Miesystävä aloitti synttärionnittelut sanoilla: "ET ole kaikkein kaunein tai muodokkain, mutta olet mulle rakkain"...Marssin saman tien ulos ravintolasta, ruoatkin oli vielä tulematta

Puolustelijat väittää täällä, että tuo olisi sama asia kuin sanoisi että kelpaat sellaisena kuin olet. Ei ole sama asia. Kelpaat sellaisena kuin olet ei luettele niitä vikoja mitä toisessa näkee, kuten mahdollinen ulkonäkö, rahan puute, sairaudet, mitä ne itseä harmittavat asiat nyt onkaan. Esimerkiksi en mä ikinä sanoisi miehelleni, että mä rakastan sua vaikka oletkin köyhä, koska en mä edes halua rikasta miestä. Eli se ei ole se mun toive unelmamiehessä, joten mun miehessä ei silloin ole tuollaista vikaakaan. 

Tuollainen on ihan turhaa henkistä väkivaltaa, etenkin kun on kyseessä juhlapuhe. Olisi edes sen verran ollut tilannetajua, että möläyttää tuon kahden kesken. Silloin ei nainen ehkä olisi vain poistunut paikalta vaan olisi voinut vapaasti osoittaa suuttumuksensa ilman että siitä tulee muille joku poppareiden haku reissu ja kuvataan kännyköillä kun nainen heittää juomat miehen päälle. Tää tilanne tehtiin tarkoituksella naiselle ansaksi, mikä kyllä ainakin itselläni nostaa karvat pystyyn. Väkisinkin tulee mieleen, että tässä testaillaan kuinka paljon toinen antaa itseään alistaa ennen kuin viheltää pelin poikki. Ja tuollaista tapahtuu valitettavan paljon, sen takia itsellänikin mielenterveys on mennyt. 

Samalla muistui mieleen eräs vanha youtube-video, joka tavallaan käsittelee tätä aihetta. Tässä videossa se on nainen, joka on se "narsisti", jos nyt paremman tiedon puutteessa tota sanaa toki liikaa viljellään. Tuo video aikoinaan sai minut itkemään koska mulle oli juuri tapahtunut aika samoin. Kannattaa katsoa, että oppii tunnistamaan tuollaiset narskut ajoissa, vaikka itse olisi kuinka ihastunut. Ja näissä jutuissa on usein hyvin paljon samaa vedätystä kuin rakkaushuijareilla, hekin testaa toisen rajoja ja saa lopulta uhrinsa alistettua kokonaan. 

Vierailija kirjoitti:

#miesvihanäkyväksi

Kerrotko mikä tässä oli miesvihaa? Yksi ainoa ilmeisesti miespuolinen ihminen koki tarpeelliseksi ottaa kumppaninsa ulkonäön puheeksi negatiivisessa mielessä tämän syntymäpäivänä, ja sinä jostain syystä kuvittelet, että kaikki miehet ovat yhtä typeriä ja ilkeitä. Eivät ole. Suurin osa miehistä osaa olla haukkumatta puolison ulkonäköä. Minunkin on osannut jo pitkään, vaikka ehdottomasti haukkumisen aihetta löytyisi.

Kerro että sen housuissa on aika surkea vekotin, eikä se ole osannut koskaan sitä käyttää.

Sorry vaan , rehellisyys kunniaan

Miksi naiselle pitää valehdella? Ei naisetkaan miehiä juuri kehu, varsinkaan ulkonäköä.

En kattois päivääkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa näissä on se että jos tuollaisille miehille sanoisi noin niin loukkaantuisi itse verisesti. Naisen vaan pitäisi niellä moiset "totuudet" ja arvostaa. Kaikkea ei kannata sanoa toiselle. :D

En minä loukkaantuisi vaan arvostaisin rehellisyyttä ja sitä, että nainen pitää minua rakkaansa.

Juujuu, nainen sanoisi että olet ruma ja pieni munakin niin hymyilisit vaan onnellisena.."sentään rakastat, niinhän" 🤭

Ei tuossa alakertaa arvosteltu

Vierailija kirjoitti:

Nyt en ole 4 päivään vastannut viesteihin tai puheluihin.

