Lue keskustelun säännöt.
Miten jaatte ruokakulut taloudessa, jos mies syö huomattavasti enemmän kuin muu perhe?
10.07.2023 |
Ostin kanaa, jonka pakkauksessa 4 kpl kanan reisipaloja, (mies söi kolme, joten itselle jäi just ja just yksi), uusia perunoita (mies söi puolet), salaatti meni puoliksi ja jälkkäriksi pieni rasia mansikoita, joista mies söi taas enemmistön. Tämä oli vain yksi päivän yhteinen ateria ja alan väsyä siihen, kun mies syö jatkuvasti enemmän. Jos mies syö vähemmän jää nälkäiseksi ja on kinuamassa lisää ruokaa parin tunnin kuluttua.
Kommentit (185)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta te lapset saattekin ongelman aikaan. Meillä on kohta 40 vuotta yhteiseloa takana ja ikinä ei ole tarvinnut tapella rahasta tai vahtia toisten syömisiä. Yhteinen talous ja yhteiset rahat.
Kunnes eroatte , mies vaihtaa nuorempaan, ja jäät ihmettelemään.
Reilusti yli kuusikymppinen mies saa korkeintaan kuusikymppisen naisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eron jälkeen sitä tajusi kuinka paljon maksoi toisenkin syömisistä, kun ruokakulut tippuivat huomattavasti yksin asuessa.
Allekirjoitan. Avioliitossa 5-henkisen perheen kauppalasku (sis pesuaineet ja WC paperi) oli 850 euroa kuukaudessa. Eron jälkeen minun ja kahden vuoroviikkolapsen (vanhin asuu omillaan) ruokakauppalasku on 200 euroa. Syödään minun tekemää kotiruokaa.
Eli maksoin eksän päivittäiset naudan sisäfileet ja broilerin sisäfileet sekä päivittäiset oluet. Ei sitä avioliitossa oikein edes tajunnut kun oli yksi yhteinen tili että mies söi eniten rahamäärässä. Itse olen kasvissyöjä niin juurekset, pavut ja linssit ei maksa juuri mitään.
Mutta ap:lle sanoisin, että sovitte miehen kanssa että hän maksaa esim 65% ruokakuluista.
Mä en aio enää koskaan ns ruokkia yhtään miestä. Jos mahdollinen uusi mies on myös kasvissyöjä niin sitten voin maksaa puolet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei jaeta kuluja. Kaikki rahat lyödään yhteen ja niistä maksetaan kulut ja velat.
Koska ollaan perhe eikä kämppikset.Näin se on helpointa pysyväksi tarkoitetussa parisuhteessa. Etenkin kun on lapsia, olisi melkoista säätämistä miettiä, että olenkohan nyt maksanut Mirja-Liisan kurahousuista varmasti yhtä paljon kuin mies ja meniköhän ne Jesse-Joonaksen lätkäkamat varmasti sentilleen tasan isän ja äidin välillä jne. jne. Eihän sitä muuta ehtisi tehdä kuin kuitteja kytätä ja euroja laskea
No ei tarvitse miettiä, kun hommaa yhteisen taloustilin, mutta pitää myös ne yksityistilit muihin menoihin.
Voi sen toki vaikeammankin kautta tehdä. Helpoiten onnistuu kun on vain yksi yhteinen tili ja siihen kummallakin käyttöoikeus. Rehellisessä terveessä parisuhteessa ei ole mikään ongelma, jos miehen palkkaeuroja menee vaikkapa kuukautissuojiin tai naisen palkkaeuroja partateriin. Ei ole niin justiinsa, kun yhteinen perhe joka tapauksessa.
Tuo sopii vaan, jos on samanlaiset kulutustottumukset. Meillä toinen käyttää paljon rahaa yksityismenoihin ja toinen säästää paljon rahaa. Pidetään huolta, että yhteisiin menoihin laitetaan tietty summa kuukausittain, muuten käyttää sitten rahansa miten haluaa.
Ihan hyvin on sopinut vuosien varrella kaikenlaisiin kulutustottumuksiin. Meillä ei ole sellaisia kuin yksityismenot, vaan kaikki perheen kulut ovat yhteisiä kuluja. Ihan samalla tavoin kuin kaikki perheen tulot ovat yhteisiä tuloja. Vapautuu kummasti aikaa yhteiseen tekemiseen kun ei mietitä mikä on kenenkin rahaa ja mikä kenenkin tuloa. Tulot ja menot vaihtelevat, mutta kassa on aina yhteinen kun päätettiin yhteen mennä.
