Pitääkö hyvässä parisuhteessa riidellä
Miehenä en osaa/halua riidellä tai huutaa (vanhemmat teki tätä tarpeeksi). Puhuminen ja sopiminen on minun juttu. En tajua mitä "tuulettaminen" auttaa mihinkään. Ristiallokossa lähden mielummin kävelylle ja odotan että toinenkin rauhoittuu, jos sitten voidaan keskustella asiasta. "Tuulettaako" tasapainoisista ihmisistä naiset vai miehet enemmän? Itse tulisi helposti sanottua huutaessa jotain mitä ei tarkoita, jos kuitenkin toista rakastaa. Ja nurkkaan ajettuna en tiedä miten toimisin, siis parempi lähteä kävelylle. En vain tajua että toisten mielestä riitely kuuluu hyvään parisuhteeseen.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Av-mamman "terve" parisuhde: vihaan miestäni ja huudamme pää punaisena toisillemme, koska haluamme näyttää, että elämässä on muitakin tunteita kuin hymistely.
Onneksi en ole av-mamman kanssa parisuhteessa, vaan ihan terveen naisen kanssa.
Jalustallekin nostamisessa on omat ongelmansa. Lisäksi on vaikea uskoa, että ihana terve miesoletettu haluaa vauvapalstailla... etenkin kun av mammat on hui iiiks kamalia 🤔
Missä kohtaa sanoin olevani miesoletettu?
t. lainaamasi
naiset tykkää riidellä. se on niillä geeneissä. riitelemällä nainen saa haluamaansa huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Jos erehtyisin seurustelemaan haukkuja/huutaja miehen kanssa, niin se olisi sitten ensimmäisestä riidasta poikki. En käsitä joidenkin tapaa käsitellä negatiivisia tunteitaan huutamalla.
Lähes yhtä paha on sitten nämä riidanhautojat ja mököttäjät, jotka eivät osaa kertoa mikä vaivaa. Ja varsinkin jos toinen suuttuu jostain, mutta ei tietenkään kerro mistä ja sitten lähtee menemään sanomatta minne on menossa ja milloin tulossa takaisin.
No mulla on oinasmiehenä aika tyypillinen temperamentti, että jos menee hermot, niin sitten ne menee.
Ilman syytä ne ei kyllä mene, enkä kyllä pura "vitutuksiani" toisiin ihmisiin, koska se on väärin.
Eli en syyttele huonosta päivästä toista ihmistä, jos se toinen ei ole sitä huonoa päivää saanut aikaiseksi kohtelemalla minua paskasti
Riitaan EI tarvita 2 osapuolta. Nainen saa kyllä riidan aikaiseksi ihan yksinäänkin ja vielä usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos erehtyisin seurustelemaan haukkuja/huutaja miehen kanssa, niin se olisi sitten ensimmäisestä riidasta poikki. En käsitä joidenkin tapaa käsitellä negatiivisia tunteitaan huutamalla.
Lähes yhtä paha on sitten nämä riidanhautojat ja mököttäjät, jotka eivät osaa kertoa mikä vaivaa. Ja varsinkin jos toinen suuttuu jostain, mutta ei tietenkään kerro mistä ja sitten lähtee menemään sanomatta minne on menossa ja milloin tulossa takaisin.
No mulla on oinasmiehenä aika tyypillinen temperamentti, että jos menee hermot, niin sitten ne menee.
Ilman syytä ne ei kyllä mene, enkä kyllä pura "vitutuksiani" toisiin ihmisiin, koska se on väärin.
Eli en syyttele huonosta päivästä toista ihmistä, jos se toinen ei ole sitä huonoa päivää saanut aikaiseksi kohtelemalla minua paskasti
"oinasmiehenä"? siis oikeasti millainen mieheksi itseään kutsuva uskoo horoskooppeihin?
Vierailija kirjoitti:
Riitaan EI tarvita 2 osapuolta. Nainen saa kyllä riidan aikaiseksi ihan yksinäänkin ja vielä usein.
