Pitääkö hyvässä parisuhteessa riidellä

Vierailija kirjoitti:

Aikaisemmassa suhteessa oli tulisia riitoja ja likaisia lakanoita.

Nyt on puhtaat lakanat -ja kylmää vihaa.

Tuokin on huvittava ajatusmalli, että suhteessa ei voi olla intohimoa, jos ei huudeta ja riidellä. Niinhän asia ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään "pidä", jos muutenkin pärjää. Itse tosin olen lapsuudessa traumatisoiduttuani oppinut, että turvallisessa suhteessa voi riidelläkin, ilman että tarvitsee pelätä kummankaan sanovan "jotain mitä ei tarkoita", saati että riidat etenisi fyysiseen väkivaltaan mikä lapsuudenkodissa oli jatkuva pelko. Kun nuorena aikuisena muutin omilleni, en kyennyt ilmaisemaan enkä halunnut tunteakaan vihaa ollenkaan. Pidemmän päälle elämä on kuitenkin helpompaa ja terveempää, kun vihaa ei tarvitse enää niellä, vaan sen voi ilmaista vapaasti JA ketään loukkaamatta.

Ei kai parisuhteessa ainakaan usein tule mitään vihan tunteita puolisoa kohtaan? Puolisothan ovat samalla puolella ja pyrkivät edistämään omansa lisäksi myös toistensa etua, joten harvoin kai pitäisi tulla tilanteita, joissa toisen toiminta suututtaa.

Et ilmeisesti ole parisuhteessa, kun noin ajattelet. Normaaleilla ihmisillä tulee jopa vihan tunteita puolisoa kohtaan, jos ei tule ei ole kyllä rakkauttakaan.

Lyhyt vastaus. EI.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään "pidä", jos muutenkin pärjää. Itse tosin olen lapsuudessa traumatisoiduttuani oppinut, että turvallisessa suhteessa voi riidelläkin, ilman että tarvitsee pelätä kummankaan sanovan "jotain mitä ei tarkoita", saati että riidat etenisi fyysiseen väkivaltaan mikä lapsuudenkodissa oli jatkuva pelko. Kun nuorena aikuisena muutin omilleni, en kyennyt ilmaisemaan enkä halunnut tunteakaan vihaa ollenkaan. Pidemmän päälle elämä on kuitenkin helpompaa ja terveempää, kun vihaa ei tarvitse enää niellä, vaan sen voi ilmaista vapaasti JA ketään loukkaamatta.

Ei kai parisuhteessa ainakaan usein tule mitään vihan tunteita puolisoa kohtaan? Puolisothan ovat samalla puolella ja pyrkivät edistämään omansa lisäksi myös toistensa etua, joten harvoin kai pitäisi tulla tilanteita, joissa toisen toiminta suututtaa.

Et ilmeisesti ole parisuhteessa, kun noin ajattelet. Normaaleilla ihmisillä tulee jopa vihan tunteita puolisoa kohtaan, jos ei tule ei ole kyllä rakkauttakaan.

Höpö höpö. Miksi pitäisi vihata ihmistä, jota rakastaa ja jonka kanssa on halunnut jakaa elämänsä? Vai oletko teini, jolle vihaminen=joku asia ärsyttää? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään "pidä", jos muutenkin pärjää. Itse tosin olen lapsuudessa traumatisoiduttuani oppinut, että turvallisessa suhteessa voi riidelläkin, ilman että tarvitsee pelätä kummankaan sanovan "jotain mitä ei tarkoita", saati että riidat etenisi fyysiseen väkivaltaan mikä lapsuudenkodissa oli jatkuva pelko. Kun nuorena aikuisena muutin omilleni, en kyennyt ilmaisemaan enkä halunnut tunteakaan vihaa ollenkaan. Pidemmän päälle elämä on kuitenkin helpompaa ja terveempää, kun vihaa ei tarvitse enää niellä, vaan sen voi ilmaista vapaasti JA ketään loukkaamatta.

Ei kai parisuhteessa ainakaan usein tule mitään vihan tunteita puolisoa kohtaan? Puolisothan ovat samalla puolella ja pyrkivät edistämään omansa lisäksi myös toistensa etua, joten harvoin kai pitäisi tulla tilanteita, joissa toisen toiminta suututtaa.

Et ilmeisesti ole parisuhteessa, kun noin ajattelet. Normaaleilla ihmisillä tulee jopa vihan tunteita puolisoa kohtaan, jos ei tule ei ole kyllä rakkauttakaan.

