Tavalliselle vanhemmalle on kauheaa jos aikuinen lapsi laittaa välit yhtäkkiä poikki ja katoaa elämästä

Vierailija kirjoitti:

Se valitettavasti on niin, että aikuisen lapsen ei tarvitse olla vanhempiensa kanssa tekemisissä. Jokaisella on omat henkilökohtaiset syynsä

Tietenkin, mutta jokaista vanhempaa joka kokee asian itse tietää parhaiten.

Tuntuuko mukavalta kun aikuinen lapsi omaa vain toisen vanhempansa( jonka luona asunut) näkökulman.

Eikä halua kuulla sinun mielipiteitä, tai mitä ja miksi mitäkin tapahtui.

Eli et saa edes tilaisuutta kertoa ja perustella mitään.

Toki, aikuisellekkin lapselle voi olla kova paikka kuulla jotain, mitä ei ole lapsena ymmärtänyt.

Asioista pitäisi saada puhua.

Anteeksi pitäisi pystyä antamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monille muillekin jankkaajille haluaisin sanoa, ettei ne lapset oikeasti turhaan niitä välejä katko. Aika moni täällä tuntuu ajattelevan pinnallisesti asioita, että "silloin olin työtön ja rahaton". Oikeasti syyt on kommunikaatiossa.

Eli äidin ja lapsen välisessä komminikaatiossa on aina syy? Sittenkin jos lapsi katkaisee äidin lisäksi välit isään, isäpuoleen, sisaruksiin (kolme nuorempaa), isovanhempiin ja kavereihinsa? Syy ei voi olla esim.vakava masennus, ettei lapsi jaksa pitää yhteyttä?!?

Pitää katkaista välit kaikkiin, jotka tekevät täyden välienkatkaisun mahdottomaksi sinuun.

Meillä on nykyään hyvät välit, mutta lapsi ei ole tekemisissä isänsä kanssa. Joten et tainnut osua oikeaan. Harmittaako?😊

Oletko katkera siitä, että minulla (äidillä!!) on hyvät välit lapsien kanssa vai miksi alapeukutat? Harmittaako, kun sinulla ei ole vanhempiesi kanssa vai miksi toivot toisille pahaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se valitettavasti on niin, että aikuisen lapsen ei tarvitse olla vanhempiensa kanssa tekemisissä. Jokaisella on omat henkilökohtaiset syynsä

Tietenkin, mutta jokaista vanhempaa joka kokee asian itse tietää parhaiten.

Tuntuuko mukavalta kun aikuinen lapsi omaa vain toisen vanhempansa( jonka luona asunut) näkökulman.

Eikä halua kuulla sinun mielipiteitä, tai mitä ja miksi mitäkin tapahtui.

Eli et saa edes tilaisuutta kertoa ja perustella mitään.

Toki, aikuisellekkin lapselle voi olla kova paikka kuulla jotain, mitä ei ole lapsena ymmärtänyt.

Asioista pitäisi saada puhua.

Anteeksi pitäisi pystyä antamaan.

Mitään tällaista velvollisuutta ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa edes kuvitella tilannetta?

Olen taatusti tehnyt paljon asioita väärin omien 4 lapsen kohdalla mutta olisi vaikeaa kuvitella välien katkaista ilman selitystä. Lapsellista mun mielestä ettei sitten ole munaa sanoa mikä mättää. Kaikelle voi olla ihan viaton selitys.

Joku mainitsi tuosta "tuhahtelusta", entä jos vain olet turhan herkkähipiäinen ja tulkitset väärin??

Myönnän että olen "tuhissut" yhden tyttäreni liian voimakkaasta meikistä ja mustiksi värjätyistä hiuksista mutta vain siksi koska mielestäni hän oli todella kaunis kullanruskeissa hiuksissaan ja kevyessä meikissä mikä toi hänen upeat silmänsä ja kadehdittavan suppusuunsa esiin. Hän piilottautuu korostamalla ulkonäköään epäedullisesti?? Se on toki hänen asiansa mutta miksi en saisi ajatella että hän oli ennen kauniimpi? Ei se tee minusta huonoa äitiä eikä hänestä kelvotonta tytärtä. Välimme ovat kuitenkin erittäin läheiset

Ai että toi "tuhina" osaakin sitten olla rasittavaa. Sinä tiedät paremmin, lapsi ei tajua mistään mitään eikä kelpaa sellaisena kuin on ja itse haluaa olla.

