Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö hyvässä parisuhteessa riidellä
12.07.2023 |
Miehenä en osaa/halua riidellä tai huutaa (vanhemmat teki tätä tarpeeksi). Puhuminen ja sopiminen on minun juttu. En tajua mitä "tuulettaminen" auttaa mihinkään. Ristiallokossa lähden mielummin kävelylle ja odotan että toinenkin rauhoittuu, jos sitten voidaan keskustella asiasta. "Tuulettaako" tasapainoisista ihmisistä naiset vai miehet enemmän? Itse tulisi helposti sanottua huutaessa jotain mitä ei tarkoita, jos kuitenkin toista rakastaa. Ja nurkkaan ajettuna en tiedä miten toimisin, siis parempi lähteä kävelylle. En vain tajua että toisten mielestä riitely kuuluu hyvään parisuhteeseen.
Kommentit (106)
Eihän riitely mikään tavoite ole, tai että sitä pitäisi olla joku tietty määrä.
On kuitenkin inhimillistä, että läheisessä ihmissuhteessa tulee joskus riitoja. Ei kuulostaisi kovin terveeltä ja vahvalta parisuhteelta, jos joutuisi pelkäämään hylätyksi tulemista jonkun riidan tai äänen kohoamisen takia.
Oma kokemukseni reilun 20 vuoden avioliitosta on, että nuorempana riitelimme enemmän (joskaan emme erityisen paljoa). Ihminen on kuitenkin oppivainen (ja mukavuudenhaluinen) ja sitä oppii olemaan lyömättä päätään samaan seinään ja olemaan riitelemättä samaa riitaa. Alkaisi varmaan hymyilyttämään, jos nyt huomaisi riitelevänsä taas jostain samasta ikuisuusaiheesta.
Nämä "se on kerrasta poikki" -suhteilijat eivät koskaan pääse yhdessä kasvamaan ja oppimaan asioita, jotka liittyvät pysyvään parisuhteeseen/avioliittoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on joskus mieheni kanssa vähän riitaakin, se puhdistaa ilmpiirin.Sen jälkeen sovintoseksi on taivaallista. Onnelliseksi minä silti luokittelen suhteemme ja kestänytkin se on jo 29 vuotta.
Riitaamme ei ikinä liity väkivaltaa tai toisen loukkaamista. Riitelemme rakkaudella.
Näin juuri. Suurin osa av-mammoista ei tuohon kykene. Rakkaus on ja pysyy, vaikka joskus riitoja tuleekin.
Vierailija kirjoitti:
Eihän riitely mikään tavoite ole, tai että sitä pitäisi olla joku tietty määrä.
On kuitenkin inhimillistä, että läheisessä ihmissuhteessa tulee joskus riitoja. Ei kuulostaisi kovin terveeltä ja vahvalta parisuhteelta, jos joutuisi pelkäämään hylätyksi tulemista jonkun riidan tai äänen kohoamisen takia.
Oma kokemukseni reilun 20 vuoden avioliitosta on, että nuorempana riitelimme enemmän (joskaan emme erityisen paljoa). Ihminen on kuitenkin oppivainen (ja mukavuudenhaluinen) ja sitä oppii olemaan lyömättä päätään samaan seinään ja olemaan riitelemättä samaa riitaa. Alkaisi varmaan hymyilyttämään, jos nyt huomaisi riitelevänsä taas jostain samasta ikuisuusaiheesta.
Nämä "se on kerrasta poikki" -suhteilijat eivät koskaan pääse yhdessä kasvamaan ja oppimaan asioita, jotka liittyvät pysyvään parisuhteeseen/avioliittoon.
.
Ja nämä tapellaan, huudetaan ja loukataan ihmiset eivät vastaavasti koskaan pääse kokemaan tervettä kahden aikuisen ihmisen parisuhdetta..
Vierailija kirjoitti:
Minusta riita (erimielisyys) ei ole sama asia kuin tunteiden tuulettaminen ja huutaminen. Parisuhteessa ei tarvitse riidellä, mutta olisi aika jännä jos joku onnistuisi olemaan ja vaikka asumaan toisen kanssa esim 20 vuotta ilman yhtäkään erimielisyyttä koskaan.
Tikusta asiaa, riitely ja keskustelu ovat eri asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos erehtyisin seurustelemaan haukkuja/huutaja miehen kanssa, niin se olisi sitten ensimmäisestä riidasta poikki. En käsitä joidenkin tapaa käsitellä negatiivisia tunteitaan huutamalla.
Lähes yhtä paha on sitten nämä riidanhautojat ja mököttäjät, jotka eivät osaa kertoa mikä vaivaa. Ja varsinkin jos toinen suuttuu jostain, mutta ei tietenkään kerro mistä ja sitten lähtee menemään sanomatta minne on menossa ja milloin tulossa takaisin.
No mulla on oinasmiehenä aika tyypillinen temperamentti, että jos menee hermot, niin sitten ne menee.
Ilman syytä ne ei kyllä mene, enkä kyllä pura "vitutuksiani" toisiin ihmisiin, koska se on väärin.
Eli en syyttele huonosta päivästä toista ihmistä, jos se toinen ei ole sitä huonoa päivää saanut aikaiseksi kohtelemalla minua paskasti
"oinasmiehenä"? siis oikeasti millainen mieheksi itseään kutsuva uskoo horoskooppeihin?
Ainakin mä. Lihaksikas kaljupäinen alfa. Just sellainen mitä skorpionit on.
Oon lapsesta asti ollut niin tyypillinen skprppari kuin olla voi
Ihanko lapsesta asti olet ollut? Etkä sekoita tähtimerkkiä väkivaltaiseen nahkapäähän?
Ei ollut kyse vihaamisesta vaan vihan tunteesta. Jos englannin ottaa avuksi, anger, ei hatred. Vihan tunne voi olla ns. lievää tai voimakasta, turhautumisesta silmittömään raivoon.
Rakkauden vastakohtana pidän välinpitämättömyyttä, en vihaa. Ja rakastavaan suhteeseen mahtuu minulla kaikenlaiset tunteet.