Olemme olleet 1,5v yhdessä.

En voi käsittää miten mies voi sanoa noin

Aloituksesta päätellen tällä kertaa se oli mies joka väisti luodin.

Tyypillistä naisten logiikkaa. Te saatte kyllä haukkua miehenne kasvotusten ja selän takana, mutta heti kun äidin pikku prinsessalle kerrotaan totuus olette täällä itkemässä vääväää!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku ei vieläkään tajunnut jutun pointtia, niin se on: ihmiset ei tykkää kuulla kaikkia tosiasioita.

- Pomolta ei haluta kuulla, että et ole läheskään paras työntekijä, mutta olet ihan kiva.

- Puolisolta ei haluta kuulla, että ulkonäkösi ei sytytä, mutta olet muuten mukava.

- Kaverilta ei haluta kuulla, että pyysin sut mukaan kun parempi kaveri ei päässyt. Jne.

Eli vaikka jokin asia olisi totta, sitä ei välttämättä kannata sanoa ääneen. Autismipiirteisten kannattaa opetella sosiaalisen kanssakäymisen pelisääntöjä.

Ei tietenkään kannata sanoa mutta kypsä ihminen ei vedä mitään päivien mykkäkoulua mistään noista. Reagoidessasi lapsellisesti et ole yhtään kypsempi itsekään.

Tällaiseen sitä taidetaan ihmisiä jo pienestä pitäen opettaa, "hei, sulle saa sanoa mitä vaan ja kuka vaan, milloin vaan, ei se haittaa, älä välitä, ole niinkuin et huomaiskaan, se nyt vaan on semmonen". Voi helvettä sanon minä. Päänaukojien päätä silitellään loputtomiin ja ne jatkaa loputtomiin kun kukaan ei uskalla laittaa hanttiin. Kypsää on se, että oppii vetämään rajat, lapsellista se, että heittäytyy lapaseksi.

Ps. Rajojen vetäminen ei tarkoita räyhäämistä. Sen voi tehdä kypsästi.

BMW kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa näissä on se että jos tuollaisille miehille sanoisi noin niin loukkaantuisi itse verisesti. Naisen vaan pitäisi niellä moiset "totuudet" ja arvostaa. Kaikkea ei kannata sanoa toiselle. :D

En minä loukkaantuisi vaan arvostaisin rehellisyyttä ja sitä, että nainen pitää minua rakkaansa.

Juujuu, nainen sanoisi että olet ruma ja pieni munakin niin hymyilisit vaan onnellisena.."sentään rakastat, niinhän" 🤭

Ei tuossa alakertaa arvosteltu

Ei niin, mutta niin voisi rehellisyyden nimissä kivasti töksäyttää kun on miehen synttärit. Sehän on vaan totuus. Ulkomuoto ja värkki ei miellytä niin saahan sen nyt sanoa, niinhän? Ulkoinen asiahan se on myös kuitenkin. 🤭

Vierailija kirjoitti:

Tyypillistä naisten logiikkaa. Te saatte kyllä haukkua miehenne kasvotusten ja selän takana, mutta heti kun äidin pikku prinsessalle kerrotaan totuus olette täällä itkemässä vääväää!!!!

Ei tietenkään saa. Ei tämä ole mikään sukupuolikysymys. Kuka tahansa, jonka on pakko piikitellä synttärionnittelussa, on huono kumppani. Ihan sukupuolesta riippumatta.

Minulle on useampi poikaystävä sanonut, että olen maailman kaunein. En varmasti ole, mutta kyllä se vaan lämmittää mieltä kun kuulee olevansa toiselle nro 1. :)

Kömpelöä, juu. Ehkä ajatteli, että tuo lopun "mutta olet minulle rakkain" kääntäisi jutun positiiviseksi ja nuo "et ole kaunein tai muodokkain" toisivat lisäarvoa sille. Virhekalkulaatio.

Toisaalta, jos tiedät ettet ole se hehkein, niin olisitko mielummin kuullut "olet kaunein nainen jonka tiedän" tms? Sehän olisi suoranainen vale miehen suusta, suurella todennäköisyydellä.