Viha on kovin voimakas tunne. Ei kuulosta mitenkään normaalilta, jos ajattelet rakkauden edellyttävän vihaa. Nehän ovat tunteina toistensa vastakohdat. Vähän sama kuin väittäisit, että surun hetkellä pitää tuntea myös iloa, jotta voi olla surullinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään "pidä", jos muutenkin pärjää. Itse tosin olen lapsuudessa traumatisoiduttuani oppinut, että turvallisessa suhteessa voi riidelläkin, ilman että tarvitsee pelätä kummankaan sanovan "jotain mitä ei tarkoita", saati että riidat etenisi fyysiseen väkivaltaan mikä lapsuudenkodissa oli jatkuva pelko. Kun nuorena aikuisena muutin omilleni, en kyennyt ilmaisemaan enkä halunnut tunteakaan vihaa ollenkaan. Pidemmän päälle elämä on kuitenkin helpompaa ja terveempää, kun vihaa ei tarvitse enää niellä, vaan sen voi ilmaista vapaasti JA ketään loukkaamatta.

Ei kai parisuhteessa ainakaan usein tule mitään vihan tunteita puolisoa kohtaan? Puolisothan ovat samalla puolella ja pyrkivät edistämään omansa lisäksi myös toistensa etua, joten harvoin kai pitäisi tulla tilanteita, joissa toisen toiminta suututtaa.

Et ilmeisesti ole parisuhteessa, kun noin ajattelet. Normaaleilla ihmisillä tulee jopa vihan tunteita puolisoa kohtaan, jos ei tule ei ole kyllä rakkauttakaan.

Tää on kyllä tosi tuuheaa bs. Miksi ja mistä ne vihan tunteet tulisi??

Jos mä kokisin vihan tunteita puolisoa kohtaan hakisin eroa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksikin huutoriita ja mies saa lähteä. Olen kuunnellut ensimmäiset 15 vuotta elämästäni niin paljon huutoa, että enempää en kuuntele. Jos ei osaa puhua asiallisesti, ei tarvitse olla minun kanssani. Onneksi olen löytänyt miehen, jonka ei tarvitse peittää epävarmuuttaan huutamalla ja riehumalla. 

Tuttavalla meni parisuhde poikki juuri noin. Puoliso oli traumatisoitunut lapsuudestaan ja kävi terapiassa, ei kestänyt mitään riitaa tai erimielisyyttä.

Erikoinen tulkinta, vaikak minä puhuin vain ja ainostaan huutamisesta. En missään kohtaa sanonut, ettekö kestäisi riitaa tai erimielisyyttä. Kerroin vain, että huutaminen on ehdoton ei meillä. Eri mieltä voi olla huutamattakin. jos et vielä tiennyt. 

Tässä ketjussa on paheksuttu syvästi pelkästään jo riitelyä. Meillä sai lapsuudessa näyttää ihan koko tunneskaalan, miehen kotona ei saanut. Isänsä oli autoritäärinen eikä omaa eriävää tahtoa saanut ilmaista. Mies ei osannut riidellä yhtään, mutta on sitten oppinut senkin taidon 😌

En kyllä ihmettele, että osalla ei ole parisuhdetta ollenkaan tai sitten niitä on mystisen monta. Ensimmäinen riita ja se on moro... riitely näyttää olevan ihan hirveä mörkö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksikin huutoriita ja mies saa lähteä. Olen kuunnellut ensimmäiset 15 vuotta elämästäni niin paljon huutoa, että enempää en kuuntele. Jos ei osaa puhua asiallisesti, ei tarvitse olla minun kanssani. Onneksi olen löytänyt miehen, jonka ei tarvitse peittää epävarmuuttaan huutamalla ja riehumalla. 

Tuttavalla meni parisuhde poikki juuri noin. Puoliso oli traumatisoitunut lapsuudestaan ja kävi terapiassa, ei kestänyt mitään riitaa tai erimielisyyttä.

Erikoinen tulkinta, vaikak minä puhuin vain ja ainostaan huutamisesta. En missään kohtaa sanonut, ettekö kestäisi riitaa tai erimielisyyttä. Kerroin vain, että huutaminen on ehdoton ei meillä. Eri mieltä voi olla huutamattakin. jos et vielä tiennyt. 

Tässä ketjussa on paheksuttu syvästi pelkästään jo riitelyä. Meillä sai lapsuudessa näyttää ihan koko tunneskaalan, miehen kotona ei saanut. Isänsä oli autoritäärinen eikä omaa eriävää tahtoa saanut ilmaista. Mies ei osannut riidellä yhtään, mutta on sitten oppinut senkin taidon 😌

Mä en ole koskaan ymmärtänyt ajatusta, että ihmisen pitää opetella riitelemään, jotta hän voisi olla tunnetaidoiltaan osaava. Miksi niitä tunteita ei voisi näyttää koko skaalalla ihan ilman riitelyäkin?

t. eri

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ihmettele, että osalla ei ole parisuhdetta ollenkaan tai sitten niitä on mystisen monta. Ensimmäinen riita ja se on moro... riitely näyttää olevan ihan hirveä mörkö.

