Lue keskustelun säännöt.
Miten jaatte ruokakulut taloudessa, jos mies syö huomattavasti enemmän kuin muu perhe?
10.07.2023 |
Ostin kanaa, jonka pakkauksessa 4 kpl kanan reisipaloja, (mies söi kolme, joten itselle jäi just ja just yksi), uusia perunoita (mies söi puolet), salaatti meni puoliksi ja jälkkäriksi pieni rasia mansikoita, joista mies söi taas enemmistön. Tämä oli vain yksi päivän yhteinen ateria ja alan väsyä siihen, kun mies syö jatkuvasti enemmän. Jos mies syö vähemmän jää nälkäiseksi ja on kinuamassa lisää ruokaa parin tunnin kuluttua.
Kommentit (185)
Tää tulee aivan varmasti aiheuttamaan kommentteja, mutta ex-miehen kanssa ei todellakaan lopuksi toiminut 50-50 -jako. Hän lihoi pikkuhiljaa suhteen aikana lähemmäs 45 kiloa ylipainoiseksi (se on noin 12-vuotiaan lapsen keskimääräinen paino) ja hurahti lopulta urheiluun osana laihdutusta, jolloin proteiinia piti tottakai mättää kuin barbaari lihaskasvun takia.
Joten ehdotin ja vaadin sitten että kulut tasataan kulutettujen kalorien suhteessa. Jos toinen syö 4000 kcal edestä päivässä ja toinen 2800kcal edestä, niin kyllä se enemmän syövä saa luvan maksaa sen 55-60% kotiin ostetusta ruoasta. Oli kuulemma epäreilua. Minusta taas oli epäreilua, että rahoitin ensin sen ylipainon kerryttämuistä ja ylläpitoa sekä sen jälkeen harrastamiseen liittyvää ruokavaliota.
Ero tuli muista syistä, mutta nyt olen todellakin onnellisempi siitä että on huomattavasti vähemmän ruokahuoltoon liittyvää työtä ja maagisesti palkka riittää paremmin myös muuhun kuin peruselämiseen. Eikä tarvitse vittuuntua jatkuvasti siitä että sun huomiset eväät on syöty iltapalaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää tulee aivan varmasti aiheuttamaan kommentteja, mutta ex-miehen kanssa ei todellakaan lopuksi toiminut 50-50 -jako. Hän lihoi pikkuhiljaa suhteen aikana lähemmäs 45 kiloa ylipainoiseksi (se on noin 12-vuotiaan lapsen keskimääräinen paino) ja hurahti lopulta urheiluun osana laihdutusta, jolloin proteiinia piti tottakai mättää kuin barbaari lihaskasvun takia.
Joten ehdotin ja vaadin sitten että kulut tasataan kulutettujen kalorien suhteessa. Jos toinen syö 4000 kcal edestä päivässä ja toinen 2800kcal edestä, niin kyllä se enemmän syövä saa luvan maksaa sen 55-60% kotiin ostetusta ruoasta. Oli kuulemma epäreilua. Minusta taas oli epäreilua, että rahoitin ensin sen ylipainon kerryttämuistä ja ylläpitoa sekä sen jälkeen harrastamiseen liittyvää ruokavaliota.
Ero tuli muista syistä, mutta nyt olen todellakin onnellisempi siitä että on huomattavasti vähemmän ruokahuoltoon liittyvää työtä ja maagisesti palkka riittää paremmin myös muuhun kuin peruselämiseen. Eikä tarvitse vittuuntua jatkuvasti siitä että sun huomiset eväät on syöty iltapalaksi.
Kuulostaa siltä, että ero tuli juurikin syömisistä nalkuttamisesta ja kontrolloinnista.
Akka syö sitten vastaavasti vähemmän ettei heti hääkakun jälkeen yleisesti LIHO
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsääntöisesti kumpikin ostaa omilla rahoilla omat ruokansa.
Valmistaako kumpikin myös omat ruokansa? Kumpi ostaa ja valmistaa lasten ruuat, jos lapsia on?