Mutta on oikeasti hienoa, että teillä välit ovat silti säilyneet hyvinä.

Eli heti yksi ymmärsi väärin!

En tiedä paremmin mutta minulle hän oli kauniimpi ennen. Kelpaa minulle 120% mutta suren kun ei itse näe kauneuttaan.

Katkaisetko välit mieheesi tai vedät 50 vuoden herneet nenääsi jos kampaajalta tultuasi miehesi tokaisee ihan vilpittömästi: Ai, mä tykäsin enemmän siitä aiemnasta mallista/väristä??

Sama asia

Jep. Ja sama asia kun vanhemman ääneen sanoma hiusten värin sureminen on, on se kun vanhempi sanoo surevansa lapsen ammatinvalintaa, puolisonvalintaa, sillä perusteella että hänen kuvitelmissaan lapsesta olisi tullut ihana eläinlääkäri tai naapurin suunnistusta harrastava Jouko olisi ollut kunnollisempi puoliso lapselle. Se, että lapsellasi on luonnostaaan mielestäsi kaunis hiusväri, ei ole hänen itsensä ansiota, eikä siksi kuvaa hänen persoonaansa. Sen sijaan hänen itsensä valitsema sävy on se mikä kuvaa häntä ihmisenä, ja se on se mitä sinun tulee rakastaa, se tarkoittaa sitä että rakastat häntä sellaisena kuin hän on, ei mikään luonnollinen hiusväri. Tuollainen suremisesta puhuminen on henkistä manipulointia ja raastavaa marttyyrimäisyyttä, sillä aiheutat sillä lapsellesi tahallaan huonoa omatuntoa siitä että pahoitti äidin mielen (vain olemalla oma itsensä).

Eiköhän tuo ole 20 vuodessa toipunut siitä että sanoin hänen hiusten väriä niin kauniiksi ettei sitä olisi kannattanut peittää.

Tuskinpa se hiustenväri on ollut ainoa asia josta olet huomautellut ja josta olet saanut massiivisen marttyyripiehtaroinnin aikaiseksi.

Enpä haluaisi olla äitisi! Hän varmaan tekee kaiken väärin vain olemassaolollaan!

Jos hymyilee sinulle - varmaan vittuilee mielessään, jos tekee possua ruuaksi ei ajattele ollenkaan sinua kun olisit halunnut kanaa, jos ei soita viikkoon on hylännyt paskiainen ja jos soittaa 2x viikossa on kyylä! Marttyyri selvästi kun kysyy mitä sinulle kuuluu ja kehtaa vielä odottaa että olisit kiinnostunut hänen voinnistaan!

Tiesätkö, sinua ei voi saada onnelliseksi ja hyväksytyksi lapseksi mitenkään ja ihan omaa syytäsi. Sori, peiliin voisit katsoa joskus.

Onneksi omat lapseni ovat normaaleja onnellisia aikuisia🥰

Onko sinulla jotain ongelmia omassa vanhemmuudessasi, kun reagoit noin kiihkeästi niiden avauksiin, joilla on vaikeuksia vanhempiensa kanssa.

-ohis

Onko sinulla jotain ongelmia omassa mielenterveydessä kun reagoit niin kiihkeästi niihin keskusteluihin, joissa kerrotaan lapsen mielisairaudesta.

-ohis

Missä on kerrottu lapsen eikä vanhemman mielisairaudesta?

-eri

Onhan täällä ollut, mutta varmaan poistettu jo ne viestit.

Ei palstan narsistijankkaajalle sovi sellainen ajatus, että hänessä itsessään voisi olla vikaa. Aina vaan vika on äidissä.

Yleensä se joka katkaisee välit haluaa pitää etäisyyttä. Se joka takertuu ja tunkee ei halua etäisyyttä.

Siitä on aika helppo päätellä, kummassa on vika. Miksi joku takertuisi ihmiseen joka aiheuttaa kärsimystä, on hullu jne?

Joskus kauhistelin miten ihmiset pystyivät katkaisemaan välinsä omiin vanhempiinsa. Tarkoitan sellaisia, joiden vanhemmat eivät olleet juoppoja tai fyysisesti väkivaltaisia.

Nyt ymmärrän heitä hyvin.

Omat vanhempani ovat sekaantuneet elämääni selkäni takana ja syyllistävät siitä kun ihan oikeudellisesti loukkaannuin heidän toiminnastaan.