Oli miten oli, aika ajattelematonta mieheltä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiselle pitää valehdella? Ei naisetkaan miehiä juuri kehu, varsinkaan ulkonäköä.

Minä ainakin kehun mieheni ulkonäköä. Ja tarkoitan sitä mitä sanon.

Vierailija kirjoitti:

#miesvihanäkyväksi

Kyllä. On erittäin tärkeää, että tällaiset vihaiset miehet, jotka pitävät oikeutenaan tölviä naisystäviään millä sanamuodoilla tahansa, tehdään näkyväksi. Hillitön miesten harjoittama miesviha on yksi suurimpia terrorismiuhkia maailmalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksittäistä kommenttia paljon enemmän merkitsee se, miten mies yleensä sinua huomioi, miten viihdytte yhdessä ja tunnetko rakastavasi häntä ja hänen sinua. Harva ihminen on sulavapuheinen, eikä kukaan virheetön. Parasta olisi kertoa, miltä kommentti tuntui, huutamatta tai suuttumatta, vaan rehellisesti haavoittuvuutensa näyttäen. Miehen reaktio kertoo taas jo paljon. Jos on sitä mieltä, että vika on vain sinussa ap, niin siitä on melko vaikea mitään rakentaa, mutta jos taas ymmärtää ja pahoittelee yms, on mahdollista että keskustelu avaa paljon parempaa yhteyttä ja ymmärrystä välillenne.

Toisen ihmisen kanssa elämistä voi oppia vain yhdessä jonkun kanssa, ja etenkin jos mallit lapsuudesta ja nuoruudesta ovat olleet vähäisiä tai epäterveitä, ei ole ihme että kasvamista jää aikuisuuteen paljonkin. Ei ole vain valmiiksi itsensä ja käytöstavat hyvin hallitsevien etuoikeus muodostaa parisuhteita. Se, että on halua ja kykyä kasvaa ja kehittyä yhdessä, on se tärkein asia.

Omassa parisuhteessa teimme valtavan määrän asioita jälkeenpäin katsottuna ihan päin honkia, kaikki terve pohja jäi nuorena luomatta, mutta kuin ihmeen kaupalla ollaan saatu yhdessä lopulta asiat aivan erilaiselle uralle. Rakkautta, kärsivällisyyttä, sisua, jopa jääräpäisyyttä, yhteistä panostamista ja omien haavoittuvuuksien kohtaamista se on vaatinut, ja paljon. Nöyrtymään oppimista ja luopumista siitä, että voisi pitää asiat omissa käsissä ja uskallusta antaa ohjat jonnekkin tuntemattomaan ja heittäytyä.

Osa on saanut turvallisen kiintymyssuhdemallin jo varhain, eikä varmaan voi siksi ymmärtää miten joku hyvä ihminen voisi toimia pahoin, mutta niin usein tapahtuu kun on epävakaa, ristiriitainen tai välttelevä kiintumyssuhdemalli taustalla. Se, että kykynee muuttamaan toimintaansa, on se avain. Eikä se ehkä ole helppoa, mutta jos se on mahdollista niin kaikki on mahdollista, niin sanotusti.

Hyvää kommenttia. Samoin jos suuttuisin vaimon jokaisesta huonosti valitusta sanasta, montakohan kertaa olisimme eronneet vuosien kuluessa, tai päinvastoin hän minun sanavalintoihin.

Loukkaavaa tuo oli, mutta välillä parisuhteessa tulee Kitkaa sanojen vuoksi. Osa ei kestä, mutta tällöin sama ongelma tulee eteen uusissakin suhteissa. Ehkä joillekin parisuhde ei vain sovi

No ei ole tullut uusissa suhteissa samanlaisia ongelmia, kunhan opin itse vetämään rajat, vaatimaan miehiltä enemmän tasoa, enkä enää sietänyt kaikkea nälvimistä ja pelleilyä. Sehän tässä on pelko, että tuo kyseinen mies hakee näitä rajoja, että kuinka paljon ap antaa periksi.