Onko vessassa myös omat vessapaperirullat, suihkussa omat saippuat ja vaatteet pestään erikseen ja vain omilla pesuaineilla? Miten jaatte vesi- ja sähkölaskut? Otatteko aikaa, paljonko meni suihkussa, ja laskette, montako kertaa kumpikin veti vessan?
Kyllä, pääsääntöisesti kumpikin valmistaa omat ruokansa. Lapsia ei haluta. Paperit ja pyykinpesuaineet ostetaan kutakuinkin vuorotellen. Suihkussa on joo omat tuotteet, mies tuskin pitäisi mun kukkaistuoksuista. Juoksevat kulut puoliksi. Ei, emme ota aikaa :D Miten voi jotakuta noin paljon kiukuttaa, miten jotkut tuntemattomat jakavat kulunsa?
No huh huh, kyllä on teillä vaikea elämä. Onneksi meillä kaikki menee mieheni tililtä, eipä ole ollut riitoja rahasta tai muustakaan.
Välillä olen asiasta sanonut/kysynyt, mutta tämä ei ole miehelleni mikään ongelma. Sanoo vain että ne ovat yhteisiä rahoja ei pelkästään hänen.
Tätä on jatkunut jo yli 20 vuotta. Ehkä mieheni palkitsee minua uskollisuudestani ja perheelleni omistautumisesta täysin vapaasta omasta tahdostani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eron jälkeen sitä tajusi kuinka paljon maksoi toisenkin syömisistä, kun ruokakulut tippuivat huomattavasti yksin asuessa.
Tietenkin tippui. Yhden ihmisen ruoka maksaa Ojalan laskuopin mukaan vähemmän kuin kahden.
Vierailija kirjoitti:
No huh huh, kyllä on teillä vaikea elämä. Onneksi meillä kaikki menee mieheni tililtä, eipä ole ollut riitoja rahasta tai muustakaan.
Välillä olen asiasta sanonut/kysynyt, mutta tämä ei ole miehelleni mikään ongelma. Sanoo vain että ne ovat yhteisiä rahoja ei pelkästään hänen.
Tätä on jatkunut jo yli 20 vuotta. Ehkä mieheni palkitsee minua uskollisuudestani ja perheelleni omistautumisesta täysin vapaasta omasta tahdostani.
Kaikki tavallaan, mutta itse en kehtaisi hyväksikäyttää miestäni noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei jaeta kuluja. Kaikki rahat lyödään yhteen ja niistä maksetaan kulut ja velat.
Koska ollaan perhe eikä kämppikset.Näin se on helpointa pysyväksi tarkoitetussa parisuhteessa. Etenkin kun on lapsia, olisi melkoista säätämistä miettiä, että olenkohan nyt maksanut Mirja-Liisan kurahousuista varmasti yhtä paljon kuin mies ja meniköhän ne Jesse-Joonaksen lätkäkamat varmasti sentilleen tasan isän ja äidin välillä jne. jne. Eihän sitä muuta ehtisi tehdä kuin kuitteja kytätä ja euroja laskea
No ei tarvitse miettiä, kun hommaa yhteisen taloustilin, mutta pitää myös ne yksityistilit muihin menoihin.
Voi sen toki vaikeammankin kautta tehdä. Helpoiten onnistuu kun on vain yksi yhteinen tili ja siihen kummallakin käyttöoikeus. Rehellisessä terveessä parisuhteessa ei ole mikään ongelma, jos miehen palkkaeuroja menee vaikkapa kuukautissuojiin tai naisen palkkaeuroja partateriin. Ei ole niin justiinsa, kun yhteinen perhe joka tapauksessa.
Tuo sopii vaan, jos on samanlaiset kulutustottumukset. Meillä toinen käyttää paljon rahaa yksityismenoihin ja toinen säästää paljon rahaa. Pidetään huolta, että yhteisiin menoihin laitetaan tietty summa kuukausittain, muuten käyttää sitten rahansa miten haluaa.
Ihan hyvin on sopinut vuosien varrella kaikenlaisiin kulutustottumuksiin. Meillä ei ole sellaisia kuin yksityismenot, vaan kaikki perheen kulut ovat yhteisiä kuluja. Ihan samalla tavoin kuin kaikki perheen tulot ovat yhteisiä tuloja. Vapautuu kummasti aikaa yhteiseen tekemiseen kun ei mietitä mikä on kenenkin rahaa ja mikä kenenkin tuloa. Tulot ja menot vaihtelevat, mutta kassa on aina yhteinen kun päätettiin yhteen mennä.
