Yhteydenotto vanhaan ystävään
Arkailen ottaa yhteyttä, mutta haluaisin. Huomasin, että yht äkkiä on kulunut 7 vuotta siitä, kun viimeksi näimme. Opiskelut veti eri paikkakunnille sekä perheen perustaminen. Nyt huomaan, että asumme samalla paikkakunnalla jälleen. Meillä ei ole riitaa, ihan puhtaasti elämä veti eri suuntiin muiden asioiden vuoksi.
Uskallanko ottaa yhteyttä? Ajattelin kertoa, että hän tuli mieleeni ja halusin kysyä mitä hänelle kuuluu. Tapaamista en heti, enhän voi tietää mitä hän ajattelee.
Kommentit (33)
mulla myös ollut muutamia vuosia ystävyys katkolla mutta facebookissa löydettiin taas toisemme. nyt lähettelemme viestejä silloin tällöin muttei me enää tapailla niinkuin nuorempana. jokaisella omat menot niin en viitsi edes kysyä kylään....enkä itseasiassa tahdokkaan. pidän kotini niin että siellä käy vaan siskot ja veli .. sekä appiukko. ne vieraat riittää.
Naamakirjassa on paljon sellaisia kavereita joitten kanssa on kyllä kiva kirjoitella muttei muuta.
Vierailija kirjoitti:
Ota vaan. Silloin jos ei ole riitaakaan , niin toinen saattaa jopa ilahtua, kun sinusta taas kuuluu vuosien jälkeen.
Voi ilahtua, vaikka olisi ollut riitaakin.
Ei kaikki ole jotain pitkävihaisia palstamammoja.
Mä otin vuosien jälkeen yhteyttä ystävääni, meillä ei ollut riitaa. Asuimme kaukana toisistamme juuri opiskelijan vuoksi. No, hän ei koskaan avannut viestiäni, vaikka tiedän, että hän oli paikalla. Tästä tuli vähän paha mieli. Olisin halunnut tietää, jos tein jotakin väärin kun minut ghostattiin. No, elämä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota vaan. Silloin jos ei ole riitaakaan , niin toinen saattaa jopa ilahtua, kun sinusta taas kuuluu vuosien jälkeen.
Voi ilahtua, vaikka olisi ollut riitaakin.
Ei kaikki ole jotain pitkävihaisia palstamammoja.
Totta. Puhuinkin omasta puolestani. Että minun tilanteessa vastapuoli ei ilahtunut.
Mitä noita vanhoja kaivelemaan! Varsinkin jos itse on jättänyt toisen niin ei pidä luulla että toinen ottaisi riemumielin enää vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä noita vanhoja kaivelemaan! Varsinkin jos itse on jättänyt toisen niin ei pidä luulla että toinen ottaisi riemumielin enää vastaan.
No eihän tässä kukaan ole varsinaisesti jättänyt. Jos välimatka on pitkä ja tiiviit opinnot niin ihan ymmärrettävää että siinä voi osa jäädä vähemmälle.
Oletko koskaan kuullut ruuhkavuosista?
Oma mieheni juurikin puhui, että hän aikoo ottaa yhteen vanhaan ystäväänsä yhteyttä, koska aika vain on mennyt kummallakin ruuhkavuosissa
Vierailija kirjoitti:
mulla myös ollut muutamia vuosia ystävyys katkolla mutta facebookissa löydettiin taas toisemme. nyt lähettelemme viestejä silloin tällöin muttei me enää tapailla niinkuin nuorempana. jokaisella omat menot niin en viitsi edes kysyä kylään....enkä itseasiassa tahdokkaan. pidän kotini niin että siellä käy vaan siskot ja veli .. sekä appiukko. ne vieraat riittää.
Naamakirjassa on paljon sellaisia kavereita joitten kanssa on kyllä kiva kirjoitella muttei muuta.
Pelkkä kirjoittelu ei oo ystävyyttä
Aina kannattaa toki kokeilla. Itselle vaan tuli tuosta kolmas pyörä -kommentista mieleen omat entiset ystävät. Luulin että ystävyys oli vain hiipunut juuri ruuhkavuosien ja muuttojen takia, mutta sitten jälkeenpäin kuulin muutamaltakin muulta ihmiseltä, että olin ollut näille "ystävilleni" lähinnä tämmöinen säälistä mukana pidettävä. Asia tuli vähän vahingossa esille, luulivat että tiesin. En ole niin pitkävihainen ihminen että tästä heitä enää haukkuisin, mutta ystäviä meistä ei enää tulisi vaikka ottaisivatkin yhteyttä. Ja tuskin ottavatkaan, enhän kelvannut oikeaksi ystäväksi silloinkaan niin miksi nytkään.
Jos ei vastaa niin sitten hänellä jokin syy, miksi ei nyt halua enää olla yhteyksissä.
Niin on. Mä myönnän, että olen tehnyt saman. Laitoin ystävyyden tauolle, mutta sovimme asiat myöhemmin. Ystävyys ei ollut enää samanlaista siltikään. Eli olisi vain pitänyt antaa hiipua ilman , että yritetään