Erittäin havainnollinen kommentti, sillä nimenomaan pelkohan tuossa ajaa katkaisemaaan suhteen ja tuomitsemaan toisen, ottamatta selvää onko pelko perusteltu. Vain tekemällä rajat, saa selville kuka haluaa niitä kunnioittaa. Kukaan ei voi arvata rajojamme, ja osata toimia aina automaattisesti kumppaninsa toiveiden mukaan. Valitettavaa ja ikävää, mutta sellainen kumppani on utopiaa. Mutta kun alkaa avoimemmin keskustella, niin huomaa kyllä keiltä sitä vastaantulon taitoa löytyy. Ja ellei löydy, niin ei siinä tapauksessa kannata suhteeseen jäädäkään. Sitten se pelko oli perusteltu. Joskus erokin kasvattaa ja sitä kykyä voi löytyä myöhemmin, mutta sitä ei tarvitse jäädä toivomaan ja odottamaan. Osa eronneista pareista päätyy mesentyksekkäämmin yhteen toisen tai molempien itsenäistyttyä/kasvettua, mikä kenellekin tarpeen on, mutta kovin tavallista se ei liene.

Sori, mutta olen eri mieltä. Jos joku alkaa koulukiusaajamaisesti testata rajoja, se on ei jatkoon. Mikään rajojen asettaminen ei pelasta sitä suhdetta. Sitten, jos normaalissa suhteessa tulee ristiriitoja, asetetaan rajoja ja kunnioitetaan niitä, se on normaalia. 

Nimenomaan näin. Kyllä aikuisen ihmisen täytyy osata toista kunnioittava käytös ilman sen kummempia arvailuja ihan muutenkin.

On helppoa sanoa, että jotain täytyy osata, mutta tosiasia on, että kaikki eivät osaa. Ei se asia muutu vaatimalla, että maailman täytyy olla sellainen kuin sinä toivoisit.

Osa ihmisistä on saanut sellaisia malleja, jotka tuottavat harmia heille itselleen ja muille. Osa heistä voi muuttua, saadessaan erilaisia malleja myöhemmissä suhteissa. Se että tuomitaan verrattain vähäisen yksittäisen teon vuoksi ihminen kelvottomaksi, ei palvele ketään. Ja huomatkaa, etten missään vaiheessa kehottanut, että mene takaisin. Vaan arvioimaan kokonaisuutta ja omaa tunnetta siitä onko rakkautta suhteessa puolin ja toisin ja sen perusteella toimimaan jatkossa. Tietämättä enempää ap:n ja miehen suhteesta tai taustoista, on täysin mahdotonta tietää, mistä tilanteessa oli todella kyse.

Ihmiset voivat tulkita toisten viestejä jonkin oman kokemuksen kautta, ja olettaa että toinen tahtoo pahaa ja muodostaa uhkan, silloinkin kun näin ei olisi.

Ihmiset myös oppivat hyvin erilaisia viestintämalleja, jotka ovat yleensä tiedostamattomia, ja niiden yhteensovittaminen ja muokkaaminen ei suinkaan ole ongelmatonta niin parisuhteessa kuin muissakaan suhteissa.

Olen altistunut itse erittäin monimutkaisille ja traumatisoiville ihmissuhdekuvioille kasvuympäristössäni, joten niiden mukanaan tuovat ongelmat ovat hyvin tuttuja. Olen itse käyttäytynyt monella tavoin huonosti ja typerästi, niin myös moni lähiympäristössäni. Osa on kyennyt empatiaan, ymmärykseen, anteeksipyyntöön- ja antoon, kasvuun ja kehitykseen. Osa taas ei. Jokaista elämässään mokaajaa ei kannata tuomita, sillä maailma ei ole pullollaan valmiiksi fiksuja ja hyvätapaisia ihmisiä. Se opitaan myös. Voi kun kaikilla olisikin lapsena rajat ja rakkaus, johdonmukainen ja reilu kasvuympäristö, mutta niinhän ei ole. Onneksi on koko elämä aikaa oppia, kenties pitempäänkin.