Meillä on yksityismenoja vielä. Puolisolla on kallis harrastus enkä ole ajatellut sen kustannuksia maksaa puoliksi.
Yhteisessä taloudessa asioita ei maksetakaan puoliksi, vaan kaikki maksetaan yhteisestä kassasta. Yllättävän vaikea konsepti näinkin yksinkertainen sopimus monille.
Toisille riittää yhteinen taloustili yhteisiin menoihin ja lisäksi omat tilit omiin menoihin.
Yhteisessä taloudessa ei ole omia menoja. On vain yhteisiä menoja. Siksi ei tarvita monia eri tilejäkään, vaan sekä tulot ja menot kulkevat yhden yhteisen tilin kautta. Ei ole vaikeaa.
Ihan varmasti jokainen mies alkaa valittaa, kun joka kuukausi tiliotteesta näkyy kampaaja-, hieroja-, kosmetologi- ja kuntosaliveloituksia ja parinsadan euron kosmetiikkaostokset puhumattakaan vaatemenoista. Johan yhdet laadukkaat rintaliivit maksaa pitkälle toistasataa euroa eikä saman sarjan alushousutkaan irtoa kolmellakympillä.
Sulla ei selkeästi ole naista koskaan ollut. Jokainen järkevä mies on valmis panostamaan siihen, että nainen näyttää hyvältä. Maksaa itsenä takaisin luontoisetuina.
Ei ole naista, koska olen hetero. Ei minulla ole ollut miestäkään, joka maksaisi minulle monen sadan euron kauneudenhoitokulut.
No miksi sitten satuilet puuta heinää miehistä, vaikka et heistä selkeästi mitään tiedä?
Muuten tasan mutta vanukas lapselle
Vierailija kirjoitti:
Se yksi kanankoipi ei ehkä tunnu isolta asialta, mutta suhteessa mies syö silloin 75% ruuasta. Jos kuukaudessa ruokaan menee 400, mies syö siitä 300. Ja nainen 100, mutta maksaa 200. Reilua? Eihän siinä, jos varaa on, mutta monella ei ole. Kun yleensä nainen vielä tienaa vähemmän.
Kuinka köyhä elämä pitää olla, jos käyttää sen ruokakulujen laskemiseen tuolla tasolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jompikumpi käy kaupassa, mies useammin kun tykkää erilaisesta ruoasta kuin minä varsinkin grillaa paljon ja minä en niistä lihoista tai makkaroista välitä. Ei lasketa paljonko kumpikin syö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei jaeta kuluja. Kaikki rahat lyödään yhteen ja niistä maksetaan kulut ja velat.
Koska ollaan perhe eikä kämppikset.Näin se on helpointa pysyväksi tarkoitetussa parisuhteessa. Etenkin kun on lapsia, olisi melkoista säätämistä miettiä, että olenkohan nyt maksanut Mirja-Liisan kurahousuista varmasti yhtä paljon kuin mies ja meniköhän ne Jesse-Joonaksen lätkäkamat varmasti sentilleen tasan isän ja äidin välillä jne. jne. Eihän sitä muuta ehtisi tehdä kuin kuitteja kytätä ja euroja laskea
No ei tarvitse miettiä, kun hommaa yhteisen taloustilin, mutta pitää myös ne yksityistilit muihin menoihin.
Voi sen toki vaikeammankin kautta tehdä. Helpoiten onnistuu kun on vain yksi yhteinen tili ja siihen kummallakin käyttöoikeus. Rehellisessä terveessä parisuhteessa ei ole mikään ongelma, jos miehen palkkaeuroja menee vaikkapa kuukautissuojiin tai naisen palkkaeuroja partateriin. Ei ole niin justiinsa, kun yhteinen perhe joka tapauksessa.
Tuo sopii vaan, jos on samanlaiset kulutustottumukset. Meillä toinen käyttää paljon rahaa yksityismenoihin ja toinen säästää paljon rahaa. Pidetään huolta, että yhteisiin menoihin laitetaan tietty summa kuukausittain, muuten käyttää sitten rahansa miten haluaa.
