Kuinka monella on anoppi edellyttää miniän

Vierailija kirjoitti:

Ei se miniän osallistuminen ole piikomista, vaan yhdessä tekemistä. Kun menemme anoppilaan tai hänen mökilleen kylään, niin tietenkin haluan viettää aikaa anopin kanssa ja mikä onkaan mukavampaa, kuin kokata yhdessä ja sitten vaikka tiskata. Tuo on oikeasti erityisen hauskaa puuhaa. Mukana voi olla myös ruoanlaittoviiniä tai kahvia. Oikein tosissaan olen tehnyt kotitöitä esim. kun kun siivottu anopin edesmenneiden sukulaisten kotia tms. Tottakai osallistun.

Samoin on oikein mukavaa kokata pojan ja tämän tyttöystävän kanssa. Kokeillaan vaikka uusia reseptejä. Olisin muuten voinut hyvinkin pyytää pojan tyttöystävän avuksi keittiöön pojan yo-juhliin, koska hän on niin läheinen, siis perhettä, ei vieras. Hän kuitenkin oli samaa aikaan omissa juhlissaan.

Ettekö koskaan tee muita kotitöitä ystävienne kanssa. Esim. jos läheinen ystävä tulee kylään, sanot hänelle, että istu sinä sohvalle odottelemaan, minä sulkeudun tunniksi keittiöön käärimään susheja. Vai voisiko sitä ruokaa tehdä yhdessä? Ja vielä lopuksi siivota paikat.

Anopin kanssa ei voi tehdä yhtään mitään. Hän siinä vieressä ihailee ja kehuu kuin olisin tomera kolmevuotias, joka puuhailee mummin kanssa. Minusta on epämiellyttävää, jos minua ei kohdella kuten aikuista. Ihan perus "kiitos" riittää, kun kyse ei ole maapallon pelastamisesta avaruusolennoilta.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut mieheni kanssa yhdessä 40 vuotta eikä yhden ainoaa kertaa vanhempani ole pyytäneet häntä mihinkään huoltohommaan vaikka me asutaan samalla paikkakunnalla. Miehen suku taas on odottanut, että teen yhtä jos toista heidän hyväkseen.

Tämä. Eivät minunkaan vanhempani ole koskaan pyytäneet miestäni mihinkään töihin. Enkä minä ole koskaan itse pyytänyt appivanhempiani mihinkään apuun. Mutta jos minä poikkean miehen lapsuuden kotiin, niin heti ollaan komentamassa siivoamaan, keittämään kahvia ja täyttämään tiskikonetta. Keittiön pöytä pitäisi raivata, laittaa ruokaa, pyykit viikata, poimia viinimarjat, heitellä talven halot liiteriin ja maalata varasto. Ja nimenomaan miesväki komentelee, ei anoppi. Jossain vaiheessa vaan totesin, että te olette aikuisia ihmisiä ja osaatte siivota itsekin. Minulla oli silloin vastasyntynyt vauva ja taapero perään katsottavana ja olisi pitänyt päälle vielä passata hyväkuntoisia aikuisia miehiä. Vauva kainalossa ladata tiskikonetta. Päätin, että saavat olla siellä ihan keskenään. Jalallani en siihen huusholliin enää astu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut mieheni kanssa yhdessä 40 vuotta eikä yhden ainoaa kertaa vanhempani ole pyytäneet häntä mihinkään huoltohommaan vaikka me asutaan samalla paikkakunnalla. Miehen suku taas on odottanut, että teen yhtä jos toista heidän hyväkseen.

Tämä. Eivät minunkaan vanhempani ole koskaan pyytäneet miestäni mihinkään töihin. Enkä minä ole koskaan itse pyytänyt appivanhempiani mihinkään apuun. Mutta jos minä poikkean miehen lapsuuden kotiin, niin heti ollaan komentamassa siivoamaan, keittämään kahvia ja täyttämään tiskikonetta. Keittiön pöytä pitäisi raivata, laittaa ruokaa, pyykit viikata, poimia viinimarjat, heitellä talven halot liiteriin ja maalata varasto. Ja nimenomaan miesväki komentelee, ei anoppi. Jossain vaiheessa vaan totesin, että te olette aikuisia ihmisiä ja osaatte siivota itsekin. Minulla oli silloin vastasyntynyt vauva ja taapero perään katsottavana ja olisi pitänyt päälle vielä passata hyväkuntoisia aikuisia miehiä. Vauva kainalossa ladata tiskikonetta. Päätin, että saavat olla siellä ihan keskenään. Jalallani en siihen huusholliin enää astu.

Siis sinunko oma miehesi pitää myös tuollaista!? Hyi h*lvetti!

Vierailija kirjoitti:

Av mammat ei ole kuulleet tiskikoneista vaan keksivät juttujaan

Ei anopilla ollut tiskikonetta 90-luvulla.

ex-anoppini oli sitä mieltä että miniän paikka on keittiössä, sanan jokaisessa merkityksessä.     Tottakai autoin siinä missä pystyin ja ihan oma-alotteisesti, mutta liika alkoi olla liikaa.