Tekisi mieli katkaista välit.

Kummaltakaan en anteeksipyyntöä ole saanut. Ja tuskin tulee saamaan aitoa anteeksipyyntöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistäpä sitä muut tietää mitä kenenkin kodissa on tapahtunut ja miten lapsia on kohdeltu. Lapsella on oikeus tehdä aikuisena omat päätökset elämänsä suhteen.

Jaha, että kun ensin vanhemmat passaa ja palvoo, hoivaa ja hellii. Rakastaa.  - Sitten vain lähdetään, eikä taakse katsella.

Narsisti tietenkin passaa, palvoo, hoivaa ja hellii odottaen siitä jotain maksua. Vanhemmuus on laina. Rakkaus ei ole vastikkeellista. Jos muuta luulet, et edes osaa rakastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa edes kuvitella tilannetta?

Olen taatusti tehnyt paljon asioita väärin omien 4 lapsen kohdalla mutta olisi vaikeaa kuvitella välien katkaista ilman selitystä. Lapsellista mun mielestä ettei sitten ole munaa sanoa mikä mättää. Kaikelle voi olla ihan viaton selitys.

Joku mainitsi tuosta "tuhahtelusta", entä jos vain olet turhan herkkähipiäinen ja tulkitset väärin??

Myönnän että olen "tuhissut" yhden tyttäreni liian voimakkaasta meikistä ja mustiksi värjätyistä hiuksista mutta vain siksi koska mielestäni hän oli todella kaunis kullanruskeissa hiuksissaan ja kevyessä meikissä mikä toi hänen upeat silmänsä ja kadehdittavan suppusuunsa esiin. Hän piilottautuu korostamalla ulkonäköään epäedullisesti?? Se on toki hänen asiansa mutta miksi en saisi ajatella että hän oli ennen kauniimpi? Ei se tee minusta huonoa äitiä eikä hänestä kelvotonta tytärtä. Välimme ovat kuitenkin erittäin läheiset

Ai että toi "tuhina" osaakin sitten olla rasittavaa. Sinä tiedät paremmin, lapsi ei tajua mistään mitään eikä kelpaa sellaisena kuin on ja itse haluaa olla.

Mutta on oikeasti hienoa, että teillä välit ovat silti säilyneet hyvinä.

Eli heti yksi ymmärsi väärin!

En tiedä paremmin mutta minulle hän oli kauniimpi ennen. Kelpaa minulle 120% mutta suren kun ei itse näe kauneuttaan.

Katkaisetko välit mieheesi tai vedät 50 vuoden herneet nenääsi jos kampaajalta tultuasi miehesi tokaisee ihan vilpittömästi: Ai, mä tykäsin enemmän siitä aiemnasta mallista/väristä??

Sama asia

Jep. Ja sama asia kun vanhemman ääneen sanoma hiusten värin sureminen on, on se kun vanhempi sanoo surevansa lapsen ammatinvalintaa, puolisonvalintaa, sillä perusteella että hänen kuvitelmissaan lapsesta olisi tullut ihana eläinlääkäri tai naapurin suunnistusta harrastava Jouko olisi ollut kunnollisempi puoliso lapselle. Se, että lapsellasi on luonnostaaan mielestäsi kaunis hiusväri, ei ole hänen itsensä ansiota, eikä siksi kuvaa hänen persoonaansa. Sen sijaan hänen itsensä valitsema sävy on se mikä kuvaa häntä ihmisenä, ja se on se mitä sinun tulee rakastaa, se tarkoittaa sitä että rakastat häntä sellaisena kuin hän on, ei mikään luonnollinen hiusväri. Tuollainen suremisesta puhuminen on henkistä manipulointia ja raastavaa marttyyrimäisyyttä, sillä aiheutat sillä lapsellesi tahallaan huonoa omatuntoa siitä että pahoitti äidin mielen (vain olemalla oma itsensä).

Eiköhän tuo ole 20 vuodessa toipunut siitä että sanoin hänen hiusten väriä niin kauniiksi ettei sitä olisi kannattanut peittää.

Tuskinpa se hiustenväri on ollut ainoa asia josta olet huomautellut ja josta olet saanut massiivisen marttyyripiehtaroinnin aikaiseksi.

Enpä haluaisi olla äitisi! Hän varmaan tekee kaiken väärin vain olemassaolollaan!