Ihan hyvin on sopinut vuosien varrella kaikenlaisiin kulutustottumuksiin. Meillä ei ole sellaisia kuin yksityismenot, vaan kaikki perheen kulut ovat yhteisiä kuluja. Ihan samalla tavoin kuin kaikki perheen tulot ovat yhteisiä tuloja. Vapautuu kummasti aikaa yhteiseen tekemiseen kun ei mietitä mikä on kenenkin rahaa ja mikä kenenkin tuloa. Tulot ja menot vaihtelevat, mutta kassa on aina yhteinen kun päätettiin yhteen mennä.
Meillä on yksityismenoja vielä. Puolisolla on kallis harrastus enkä ole ajatellut sen kustannuksia maksaa puoliksi.
Yhteisessä taloudessa asioita ei maksetakaan puoliksi, vaan kaikki maksetaan yhteisestä kassasta. Yllättävän vaikea konsepti näinkin yksinkertainen sopimus monille.
Toisille riittää yhteinen taloustili yhteisiin menoihin ja lisäksi omat tilit omiin menoihin.
Yhteisessä taloudessa ei ole omia menoja. On vain yhteisiä menoja. Siksi ei tarvita monia eri tilejäkään, vaan sekä tulot ja menot kulkevat yhden yhteisen tilin kautta. Ei ole vaikeaa.
Ihan varmasti jokainen mies alkaa valittaa, kun joka kuukausi tiliotteesta näkyy kampaaja-, hieroja-, kosmetologi- ja kuntosaliveloituksia ja parinsadan euron kosmetiikkaostokset puhumattakaan vaatemenoista. Johan yhdet laadukkaat rintaliivit maksaa pitkälle toistasataa euroa eikä saman sarjan alushousutkaan irtoa kolmellakympillä.
Sulla ei selkeästi ole naista koskaan ollut. Jokainen järkevä mies on valmis panostamaan siihen, että nainen näyttää hyvältä. Maksaa itsenä takaisin luontoisetuina.
Ei ole naista, koska olen hetero. Ei minulla ole ollut miestäkään, joka maksaisi minulle monen sadan euron kauneudenhoitokulut.
No miksi sitten satuilet puuta heinää miehistä, vaikka et heistä selkeästi mitään tiedä?
Olen nähnyt ja kuullut tarpeeksi monta, jotka jaksavat valittaa naisen ulkonäköön menevää aikaa ja rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta te lapset saattekin ongelman aikaan. Meillä on kohta 40 vuotta yhteiseloa takana ja ikinä ei ole tarvinnut tapella rahasta tai vahtia toisten syömisiä. Yhteinen talous ja yhteiset rahat.
Kunnes eroatte , mies vaihtaa nuorempaan, ja jäät ihmettelemään.
Höpö höpö. Tuon ikäiset eivät ole niin tuulella käyviä kuin nuoremmat. Jos toista on jaksanut katsella 40 vuotta, jaksaa loppuun saakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se yksi kanankoipi ei ehkä tunnu isolta asialta, mutta suhteessa mies syö silloin 75% ruuasta. Jos kuukaudessa ruokaan menee 400, mies syö siitä 300. Ja nainen 100, mutta maksaa 200. Reilua? Eihän siinä, jos varaa on, mutta monella ei ole. Kun yleensä nainen vielä tienaa vähemmän.
Kuinka köyhä elämä pitää olla, jos käyttää sen ruokakulujen laskemiseen tuolla tasolla?
Miksi pilkkaat pienituloisia? Tuonkin satasen nainen voisi laittaa säästöön eikä miehen ylimääräisiin ruokiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei jaeta kuluja. Kaikki rahat lyödään yhteen ja niistä maksetaan kulut ja velat.
Koska ollaan perhe eikä kämppikset.Näin se on helpointa pysyväksi tarkoitetussa parisuhteessa. Etenkin kun on lapsia, olisi melkoista säätämistä miettiä, että olenkohan nyt maksanut Mirja-Liisan kurahousuista varmasti yhtä paljon kuin mies ja meniköhän ne Jesse-Joonaksen lätkäkamat varmasti sentilleen tasan isän ja äidin välillä jne. jne. Eihän sitä muuta ehtisi tehdä kuin kuitteja kytätä ja euroja laskea
No ei tarvitse miettiä, kun hommaa yhteisen taloustilin, mutta pitää myös ne yksityistilit muihin menoihin.
