Eikö ihmiset nykyään tiedä miten hautajaisiin pukeudutaan?

Vierailija kirjoitti:

Eihän pukeutumiseen ole mitään yhtä ainoaa ohjetta. Kokomusta pukeutuminen hautajaisissa on aika harvinaista. Monissa maissa hautajaisissa ei edes pukeuduta mustaan ja Suomessakin pukeutuminen on hyvin paljon vapaampaa kuin joskus 60-luvulla.

Kyllä on tarkat ohjeet eri tilaisuuksiin pukeutumisesta. Esim. Käytöksen kultainen kirja. Kannattaa tutustua.

Iso ikäluokkalainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän pukeutumiseen ole mitään yhtä ainoaa ohjetta. Kokomusta pukeutuminen hautajaisissa on aika harvinaista. Monissa maissa hautajaisissa ei edes pukeuduta mustaan ja Suomessakin pukeutuminen on hyvin paljon vapaampaa kuin joskus 60-luvulla.

Kyllä on tarkat ohjeet eri tilaisuuksiin pukeutumisesta. Esim. Käytöksen kultainen kirja. Kannattaa tutustua.

Sinun kannattaisi lukea se kokonaan. Tärkeimpänä käytöstapana nimittäin sielläkin opetetaan, että ystävällisyys toisia kohtaan ja hyvän mielen tuominen on se kaikkein tärkein käytöstapa. Vaatteet on vain pintakiilto sen päällä. Ilkeä ja pahaa puhuva ihminen täydellisessä vaatekerrassa on kuin sika helmet kaulassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata arvostella varsinkaan lähimpien omaisten pukeutumista, koska et voi tietää kaikkea.

Esimerkiksi isämme oli sisarukseni hautajaisissa farkuissa ja neulepaidassa. Minusta sekin oli hyvä tilanteeseen nähden. Hyvä, että oli hautajaisissa kuitenkin, eikä psykiatrisella osastolla. Isä ei olisi halunnut jossain vaiheessa edes osallistua koko hautajaisiin, koska ajatus kaikesta tuntui hänestä ihan sietämättömältä. Vielä monen vuoden jälkeenkin muistan sen, miten isä piti omaa siskoaan kädestä kiinni kuin pieni lapsi, eikä olisi jaksanut tilaisuutta ilman tukea.

Miksei samalla vaivalla pukenut kunnollisia vaatteita? Ei ne sen vaikeammat ole pukea. Mikäs siinä sitten kun ei mitään kunnioiteta eikä millään ole mitään väliä kaikki samaa arkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata arvostella varsinkaan lähimpien omaisten pukeutumista, koska et voi tietää kaikkea.

Esimerkiksi isämme oli sisarukseni hautajaisissa farkuissa ja neulepaidassa. Minusta sekin oli hyvä tilanteeseen nähden. Hyvä, että oli hautajaisissa kuitenkin, eikä psykiatrisella osastolla. Isä ei olisi halunnut jossain vaiheessa edes osallistua koko hautajaisiin, koska ajatus kaikesta tuntui hänestä ihan sietämättömältä. Vielä monen vuoden jälkeenkin muistan sen, miten isä piti omaa siskoaan kädestä kiinni kuin pieni lapsi, eikä olisi jaksanut tilaisuutta ilman tukea.

Miksei samalla vaivalla pukenut kunnollisia vaatteita? Ei ne sen vaikeammat ole pukea. Mikäs siinä sitten kun ei mitään kunnioiteta eikä millään ole mitään väliä kaikki samaa arkea.

Ja taas yksi joka ei tajua nokkaansa pidemmälle. Muuta kun että oikeanlaista vaatetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata arvostella varsinkaan lähimpien omaisten pukeutumista, koska et voi tietää kaikkea.