Onneksi miehet ovat pyhimyksiä eivätkä koskaan riitele. Mitä nyt muuten vaan ovat perheväkivaltatilasoissa huomattavasti naisia enemmän edustettuina. Ainiin, mutta lyöminenhän ei olekaan riitelyä, joten sehän on ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään "pidä", jos muutenkin pärjää. Itse tosin olen lapsuudessa traumatisoiduttuani oppinut, että turvallisessa suhteessa voi riidelläkin, ilman että tarvitsee pelätä kummankaan sanovan "jotain mitä ei tarkoita", saati että riidat etenisi fyysiseen väkivaltaan mikä lapsuudenkodissa oli jatkuva pelko. Kun nuorena aikuisena muutin omilleni, en kyennyt ilmaisemaan enkä halunnut tunteakaan vihaa ollenkaan. Pidemmän päälle elämä on kuitenkin helpompaa ja terveempää, kun vihaa ei tarvitse enää niellä, vaan sen voi ilmaista vapaasti JA ketään loukkaamatta.
Ei kai parisuhteessa ainakaan usein tule mitään vihan tunteita puolisoa kohtaan? Puolisothan ovat samalla puolella ja pyrkivät edistämään omansa lisäksi myös toistensa etua, joten harvoin kai pitäisi tulla tilanteita, joissa toisen toiminta suututtaa.
Et ilmeisesti ole parisuhteessa, kun noin ajattelet. Normaaleilla ihmisillä tulee jopa vihan tunteita puolisoa kohtaan, jos ei tule ei ole kyllä rakkauttakaan.
Olen kyllä. En sitten ole mielestäsi normaali ihminen. En myöskään ole kovin kiinnostunut siitä, hyväksytkö juuri sinä minun parisuhteeni ja rakkauteni. Mieluummin olen jatkossakin ilman niitä vihan tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos erehtyisin seurustelemaan haukkuja/huutaja miehen kanssa, niin se olisi sitten ensimmäisestä riidasta poikki. En käsitä joidenkin tapaa käsitellä negatiivisia tunteitaan huutamalla.
Lähes yhtä paha on sitten nämä riidanhautojat ja mököttäjät, jotka eivät osaa kertoa mikä vaivaa. Ja varsinkin jos toinen suuttuu jostain, mutta ei tietenkään kerro mistä ja sitten lähtee menemään sanomatta minne on menossa ja milloin tulossa takaisin.
No mulla on oinasmiehenä aika tyypillinen temperamentti, että jos menee hermot, niin sitten ne menee.
Ilman syytä ne ei kyllä mene, enkä kyllä pura "vitutuksiani" toisiin ihmisiin, koska se on väärin.
Eli en syyttele huonosta päivästä toista ihmistä, jos se toinen ei ole sitä huonoa päivää saanut aikaiseksi kohtelemalla minua paskasti
"oinasmiehenä"? siis oikeasti millainen mieheksi itseään kutsuva uskoo horoskooppeihin?
Ainakin mä. Lihaksikas kaljupäinen alfa. Just sellainen mitä skorpionit on.
Oon lapsesta asti ollut niin tyypillinen skprppari kuin olla voi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi jotkut pitävät niin pahana huutamista.
Huuto on vain tunnereaktio, osoitus siitä, että ihmisellä on tunteita.
Tähän näkemykseen vaikuttaa varmasti se, että vanhempani riitelivät ja huusivat paljon. Jotenkin siihen tottui kotona lapsena, ja siksi on vaikea tajuta, että on aikuisia, jotka eivät sitä kestä. Luulin nuorena, että aikuisilla on oikeus huutaa.
Vanhemmat erosivat "30-vuotisen sodan" jälkeen mutta pysyivät toistensa kavereina.
Olen yrittänyt opetella olemaan huutamatta, mutta se on välillä todella vaikeaa.
Huudatko työkavereille, ystävällesi, kaupassa myyjille yms?
Jos et niin miksi huudat rakkaimmalle ihmisellesi?Huudan?