Jos hymyilee sinulle - varmaan vittuilee mielessään, jos tekee possua ruuaksi ei ajattele ollenkaan sinua kun olisit halunnut kanaa, jos ei soita viikkoon on hylännyt paskiainen ja jos soittaa 2x viikossa on kyylä! Marttyyri selvästi kun kysyy mitä sinulle kuuluu ja kehtaa vielä odottaa että olisit kiinnostunut hänen voinnistaan!

Tiesätkö, sinua ei voi saada onnelliseksi ja hyväksytyksi lapseksi mitenkään ja ihan omaa syytäsi. Sori, peiliin voisit katsoa joskus.

Onneksi omat lapseni ovat normaaleja onnellisia aikuisia🥰

Onko sinulla jotain ongelmia omassa vanhemmuudessasi, kun reagoit noin kiihkeästi niiden avauksiin, joilla on vaikeuksia vanhempiensa kanssa.

-ohis

Onko sinulla jotain ongelmia omassa mielenterveydessä kun reagoit niin kiihkeästi niihin keskusteluihin, joissa kerrotaan lapsen mielisairaudesta.

-ohis

Missä on kerrottu lapsen eikä vanhemman mielisairaudesta?

-eri

Onhan täällä ollut, mutta varmaan poistettu jo ne viestit.

Ei palstan narsistijankkaajalle sovi sellainen ajatus, että hänessä itsessään voisi olla vikaa. Aina vaan vika on äidissä.

Yleensä se joka katkaisee välit haluaa pitää etäisyyttä. Se joka takertuu ja tunkee ei halua etäisyyttä.

Siitä on aika helppo päätellä, kummassa on vika. Miksi joku takertuisi ihmiseen joka aiheuttaa kärsimystä, on hullu jne?

Eihän hullu tajua olevansa hullu. Se vain takertuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On normaalia katkaista napanuora ennen nelikymmenvuotispäivää, ap. Yleensähän se tehdään jo parikymppisenä. Voit lopettaa imettämisen

Napanuora ja välit on kaksi eri asiaa. Se ei ole missään muualla kun ehkä Suomessa ja eläinmaailmassa normaalia, ettei omiin vanhempiin pidetä yhteyttä enää yli 20 vuotiaina.

Mikä tarve sinulla on koko ajan korostaa tuota sanaa OMA? Ihmissuhteissa ei ole kyse omistamisesta.

Niin miksiköhän? Koska kyse ei ole vanhemmista yleisellä tasolla, vaan siitä, että niihin omiin, ei naapurin Pirjon vanhempiin katkaistaan välit tai heihin ei pidetä yhteyttä.

Missään päin maailmaa ei mietitä jotain muiden vanhempien suuntaan olevia välejä. Vaan niihin omiin. Sinun vanhempasi ovat aina sinun omat vanhempasi. Ihan kuten sinun jalkasi, on sinun oma jalkasi.

Olet syntynyt siihen todellisuuteen ja ellet jollain lainsäädännöllisillä järjestelyillä ole asiaa saanut muutettua vanhempasi ovat ja tulevat olemaan sinun omat vanhempasi. Ei minun, ei naapurin, eikä Pablon.

Minä taas kysyn sinulta, että miksi sinua näyttää häiritsevän tämä omistussuhde perhe ja sukukysymyksissä? Häiritseekö sinua käyttöä myös sanononnat, oma sukusi, miehesi suku, vaimosi suku ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lässyn lässyn.

Ei niitä välejä mitättömistä syistä lopeteta.

Tätä juuri tarkoitan tekstissäni. On olemassa vanhempia jotka ovat epäkypsiä ja vahingollisia ihmisiä. Sellaisen kanssa ei tarvitse olla tekemisissä, itseään tulee suojella. Mutta sitten on ne vanhemmat jotka ovat olleet aivan tavallisia vanhempia, inhimillisine virheineen, mutta lapsi on kadonnut siitä huolimatta. Tästä minä puhun.

Ap

Onko vanhempi ikinä pysähtynyt ajattelemaan vakavasti "inhimillisiä virheitään".

Onko kykyä ajatella asioita laajemmin lisäämättä niihin mitään.

Onko rakastaminen ollut ajatuksissa, teoissa, tai aikomuksissa.

Minusta mielenkiintoisempi kysymys on, että milloin nämä aikuiset lapset alkavat pohtimaan sitä omaa käytöstään ja ottamaan vastuuta itsestään ja virheistään.

