain kosmetiikkatuotteesta ja psyykkisestä reaktiosta. Kun se punastuminen ei ole ainut joka kehossa silloin tapahtuu vaan yleisesti on vaivaantunut ja häpeällinen olo.

Näin juuri. Oikeastaan meikki- ja kosmetiikkavinkit eivät kuulu tällaisiin ketjuihin lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla loppu toi ongelma, kun lopetin rankan ihon"hoidon".

Tiedän, kuulostaa epäuskottavalta, mutta on totta. Lehahtelin just tollaseks syvän tontunpunaiseksi aivan mitättömistä syistä.

Fyysiset reaktiothan ei ole mihinkään kadonnut, edelleen helposti pulssi kiihtyy ihmisten joukossa, mutta kasvojen mikroverisuonet lopetti ylireagoinnin.

Olitko siis kuorinut ja hinkannut ihoasi? Miten hoidat nyt? Terveisin Ruusufinni

Hei tehkää vaikka uusi ketju ihonhoidosta. Se, miten kukin hoitaa ihoaan ei kuulu tähän.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Hei tehkää vaikka uusi ketju ihonhoidosta. Se, miten kukin hoitaa ihoaan ei kuulu tähän.

- ap

Omapa on häviösi. Jos et ota neuvoja vastaan, punastelu on oma vikasi.

Olen punastelija. Mieheni ei ole koskaan maininnutkaan asiasta, on hienotunteinen kun näkee että kiusaannun. Onneksi ap pääsit eroon miehestä.

Pasi, kukaan ei edelleenkään usko sinua naiseksi.

Seurustelusuhteesi ei pääty punasteluun, ison nenään, vääriin harrastuksiin, työttömyyteen, lyhyyteen tai diasteemaan, vaan olemattomaan itseluottamukseesi. Sen voi ihminen vain itse itselleen rakentaa hyväksymällä itsensä puutteineen ja koettaen parantaa ne virheet, jotka voi.

Ja samasta syystä sinulla ei ole seurustelusuhdetta ikinä ollut eikä tule olemaankaan.

Punastelu on söpöä. MIehet tykkää siitä. Jos tää sun "mies" ei tykännyt, hän ei ollut mies etkä sinä menettänyt hänessä mitään. Hän se menetti.

Minä punastelen vielä 60v. Paksu meikkikerros tilanteissa joissa joudun esiintymään auttaa. Kun ei näy pahasti, rentoudun enkä jännitä. Muuten punastelen ihan rauhassa.

Otat liian herkästi itseesi ja oletat että ihmiset osaa lukea sinua paremmin kuin osaavat. Ennen seuraavaa suhdetta kannattaa käydä terapiassa purkamassa asioita jotka johtaa tuohon. Muuten saatat olla aika raskas elämänkumppani. Tiedän kun vanhemmillani on samantyyppinen suhde. Yliherkkä vanhempi kuvittelee että toinen kiusaa ja kiusaaja ei puoliakaan ajasta ymmärrä taas loukanneensa koska ne asiat joita hän tekee ei ikinä loukkaisi häntä itseään. Eikä 90% muista ihmisistä.