Ensimmäinen HUUTOriita. Tarkkuutta lukemiseen, lapsipieni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään "pidä", jos muutenkin pärjää. Itse tosin olen lapsuudessa traumatisoiduttuani oppinut, että turvallisessa suhteessa voi riidelläkin, ilman että tarvitsee pelätä kummankaan sanovan "jotain mitä ei tarkoita", saati että riidat etenisi fyysiseen väkivaltaan mikä lapsuudenkodissa oli jatkuva pelko. Kun nuorena aikuisena muutin omilleni, en kyennyt ilmaisemaan enkä halunnut tunteakaan vihaa ollenkaan. Pidemmän päälle elämä on kuitenkin helpompaa ja terveempää, kun vihaa ei tarvitse enää niellä, vaan sen voi ilmaista vapaasti JA ketään loukkaamatta.

Ei kai parisuhteessa ainakaan usein tule mitään vihan tunteita puolisoa kohtaan? Puolisothan ovat samalla puolella ja pyrkivät edistämään omansa lisäksi myös toistensa etua, joten harvoin kai pitäisi tulla tilanteita, joissa toisen toiminta suututtaa.

Et ilmeisesti ole parisuhteessa, kun noin ajattelet. Normaaleilla ihmisillä tulee jopa vihan tunteita puolisoa kohtaan, jos ei tule ei ole kyllä rakkauttakaan.

Ehkä sitten en ole normaali ihminen, kun tässä liki 40 vuotta kestäneessä parisuhteessa en ole vielä koskaan vihannut miestäni. Rakastanut kyllä jokaikinen päivä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi jotkut pitävät niin pahana huutamista.

Huuto on vain tunnereaktio, osoitus siitä, että ihmisellä on tunteita.

Tähän näkemykseen vaikuttaa varmasti se, että vanhempani riitelivät ja huusivat paljon. Jotenkin siihen tottui kotona lapsena, ja siksi on vaikea tajuta, että on aikuisia, jotka eivät sitä kestä. Luulin nuorena, että aikuisilla on oikeus huutaa.

Vanhemmat erosivat "30-vuotisen sodan" jälkeen mutta pysyivät toistensa kavereina.

Olen yrittänyt opetella olemaan huutamatta, mutta se on välillä todella vaikeaa.

Huudatko työkavereille, ystävällesi, kaupassa myyjille yms?

Jos et niin miksi huudat rakkaimmalle ihmisellesi?

Huudan?

Kannattaa mennä sit lääkärin juttusille. Aikuinen tasapainoinen ihminen ei huuda työkavereille, myyjille kaupassa eikä kellekkään muulle

Missä väitän huutavani yhtään kenellekään?

Olen yrittänyt opetella olemaan huutamatta, mutta se on välillä todella vaikeaa.

Tuossa. Nimittäin, jos et koskaan huutaisi kenellekään ei sinun myöskään tarvitsisi erikseen opetella huutamattomuutta. 

Kai nyt ymmärrät, että tuossakin ketjussa on muitakin kuin minä. Eivätkä käytä ohis tai eri täsmennystä. En ole yrittänyt opetella huutamiseen tai huutamattomuuteen liittyen yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi jotkut pitävät niin pahana huutamista.

Huuto on vain tunnereaktio, osoitus siitä, että ihmisellä on tunteita.

Tähän näkemykseen vaikuttaa varmasti se, että vanhempani riitelivät ja huusivat paljon. Jotenkin siihen tottui kotona lapsena, ja siksi on vaikea tajuta, että on aikuisia, jotka eivät sitä kestä. Luulin nuorena, että aikuisilla on oikeus huutaa.

Vanhemmat erosivat "30-vuotisen sodan" jälkeen mutta pysyivät toistensa kavereina.

Olen yrittänyt opetella olemaan huutamatta, mutta se on välillä todella vaikeaa.

Huudatko työkavereille, ystävällesi, kaupassa myyjille yms?

Jos et niin miksi huudat rakkaimmalle ihmisellesi?

Huudan?

Kannattaa mennä sit lääkärin juttusille. Aikuinen tasapainoinen ihminen ei huuda työkavereille, myyjille kaupassa eikä kellekkään muulle

Missä väitän huutavani yhtään kenellekään?

Olen yrittänyt opetella olemaan huutamatta, mutta se on välillä todella vaikeaa.

Tuossa. Nimittäin, jos et koskaan huutaisi kenellekään ei sinun myöskään tarvitsisi erikseen opetella huutamattomuutta. 