Yllättävän moni on vielä kymmenien vuosien päästä osoittamassa vanhempiaan sormella, koska kielsi jälkiruuan, perui huvipuistoreissun tai vaikka unohdetaan miksi se kiellettiin. Ehkä lapsi oli kiusannut luokkakaveria, tuhonnut muurahaispesä tai lyönyt siskoa?

Jokainen meistä tietää näitä inhottavia lapsia. No, he ovat aina olleet jonkun lapsia ja ehkä heitä on pitänyt sekä rangaista, että kasvattaa.

Kun lukee palstaa, niin tuntuu, kun kaikki lapset olisivat niin viattomia ja syyttömiä, eikä heitä olisi koskaan tarvinnut ojentaa, rangaista tai kieltää mistään. Jostain syystä lukemattomat lapset kasvoivat uhriutuviksi aikuisiksi, joista kaikki on aina äidin vika. Ei sanoittanut tunteita, ei huomioinut sitä tai tätä. Ei ollut läsnä oikealla tavalla jne.

Me kaikki, äidit, isät, lapsettomat olemme aina vaan ihmisiä virheidemme kanssa ja se tuntuu joskus toisilta ihan aikuisiksi kasvaneita lapsilta unohtuvan.

Ap: n tapauksessa lapsi valittaa kuinka ap on pilannut hänen elämänsä, mutta ei näe mitään ongelmaa pilata äitinsä elämää ja olla vielä todennäköisesti tyytyväinen kaiken jälkeen. Mitäs jätti tarjoilemana sen jälkiruuan tai ostamatta ne merkkilenkkarit tai valitti siitä 6 englannin numerosta.

Eiköhän vähän suuremmista asioista kyse.

Itsellä ainakin väkivalta ja henkinen mitätöinti syynä.

Vierailija kirjoitti:

Ei munkaan äiti ymmärrä miksi en juuri välitä olla tekemisissä, on mielestään ollut hyvä äiti ja yrittänyt parhaansa. Hän ei vaan koskaan ole oikeasti hyväksynyt minua sellaisena kuin olen. Ei ole huutanut tai haukkunut, mutta tunnen niin hyvin ne loputtomat hienovaraiset paheksuvat ilmeet ja eleet, pienen tuhahduksen tai huokauksen, kuin pienen pieniä neulanpistoja vuosikausia, lopulta siihen vaan kyllästyy. 

Tää on yleistä.

En ajattele, että maailma tai edes lapsuuden perhe ois pyörinyt mun ympärillä, mutta ei mun vanhempia, ikävä kyllä, oikeastaan koskaan edes kiinnostanut kuka mä todella olen. Hyväksyminen sellaisena kuin olen, puuttui.

Ei he vieläkään oikeastaan tiedä, mitä mulle kuuluu tai millaista elämäni on, heillä on vaan omat mielikuvansa, joista pitävät kiinni. Annan olla niin. Käyn kyllä kylässä jonkin verran ja pidän harvakseltaan yhteyttä.

He ovat parempia isovanhempia tän asian suhteen. Annan pitää yllä suhdetta lapseen, kunhan ei ajaudu samaan. Se on kyllä riskinä sitten kun lapsi on isompi ja hänellä on omiakin ajatuksia, niin sanoakseni.

Miksi me suvaitsemme näitä pietarinröllien vastakkainasetteluketjuja? Yhtä riitelyä ja kansalaisten epäluottamusta toisiinsa. Tänäänkin on jo monenlaista paskanjauhantaa täällä ollut menossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei munkaan äiti ymmärrä miksi en juuri välitä olla tekemisissä, on mielestään ollut hyvä äiti ja yrittänyt parhaansa. Hän ei vaan koskaan ole oikeasti hyväksynyt minua sellaisena kuin olen. Ei ole huutanut tai haukkunut, mutta tunnen niin hyvin ne loputtomat hienovaraiset paheksuvat ilmeet ja eleet, pienen tuhahduksen tai huokauksen, kuin pienen pieniä neulanpistoja vuosikausia, lopulta siihen vaan kyllästyy. 

Tää on yleistä.

En ajattele, että maailma tai edes lapsuuden perhe ois pyörinyt mun ympärillä, mutta ei mun vanhempia, ikävä kyllä, oikeastaan koskaan edes kiinnostanut kuka mä todella olen. Hyväksyminen sellaisena kuin olen, puuttui.