Kannattaa mennä sit lääkärin juttusille. Aikuinen tasapainoinen ihminen ei huuda työkavereille, myyjille kaupassa eikä kellekkään muulle
Missä väitän huutavani yhtään kenellekään?
Olen yrittänyt opetella olemaan huutamatta, mutta se on välillä todella vaikeaa.
Tuossa. Nimittäin, jos et koskaan huutaisi kenellekään ei sinun myöskään tarvitsisi erikseen opetella huutamattomuutta.
Kai nyt ymmärrät, että tuossakin ketjussa on muitakin kuin minä. Eivätkä käytä ohis tai eri täsmennystä. En ole yrittänyt opetella huutamiseen tai huutamattomuuteen liittyen yhtään mitään.
Pitäisi käyttää, jos on eri. Ja miksi ihmeessä eri ihminen tulisi tivaamaan "missä kohtaa sanoin sitä ja tätä" :D
Poimit vastauksen "olen yrittänyt... blaa blaa" viestistä, jossa puhuttiin vanhempien 30 v. riitelystä. Se viesti ei ollut minun. Eli älä yhdistele vastauksia miten sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos erehtyisin seurustelemaan haukkuja/huutaja miehen kanssa, niin se olisi sitten ensimmäisestä riidasta poikki. En käsitä joidenkin tapaa käsitellä negatiivisia tunteitaan huutamalla.
Lähes yhtä paha on sitten nämä riidanhautojat ja mököttäjät, jotka eivät osaa kertoa mikä vaivaa. Ja varsinkin jos toinen suuttuu jostain, mutta ei tietenkään kerro mistä ja sitten lähtee menemään sanomatta minne on menossa ja milloin tulossa takaisin.
No mulla on oinasmiehenä aika tyypillinen temperamentti, että jos menee hermot, niin sitten ne menee.
Ilman syytä ne ei kyllä mene, enkä kyllä pura "vitutuksiani" toisiin ihmisiin, koska se on väärin.
Eli en syyttele huonosta päivästä toista ihmistä, jos se toinen ei ole sitä huonoa päivää saanut aikaiseksi kohtelemalla minua paskasti
"oinasmiehenä"? siis oikeasti millainen mieheksi itseään kutsuva uskoo horoskooppeihin?
Ainakin mä. Lihaksikas kaljupäinen alfa. Just sellainen mitä skorpionit on.
Oon lapsesta asti ollut niin tyypillinen skprppari kuin olla voi
Onko teille skprppareille yleistäkin tuo kirjoitustaidon puute? Entä onko kyseessä mahdollisesti puolalainen horoskooppimerkii, kun nimessä on noin paljon konsonantteja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Av-mamman "terve" parisuhde: vihaan miestäni ja huudamme pää punaisena toisillemme, koska haluamme näyttää, että elämässä on muitakin tunteita kuin hymistely.
Onneksi en ole av-mamman kanssa parisuhteessa, vaan ihan terveen naisen kanssa.
Jalustallekin nostamisessa on omat ongelmansa. Lisäksi on vaikea uskoa, että ihana terve miesoletettu haluaa vauvapalstailla... etenkin kun av mammat on hui iiiks kamalia 🤔
Missä kohtaa sanoin olevani miesoletettu?
t. lainaamasi
Oletuksen toki tekee joku muu vai tiedätkö itse mikä olet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi jotkut pitävät niin pahana huutamista.
Huuto on vain tunnereaktio, osoitus siitä, että ihmisellä on tunteita.
Tähän näkemykseen vaikuttaa varmasti se, että vanhempani riitelivät ja huusivat paljon. Jotenkin siihen tottui kotona lapsena, ja siksi on vaikea tajuta, että on aikuisia, jotka eivät sitä kestä. Luulin nuorena, että aikuisilla on oikeus huutaa.
Vanhemmat erosivat "30-vuotisen sodan" jälkeen mutta pysyivät toistensa kavereina.