Se ei ole minun asiani jäädä opettamaan ja muuttamaan miestä, joka on noin paljon jäljessä normaaleista käyttäytymismalleista. Ehkä kun tarpeeksi monta naista jättää hänet samasta syystä niin hän alkaa ihan itse panostamaan oman käytöksensä parantamiseen ja omaan henkiseen kasvuunsa ja ehkä sitten hänen tulevissa suhteissaan osaa käyttäytyä hieman fiksummin. Tämmöinen muutos ei kuitenkaan yleensä tapahdu yhdessä yössä ja sen toisen kumppanin ei kannata jäädä haaskaamaan elämäänsä ja odottelemaan, että josko se mies oppisi fiksummalle käytöstavoille ajan myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonosti on mies sanansa valinnut. Tietenkin jokainen toivoisi kumppanin pitävän kauneimpana.

Yläpeukutin. Juttu voi olla Porvoosta, mutta yksi perussääntö on mielestäni aivan selvä, että älä ikinä vertaa kumppanisi ulkonäköä negatiivisesti muihin, älä tosissasi äläkä ns. huumorillakaan. 

Itse voisin kuvitella korkeintaan jotakin sellaista, että kommentoisin vaimolleni vaikka jonkun naisen vaatetta tms., että tuo sopisi varmaan sinulle. Mutta ei ikipäivänä, että joku toinen nainen olisi itse jotakin parempaa kuin omani.

-Perheellinen mies

Tämä on se ongelma. Kun miehet ajattelevat liian rationaalisesti, kun eivät ymmärrä että se on romantiikkaa, että sanoo että minun silmissäni olet kaunein, eikä että tilastollisesti olet keskimääräistä hiukan nätimpi, länsimaalaisen kauneuskäsityksen mukaan, ja kuvittele että se on kohteliaisuus. Naista kiinnostaa se, että miksi mies on rakastunut juuri häneen, kaikkien neljän miljardin naisen joukosta. Koska kauneus on katsojan silmissä. Jonkun mielestä ruma on kaunis, koska hän rakastaa sitä ihmistä. Jokaisen ruman vauvan äidin mielestä vauva on maailman kaunein ja ihanin.

Mun ja mieheni suhde meinasi myös loppua alkuunsa, kun mies sanoi omasta mielestään hyvinkin hienona kohteliaisuutena, että olen komea nainen. Ei hän ole 23 vuoden aikana koskaan sanonut että olen kaunis, millään tavalla, ei vaikka tein hänelle kaksi poikaa jotka ovat hänelle tärkeintä maailmassa. Olemme yhdessä koska tiedän ettei hän vaan osaa. Hän ei ymmärrä sitäkään, kun olen hänelle sanonut positiivisia asioita joita minä hänessä näen. Ymmärrän että en todellakaan ole kaunis, mutta minullekin merkitsisi todella paljon, jos mieheni näkisi minut kauniina koska hän rakastaa minua niin paljon. Ei tarvitse sanoa, että olet kauniinpi kuin tuo naapurin akka. Riittää kun sanoo, että minun silmissäni olet kaunis. Vaikka se olisi vain sisäistä kauneutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillistä naisten logiikkaa. Te saatte kyllä haukkua miehenne kasvotusten ja selän takana, mutta heti kun äidin pikku prinsessalle kerrotaan totuus olette täällä itkemässä vääväää!!!!

Ei tietenkään saa. Ei tämä ole mikään sukupuolikysymys. Kuka tahansa, jonka on pakko piikitellä synttärionnittelussa, on huono kumppani. Ihan sukupuolesta riippumatta.

Vaan niin te toimitte. Turha valehdella. Vaikka mestareita te olette valehtelemaan itsellenne että olisitte pikku prinsessoja vaikka olette pahaisia lutkia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiselle pitää valehdella? Ei naisetkaan miehiä juuri kehu, varsinkaan ulkonäköä.

Ja siitä syystä, että itse haluaisi kehuja ulkonäöstä, eikä ole saanut niin sitten pitää alkaa negata naista? Mikset sitten vähän kerjäisi niitä kehuja? Naiset eivät varmaan kauheasti kommentoi ulkonäköjä, koska se on epäkohteliasta eikä ulkonäkö ole päälimmäisinä kriteereinä miestä valitessa. 

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä tiedän, etten ole kaunein, enkä edes muodokkain. En ole myöskään itsekeskeinen.[ Mun mies sanoi joskus myös, etten ole mikään ruusu, ei kai niin., mutta oltiin kuitenkin naimisisa miehen kuolemaan asti.