Esimerkiksi isämme oli sisarukseni hautajaisissa farkuissa ja neulepaidassa. Minusta sekin oli hyvä tilanteeseen nähden. Hyvä, että oli hautajaisissa kuitenkin, eikä psykiatrisella osastolla. Isä ei olisi halunnut jossain vaiheessa edes osallistua koko hautajaisiin, koska ajatus kaikesta tuntui hänestä ihan sietämättömältä. Vielä monen vuoden jälkeenkin muistan sen, miten isä piti omaa siskoaan kädestä kiinni kuin pieni lapsi, eikä olisi jaksanut tilaisuutta ilman tukea.

Miksei samalla vaivalla pukenut kunnollisia vaatteita? Ei ne sen vaikeammat ole pukea. Mikäs siinä sitten kun ei mitään kunnioiteta eikä millään ole mitään väliä kaikki samaa arkea.

Niin, viis lapsensa menettäneen vanhemman tunteista. Tärkeintä että joku pikkuserkun puoliso pääsi pahoittamaan mielensä, kun ei ollut mustaa pukua, vaan ne vaatteet mitkä jaksoi tai pystyi pukemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä läheisempi vainaja on, sen tarkempi pukukoodi. Näin kunnioitetaan vainajaa. Ja omaisia. Kukkien laskun jälkeen seisahdetaan hetki arkun vierellä, nyökätään poistuessa läheisille.

Tämä kaikki tuo arvostuksen ja kunnioituksen tilaisuuteen.

Kunnioitaan vainajaa? Olin isäni hautajaisissa mustissa farkuissa ja punaisessa neuleessa. Ei hän olisi halunnut että me pingotaan jossain mustissa puvuissa koska niin kuuluu tehdä jonkun pölyttyneen etiketin mukaan. 

Niin. Osalle meistä elämä on ikuista arkea, kenestäkään ei välitetä eikä mikään merkitse mitään. Onneksi olen syntynyt toisenlaiseen sukuun.

Onneksi olen syntynyt sellaiseen sukuun, missä vainaja itse ja omaisten tunteet on vaatteita tärkeämpiä.

Iso ikäluokkalainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän pukeutumiseen ole mitään yhtä ainoaa ohjetta. Kokomusta pukeutuminen hautajaisissa on aika harvinaista. Monissa maissa hautajaisissa ei edes pukeuduta mustaan ja Suomessakin pukeutuminen on hyvin paljon vapaampaa kuin joskus 60-luvulla.

Kyllä on tarkat ohjeet eri tilaisuuksiin pukeutumisesta. Esim. Käytöksen kultainen kirja. Kannattaa tutustua.

Maailma muuttuu, Eskoseni, vai miten se menikään. Käytöksen kultaista kirjaa eivät useimmat suomalaiset ole koskaan nähneetkään, ja aika harva lukenut. Ei todellakaan ole joka talon kirjahyllyssä Raamatun ja Tuntemattoman sotilaan rinnalla, eikä edes samassa laatikossa ullakolla Tiedon Portaitten kanssa.

Kulttuurisidonnaista eri tilaisuuksiin pukeutuminen on, ja ehkä olet huomannut kulttuurin muuttuneen muutenkin. Edelleen morsian on yleisesti valkoisissa ja leski mustissa, mutta ei siitä kovin pitkä aika ole, kun morsiankin saattoi olla mustissa. Omalla äidilläni oli hyvin tumma jakkupuku, mutta melkoista surujuhlaa se avioliittokin oli. Hänen hautajaisissaan oli väellä värikkäämpiä vaatteita, vainajan toivomuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Iso ikäluokkalainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän pukeutumiseen ole mitään yhtä ainoaa ohjetta. Kokomusta pukeutuminen hautajaisissa on aika harvinaista. Monissa maissa hautajaisissa ei edes pukeuduta mustaan ja Suomessakin pukeutuminen on hyvin paljon vapaampaa kuin joskus 60-luvulla.

Kyllä on tarkat ohjeet eri tilaisuuksiin pukeutumisesta. Esim. Käytöksen kultainen kirja. Kannattaa tutustua.

