Kuinka monella on anoppi edellyttää miniän

Anoppi-miniä-suhde periytyy muinaisuudesta. Suomensukuisten heimojen parissa oli tapa että appivanhempia ei saanut edes puhutella. Esim.sanat isäntä ja emäntä tarkoittivat appea ja anoppia koska näiden nimiä ei saanut mainita. Tarkoittavat samaa kuin nykysuomen "isänsä" ja "äitinsä".

Näin tämän oman mummoni ja enoni välillä. Mummo oli ns.pihalla miten suhtautua miniäehdokkaisiin. Reaktio tuli jostain syvältä. Sitten vaan ihmetteli "mitä se noin suuttui".

Agraariyhteiskunnassa koko laaja perhe asui samassa taloudessa jossa miniä saattoi olla oikeasti uhka vanhalle emännälle, joka itsessään oli alistetussa asemassa ja jolla ei ollut muuta kuin roolinsa emäntänä.

Onhan se mielenkiintoista ettei aikuiset ihmiset osaa ajatella omaa käyttäytymistään.

Vierailija kirjoitti:

No niin naiset, eiköhän muuteta tämä käytäntö nyt. Kukaan meistä vanhemmista ei enää pyydä miniää mihinkään keittiöhommiin, jos on pakko apua pyytää, niin pyydetään sitä omaa poikaa, miniä saa toki tulla mukaan jos itse haluaa.

Ja te nuoremmat, jos joku teitä keittiöön työntää, niin ottakaa se mies sinne mukaan.

Toivottavasti ei ole kovin yleistä oikeasti enää, kyllähän Suomessa keskimäärin anoppienkin ikäluokka naisissa on aika korkeasti koulutettua ja työelämässä tiukasti ollutta.

Samoin pyydätte sit omaa tytärtä talon huoltohommiin. Mitään "vävykokelaiden testauksia" ei. Ei halonhakkuuta, ei rännien putsausta, autohuoltoja, tms. Ne kaikki hommat sit tyttärille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No niin naiset, eiköhän muuteta tämä käytäntö nyt. Kukaan meistä vanhemmista ei enää pyydä miniää mihinkään keittiöhommiin, jos on pakko apua pyytää, niin pyydetään sitä omaa poikaa, miniä saa toki tulla mukaan jos itse haluaa.

Ja te nuoremmat, jos joku teitä keittiöön työntää, niin ottakaa se mies sinne mukaan.

Toivottavasti ei ole kovin yleistä oikeasti enää, kyllähän Suomessa keskimäärin anoppienkin ikäluokka naisissa on aika korkeasti koulutettua ja työelämässä tiukasti ollutta.

Samoin pyydätte sit omaa tytärtä talon huoltohommiin. Mitään "vävykokelaiden testauksia" ei. Ei halonhakkuuta, ei rännien putsausta, autohuoltoja, tms. Ne kaikki hommat sit tyttärille.

On selvää ettei näin tule tapahtumaan, likaiset ja ikävät huolto- ja korjaushommat pyritään delegoimaan miehille.

Muuten toki sit "autellaan yhdessä tasa-arvoisina" 😇

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asijantuntia kirjoitti:

Ainoa hyvä anoppi on kuollut anoppi.

Hyvä anoppi on myös sellainen anoppi, joka kohtelee miehiä ja naisia samalla tavalla, ja on muutenkin ystävällinen ja tasapuolinen.

Olisikin näin. Minun miestä passataan anopin toimesta aina, kun siellä käydään eikä edellytetä viemään edes omia asioita tiskipöydälle. Itse saan osakseni ynseää kohtelua, jos en koko ajan puuhaile joko sisällä tai kukkapenkissä. Auta armias, jos erehdyn istumaan sohvalle! Miehelle reissut anoppilaan on yhtä lomaa.

Otapa asia puheeksi miehesi kanssa. Kerro, että jos ei tyyli muutu, mies menköön yksin äitinsä hoiviin lomailemaan. Omakin mieheni oli kyllä aika passattu, mutta on kouliintunut sittemmin, kun en odota automaattista oma-aloitteisuutta, vaan pyydän auttamaan. Siitäkin huolimatta, että kotityöt kuuluvat molemmille, eivätkä ole mitään toisen auttamista.