Olen yrittänyt opetella olemaan huutamatta, mutta se on välillä todella vaikeaa.
Huudatko työkavereille, ystävällesi, kaupassa myyjille yms?
Jos et niin miksi huudat rakkaimmalle ihmisellesi?Huudan?
Kannattaa mennä sit lääkärin juttusille. Aikuinen tasapainoinen ihminen ei huuda työkavereille, myyjille kaupassa eikä kellekkään muulle
Missä väitän huutavani yhtään kenellekään?
Olen yrittänyt opetella olemaan huutamatta, mutta se on välillä todella vaikeaa.
Tuossa. Nimittäin, jos et koskaan huutaisi kenellekään ei sinun myöskään tarvitsisi erikseen opetella huutamattomuutta.
Kai nyt ymmärrät, että tuossakin ketjussa on muitakin kuin minä. Eivätkä käytä ohis tai eri täsmennystä. En ole yrittänyt opetella huutamiseen tai huutamattomuuteen liittyen yhtään mitään.
Pitäisi käyttää, jos on eri. Ja miksi ihmeessä eri ihminen tulisi tivaamaan "missä kohtaa sanoin sitä ja tätä" :D
Poimit vastauksen "olen yrittänyt... blaa blaa" viestistä, jossa puhuttiin vanhempien 30 v. riitelystä. Se viesti ei ollut minun. Eli älä yhdistele vastauksia miten sattuu.
Lopetahan jo. Kaiklle tuli selväksi, että sinä huudat. Ei se selittelemällä enää muuksi muutu. Opettele olemaan huutamatta samalla kun opettelet päästämään irti asioista, jotka on jo käsitelty ajat sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Av-mamman "terve" parisuhde: vihaan miestäni ja huudamme pää punaisena toisillemme, koska haluamme näyttää, että elämässä on muitakin tunteita kuin hymistely.
Onneksi en ole av-mamman kanssa parisuhteessa, vaan ihan terveen naisen kanssa.
Jalustallekin nostamisessa on omat ongelmansa. Lisäksi on vaikea uskoa, että ihana terve miesoletettu haluaa vauvapalstailla... etenkin kun av mammat on hui iiiks kamalia 🤔
Missä kohtaa sanoin olevani miesoletettu?
t. lainaamasi
Oletuksen toki tekee joku muu vai tiedätkö itse mikä olet?
Miksi en tietäisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos erehtyisin seurustelemaan haukkuja/huutaja miehen kanssa, niin se olisi sitten ensimmäisestä riidasta poikki. En käsitä joidenkin tapaa käsitellä negatiivisia tunteitaan huutamalla.
Lähes yhtä paha on sitten nämä riidanhautojat ja mököttäjät, jotka eivät osaa kertoa mikä vaivaa. Ja varsinkin jos toinen suuttuu jostain, mutta ei tietenkään kerro mistä ja sitten lähtee menemään sanomatta minne on menossa ja milloin tulossa takaisin.
No mulla on oinasmiehenä aika tyypillinen temperamentti, että jos menee hermot, niin sitten ne menee.
Ilman syytä ne ei kyllä mene, enkä kyllä pura "vitutuksiani" toisiin ihmisiin, koska se on väärin.
Eli en syyttele huonosta päivästä toista ihmistä, jos se toinen ei ole sitä huonoa päivää saanut aikaiseksi kohtelemalla minua paskasti
"oinasmiehenä"? siis oikeasti millainen mieheksi itseään kutsuva uskoo horoskooppeihin?
Juu. Sä olet siis joku mesimäyrä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi jotkut pitävät niin pahana huutamista.
Huuto on vain tunnereaktio, osoitus siitä, että ihmisellä on tunteita.
Tähän näkemykseen vaikuttaa varmasti se, että vanhempani riitelivät ja huusivat paljon. Jotenkin siihen tottui kotona lapsena, ja siksi on vaikea tajuta, että on aikuisia, jotka eivät sitä kestä. Luulin nuorena, että aikuisilla on oikeus huutaa.
