Pitääkö hyvässä parisuhteessa riidellä

Olen naisena aivan samaa mieltä, ja kaikenlaiset ns tuulettamiset ahdistaa, jos se tarkoittaa kaiken pahan olon oksentamista toisen päälle, huutamista ja nimittelyä jne.

Toki, jos on oikeasti ongelmia, niin kyllä ne pitää pystyä käsittelemään.

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 10 vuotta eikä olla riidelty kertaakaan. Ei tietysti aina olla samaa mieltä asioista, mutta kunnon riitaa ei olla saatu aikaiseksi.

Jos erehtyisin seurustelemaan haukkuja/huutaja miehen kanssa, niin se olisi sitten ensimmäisestä riidasta poikki. En käsitä joidenkin tapaa käsitellä negatiivisia tunteitaan huutamalla.

Lähes yhtä paha on sitten nämä riidanhautojat ja mököttäjät, jotka eivät osaa kertoa mikä vaivaa. Ja varsinkin jos toinen suuttuu jostain, mutta ei tietenkään kerro mistä ja sitten lähtee menemään sanomatta minne on menossa ja milloin tulossa takaisin.

Ei todellakaan. Minun ei tarvitse tunteita tuulettaakseni huutaa, haukkua, räjähtää, tai mitään muutakaan vastaavaa. Osaan kontrolloida ääntäni ja käytöstäni myös vähän kiukkuisena, ja sitä samaa edellytän kumppaniltani.

Ihmisillä on erilaisia temperamentteja. Meillä riideltiin enemmän kun olimme nuoria, nyt 50+ riitoja on harvakseltaan.

Kun tuntee ja hyväksyy sen kumppaninsa vikoineen ja puutteineen päivineen ei ole tarvetta muuttaa häntä riitelemällä. Kun itsetunto ja keskusteluyhteys on kunnossa ei myöskään ole tarvetta riidellä. Olen pään sisällä dialogissa sen kumppanin kanssa tiedän mistä hän hyppisi seinille eli kyllä saisin riidan aikaiseksi jos haluaisin ja sille olisi tarvetta.🤣

Vierailija kirjoitti:

Jos erehtyisin seurustelemaan haukkuja/huutaja miehen kanssa, niin se olisi sitten ensimmäisestä riidasta poikki. En käsitä joidenkin tapaa käsitellä negatiivisia tunteitaan huutamalla.

Lähes yhtä paha on sitten nämä riidanhautojat ja mököttäjät, jotka eivät osaa kertoa mikä vaivaa. Ja varsinkin jos toinen suuttuu jostain, mutta ei tietenkään kerro mistä ja sitten lähtee menemään sanomatta minne on menossa ja milloin tulossa takaisin.

Minusta kyllä löytyy tuo mököttäjä jos toinen sanoo todella pahasti. Useimmat eivät kysy mikä vaivaa? Ap.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on erilaisia temperamentteja. Meillä riideltiin enemmän kun olimme nuoria, nyt 50+ riitoja on harvakseltaan.

Miksi eläimiä kasteroidaan? Hormoonit saa ihmisetkin hyrräämään, mutta ihmisillä on myös tietoisuus tekemisistään?

Tätä on omassa suhteessa puitu pariterapiassa asti. Ei tarvitse riidellä... mutta hyvin usein se syy on ettei uskalleta riidellä ja tää on todella toksinen ja varma tapa rikkoa parisuhde...

Mä raahasin vaimon terapeutin vastaanotolle just tän takia, hän oli olllut narsisti suhteessa ja oppinut patoaamaan kaiken sisään.. Sit kun hän ekan kerran sanoi jtn se oli erotaan.

On erimielisyyttä, riitelyä ja sitten vielä tavaroiden paiskomista. Suotavaa olisi, että aikuiset osaisivat keskustella erimielisyyksistä ilman, että kahvikupit yms. lentelee, tai mennään loukkauksiin.

Jos tarkoitetaan huutamista niin ei. Huutaminen ei ole riitelyä vaan osoitus kyvyttömyydestä hoitaa asioita. Riitely on sitä että on kaksi mielipidettä joista pitäisi saada yhteinen lopputulos. Tämän voi hoitaa ihan normaalilla puheäänellä.

Itse en voisi olla parisuhteessa, jossa tunteita "tuuletetaan" huutamalla, raivostumalla tai solvaamalla. Sellaiset suhteet ovat kerrasta poikki, minulle haukkuminen on sama kuin fyysinen väkivalta. En hyväksy.

Olen rauhaa rakastava luonne, ja kotona pitää olla turvallista. Itsepäinen osaan olla myös ja välillä väärässäkin, mutta osaan setviä erimielisyyksiä raivoamatta. Onneksi nykyinen mieheni on samanlainen.