En kyllä muuten ymmärrä tuota, että kyläilemään tulleet pistetään heti hommiin. Eri asia on, jos pitää vaikka puusauna lämmittää, vesiä kantaa yms., mutta että lyhyelläkin vierailulla pitäisi puuhata jotain? Juuei.

Jos meille tulee vieraita, me miehen kanssa tehdään valmistelut, laitetaan tarjoilut valmiiksi ja vieraiden lähdettyä hoidetaan paikat kuntoon. En halua, että vieraat häärivät meidän keittiössä, vaikka se onkin meillä se paikka, jossa ehkä eniten seurustellaan. Ei muuten tykännyt anoppikaan siitä, että tietyt vieraat ryhtyivät siellä heti touhuamaan ja olettivat sen olevan ok. Hän ei vaan ujona ihmisenä saanut sanottua ylikävelijöille ei. Myöhemmin samat ihmiset olettivat, että ei anoppi jaksa mitenkään olla meidän lasten kanssa, kun on niin väsynyt. Pölähtivät sinne paikalle heti, kun lapset olivat siellä. Myöhemmin asialle tuli stoppi, kun anoppi lopulta sai hiukan jopa tuohtuneena sanottua minulle, että häntä ei väsytä yhtään sen enempää, ovat lapset siellä, tai eivät, kun hän haluaisi olla heidän kanssaan.

Olen kasvanut perheessä, jossa niin kotityöt kuin ulkohommat ja erilaiset korjaukset tehtiin yhdessä. Isä ja äiti vaativat niin mun veljiltä kuin minultakin kaiken osaamista ja osallistumista. Ei ollut miesten tai naisten töitä. Tietty jos äidiltä tai minulta loppui voimat jonkun painavan nostelussa, niin sitten pyydettiin apua voimakkaammilta. Hitsasin ja rälläköin siinä kuin veljetkin (isällä pikkuinen metallipaja), pojat osasivat tiskata, kuoria pottuja, kitkeä kukkamaita jne.

Ei mua haittaa anoppia auttaa keittiössä, hänellä on edelleen käsitys, että keittiö on naisen valtakunta ja on erikseen miesten ja naisten työt. Mieheni ei jaa äitinsä käsitystä ja on nauranut äitinsä käsityksille, mutta mitä sitä nyt vanhalle naiselle ruveta kiukuttelemaan. Anoppi on 70v. ja kaupassa työuransa tehnyt mamma mutta en minä korkeammasta koulutuksesta huolimatta rupea häntä enää kouluttamaan. Meidän poika kyllä nauttii, kun saa mamman kanssa leipoa ja touhuta keittiössä, jotenkin se taas anopille on ihan ok vaikka oma mies tai poika on suljettu ulkopuolelle. Mutta ei minua siellä huonosti kohdella, hauskaa meillä on yhdessä vaikka tasa-arvokäsitykset ei kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen kasvanut perheessä, jossa niin kotityöt kuin ulkohommat ja erilaiset korjaukset tehtiin yhdessä. Isä ja äiti vaativat niin mun veljiltä kuin minultakin kaiken osaamista ja osallistumista. Ei ollut miesten tai naisten töitä. Tietty jos äidiltä tai minulta loppui voimat jonkun painavan nostelussa, niin sitten pyydettiin apua voimakkaammilta. Hitsasin ja rälläköin siinä kuin veljetkin (isällä pikkuinen metallipaja), pojat osasivat tiskata, kuoria pottuja, kitkeä kukkamaita jne.

Ei mua haittaa anoppia auttaa keittiössä, hänellä on edelleen käsitys, että keittiö on naisen valtakunta ja on erikseen miesten ja naisten työt. Mieheni ei jaa äitinsä käsitystä ja on nauranut äitinsä käsityksille, mutta mitä sitä nyt vanhalle naiselle ruveta kiukuttelemaan. Anoppi on 70v. ja kaupassa työuransa tehnyt mamma mutta en minä korkeammasta koulutuksesta huolimatta rupea häntä enää kouluttamaan. Meidän poika kyllä nauttii, kun saa mamman kanssa leipoa ja touhuta keittiössä, jotenkin se taas anopille on ihan ok vaikka oma mies tai poika on suljettu ulkopuolelle. Mutta ei minua siellä huonosti kohdella, hauskaa meillä on yhdessä vaikka tasa-arvokäsitykset ei kohtaa.