Meillä on yksityismenoja vielä. Puolisolla on kallis harrastus enkä ole ajatellut sen kustannuksia maksaa puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huh huh, kyllä on teillä vaikea elämä. Onneksi meillä kaikki menee mieheni tililtä, eipä ole ollut riitoja rahasta tai muustakaan.
Välillä olen asiasta sanonut/kysynyt, mutta tämä ei ole miehelleni mikään ongelma. Sanoo vain että ne ovat yhteisiä rahoja ei pelkästään hänen.
Tätä on jatkunut jo yli 20 vuotta. Ehkä mieheni palkitsee minua uskollisuudestani ja perheelleni omistautumisesta täysin vapaasta omasta tahdostani.Kaikki tavallaan, mutta itse en kehtaisi hyväksikäyttää miestäni noin.
Hyväksikäyttöä ei tapahdu, kun kumpikin osapuoli on tilanteessa vapaaehtoisesti. Se, että väität miehen rahoilla elämistä hyväksikäytöksi on käytännössä sama kuin väittäisit avioseksiä räiskaukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei jaeta kuluja. Kaikki rahat lyödään yhteen ja niistä maksetaan kulut ja velat.
Koska ollaan perhe eikä kämppikset.Näin se on helpointa pysyväksi tarkoitetussa parisuhteessa. Etenkin kun on lapsia, olisi melkoista säätämistä miettiä, että olenkohan nyt maksanut Mirja-Liisan kurahousuista varmasti yhtä paljon kuin mies ja meniköhän ne Jesse-Joonaksen lätkäkamat varmasti sentilleen tasan isän ja äidin välillä jne. jne. Eihän sitä muuta ehtisi tehdä kuin kuitteja kytätä ja euroja laskea
No ei tarvitse miettiä, kun hommaa yhteisen taloustilin, mutta pitää myös ne yksityistilit muihin menoihin.
Voi sen toki vaikeammankin kautta tehdä. Helpoiten onnistuu kun on vain yksi yhteinen tili ja siihen kummallakin käyttöoikeus. Rehellisessä terveessä parisuhteessa ei ole mikään ongelma, jos miehen palkkaeuroja menee vaikkapa kuukautissuojiin tai naisen palkkaeuroja partateriin. Ei ole niin justiinsa, kun yhteinen perhe joka tapauksessa.
Tuo sopii vaan, jos on samanlaiset kulutustottumukset. Meillä toinen käyttää paljon rahaa yksityismenoihin ja toinen säästää paljon rahaa. Pidetään huolta, että yhteisiin menoihin laitetaan tietty summa kuukausittain, muuten käyttää sitten rahansa miten haluaa.
Ihan hyvin on sopinut vuosien varrella kaikenlaisiin kulutustottumuksiin. Meillä ei ole sellaisia kuin yksityismenot, vaan kaikki perheen kulut ovat yhteisiä kuluja. Ihan samalla tavoin kuin kaikki perheen tulot ovat yhteisiä tuloja. Vapautuu kummasti aikaa yhteiseen tekemiseen kun ei mietitä mikä on kenenkin rahaa ja mikä kenenkin tuloa. Tulot ja menot vaihtelevat, mutta kassa on aina yhteinen kun päätettiin yhteen mennä.
Meillä on yksityismenoja vielä. Puolisolla on kallis harrastus enkä ole ajatellut sen kustannuksia maksaa puoliksi.
Yhteisessä taloudessa asioita ei maksetakaan puoliksi, vaan kaikki maksetaan yhteisestä kassasta. Yllättävän vaikea konsepti näinkin yksinkertainen sopimus monille.
No ei teillä onneksi ole lapsia. Riitelisitte, kumpi maksaa lasten ruuat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siriina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eron jälkeen sitä tajusi kuinka paljon maksoi toisenkin syömisistä, kun ruokakulut tippuivat huomattavasti yksin asuessa.