Ei he vieläkään oikeastaan tiedä, mitä mulle kuuluu tai millaista elämäni on, heillä on vaan omat mielikuvansa, joista pitävät kiinni. Annan olla niin. Käyn kyllä kylässä jonkin verran ja pidän harvakseltaan yhteyttä.

He ovat parempia isovanhempia tän asian suhteen. Annan pitää yllä suhdetta lapseen, kunhan ei ajaudu samaan. Se on kyllä riskinä sitten kun lapsi on isompi ja hänellä on omiakin ajatuksia, niin sanoakseni.

Minun esikoiseni ei suostunut olemaan siinä mummon laatimassa muotissa, mikä synnytti jäätävän maailmansodan tasoisen konfliktin. Ja syy tietenkin oli minussa, ei mummossa, vaikkei minulla ollut koko asiaan alunperin osaa eikä arpaa.

Mummo tykitti viestejä teinille, räyhäsi sukulaisille jne. Vain koska teini oli itse hankkinut itselleen kesätyöpaikan, eikä suostunut menemään mummolle ns. kesätöihin. Teini hermostui siihen takertumiseen totaalisesti, ja sehän ei sitten käynyt.

Älkää, äidit, puolustelko itseänne, koska se on aivan turhaa. Äidit ovat tässä maailmassa aina suurennuslasin alla ja ikuisesti syyllisiä lähes tulkoon kaikkeen. Uutisissa luetaan jonkun nuoren pahoista tekosista ja kaikki ovat päivittelemässä että miten huono äiti hänellä on ollutkaan. Aina syyllinen ilman puolustusasianajajaa.

Omassa tuttavapiirissäni oma äitini taitaa olla ihan ainoa vanhempi johon ei pidetä yhteyttä. Olen katkaisssut välini äitiini täysin.

Yleensä lapset ovat hämmästyttävän lojaaleja vanhempiaan kohtaan.

Tuntemieni ihmisten vanhemmat ovat usein olleet monin tavoin masentavia ja hankalia; nalkuttavia, noloja, negatiivisia, alkoholisteja, epäsosiaalisia, eronneita jne mutta silti ystäväni pitävät heihin yhteyttä.

Jotain tunteita edelleen on.

Omaan äitiini pidin myös yhteyttä aikuisena pitkään, ehkä lähinnä velvollisuudentunnosta, kunnes jatkuvat pettymykset alkoivat käydä liian raskaaksi kestää.

Pidin yhteyttä siitä huolimatta että äitini on ollut läpi elämän ilkeä, katkera, kostonhimoinen, vaikea, epärehellinen, manipuloiva jopa väkivaltainen lapsuudessani.

Äidillä on persoonallisuushäiriö ja hän itse oikeasti uskoo olevansa täydellinen äiti ja että syy ongelmiin on aina muissa.

Käännekohta oli isäni sairastuminen ja kuolema ja perinnönjako.

Äitini yritti estää minua tapaamasta ja keskustelemasta isäni kanssa kahden.

Perinnönjaossa äitini yritti veljeni kanssa törkeää petosta.

Isän kuolema oli riittävän raskas kokemus, äidin rötökset katkaisivat kamelin selän.

En yksinkertaisesti halua äitini kaltaisia epärehellisiä ihmisiä elämääni.

Joten pidän mahdollisena että jos lapsi katkaisee välinsä vanhempiinsa siihen on aina joku painava syy. Ja jos vanhempi sitä ei ymmärrä, voi olla kyse persoonallisuushäiriöstä.

Jos aiemmin on olut yhteydessä ja äkkiä ilman selitystä lopettaa, se herättää ihmetystä. Voi katkaista välit mutta reilua on tehdä asia tiettäväksi jos on aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lässyn lässyn.

Ei niitä välejä mitättömistä syistä lopeteta.

Tätä juuri tarkoitan tekstissäni. On olemassa vanhempia jotka ovat epäkypsiä ja vahingollisia ihmisiä. Sellaisen kanssa ei tarvitse olla tekemisissä, itseään tulee suojella. Mutta sitten on ne vanhemmat jotka ovat olleet aivan tavallisia vanhempia, inhimillisine virheineen, mutta lapsi on kadonnut siitä huolimatta. Tästä minä puhun.

Ap

Onko vanhempi ikinä pysähtynyt ajattelemaan vakavasti "inhimillisiä virheitään".