Maailma muuttuu, Eskoseni, vai miten se menikään. Käytöksen kultaista kirjaa eivät useimmat suomalaiset ole koskaan nähneetkään, ja aika harva lukenut. Ei todellakaan ole joka talon kirjahyllyssä Raamatun ja Tuntemattoman sotilaan rinnalla, eikä edes samassa laatikossa ullakolla Tiedon Portaitten kanssa.

Kulttuurisidonnaista eri tilaisuuksiin pukeutuminen on, ja ehkä olet huomannut kulttuurin muuttuneen muutenkin. Edelleen morsian on yleisesti valkoisissa ja leski mustissa, mutta ei siitä kovin pitkä aika ole, kun morsiankin saattoi olla mustissa. Omalla äidilläni oli hyvin tumma jakkupuku, mutta melkoista surujuhlaa se avioliittokin oli. Hänen hautajaisissaan oli väellä värikkäämpiä vaatteita, vainajan toivomuksesta.

Niin, maailma muuttuu ja selkeistä ohjeista ei ole niin selkeää tietoa, kuin ennen. Siksipä moni kysyykin vaikka keskustelupalstalla ohjeita ja mielipiteitä. Miksi näin ei saisi tehdä?

Sussee kirjoitti:

Ei. Eikä moneen muuhunkaan tilaisuuteen. Kammottava ilmiö!

Nämä "pääasia että on vaatteet"-ihmiset pilaa koko etiketin idean.

Siis sinustako esimerkiksi minä, joka pukeuduin lapseni hautajaisiin "väärän värisiin" vaatteisiin, pilasin pukeutumisellani koko etiketin idean?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata arvostella varsinkaan lähimpien omaisten pukeutumista, koska et voi tietää kaikkea.

Esimerkiksi isämme oli sisarukseni hautajaisissa farkuissa ja neulepaidassa. Minusta sekin oli hyvä tilanteeseen nähden. Hyvä, että oli hautajaisissa kuitenkin, eikä psykiatrisella osastolla. Isä ei olisi halunnut jossain vaiheessa edes osallistua koko hautajaisiin, koska ajatus kaikesta tuntui hänestä ihan sietämättömältä. Vielä monen vuoden jälkeenkin muistan sen, miten isä piti omaa siskoaan kädestä kiinni kuin pieni lapsi, eikä olisi jaksanut tilaisuutta ilman tukea.

Miksei samalla vaivalla pukenut kunnollisia vaatteita? Ei ne sen vaikeammat ole pukea. Mikäs siinä sitten kun ei mitään kunnioiteta eikä millään ole mitään väliä kaikki samaa arkea.

Siksi että ihminen joka ei halua uskoa tapahtunutta todeksi, joka ei kykene edes normaaliin arkeen, elää ihan erilaisessa maailmassa. Oli hyvin traumaattista nähdä nuorena, isä itkemässä että haluaa itsekin kuolla ja syyttävän itseään tapahtuneesta siinä määrin, että harkitsi itsemurhaa. Isän sisko asui meillä melkein kuukauden ja pakotti isän välillä ylös ja ulos, syömään ja suihkuun, sekä hoiti käytännön asioita.

Hautajaisvaatteet ei todellakaan olleet mikään ykkösprioriteetti kenellekään. Jos joku siitä niin mielensä pahoitti, niin sitten. Ei voi mitään. En kuitenkaan usko, että sellaisia oli mukana. Ainakin toivon niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta kohteliaisuudesta:

Kesäjuhlissa nuori poika(12-14v) voitti pihapelissä letut. Tuli hakemaan ja kysyi voiko ottaa mehua myös. Toki. Kun oli saanut letut ja mehun, kääntyi vielä erikseen ja sanoi kiitos

Kyllä täti-ihmistä lämmitti tuo kohtelias käytös.