Vanhemmat erosivat "30-vuotisen sodan" jälkeen mutta pysyivät toistensa kavereina.
Olen yrittänyt opetella olemaan huutamatta, mutta se on välillä todella vaikeaa.
Huudatko työkavereille, ystävällesi, kaupassa myyjille yms?
Jos et niin miksi huudat rakkaimmalle ihmisellesi?Huudan?
Kannattaa mennä sit lääkärin juttusille. Aikuinen tasapainoinen ihminen ei huuda työkavereille, myyjille kaupassa eikä kellekkään muulle
Missä väitän huutavani yhtään kenellekään?
Olen yrittänyt opetella olemaan huutamatta, mutta se on välillä todella vaikeaa.
Tuossa. Nimittäin, jos et koskaan huutaisi kenellekään ei sinun myöskään tarvitsisi erikseen opetella huutamattomuutta.
Kai nyt ymmärrät, että tuossakin ketjussa on muitakin kuin minä. Eivätkä käytä ohis tai eri täsmennystä. En ole yrittänyt opetella huutamiseen tai huutamattomuuteen liittyen yhtään mitään.
Pitäisi käyttää, jos on eri. Ja miksi ihmeessä eri ihminen tulisi tivaamaan "missä kohtaa sanoin sitä ja tätä" :D
Poimit vastauksen "olen yrittänyt... blaa blaa" viestistä, jossa puhuttiin vanhempien 30 v. riitelystä. Se viesti ei ollut minun. Eli älä yhdistele vastauksia miten sattuu.
No jos oletataan, että uskomme sinun puhuvan nyt totta niin vastaapa tähän:
Miksi vastastit tuolle vanhempien riitelystä kertoneelle osoitettuun kysymykseen minä-muodossa, jos et ole hän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi jotkut pitävät niin pahana huutamista.
Huuto on vain tunnereaktio, osoitus siitä, että ihmisellä on tunteita.
Tähän näkemykseen vaikuttaa varmasti se, että vanhempani riitelivät ja huusivat paljon. Jotenkin siihen tottui kotona lapsena, ja siksi on vaikea tajuta, että on aikuisia, jotka eivät sitä kestä. Luulin nuorena, että aikuisilla on oikeus huutaa.
Vanhemmat erosivat "30-vuotisen sodan" jälkeen mutta pysyivät toistensa kavereina.
Olen yrittänyt opetella olemaan huutamatta, mutta se on välillä todella vaikeaa.
Huudatko työkavereille, ystävällesi, kaupassa myyjille yms?
Jos et niin miksi huudat rakkaimmalle ihmisellesi?Huudan?
Kannattaa mennä sit lääkärin juttusille. Aikuinen tasapainoinen ihminen ei huuda työkavereille, myyjille kaupassa eikä kellekkään muulle
Missä väitän huutavani yhtään kenellekään?
Olen yrittänyt opetella olemaan huutamatta, mutta se on välillä todella vaikeaa.
Tuossa. Nimittäin, jos et koskaan huutaisi kenellekään ei sinun myöskään tarvitsisi erikseen opetella huutamattomuutta.
Kai nyt ymmärrät, että tuossakin ketjussa on muitakin kuin minä. Eivätkä käytä ohis tai eri täsmennystä. En ole yrittänyt opetella huutamiseen tai huutamattomuuteen liittyen yhtään mitään.
Pitäisi käyttää, jos on eri. Ja miksi ihmeessä eri ihminen tulisi tivaamaan "missä kohtaa sanoin sitä ja tätä" :D
Poimit vastauksen "olen yrittänyt... blaa blaa" viestistä, jossa puhuttiin vanhempien 30 v. riitelystä. Se viesti ei ollut minun. Eli älä yhdistele vastauksia miten sattuu.
Lopetahan jo. Kaiklle tuli selväksi, että sinä huudat. Ei se selittelemällä enää muuksi muutu. Opettele olemaan huutamatta samalla kun opettelet päästämään irti asioista, jotka on jo käsitelty ajat sitten.