Voi sen toki vaikeammankin kautta tehdä. Helpoiten onnistuu kun on vain yksi yhteinen tili ja siihen kummallakin käyttöoikeus. Rehellisessä terveessä parisuhteessa ei ole mikään ongelma, jos miehen palkkaeuroja menee vaikkapa kuukautissuojiin tai naisen palkkaeuroja partateriin. Ei ole niin justiinsa, kun yhteinen perhe joka tapauksessa.
Tuo sopii vaan, jos on samanlaiset kulutustottumukset. Meillä toinen käyttää paljon rahaa yksityismenoihin ja toinen säästää paljon rahaa. Pidetään huolta, että yhteisiin menoihin laitetaan tietty summa kuukausittain, muuten käyttää sitten rahansa miten haluaa.
Ihan hyvin on sopinut vuosien varrella kaikenlaisiin kulutustottumuksiin. Meillä ei ole sellaisia kuin yksityismenot, vaan kaikki perheen kulut ovat yhteisiä kuluja. Ihan samalla tavoin kuin kaikki perheen tulot ovat yhteisiä tuloja. Vapautuu kummasti aikaa yhteiseen tekemiseen kun ei mietitä mikä on kenenkin rahaa ja mikä kenenkin tuloa. Tulot ja menot vaihtelevat, mutta kassa on aina yhteinen kun päätettiin yhteen mennä.
Meillä on yksityismenoja vielä. Puolisolla on kallis harrastus enkä ole ajatellut sen kustannuksia maksaa puoliksi.
Yhteisessä taloudessa asioita ei maksetakaan puoliksi, vaan kaikki maksetaan yhteisestä kassasta. Yllättävän vaikea konsepti näinkin yksinkertainen sopimus monille.
Toisille riittää yhteinen taloustili yhteisiin menoihin ja lisäksi omat tilit omiin menoihin.
Yhteisessä taloudessa ei ole omia menoja. On vain yhteisiä menoja. Siksi ei tarvita monia eri tilejäkään, vaan sekä tulot ja menot kulkevat yhden yhteisen tilin kautta. Ei ole vaikeaa.
Ihan varmasti jokainen mies alkaa valittaa, kun joka kuukausi tiliotteesta näkyy kampaaja-, hieroja-, kosmetologi- ja kuntosaliveloituksia ja parinsadan euron kosmetiikkaostokset puhumattakaan vaatemenoista. Johan yhdet laadukkaat rintaliivit maksaa pitkälle toistasataa euroa eikä saman sarjan alushousutkaan irtoa kolmellakympillä.
Sulla ei selkeästi ole naista koskaan ollut. Jokainen järkevä mies on valmis panostamaan siihen, että nainen näyttää hyvältä. Maksaa itsenä takaisin luontoisetuina.
Ei ole naista, koska olen hetero. Ei minulla ole ollut miestäkään, joka maksaisi minulle monen sadan euron kauneudenhoitokulut.
No miksi sitten satuilet puuta heinää miehistä, vaikka et heistä selkeästi mitään tiedä?
Olen nähnyt ja kuullut tarpeeksi monta, jotka jaksavat valittaa naisen ulkonäköön menevää aikaa ja rahaa.
Et selkeästi ole. Ja olet vieläpä niin pieni lapsi, että luulet kaikkien miesten olevan samanlaisia kuin sinun poikkiksesi. Voin kertoa, että eivät ole. Fiksu mies nillitä, jos yhdessä on sovittu, että rahat ovat yhteisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää tulee aivan varmasti aiheuttamaan kommentteja, mutta ex-miehen kanssa ei todellakaan lopuksi toiminut 50-50 -jako. Hän lihoi pikkuhiljaa suhteen aikana lähemmäs 45 kiloa ylipainoiseksi (se on noin 12-vuotiaan lapsen keskimääräinen paino) ja hurahti lopulta urheiluun osana laihdutusta, jolloin proteiinia piti tottakai mättää kuin barbaari lihaskasvun takia.