Olet poikkeus.

Harva täällä tasa-arvosta vikisevä nainen käy itse tekemässä mitään rälläköintejä tms. vanhempiensa/appivanhempiensa luona. Ne potut toki pitää kuoria 50-50 ja tiskit hoitaa 50-50 siitä pidetään huoli.

Tämän kertoo tilastotkin, joiden mukaan ns miesten työt kaikkein sukupuolittuneita edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No niin naiset, eiköhän muuteta tämä käytäntö nyt. Kukaan meistä vanhemmista ei enää pyydä miniää mihinkään keittiöhommiin, jos on pakko apua pyytää, niin pyydetään sitä omaa poikaa, miniä saa toki tulla mukaan jos itse haluaa.

Ja te nuoremmat, jos joku teitä keittiöön työntää, niin ottakaa se mies sinne mukaan.

Toivottavasti ei ole kovin yleistä oikeasti enää, kyllähän Suomessa keskimäärin anoppienkin ikäluokka naisissa on aika korkeasti koulutettua ja työelämässä tiukasti ollutta.

Samoin pyydätte sit omaa tytärtä talon huoltohommiin. Mitään "vävykokelaiden testauksia" ei. Ei halonhakkuuta, ei rännien putsausta, autohuoltoja, tms. Ne kaikki hommat sit tyttärille.

No tuo nyt on itsestäänselvää. Meillä on vasta yksi vävykokelas ollut, (kesti kolme vuotta se parisuhde) ja koskaan ei pyydetty häneltä mitään apua. Tietenkään. Autot nykyään muutenkin huolletaan huoltamolla, ja nuo muut hommat joko teetetään tai tehdään itse. Ei minuakaan mieheni koskaan joutunut isäni avuksi tuollaiseen.

Ylipäätään taas naurettavaa rinnastaa joku jatkuva homma kuten tiskaus sellaiseen teoreettiseen hommaan, jota kukaan ei edes tee itse, kuten auton huolto.

Älkää tosiaan naiset ainakaan tähän lähtekö mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kasvanut perheessä, jossa niin kotityöt kuin ulkohommat ja erilaiset korjaukset tehtiin yhdessä. Isä ja äiti vaativat niin mun veljiltä kuin minultakin kaiken osaamista ja osallistumista. Ei ollut miesten tai naisten töitä. Tietty jos äidiltä tai minulta loppui voimat jonkun painavan nostelussa, niin sitten pyydettiin apua voimakkaammilta. Hitsasin ja rälläköin siinä kuin veljetkin (isällä pikkuinen metallipaja), pojat osasivat tiskata, kuoria pottuja, kitkeä kukkamaita jne.

Ei mua haittaa anoppia auttaa keittiössä, hänellä on edelleen käsitys, että keittiö on naisen valtakunta ja on erikseen miesten ja naisten työt. Mieheni ei jaa äitinsä käsitystä ja on nauranut äitinsä käsityksille, mutta mitä sitä nyt vanhalle naiselle ruveta kiukuttelemaan. Anoppi on 70v. ja kaupassa työuransa tehnyt mamma mutta en minä korkeammasta koulutuksesta huolimatta rupea häntä enää kouluttamaan. Meidän poika kyllä nauttii, kun saa mamman kanssa leipoa ja touhuta keittiössä, jotenkin se taas anopille on ihan ok vaikka oma mies tai poika on suljettu ulkopuolelle. Mutta ei minua siellä huonosti kohdella, hauskaa meillä on yhdessä vaikka tasa-arvokäsitykset ei kohtaa.

Olet poikkeus.

Harva täällä tasa-arvosta vikisevä nainen käy itse tekemässä mitään rälläköintejä tms. vanhempiensa/appivanhempiensa luona. Ne potut toki pitää kuoria 50-50 ja tiskit hoitaa 50-50 siitä pidetään huoli.