Tietenkin tippui. Yhden ihmisen ruoka maksaa Ojalan laskuopin mukaan vähemmän kuin kahden.
Joo kyllä kaksin tulee syötyä enemmän kuin yksin. Yleensä se lihominenkin alkaa, kun pariskunnat muuttavat yhteen ja alkaa kunnon mässäys.
Vierailija kirjoitti:
Tää tulee aivan varmasti aiheuttamaan kommentteja, mutta ex-miehen kanssa ei todellakaan lopuksi toiminut 50-50 -jako. Hän lihoi pikkuhiljaa suhteen aikana lähemmäs 45 kiloa ylipainoiseksi (se on noin 12-vuotiaan lapsen keskimääräinen paino) ja hurahti lopulta urheiluun osana laihdutusta, jolloin proteiinia piti tottakai mättää kuin barbaari lihaskasvun takia.
Joten ehdotin ja vaadin sitten että kulut tasataan kulutettujen kalorien suhteessa. Jos toinen syö 4000 kcal edestä päivässä ja toinen 2800kcal edestä, niin kyllä se enemmän syövä saa luvan maksaa sen 55-60% kotiin ostetusta ruoasta. Oli kuulemma epäreilua. Minusta taas oli epäreilua, että rahoitin ensin sen ylipainon kerryttämuistä ja ylläpitoa sekä sen jälkeen harrastamiseen liittyvää ruokavaliota.
Ero tuli muista syistä, mutta nyt olen todellakin onnellisempi siitä että on huomattavasti vähemmän ruokahuoltoon liittyvää työtä ja maagisesti palkka riittää paremmin myös muuhun kuin peruselämiseen. Eikä tarvitse vittuuntua jatkuvasti siitä että sun huomiset eväät on syöty iltapalaksi.
Juuri tuollaista pelkään omassa suhteessa. Poikaystävä on nyt vuoden päivät vuorotellen lihonut ja laihduttanut -10, +10, -5, +5 kiloa. Syö ihan järkyttäviä annoksia lihomiskausillaan ja laihduttaessaan vetää jotain kalliita rahkoja puoli kiloa kerrallaan. Miksi pitää ensin syödä kuin sika, yllättyä painonnoususta, sitten valittaa seuraavat kuukaudet kun "ei saa syödä" ja sitten sykli alkaa uudestaan.
Viime perjantaina juhlissa söi PUOLET jonkun toisen vieraan tuomasta itseleivotusta leivästä. Voitteko ajatella, seisotte juhlissa viinilasi kädessä ja poikaystävä mättää 15 hengen seurueelle tarkoitettua leipää että siivu, siivu, siivu, siivu, siivu, siivu, siivu, siivu, siivu ja vielä kerran siivu katoaa vain mässyttävään kitaan muiden seistessä vieraana. Joku vei lopulta leivän hienovaraisesti kauemmaksi ja leikkasi loput paperinohueiksi viipaleiksi että muillekin olisi riittänyt. Kotona vetää kilon jogurttipurkkeja kerralla ja söisi neljän hengen annoksia.
En uskalla tai halua muuttaa yhteen tuollaisen biojäteastian kanssa. Sori kielenkäyttöni mutta ällöttää tuollainen ahmiminen. Ravintolassakin saattaa imuroida annoksensa parissa minuutissa kun muut ovat vielä aloittelemassa omia annoksiaan. Ihan järkyttävää seurata vierestä. Aikuista ihmistä en kuitenkaan ala kouluttamaan, ei ole minun ongelmani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei jaeta kuluja. Kaikki rahat lyödään yhteen ja niistä maksetaan kulut ja velat.
Koska ollaan perhe eikä kämppikset.Näin se on helpointa pysyväksi tarkoitetussa parisuhteessa. Etenkin kun on lapsia, olisi melkoista säätämistä miettiä, että olenkohan nyt maksanut Mirja-Liisan kurahousuista varmasti yhtä paljon kuin mies ja meniköhän ne Jesse-Joonaksen lätkäkamat varmasti sentilleen tasan isän ja äidin välillä jne. jne. Eihän sitä muuta ehtisi tehdä kuin kuitteja kytätä ja euroja laskea
No ei tarvitse miettiä, kun hommaa yhteisen taloustilin, mutta pitää myös ne yksityistilit muihin menoihin.