Mitä läheisempiä ollaan, sitä enemmän tulee myös törmäystä. Toki törmätä voi monin tavoin. Mutta jos kumppanin kanssa tulee yhtä vähän riitaa kuin parhaan ystävän kanssa, jokin on jossain vialla.

Oma segmenttinsä ovat tietysti ihmiset, jotka ovat vähäsanaisia ja joille moni asia käy ja joilla ei ole vahvoja mielipiteitä mihinkään suuntaan. Tällainen ihminen on hiukan heikompi persoona.

Eihän parisuhde silloin olisi hyvä, jos siinä pitäisi huutaa ja raivota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on erilaisia temperamentteja. Meillä riideltiin enemmän kun olimme nuoria, nyt 50+ riitoja on harvakseltaan.

Miksi eläimiä kasteroidaan? Hormoonit saa ihmisetkin hyrräämään, mutta ihmisillä on myös tietoisuus tekemisistään?

Niin? Riitely on siis sinusta paha asia? Mielestäni taas mykkäkoulu on pahasta. Millä tasolla se on tietoista tekemistä?

Vierailija kirjoitti:

Eihän parisuhde silloin olisi hyvä, jos siinä pitäisi huutaa ja raivota. 

Mitä pahaa riitelystä on? Meillä ei riidat kauan kestä. Kyllä hyvä parisuhde kestää myös muunlaisiakin tunteita kuin pelkkää hymyä ja hyminää.

Ei tietenkään tarvitse. Jos tulee jotain erimielisyyksiä, niin ne voi ratkaista neuvottelemalla sivistyneesti.

Vierailija kirjoitti:

Tätä on omassa suhteessa puitu pariterapiassa asti. Ei tarvitse riidellä... mutta hyvin usein se syy on ettei uskalleta riidellä ja tää on todella toksinen ja varma tapa rikkoa parisuhde...

Mä raahasin vaimon terapeutin vastaanotolle just tän takia, hän oli olllut narsisti suhteessa ja oppinut patoaamaan kaiken sisään.. Sit kun hän ekan kerran sanoi jtn se oli erotaan.

Yritin vuosia saada naista terapeutille ja hän sanoi että hänen ex mies oli sairas narsisti. Vuosia eron jälkeen selvisi että hän oli se narsisti. Hän "patosi" ja vältteli terapeuttia, koska tiesi mitä oli. Jos haluaa auttaa ihmisiä, menee afrikkaan rakentamaan taloja? Hyvässä parisuhteessa toista ei tarvitse pelastaa tai olla jatkuvasti varpaillaan? Oletko varma ettei teidän ero johtunut että pääsit liian lähelle hänen totuutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän parisuhde silloin olisi hyvä, jos siinä pitäisi huutaa ja raivota. 

Mitä pahaa riitelystä on? Meillä ei riidat kauan kestä. Kyllä hyvä parisuhde kestää myös muunlaisiakin tunteita kuin pelkkää hymyä ja hyminää.

Se ei ole aikuisten tasapainoisten ihmisten tapa kommunikoida, jos riitely=huutaminen, haukkuminen, raivoaminen tms. Olen todella huolissani sinusta, jos sinulle ei ole olemassa mitään muita tunteita kuin hymy ja hyminä sekä riitely. Normaalistihan ihmisellä on paljonkin tunteita, vaikka ei ole tarvitta niitä huutamalla ulostaa toisen naamalle. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä läheisempiä ollaan, sitä enemmän tulee myös törmäystä. Toki törmätä voi monin tavoin. Mutta jos kumppanin kanssa tulee yhtä vähän riitaa kuin parhaan ystävän kanssa, jokin on jossain vialla.

Oma segmenttinsä ovat tietysti ihmiset, jotka ovat vähäsanaisia ja joille moni asia käy ja joilla ei ole vahvoja mielipiteitä mihinkään suuntaan. Tällainen ihminen on hiukan heikompi persoona.

Ei todellakaan ole mikään vialla. Toiset vaan eivät riitele, vaikka olisivat eri mieltä vaan asia sovitaan muuten. Jos toinen vahingossa loukkaa, siitäkään ei tarvitse kiukustua ja kostaa vaan kertoa, että toisen tekemä / sanoma asia tuntuu pahalta syystä x. Hyvässä suhteessa ei ala siilipuolustus vaan toinen osaa selittää väärinkäsityksen tai pyytää anteeksi.

Ihan sairasta, että riitely olisi jotenkin tarpeellista. Haittaahan siitä ei tunnu olevan jos kaksi riidanhaluista on yhdessä, mutta meille muille huutaminen ja räyhääminen on pelottavaa henkistä väkivaltaa, jota ei todellakaan tarvita mihinkään.