Onko kykyä ajatella asioita laajemmin lisäämättä niihin mitään.

Onko rakastaminen ollut ajatuksissa, teoissa, tai aikomuksissa.

Minusta mielenkiintoisempi kysymys on, että milloin nämä aikuiset lapset alkavat pohtimaan sitä omaa käytöstään ja ottamaan vastuuta itsestään ja virheistään.

Yllättävän moni on vielä kymmenien vuosien päästä osoittamassa vanhempiaan sormella, koska kielsi jälkiruuan, perui huvipuistoreissun tai vaikka unohdetaan miksi se kiellettiin. Ehkä lapsi oli kiusannut luokkakaveria, tuhonnut muurahaispesä tai lyönyt siskoa?

Jokainen meistä tietää näitä inhottavia lapsia. No, he ovat aina olleet jonkun lapsia ja ehkä heitä on pitänyt sekä rangaista, että kasvattaa.

Kun lukee palstaa, niin tuntuu, kun kaikki lapset olisivat niin viattomia ja syyttömiä, eikä heitä olisi koskaan tarvinnut ojentaa, rangaista tai kieltää mistään. Jostain syystä lukemattomat lapset kasvoivat uhriutuviksi aikuisiksi, joista kaikki on aina äidin vika. Ei sanoittanut tunteita, ei huomioinut sitä tai tätä. Ei ollut läsnä oikealla tavalla jne.

Me kaikki, äidit, isät, lapsettomat olemme aina vaan ihmisiä virheidemme kanssa ja se tuntuu joskus toisilta ihan aikuisiksi kasvaneita lapsilta unohtuvan.

Ap: n tapauksessa lapsi valittaa kuinka ap on pilannut hänen elämänsä, mutta ei näe mitään ongelmaa pilata äitinsä elämää ja olla vielä todennäköisesti tyytyväinen kaiken jälkeen. Mitäs jätti tarjoilemana sen jälkiruuan tai ostamatta ne merkkilenkkarit tai valitti siitä 6 englannin numerosta.

Eiköhän vähän suuremmista asioista kyse.

Itsellä ainakin väkivalta ja henkinen mitätöinti syynä.

No kirjoita sitten ne vähän suuremmat asiat. Jos luen, että joku kirjoittaa, että katkaisi välit, koska äiti valitti hiusväristä, niin silloin ajattelen, että ne syyt olivat tuota luokkaa.

Jos taas luen, että sairaalassa on pahoinpitelyn takia vietetty kuukausia niin tietysti näen asian aivan eri tavalla. Jos taas et halua keskustella vakavista asioista ole kirjoittamatta tai älä ainakaan laita noita naurettavia syitä siihen.

Maailmaan mahtuu vaikka mitä, tiedän sen. Mutta jos joku asia kirjoitetaan määrätyllä tavalla, niin uskon sen, enkä kehittele jokaiselle kirjoittajalle kymmeniä eri kauhutarinoita omassa päässäni. Koska ne voivat tai eivät olla totta ja ovat ihan sattumaa.

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen lapsi joka ei edes halua ymmärtää miten edellisten sukupolvien elämänvalinnat suvussa ovat vaikuttaneet häneen on henkisesti täysin keskenkasvuinen. Naurettavinta on jos sellaisella käytöksellä vielä rehennellään muille.

Se että ymmärrän ei tarkoita että annan anteeksi. Naurettavaa tässä on vain se että olen sukuni ensimmäinen joka katkaisee tämän hyväksikäytön kierteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lässyn lässyn.

Ei niitä välejä mitättömistä syistä lopeteta.

Tätä juuri tarkoitan tekstissäni. On olemassa vanhempia jotka ovat epäkypsiä ja vahingollisia ihmisiä. Sellaisen kanssa ei tarvitse olla tekemisissä, itseään tulee suojella. Mutta sitten on ne vanhemmat jotka ovat olleet aivan tavallisia vanhempia, inhimillisine virheineen, mutta lapsi on kadonnut siitä huolimatta. Tästä minä puhun.

Ap

Onko vanhempi ikinä pysähtynyt ajattelemaan vakavasti "inhimillisiä virheitään".

Onko kykyä ajatella asioita laajemmin lisäämättä niihin mitään.

Onko rakastaminen ollut ajatuksissa, teoissa, tai aikomuksissa.