Voi sen toki vaikeammankin kautta tehdä. Helpoiten onnistuu kun on vain yksi yhteinen tili ja siihen kummallakin käyttöoikeus. Rehellisessä terveessä parisuhteessa ei ole mikään ongelma, jos miehen palkkaeuroja menee vaikkapa kuukautissuojiin tai naisen palkkaeuroja partateriin. Ei ole niin justiinsa, kun yhteinen perhe joka tapauksessa.
Tuo sopii vaan, jos on samanlaiset kulutustottumukset. Meillä toinen käyttää paljon rahaa yksityismenoihin ja toinen säästää paljon rahaa. Pidetään huolta, että yhteisiin menoihin laitetaan tietty summa kuukausittain, muuten käyttää sitten rahansa miten haluaa.
Ihan hyvin on sopinut vuosien varrella kaikenlaisiin kulutustottumuksiin. Meillä ei ole sellaisia kuin yksityismenot, vaan kaikki perheen kulut ovat yhteisiä kuluja. Ihan samalla tavoin kuin kaikki perheen tulot ovat yhteisiä tuloja. Vapautuu kummasti aikaa yhteiseen tekemiseen kun ei mietitä mikä on kenenkin rahaa ja mikä kenenkin tuloa. Tulot ja menot vaihtelevat, mutta kassa on aina yhteinen kun päätettiin yhteen mennä.
Meillä on yksityismenoja vielä. Puolisolla on kallis harrastus enkä ole ajatellut sen kustannuksia maksaa puoliksi.
Yhteisessä taloudessa asioita ei maksetakaan puoliksi, vaan kaikki maksetaan yhteisestä kassasta. Yllättävän vaikea konsepti näinkin yksinkertainen sopimus monille.
Toisille riittää yhteinen taloustili yhteisiin menoihin ja lisäksi omat tilit omiin menoihin.
Vierailija kirjoitti:
No ei teillä onneksi ole lapsia. Riitelisitte, kumpi maksaa lasten ruuat.
Ja kumman pussista se sitten menee, jos Timo-Petteri syö kolme mansikkaa enemmän kuin Isla-Kerttu :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei jaeta kuluja. Kaikki rahat lyödään yhteen ja niistä maksetaan kulut ja velat.
Koska ollaan perhe eikä kämppikset.Näin se on helpointa pysyväksi tarkoitetussa parisuhteessa. Etenkin kun on lapsia, olisi melkoista säätämistä miettiä, että olenkohan nyt maksanut Mirja-Liisan kurahousuista varmasti yhtä paljon kuin mies ja meniköhän ne Jesse-Joonaksen lätkäkamat varmasti sentilleen tasan isän ja äidin välillä jne. jne. Eihän sitä muuta ehtisi tehdä kuin kuitteja kytätä ja euroja laskea
No ei tarvitse miettiä, kun hommaa yhteisen taloustilin, mutta pitää myös ne yksityistilit muihin menoihin.
Voi sen toki vaikeammankin kautta tehdä. Helpoiten onnistuu kun on vain yksi yhteinen tili ja siihen kummallakin käyttöoikeus. Rehellisessä terveessä parisuhteessa ei ole mikään ongelma, jos miehen palkkaeuroja menee vaikkapa kuukautissuojiin tai naisen palkkaeuroja partateriin. Ei ole niin justiinsa, kun yhteinen perhe joka tapauksessa.
Tuo sopii vaan, jos on samanlaiset kulutustottumukset. Meillä toinen käyttää paljon rahaa yksityismenoihin ja toinen säästää paljon rahaa. Pidetään huolta, että yhteisiin menoihin laitetaan tietty summa kuukausittain, muuten käyttää sitten rahansa miten haluaa.
Ihan hyvin on sopinut vuosien varrella kaikenlaisiin kulutustottumuksiin. Meillä ei ole sellaisia kuin yksityismenot, vaan kaikki perheen kulut ovat yhteisiä kuluja. Ihan samalla tavoin kuin kaikki perheen tulot ovat yhteisiä tuloja. Vapautuu kummasti aikaa yhteiseen tekemiseen kun ei mietitä mikä on kenenkin rahaa ja mikä kenenkin tuloa. Tulot ja menot vaihtelevat, mutta kassa on aina yhteinen kun päätettiin yhteen mennä.