Kylässä ollessa aamuisin ei saanut edes aamukahvia juoda, saati vessassa käydä, kun piti olla jo kädet syvällä sämpylätaikinassa, että perheen miehet saisivat tuoretta leipää aamiaisella.  Eikä tullut kuuloonkaan että miehet itse keittäisivät tai kaataisivat kahvinsa kuppeihin, kyllä se vaan naisten tehtävä oli. Siitä kieltäydyin, kun anopin filosofian mukaan miehet eivät osaisi itse edes leipiänsä voidella,  hei haloo?? .

  Aamiaisen jälkeen pitikin alkaa jo valmistelemaan päivällistä , ja sen jälkeen välipalakahveja ja tottakai myös iltaruokaa ja tottakai alku- ja loppusiivouksineen ja aikuisille miehille piti vielä tarjoilla kaikki nenän eteen ( siis ihan oikeasti!!??!!).   Ei siitä keittiöstä päässyt kuin nukkumaan myöhään illalla.

Ko. ex-anopilla meinasi jumahtaa kahvipulla kurkkuun kiinni,kun yhtenä kertana päätin kertoa , että hänen poikansa kyllä tekee meillä kotona kanssa ruokaa, pesee pyykkiä ja siivoaa.   Se jäätävä tuijotus oli oikeastaan näkemisen arvoista.    Putosin arvosteluasteikolla reippaasti miinuksen puolelle, mutta ehkäpä se kannatti.  Eipä sen jälkeen kukaan vaatinut kylään piikomaan.  

Ja jos joku luulee että tämä on ollut jtn tyyliin 1950-lukua, niin ehei, tästä ei ole aikaa kuin n. 10 vuotta ja ikääkin minulla ja silloisella miehellä oli jo päälle 30 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut mieheni kanssa yhdessä 40 vuotta eikä yhden ainoaa kertaa vanhempani ole pyytäneet häntä mihinkään huoltohommaan vaikka me asutaan samalla paikkakunnalla. Miehen suku taas on odottanut, että teen yhtä jos toista heidän hyväkseen.

Tämä. Eivät minunkaan vanhempani ole koskaan pyytäneet miestäni mihinkään töihin. Enkä minä ole koskaan itse pyytänyt appivanhempiani mihinkään apuun. Mutta jos minä poikkean miehen lapsuuden kotiin, niin heti ollaan komentamassa siivoamaan, keittämään kahvia ja täyttämään tiskikonetta. Keittiön pöytä pitäisi raivata, laittaa ruokaa, pyykit viikata, poimia viinimarjat, heitellä talven halot liiteriin ja maalata varasto. Ja nimenomaan miesväki komentelee, ei anoppi. Jossain vaiheessa vaan totesin, että te olette aikuisia ihmisiä ja osaatte siivota itsekin. Minulla oli silloin vastasyntynyt vauva ja taapero perään katsottavana ja olisi pitänyt päälle vielä passata hyväkuntoisia aikuisia miehiä. Vauva kainalossa ladata tiskikonetta. Päätin, että saavat olla siellä ihan keskenään. Jalallani en siihen huusholliin enää astu.

Siis sinunko oma miehesi pitää myös tuollaista!? Hyi h*lvetti!

Ei oma mies. Kyllä appiukko ja miehen veli hänellekin aina jotain pientä hommaa keksivät. Mutta eipä miestäkään enää kiinnosta kuunnella sitä komentelua ja haukkumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut mieheni kanssa yhdessä 40 vuotta eikä yhden ainoaa kertaa vanhempani ole pyytäneet häntä mihinkään huoltohommaan vaikka me asutaan samalla paikkakunnalla. Miehen suku taas on odottanut, että teen yhtä jos toista heidän hyväkseen.

Tämä. Eivät minunkaan vanhempani ole koskaan pyytäneet miestäni mihinkään töihin. Enkä minä ole koskaan itse pyytänyt appivanhempiani mihinkään apuun. Mutta jos minä poikkean miehen lapsuuden kotiin, niin heti ollaan komentamassa siivoamaan, keittämään kahvia ja täyttämään tiskikonetta. Keittiön pöytä pitäisi raivata, laittaa ruokaa, pyykit viikata, poimia viinimarjat, heitellä talven halot liiteriin ja maalata varasto. Ja nimenomaan miesväki komentelee, ei anoppi. Jossain vaiheessa vaan totesin, että te olette aikuisia ihmisiä ja osaatte siivota itsekin. Minulla oli silloin vastasyntynyt vauva ja taapero perään katsottavana ja olisi pitänyt päälle vielä passata hyväkuntoisia aikuisia miehiä. Vauva kainalossa ladata tiskikonetta. Päätin, että saavat olla siellä ihan keskenään. Jalallani en siihen huusholliin enää astu.

Siis sinunko oma miehesi pitää myös tuollaista!? Hyi h*lvetti!

Ei oma mies. Kyllä appiukko ja miehen veli hänellekin aina jotain pientä hommaa keksivät. Mutta eipä miestäkään enää kiinnosta kuunnella sitä komentelua ja haukkumista.

Kukaan halua moista kohtelua saati käyttää vapaa-aikaa muiden passaamiseen