Hautajaisiin pukeudun aina mustaan/tummaan leninkiin. Joskus on lisäksi surunappi hatussa tai rintapielessä.

Mikä ihme on surunappi?? Ja minkä ikäinen sinä olet? 

Kysymyksesi osoittaa, ettei tosiaankaan vanhoja käytäntöjä juurikaan noudateta.

Tiedätköhän edes mikä on surunauha? Jopa urheilijat käyttävät.

Ikinä kuullutkaan moisesta surunapista, ikää kohta 50-v

Missä päin Suomea käytetään tai on käytetty?

Etelä-Savolaiselle ei tuttu juttu

Surunauha kaiketi sama juttu, ei niitäkään ole näkynyt yksissäkään hautajaisissa missä olen ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta kohteliaisuudesta:

Kesäjuhlissa nuori poika(12-14v) voitti pihapelissä letut. Tuli hakemaan ja kysyi voiko ottaa mehua myös. Toki. Kun oli saanut letut ja mehun, kääntyi vielä erikseen ja sanoi kiitos

Kyllä täti-ihmistä lämmitti tuo kohtelias käytös.

Hautajaisiin pukeudun aina mustaan/tummaan leninkiin. Joskus on lisäksi surunappi hatussa tai rintapielessä.

Mikä ihme on surunappi?? Ja minkä ikäinen sinä olet? 

Kysymyksesi osoittaa, ettei tosiaankaan vanhoja käytäntöjä juurikaan noudateta.

Tiedätköhän edes mikä on surunauha? Jopa urheilijat käyttävät.

Missä päin Suomea ja minkä ikäiset käyttävät surunappeja? Olen asunut etelä- ja varsinais-Suomessa 50 vuotta eikä ainuttakaan surunappia ole tullut vastaan, ei myöskään iäkkäillä 90+ sukulaisilla. 

Onko hirveän vaikea uskoa, että jonkun toisen vanha käytäntö voi olla toiselle täysin vieras? 

Surunapit jäivät pois käytöstä lähes samaan aikaan kuin suruharso/suruhuntu.

Olen tottunut pukeutumaan hautajaisiin hillittyyn, mustaan polvimittaiseen mekkoon ja jakkuun, tummiin sukkiin ja avokkaisiin, joissa on max 6 cm korot. Korut ovat hillityt hopeiset tai helmikorut. Pukeudun hautajaisiin etiketin mukaan, koska siten voin tuntea oloni varmaksi edes pukeutumisen osalta. Tilaisuus kun muuten on ahdistava ja surullinen.

Viimeksi, kun hautajaisiin jouduin, olin juuri kotiutunut leikkauksesta. Vatsan iso haava ei sallinut normaalia "hautajaisuniformuani", mekon vyötärösauma sattui haavaan ja jalat olivat niin turvoksissa, etteivät avokkaat mahtuneet jalkaan. Eikä sukkahousuja tai housuja voinut edes ajatella haavan takia. Vainaja oli kuitenkin rakas ja läheinen, joten halusin mennä häntä saattamaan.

Löysin läheisestä vaatekaupasta väljän pitkähihaisen trikoomekon ja Sokokselta paksut mustat stay up -sukat. Jalkaan sain juuri ja juuri saapikkaat. Tunsin itseni alipukeutuneeksi trikoomekossani ja saapikkaissa, vaikka ei olisi ollut tarpeen, kun katsoin monia muita vieraita. Mielestäni mekkoni ei ollut riittävän arvokas tilaisuuteen ja siksi varmaan koin oloni epävarmaksi koko päivän.

Pukeudun hautajaisiin niihin vaatteisiin mitä kaapista sattuu löytymään. Mustia vaatteita minulla ei oikeastaan ole, joten en pukeudu mustiin vaatteisiin hautajaisiinkaan.

Ihme nillitystä vaatteista.