Joten ehdotin ja vaadin sitten että kulut tasataan kulutettujen kalorien suhteessa. Jos toinen syö 4000 kcal edestä päivässä ja toinen 2800kcal edestä, niin kyllä se enemmän syövä saa luvan maksaa sen 55-60% kotiin ostetusta ruoasta. Oli kuulemma epäreilua. Minusta taas oli epäreilua, että rahoitin ensin sen ylipainon kerryttämuistä ja ylläpitoa sekä sen jälkeen harrastamiseen liittyvää ruokavaliota.
Ero tuli muista syistä, mutta nyt olen todellakin onnellisempi siitä että on huomattavasti vähemmän ruokahuoltoon liittyvää työtä ja maagisesti palkka riittää paremmin myös muuhun kuin peruselämiseen. Eikä tarvitse vittuuntua jatkuvasti siitä että sun huomiset eväät on syöty iltapalaksi.
Juuri tuollaista pelkään omassa suhteessa. Poikaystävä on nyt vuoden päivät vuorotellen lihonut ja laihduttanut -10, +10, -5, +5 kiloa. Syö ihan järkyttäviä annoksia lihomiskausillaan ja laihduttaessaan vetää jotain kalliita rahkoja puoli kiloa kerrallaan. Miksi pitää ensin syödä kuin sika, yllättyä painonnoususta, sitten valittaa seuraavat kuukaudet kun "ei saa syödä" ja sitten sykli alkaa uudestaan.
Viime perjantaina juhlissa söi PUOLET jonkun toisen vieraan tuomasta itseleivotusta leivästä. Voitteko ajatella, seisotte juhlissa viinilasi kädessä ja poikaystävä mättää 15 hengen seurueelle tarkoitettua leipää että siivu, siivu, siivu, siivu, siivu, siivu, siivu, siivu, siivu ja vielä kerran siivu katoaa vain mässyttävään kitaan muiden seistessä vieraana. Joku vei lopulta leivän hienovaraisesti kauemmaksi ja leikkasi loput paperinohueiksi viipaleiksi että muillekin olisi riittänyt. Kotona vetää kilon jogurttipurkkeja kerralla ja söisi neljän hengen annoksia.
En uskalla tai halua muuttaa yhteen tuollaisen biojäteastian kanssa. Sori kielenkäyttöni mutta ällöttää tuollainen ahmiminen. Ravintolassakin saattaa imuroida annoksensa parissa minuutissa kun muut ovat vielä aloittelemassa omia annoksiaan. Ihan järkyttävää seurata vierestä. Aikuista ihmistä en kuitenkaan ala kouluttamaan, ei ole minun ongelmani.
Olen pahoillani mutta kuulostaa tutulta. Ja toi oli vain vuoren huippu siitä miksi yhteinen arki ei toiminut. Usein sai oikeasti hävetä sitä että kumppanilla ei ollut mitään itsehillintää syömisen suhteen jos oli tarjoiluja, koska hän ei todellakaan miettinyt sitä mikä on sopivaa tai kohteliasta. Ei oikeastaan missään.
Ja no, täytyy sanoa että ei ollut mitään isäainesta. Ei tajunnut edes itse pyykätä ajoissa kalsareitaan, eli jotenkin täysin omien tarpeiden sokaisemana ja muiden tarpeet ja toiveet tuli yllätyksenä puhumisesta huolimatta. Hoki että asiat järjestyy, mutta ei aktiivisesti pyrkinyt tekemään _että ne asiat järjestyisi_. Varaili lomat miettimättä sekuntiakaan että mihin lemmikit laitetaan loman ajaksi.
My bad että olin saanut kotoa mallin, että miehet on tuollaisia, ja sellaista se on. Jos olisi ollut enemmän itsekunnioitusta, ei oltaisi varmaan edetty saman katon alle saati naimisiin asti. Ja no, jos kutsut jo nyt (aiheesta) kumppaniasi ihmisbiojäteastiaksi, tiedät kyllä miten toimia. Ikävä kyllä kaikki ei yllä potentiaaliinsa, vaikka olisivat muuten ihania ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se yksi kanankoipi ei ehkä tunnu isolta asialta, mutta suhteessa mies syö silloin 75% ruuasta. Jos kuukaudessa ruokaan menee 400, mies syö siitä 300. Ja nainen 100, mutta maksaa 200. Reilua? Eihän siinä, jos varaa on, mutta monella ei ole. Kun yleensä nainen vielä tienaa vähemmän.