Meillä on yksityismenoja vielä. Puolisolla on kallis harrastus enkä ole ajatellut sen kustannuksia maksaa puoliksi.
Yhteisessä taloudessa asioita ei maksetakaan puoliksi, vaan kaikki maksetaan yhteisestä kassasta. Yllättävän vaikea konsepti näinkin yksinkertainen sopimus monille.
Toisille riittää yhteinen taloustili yhteisiin menoihin ja lisäksi omat tilit omiin menoihin.
Yhteisessä taloudessa ei ole omia menoja. On vain yhteisiä menoja. Siksi ei tarvita monia eri tilejäkään, vaan sekä tulot ja menot kulkevat yhden yhteisen tilin kautta. Ei ole vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei jaeta kuluja. Kaikki rahat lyödään yhteen ja niistä maksetaan kulut ja velat.
Koska ollaan perhe eikä kämppikset.Näin se on helpointa pysyväksi tarkoitetussa parisuhteessa. Etenkin kun on lapsia, olisi melkoista säätämistä miettiä, että olenkohan nyt maksanut Mirja-Liisan kurahousuista varmasti yhtä paljon kuin mies ja meniköhän ne Jesse-Joonaksen lätkäkamat varmasti sentilleen tasan isän ja äidin välillä jne. jne. Eihän sitä muuta ehtisi tehdä kuin kuitteja kytätä ja euroja laskea
No ei tarvitse miettiä, kun hommaa yhteisen taloustilin, mutta pitää myös ne yksityistilit muihin menoihin.
Voi sen toki vaikeammankin kautta tehdä. Helpoiten onnistuu kun on vain yksi yhteinen tili ja siihen kummallakin käyttöoikeus. Rehellisessä terveessä parisuhteessa ei ole mikään ongelma, jos miehen palkkaeuroja menee vaikkapa kuukautissuojiin tai naisen palkkaeuroja partateriin. Ei ole niin justiinsa, kun yhteinen perhe joka tapauksessa.
Tuo sopii vaan, jos on samanlaiset kulutustottumukset. Meillä toinen käyttää paljon rahaa yksityismenoihin ja toinen säästää paljon rahaa. Pidetään huolta, että yhteisiin menoihin laitetaan tietty summa kuukausittain, muuten käyttää sitten rahansa miten haluaa.
Ihan hyvin on sopinut vuosien varrella kaikenlaisiin kulutustottumuksiin. Meillä ei ole sellaisia kuin yksityismenot, vaan kaikki perheen kulut ovat yhteisiä kuluja. Ihan samalla tavoin kuin kaikki perheen tulot ovat yhteisiä tuloja. Vapautuu kummasti aikaa yhteiseen tekemiseen kun ei mietitä mikä on kenenkin rahaa ja mikä kenenkin tuloa. Tulot ja menot vaihtelevat, mutta kassa on aina yhteinen kun päätettiin yhteen mennä.
Meillä on yksityismenoja vielä. Puolisolla on kallis harrastus enkä ole ajatellut sen kustannuksia maksaa puoliksi.
Yhteisessä taloudessa asioita ei maksetakaan puoliksi, vaan kaikki maksetaan yhteisestä kassasta. Yllättävän vaikea konsepti näinkin yksinkertainen sopimus monille.
Jaa. Meillä on kyllä ihan mainiosti toiminut 20 vuotta omat rahat molemmilla. Toinen käy loppuviikosta kaupassa ja toinen alkuviikosta. Muutkin kulut jaetaan suunnilleen, että huolehdi sinä nämä, niin minä nämä. Miehellä suurempi palkka, niin luonnollisesti maksaa suurempia menoja. Ja vaikka pistettäis viivottimella kaikki puoliksi, niin ok sekin, mies vaan haluaa maksaa tulojensa mukaan enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei jaeta kuluja. Kaikki rahat lyödään yhteen ja niistä maksetaan kulut ja velat.