Minun hautajaisiini ei tule pukeutumisongelmia koska minulle ei hautajaisia järjestetä syystä, että pidän hautajaisia turhana ja monelle ihmiselle myös vastenmielisenä teatterina. Olen syntynyt tähän maailmaan ilman palkkaansa vastaan puhuvan papin saarnaa joten voin täältä myös lähteä ilman kirkollisia seremonioita ja näin siitäkin huolimatta, että ainakin vielä toistaiseksi kuulun ev.lut. kirkkoon. Ne, jotka tosissaan haluavat minua muistella kuolemani jälkeen voivat sitten käydän kukin omalla ajallaan haudallani.

Neonväriset vaatteet. Kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Neonväriset vaatteet. Kyllä.

Ja muita vaihtoehtojahan ei olekaan kuin mustat tai neonväriset.

Iso ikäluokkalainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta kohteliaisuudesta:

Kesäjuhlissa nuori poika(12-14v) voitti pihapelissä letut. Tuli hakemaan ja kysyi voiko ottaa mehua myös. Toki. Kun oli saanut letut ja mehun, kääntyi vielä erikseen ja sanoi kiitos

Kyllä täti-ihmistä lämmitti tuo kohtelias käytös.

Hautajaisiin pukeudun aina mustaan/tummaan leninkiin. Joskus on lisäksi surunappi hatussa tai rintapielessä.

Mikä ihme on surunappi?? Ja minkä ikäinen sinä olet? 

Kysymyksesi osoittaa, ettei tosiaankaan vanhoja käytäntöjä juurikaan noudateta.

Tiedätköhän edes mikä on surunauha? Jopa urheilijat käyttävät.

Missä päin Suomea ja minkä ikäiset käyttävät surunappeja? Olen asunut etelä- ja varsinais-Suomessa 50 vuotta eikä ainuttakaan surunappia ole tullut vastaan, ei myöskään iäkkäillä 90+ sukulaisilla. 

Onko hirveän vaikea uskoa, että jonkun toisen vanha käytäntö voi olla toiselle täysin vieras? 

Surunapit jäivät pois käytöstä lähes samaan aikaan kuin suruharso/suruhuntu.

Kyllä minulla on surunappi. Pidän todella läheisten hautajaisissa rintapielessä, talvisin hatussa.

Vierailija kirjoitti:

Iso ikäluokkalainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta kohteliaisuudesta:

Kesäjuhlissa nuori poika(12-14v) voitti pihapelissä letut. Tuli hakemaan ja kysyi voiko ottaa mehua myös. Toki. Kun oli saanut letut ja mehun, kääntyi vielä erikseen ja sanoi kiitos

Kyllä täti-ihmistä lämmitti tuo kohtelias käytös.

Hautajaisiin pukeudun aina mustaan/tummaan leninkiin. Joskus on lisäksi surunappi hatussa tai rintapielessä.

Mikä ihme on surunappi?? Ja minkä ikäinen sinä olet? 

Kysymyksesi osoittaa, ettei tosiaankaan vanhoja käytäntöjä juurikaan noudateta.

Tiedätköhän edes mikä on surunauha? Jopa urheilijat käyttävät.

Missä päin Suomea ja minkä ikäiset käyttävät surunappeja? Olen asunut etelä- ja varsinais-Suomessa 50 vuotta eikä ainuttakaan surunappia ole tullut vastaan, ei myöskään iäkkäillä 90+ sukulaisilla. 

Onko hirveän vaikea uskoa, että jonkun toisen vanha käytäntö voi olla toiselle täysin vieras? 

Surunapit jäivät pois käytöstä lähes samaan aikaan kuin suruharso/suruhuntu.

Kyllä minulla on surunappi. Pidän todella läheisten hautajaisissa rintapielessä, talvisin hatussa.

Ai niin. Piti vielä lisäämäni: minulla on myös hautajaisnenäliina, isävainaan sinivalkoruudullinen. Käytössä vain hautajaisissa.