Kuinka köyhä elämä pitää olla, jos käyttää sen ruokakulujen laskemiseen tuolla tasolla?
Miksi pilkkaat pienituloisia? Tuonkin satasen nainen voisi laittaa säästöön eikä miehen ylimääräisiin ruokiin.
Köyhä elämä ei viittaa ihmisen tulotasoon, vaan siihen, että elämässä ei ole sisältöä. Silloin on aikaa vahtia miehen syömisiä jokaisella suu palalla.
Mä maksan ruuat koko perheelle. En pidä kirjaa siitä mitä kukakin syö. Mies maksaa sovitut kulut, esim sähkö. Mä en juo alkoholia, mies juo. Yksittäisen saunakaljan voin ostaa, isommat määrät saa maksaa itse.
Mies on isompi kuin minä ja tarvitsee enemmän ruokaa kuin minä. En tee ruokakulujen jakaumasta ongelmaa. Työlounaat mies maksaa epassilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se yksi kanankoipi ei ehkä tunnu isolta asialta, mutta suhteessa mies syö silloin 75% ruuasta. Jos kuukaudessa ruokaan menee 400, mies syö siitä 300. Ja nainen 100, mutta maksaa 200. Reilua? Eihän siinä, jos varaa on, mutta monella ei ole. Kun yleensä nainen vielä tienaa vähemmän.
Kuinka köyhä elämä pitää olla, jos käyttää sen ruokakulujen laskemiseen tuolla tasolla?
Miksi pilkkaat pienituloisia? Tuonkin satasen nainen voisi laittaa säästöön eikä miehen ylimääräisiin ruokiin.
Luetun ymmärtäminen, kirjoittaja ei puhunut mitään pienituloisista. -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se yksi kanankoipi ei ehkä tunnu isolta asialta, mutta suhteessa mies syö silloin 75% ruuasta. Jos kuukaudessa ruokaan menee 400, mies syö siitä 300. Ja nainen 100, mutta maksaa 200. Reilua? Eihän siinä, jos varaa on, mutta monella ei ole. Kun yleensä nainen vielä tienaa vähemmän.
Kuinka köyhä elämä pitää olla, jos käyttää sen ruokakulujen laskemiseen tuolla tasolla?
Miksi pilkkaat pienituloisia? Tuonkin satasen nainen voisi laittaa säästöön eikä miehen ylimääräisiin ruokiin.
Naisen kannattaa pysytellä sinkkuna, jos rahan säästö on noin tärkeää. Sinkkuna ei tarvitse laittaa senttiäkään miehen menoihin, vaan saa pitää kaikki rakkaat rahansa itsellään.
En nyt jaksa lukea koko ketjua läpi. Aloitteessasi et ap kerro onko teillä yhteinen tai kummallakin omat tilit. Itse olen avioliitossa ja aikoinaan meillä oli yhteinen asuntolana. Lainan myötä yhdistimme myös palkkatilimme, joten ruokaa sekä kaikki ostot & menot maksetaan yhteiseltä tililtä. Luonnollisesti keskustelemme joistakin hankinnoista yhdessä ennen päätöstä, mutta ruoka tai normaaleista yleishankinnoista (vaatteista ymv.) ei koskaan ole tarvinnut tiliä toiselle tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin se mies-lapsi vertaus oli osuva. Kyllä aikuinen mies osaa ottaa muutkin huomioon ja ei itse ahmi kaikkea. Ja on myös huomaavainen muutenkin esim kulujen tasauksessa ja jos tienaa enemmän, niin oma-aloitteisesti maksaa enempi. Monta muutakin juttu aikuisesta miehestä olisi, mutta ei nyt jaksa....
näitä tällaisia pareja on yllättävän paljon.
Onneksi olen parisuhteessa naisen kanssa sillä taas yksi asia jossa asiat helpompia.
Vierailija kirjoitti:
Muuta omaan kotiin niin ei tarvitse itkeä siitä, että aikuinen ihminen syö.
No jossakin vika, jos ei kykene nälältään muita ajattelemaan.
Sillä ei ole mitään valittamista, koska minä tienaan enemmän kuin se.
t. yhteiset rahat liki 30v