Tämän kertoo tilastotkin, joiden mukaan ns miesten työt kaikkein sukupuolittuneita edelleen.

No iso osa nykyajan isovanhemmista asuu kaupungissa eikä ikinä tarvitse apua mihinkään rälläköinteihin. Ja en kyllä tunne yhtään miestä, omani mukaan lukien, joka kävisi sellaisia tekemässä missään.

Mutta ehkä tässä nyt on maalaiskulttuuri ja kaupunkilaiskulttuuri vähän vastakkain. Kaupunkilaismummo hankkii huoltomiehen mökille ja maksaa laskun, ja maalausmummo suuttuu tämän tyttärelle, kun ei ole kiinnostunut olemaan keittiössä piikomassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No niin naiset, eiköhän muuteta tämä käytäntö nyt. Kukaan meistä vanhemmista ei enää pyydä miniää mihinkään keittiöhommiin, jos on pakko apua pyytää, niin pyydetään sitä omaa poikaa, miniä saa toki tulla mukaan jos itse haluaa.

Ja te nuoremmat, jos joku teitä keittiöön työntää, niin ottakaa se mies sinne mukaan.

Toivottavasti ei ole kovin yleistä oikeasti enää, kyllähän Suomessa keskimäärin anoppienkin ikäluokka naisissa on aika korkeasti koulutettua ja työelämässä tiukasti ollutta.

Samoin pyydätte sit omaa tytärtä talon huoltohommiin. Mitään "vävykokelaiden testauksia" ei. Ei halonhakkuuta, ei rännien putsausta, autohuoltoja, tms. Ne kaikki hommat sit tyttärille.

On selvää ettei näin tule tapahtumaan, likaiset ja ikävät huolto- ja korjaushommat pyritään delegoimaan miehille.

Muuten toki sit "autellaan yhdessä tasa-arvoisina" 😇

En ole koskaan pyytänyt vävyjä meillä huoltotöihin😂

Joskus olen pyytänyt auttamaan jos en yletä tai jaksa nostaa.

Auto käy huollossa. Rännit putsataan imurilla. Halot hakkaa naapurin klapikone, metsuri kaataa puut. Minä kerään pinot ja kuskaan roskat ja risut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se miniän osallistuminen ole piikomista, vaan yhdessä tekemistä. Kun menemme anoppilaan tai hänen mökilleen kylään, niin tietenkin haluan viettää aikaa anopin kanssa ja mikä onkaan mukavampaa, kuin kokata yhdessä ja sitten vaikka tiskata. Tuo on oikeasti erityisen hauskaa puuhaa. Mukana voi olla myös ruoanlaittoviiniä tai kahvia. Oikein tosissaan olen tehnyt kotitöitä esim. kun kun siivottu anopin edesmenneiden sukulaisten kotia tms. Tottakai osallistun.

Samoin on oikein mukavaa kokata pojan ja tämän tyttöystävän kanssa. Kokeillaan vaikka uusia reseptejä. Olisin muuten voinut hyvinkin pyytää pojan tyttöystävän avuksi keittiöön pojan yo-juhliin, koska hän on niin läheinen, siis perhettä, ei vieras. Hän kuitenkin oli samaa aikaan omissa juhlissaan.

Ettekö koskaan tee muita kotitöitä ystävienne kanssa. Esim. jos läheinen ystävä tulee kylään, sanot hänelle, että istu sinä sohvalle odottelemaan, minä sulkeudun tunniksi keittiöön käärimään susheja. Vai voisiko sitä ruokaa tehdä yhdessä? Ja vielä lopuksi siivota paikat.

En tee kotitöitä vieraideni kanssa.

Sushit tehdään valmiiksi ennen kuin he tulevat.

Siivotaan vieraiden lähdettyä.

Minä en koe olevani vieras mieheni vanhemmilla vaan osa perhettä.

No silti sinä tai edes miehesi ette siellä anoppilassa ole perhettä.

Kyllä me olemme osa sitäkin yhteisöä.