Kai nyt ymmärrät, että tuossakin ketjussa on muitakin kuin minä. Eivätkä käytä ohis tai eri täsmennystä. En ole yrittänyt opetella huutamiseen tai huutamattomuuteen liittyen yhtään mitään.

Pitäisi käyttää, jos on eri. Ja miksi ihmeessä eri ihminen tulisi tivaamaan "missä kohtaa sanoin sitä ja tätä" :D

ei pidä, trallalallalaa.

aina puhutaan kauniisti ja toista kehuen, elämän on oltava iloista ja kaunista. elämä kun on kuin tanskalainen keittiö, ihanan puhdasta ja valkoista, pelkää valoa ja iloa ja ihanaa myötätuulta kehdosta hautaan. kukkasia kukkasia kukkasia

jos on erimielisyyksiä, niin niistä kerrotaan haudassa sitten 

Meillä on joskus mieheni kanssa vähän riitaakin, se puhdistaa ilmpiirin.Sen jälkeen sovintoseksi on taivaallista. Onnelliseksi minä silti luokittelen suhteemme ja kestänytkin se on jo 29 vuotta.

Riitaamme ei ikinä liity väkivaltaa tai toisen loukkaamista. Riitelemme rakkaudella.

Vierailija kirjoitti:

ei pidä, trallalallalaa.

aina puhutaan kauniisti ja toista kehuen, elämän on oltava iloista ja kaunista. elämä kun on kuin tanskalainen keittiö, ihanan puhdasta ja valkoista, pelkää valoa ja iloa ja ihanaa myötätuulta kehdosta hautaan. kukkasia kukkasia kukkasia

jos on erimielisyyksiä, niin niistä kerrotaan haudassa sitten 

🤣😇

Av-mamman "terve" parisuhde: vihaan miestäni ja huudamme pää punaisena toisillemme, koska haluamme näyttää, että elämässä on muitakin tunteita kuin hymistely.

Onneksi en ole av-mamman kanssa parisuhteessa, vaan ihan terveen naisen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

ei pidä, trallalallalaa.

aina puhutaan kauniisti ja toista kehuen, elämän on oltava iloista ja kaunista. elämä kun on kuin tanskalainen keittiö, ihanan puhdasta ja valkoista, pelkää valoa ja iloa ja ihanaa myötätuulta kehdosta hautaan. kukkasia kukkasia kukkasia

jos on erimielisyyksiä, niin niistä kerrotaan haudassa sitten 

Aika heikosti menee, jos käsitys ihmisen tunne-elämästä on joko tuo tai riitely. 

Vierailija kirjoitti:

Av-mamman "terve" parisuhde: vihaan miestäni ja huudamme pää punaisena toisillemme, koska haluamme näyttää, että elämässä on muitakin tunteita kuin hymistely.

Onneksi en ole av-mamman kanssa parisuhteessa, vaan ihan terveen naisen kanssa. 

Jalustallekin nostamisessa on omat ongelmansa. Lisäksi on vaikea uskoa, että ihana terve miesoletettu haluaa vauvapalstailla... etenkin kun av mammat on hui iiiks kamalia 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi jotkut pitävät niin pahana huutamista.

Huuto on vain tunnereaktio, osoitus siitä, että ihmisellä on tunteita.

Tähän näkemykseen vaikuttaa varmasti se, että vanhempani riitelivät ja huusivat paljon. Jotenkin siihen tottui kotona lapsena, ja siksi on vaikea tajuta, että on aikuisia, jotka eivät sitä kestä. Luulin nuorena, että aikuisilla on oikeus huutaa.

Vanhemmat erosivat "30-vuotisen sodan" jälkeen mutta pysyivät toistensa kavereina.

Olen yrittänyt opetella olemaan huutamatta, mutta se on välillä todella vaikeaa.

Huudatko työkavereille, ystävällesi, kaupassa myyjille yms?

Jos et niin miksi huudat rakkaimmalle ihmisellesi?

Huudan?

Kannattaa mennä sit lääkärin juttusille. Aikuinen tasapainoinen ihminen ei huuda työkavereille, myyjille kaupassa eikä kellekkään muulle

Missä väitän huutavani yhtään kenellekään?

Olen yrittänyt opetella olemaan huutamatta, mutta se on välillä todella vaikeaa.

Tuossa. Nimittäin, jos et koskaan huutaisi kenellekään ei sinun myöskään tarvitsisi erikseen opetella huutamattomuutta. 

Kai nyt ymmärrät, että tuossakin ketjussa on muitakin kuin minä. Eivätkä käytä ohis tai eri täsmennystä. En ole yrittänyt opetella huutamiseen tai huutamattomuuteen liittyen yhtään mitään.

Meni jo sä vastasit kysymykseen joka ei ollut sulle sit mukamas esitetty. Sait tyrmäyksen ja aloit sössöttää