Koska ollaan perhe eikä kämppikset.Näin se on helpointa pysyväksi tarkoitetussa parisuhteessa. Etenkin kun on lapsia, olisi melkoista säätämistä miettiä, että olenkohan nyt maksanut Mirja-Liisan kurahousuista varmasti yhtä paljon kuin mies ja meniköhän ne Jesse-Joonaksen lätkäkamat varmasti sentilleen tasan isän ja äidin välillä jne. jne. Eihän sitä muuta ehtisi tehdä kuin kuitteja kytätä ja euroja laskea
No ei tarvitse miettiä, kun hommaa yhteisen taloustilin, mutta pitää myös ne yksityistilit muihin menoihin.
Voi sen toki vaikeammankin kautta tehdä. Helpoiten onnistuu kun on vain yksi yhteinen tili ja siihen kummallakin käyttöoikeus. Rehellisessä terveessä parisuhteessa ei ole mikään ongelma, jos miehen palkkaeuroja menee vaikkapa kuukautissuojiin tai naisen palkkaeuroja partateriin. Ei ole niin justiinsa, kun yhteinen perhe joka tapauksessa.
Tuo sopii vaan, jos on samanlaiset kulutustottumukset. Meillä toinen käyttää paljon rahaa yksityismenoihin ja toinen säästää paljon rahaa. Pidetään huolta, että yhteisiin menoihin laitetaan tietty summa kuukausittain, muuten käyttää sitten rahansa miten haluaa.
Ihan hyvin on sopinut vuosien varrella kaikenlaisiin kulutustottumuksiin. Meillä ei ole sellaisia kuin yksityismenot, vaan kaikki perheen kulut ovat yhteisiä kuluja. Ihan samalla tavoin kuin kaikki perheen tulot ovat yhteisiä tuloja. Vapautuu kummasti aikaa yhteiseen tekemiseen kun ei mietitä mikä on kenenkin rahaa ja mikä kenenkin tuloa. Tulot ja menot vaihtelevat, mutta kassa on aina yhteinen kun päätettiin yhteen mennä.
Meillä on yksityismenoja vielä. Puolisolla on kallis harrastus enkä ole ajatellut sen kustannuksia maksaa puoliksi.
Yhteisessä taloudessa asioita ei maksetakaan puoliksi, vaan kaikki maksetaan yhteisestä kassasta. Yllättävän vaikea konsepti näinkin yksinkertainen sopimus monille.
Toisille riittää yhteinen taloustili yhteisiin menoihin ja lisäksi omat tilit omiin menoihin.
Yhteisessä taloudessa ei ole omia menoja. On vain yhteisiä menoja. Siksi ei tarvita monia eri tilejäkään, vaan sekä tulot ja menot kulkevat yhden yhteisen tilin kautta. Ei ole vaikeaa.
Mitä selität? En todellakaan halua, että puoliso maksaa mun kalliita harrastuksia. Kyllä ne menee omiin menoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et halua laittaa miestä kauppaan, niin pari vinkkiä:
Tee vähemmän ruokaa kerralla. Sen verran, mitä sinä itse syöt, ja syökää puoliksi.
Osta kaappin ruokaa, jota itse syöt. Tyyliin, jos mies ei syö mätitahnaa, niin osta vain mätitahnaa.
Eli ohjeesi on jättää mies tahallaan nälkäiseksi? Mahtavia rakkausliittoja teillä.
Ei, vaan ohjeeni on pakottaa mies kauppaan. Kun ap::ta kismittää se, että mies syö enemmän, ja heillä on sopimus että ruokakulut puoliksi, ja jos mies ei käy kaupassa.
Emme jaa mitenkään. Se maksaa kumpi käy kaupassa. Aikataulusyistä käydään hyvin harvoin yhdessä kaupassa. Välillä on eletty pelkästään minun tuloillani, välillä pelkästään miehen tuloilla. Nykyisin mies tienaa hieman enemmän kuin minä, mutta minä käyn enemmän ruokakaupassa. Ei ongelmaa. 25-vuotis hääpäivä kohta tulossa ja sama systeemi ollut käytössä siitä saakka kun yhteen muutettiin.