Ette ole perhettä eikä ole mitään anoppi-yhteisöä.

Anoppi on miehesi sukulaisia.

No sinähän et sitä minun kohdallani säätele.

Meillä on oma yhteisömme ja anoppi kuuluu siihen. Me pidetään yhtä aina. Mieheni perhe on hauska ja miellyttävä, olen onnellinen että sain hänen myötään näin mukavan yhteisön. Ei omassa perheessänikään ole valittamista.

Meillä autellaan toisiamme puolin ja toisin aina sen mitä pystytään. Se on elämässä suuri rikkaus.

Miksi anopit ja vävyt ei koskaan tappele? Aina puhutaan miniöiden ongelmista anoppien kanssa.

Vai onko se kuitenkin niin, Sannasta huolimatta, että nainen on naiselle susi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi anopit ja vävyt ei koskaan tappele? Aina puhutaan miniöiden ongelmista anoppien kanssa.

Vai onko se kuitenkin niin, Sannasta huolimatta, että nainen on naiselle susi.

Ei, itse tulin anoppini kanssa hyvin toimeen, mutta appiukon kanssa en. Tosin hänen kanssaan ei tule toimeen kukaan muukaan ihminen. Hyvin vaikea persoona. Eli ei ole sukupuolesta kiinni, vaan ihmisluonteesta.

Minä olen ollut mieheni kanssa yhdessä 40 vuotta eikä yhden ainoaa kertaa vanhempani ole pyytäneet häntä mihinkään huoltohommaan vaikka me asutaan samalla paikkakunnalla. Miehen suku taas on odottanut, että teen yhtä jos toista heidän hyväkseen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi anopit ja vävyt ei koskaan tappele? Aina puhutaan miniöiden ongelmista anoppien kanssa.

Vai onko se kuitenkin niin, Sannasta huolimatta, että nainen on naiselle susi.

Oma teoriani on se, että koska anopit ja miniät viettävät enemmän aikaa yhdessä kuin anopit ja vävyt, konfliktejakin tulee helpommin ainakin elleivät kemiat kohtaa.

Ei ole koskaan anoppi pyytänyt minulta mitään piikomisapuja. Pojalleen (mieheni) soittaa välillä, että tulisiko tekemään asian x. Jokunen vuosi takaperin hänellä oli jalka paketissa, jolloin kävin kerran hänen puolestaan kaupassa, kun mieheni ja siskonsa ei päässeet juuri silloin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi anopit ja vävyt ei koskaan tappele? Aina puhutaan miniöiden ongelmista anoppien kanssa.

Vai onko se kuitenkin niin, Sannasta huolimatta, että nainen on naiselle susi.

Kyllä näitäkin on nähty. Ja appiukot ja vävyt. Monella appivanhemmalla on automaationa jonkinlainen valta-asema lastensa kumppaneita kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi anopit ja vävyt ei koskaan tappele? Aina puhutaan miniöiden ongelmista anoppien kanssa.

Vai onko se kuitenkin niin, Sannasta huolimatta, että nainen on naiselle susi.

Oma teoriani on se, että koska anopit ja miniät viettävät enemmän aikaa yhdessä kuin anopit ja vävyt, konfliktejakin tulee helpommin ainakin elleivät kemiat kohtaa.

Täh? Missä muka??? Minä en ainakaan ole edes koskaan ollut edes kahden anoppini kanssa ja silti hän kokee minut piiaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kasvanut perheessä, jossa niin kotityöt kuin ulkohommat ja erilaiset korjaukset tehtiin yhdessä. Isä ja äiti vaativat niin mun veljiltä kuin minultakin kaiken osaamista ja osallistumista. Ei ollut miesten tai naisten töitä. Tietty jos äidiltä tai minulta loppui voimat jonkun painavan nostelussa, niin sitten pyydettiin apua voimakkaammilta. Hitsasin ja rälläköin siinä kuin veljetkin (isällä pikkuinen metallipaja), pojat osasivat tiskata, kuoria pottuja, kitkeä kukkamaita jne.