Loistava neuvo. Ehkä se muille huutaminenkin vähenee kun ei vello menneessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos erehtyisin seurustelemaan haukkuja/huutaja miehen kanssa, niin se olisi sitten ensimmäisestä riidasta poikki. En käsitä joidenkin tapaa käsitellä negatiivisia tunteitaan huutamalla.
Lähes yhtä paha on sitten nämä riidanhautojat ja mököttäjät, jotka eivät osaa kertoa mikä vaivaa. Ja varsinkin jos toinen suuttuu jostain, mutta ei tietenkään kerro mistä ja sitten lähtee menemään sanomatta minne on menossa ja milloin tulossa takaisin.
No mulla on oinasmiehenä aika tyypillinen temperamentti, että jos menee hermot, niin sitten ne menee.
Ilman syytä ne ei kyllä mene, enkä kyllä pura "vitutuksiani" toisiin ihmisiin, koska se on väärin.
Eli en syyttele huonosta päivästä toista ihmistä, jos se toinen ei ole sitä huonoa päivää saanut aikaiseksi kohtelemalla minua paskasti
"oinasmiehenä"? siis oikeasti millainen mieheksi itseään kutsuva uskoo horoskooppeihin?
Ainakin mä. Lihaksikas kaljupäinen alfa. Just sellainen mitä skorpionit on.
Oon lapsesta asti ollut niin tyypillinen skprppari kuin olla voi
Niin ja mullakin on Oinaalle hyvin tyypillinen temperamentti, jos vittuilet mulle, olet kusessa. Se nyt vaan on osa minun luonnettani, että en kunnioita mitään epäoikeudenmukaisuutta.
T: Toinen kaljupäinen alfa
Vierailija kirjoitti:
Mitä läheisempiä ollaan, sitä enemmän tulee myös törmäystä. Toki törmätä voi monin tavoin. Mutta jos kumppanin kanssa tulee yhtä vähän riitaa kuin parhaan ystävän kanssa, jokin on jossain vialla.
Oma segmenttinsä ovat tietysti ihmiset, jotka ovat vähäsanaisia ja joille moni asia käy ja joilla ei ole vahvoja mielipiteitä mihinkään suuntaan. Tällainen ihminen on hiukan heikompi persoona.
Ai, musta taas kuvailemasi "vahva" persoona on se heikompi persoona
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään "pidä", jos muutenkin pärjää. Itse tosin olen lapsuudessa traumatisoiduttuani oppinut, että turvallisessa suhteessa voi riidelläkin, ilman että tarvitsee pelätä kummankaan sanovan "jotain mitä ei tarkoita", saati että riidat etenisi fyysiseen väkivaltaan mikä lapsuudenkodissa oli jatkuva pelko. Kun nuorena aikuisena muutin omilleni, en kyennyt ilmaisemaan enkä halunnut tunteakaan vihaa ollenkaan. Pidemmän päälle elämä on kuitenkin helpompaa ja terveempää, kun vihaa ei tarvitse enää niellä, vaan sen voi ilmaista vapaasti JA ketään loukkaamatta.
Ei kai parisuhteessa ainakaan usein tule mitään vihan tunteita puolisoa kohtaan? Puolisothan ovat samalla puolella ja pyrkivät edistämään omansa lisäksi myös toistensa etua, joten harvoin kai pitäisi tulla tilanteita, joissa toisen toiminta suututtaa.
Ei kumppania kohtaan, vaan asioista. Ja toki erimielisyyksiä sekä väärinymmärryksiä tulee vähemmän sitä mukaa, kun oppii tuntemaan paremmin itsensä sekä toisen.
Eihän tuossa mitään miesoletetun terveydestä puhuttu. Sanottiin vain, että henkilö on parisuhteessa terveen naisen kanssa. Ei edes määritelty, mihin sukupuoleen kyseinen henkilö identifioituu. Älä oleta toisen sukupuolta, jos et sitä tiedä.