Minusta mielenkiintoisempi kysymys on, että milloin nämä aikuiset lapset alkavat pohtimaan sitä omaa käytöstään ja ottamaan vastuuta itsestään ja virheistään.

Yllättävän moni on vielä kymmenien vuosien päästä osoittamassa vanhempiaan sormella, koska kielsi jälkiruuan, perui huvipuistoreissun tai vaikka unohdetaan miksi se kiellettiin. Ehkä lapsi oli kiusannut luokkakaveria, tuhonnut muurahaispesä tai lyönyt siskoa?

Jokainen meistä tietää näitä inhottavia lapsia. No, he ovat aina olleet jonkun lapsia ja ehkä heitä on pitänyt sekä rangaista, että kasvattaa.

Kun lukee palstaa, niin tuntuu, kun kaikki lapset olisivat niin viattomia ja syyttömiä, eikä heitä olisi koskaan tarvinnut ojentaa, rangaista tai kieltää mistään. Jostain syystä lukemattomat lapset kasvoivat uhriutuviksi aikuisiksi, joista kaikki on aina äidin vika. Ei sanoittanut tunteita, ei huomioinut sitä tai tätä. Ei ollut läsnä oikealla tavalla jne.

Me kaikki, äidit, isät, lapsettomat olemme aina vaan ihmisiä virheidemme kanssa ja se tuntuu joskus toisilta ihan aikuisiksi kasvaneita lapsilta unohtuvan.

Ap: n tapauksessa lapsi valittaa kuinka ap on pilannut hänen elämänsä, mutta ei näe mitään ongelmaa pilata äitinsä elämää ja olla vielä todennäköisesti tyytyväinen kaiken jälkeen. Mitäs jätti tarjoilemana sen jälkiruuan tai ostamatta ne merkkilenkkarit tai valitti siitä 6 englannin numerosta.

Eiköhän vähän suuremmista asioista kyse.

Itsellä ainakin väkivalta ja henkinen mitätöinti syynä.

No kirjoita sitten ne vähän suuremmat asiat. Jos luen, että joku kirjoittaa, että katkaisi välit, koska äiti valitti hiusväristä, niin silloin ajattelen, että ne syyt olivat tuota luokkaa.

Jos taas luen, että sairaalassa on pahoinpitelyn takia vietetty kuukausia niin tietysti näen asian aivan eri tavalla. Jos taas et halua keskustella vakavista asioista ole kirjoittamatta tai älä ainakaan laita noita naurettavia syitä siihen.

Maailmaan mahtuu vaikka mitä, tiedän sen. Mutta jos joku asia kirjoitetaan määrätyllä tavalla, niin uskon sen, enkä kehittele jokaiselle kirjoittajalle kymmeniä eri kauhutarinoita omassa päässäni. Koska ne voivat tai eivät olla totta ja ovat ihan sattumaa.

Mistähän sinä sellaista luet? Ei täällä ole sellaista kirjoitettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ketjuun on valikoidusti jätetty vain viestejä joissa syytetään lasta ja muut on poistettu? Miksei kaikkia viestejä ole jätetty näkyviin? 

Kyllä tässä tasapuolisesti poistettu molempia. Helpottaisiko oloasi paljonkin, jos ketjussa olisi vaikkapa 10 vanhempia syyllistävää kommenttia enemmän?

Noin 6 sivua vanhempaa syyllistäviä poistui ensin ja sen jälkeen on tasapuolisuuden nimissä poistunut myös melkein sivullinen lapsen nälvimistä.

Eiköhän tässä ole olla aika lailla kaikki sanottu niin puolesta kuin vastaan. Vai onko jotain uutta lisättävää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ketjuun on valikoidusti jätetty vain viestejä joissa syytetään lasta ja muut on poistettu? Miksei kaikkia viestejä ole jätetty näkyviin? 

Kyllä tässä tasapuolisesti poistettu molempia. Helpottaisiko oloasi paljonkin, jos ketjussa olisi vaikkapa 10 vanhempia syyllistävää kommenttia enemmän?

Noin 6 sivua vanhempaa syyllistäviä poistui ensin ja sen jälkeen on tasapuolisuuden nimissä poistunut myös melkein sivullinen lapsen nälvimistä.

Mutta miksi piti "kostaa" ja poistaa lapsen nälvimistä? Miksei voinut jättää ketjua sellaiseksi mistä oli poistettu kaikki muut viestit paitsi lasta syyllistävät?