Ei mua haittaa anoppia auttaa keittiössä, hänellä on edelleen käsitys, että keittiö on naisen valtakunta ja on erikseen miesten ja naisten työt. Mieheni ei jaa äitinsä käsitystä ja on nauranut äitinsä käsityksille, mutta mitä sitä nyt vanhalle naiselle ruveta kiukuttelemaan. Anoppi on 70v. ja kaupassa työuransa tehnyt mamma mutta en minä korkeammasta koulutuksesta huolimatta rupea häntä enää kouluttamaan. Meidän poika kyllä nauttii, kun saa mamman kanssa leipoa ja touhuta keittiössä, jotenkin se taas anopille on ihan ok vaikka oma mies tai poika on suljettu ulkopuolelle. Mutta ei minua siellä huonosti kohdella, hauskaa meillä on yhdessä vaikka tasa-arvokäsitykset ei kohtaa.

Olet poikkeus.

Harva täällä tasa-arvosta vikisevä nainen käy itse tekemässä mitään rälläköintejä tms. vanhempiensa/appivanhempiensa luona. Ne potut toki pitää kuoria 50-50 ja tiskit hoitaa 50-50 siitä pidetään huoli.

Tämän kertoo tilastotkin, joiden mukaan ns miesten työt kaikkein sukupuolittuneita edelleen.

Ero on siinä, että rälläköinnit ovat satunnaisia. Tiskit, ruoalaitto ja pyykit usein päivittäisiä.

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Miksi anopit ja vävyt ei koskaan tappele? Aina puhutaan miniöiden ongelmista anoppien kanssa.

Vai onko se kuitenkin niin, Sannasta huolimatta, että nainen on naiselle susi.

Ketju ei käsittele tappelemista vaan kyykyttävää anoppia. Minun äitini ainakin oli miestäni kohtaan ihan kaamea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se miniän osallistuminen ole piikomista, vaan yhdessä tekemistä. Kun menemme anoppilaan tai hänen mökilleen kylään, niin tietenkin haluan viettää aikaa anopin kanssa ja mikä onkaan mukavampaa, kuin kokata yhdessä ja sitten vaikka tiskata. Tuo on oikeasti erityisen hauskaa puuhaa. Mukana voi olla myös ruoanlaittoviiniä tai kahvia. Oikein tosissaan olen tehnyt kotitöitä esim. kun kun siivottu anopin edesmenneiden sukulaisten kotia tms. Tottakai osallistun.

Samoin on oikein mukavaa kokata pojan ja tämän tyttöystävän kanssa. Kokeillaan vaikka uusia reseptejä. Olisin muuten voinut hyvinkin pyytää pojan tyttöystävän avuksi keittiöön pojan yo-juhliin, koska hän on niin läheinen, siis perhettä, ei vieras. Hän kuitenkin oli samaa aikaan omissa juhlissaan.

Ettekö koskaan tee muita kotitöitä ystävienne kanssa. Esim. jos läheinen ystävä tulee kylään, sanot hänelle, että istu sinä sohvalle odottelemaan, minä sulkeudun tunniksi keittiöön käärimään susheja. Vai voisiko sitä ruokaa tehdä yhdessä? Ja vielä lopuksi siivota paikat.

En tee kotitöitä vieraideni kanssa.

Sushit tehdään valmiiksi ennen kuin he tulevat.

Siivotaan vieraiden lähdettyä.

Minä en koe olevani vieras mieheni vanhemmilla vaan osa perhettä.

No silti sinä tai edes miehesi ette siellä anoppilassa ole perhettä.

Kyllä me olemme osa sitäkin yhteisöä.

Ette ole perhettä eikä ole mitään anoppi-yhteisöä.

Anoppi on miehesi sukulaisia.

No sinähän et sitä minun kohdallani säätele.

Meillä on oma yhteisömme ja anoppi kuuluu siihen. Me pidetään yhtä aina. Mieheni perhe on hauska ja miellyttävä, olen onnellinen että sain hänen myötään näin mukavan yhteisön. Ei omassa perheessänikään ole valittamista.

Meillä autellaan toisiamme puolin ja toisin aina sen mitä pystytään. Se on elämässä suuri rikkaus.

En minä mitään säätele. Kerron faktan.