Lue keskustelun säännöt.
Tavalliselle vanhemmalle on kauheaa jos aikuinen lapsi laittaa välit yhtäkkiä poikki ja katoaa elämästä
09.07.2023 |
Tälläkin palstalla peukutetaan ihmisiä jotka ovat kadonneet vanhempiensa elämästä täysin, tai ovat suunnittelemassa sitä. Oikein kannustetaan siihen.
En hetkeäkään epäile etteikö olisi olemassa hirviövanhempia jotka tietentahtoen ovat halunneet tuhota lapsensa elämän. Vanhempia jotka ovat ilkeitä, fyysisesti ja henkisesti väkivaltaisia, petollisia, myrkyllisiä, päihteileviä, ailahtelevia, välinpitämättömiä, kiristäviä, hyväksikäyttäviä, arvostelevia, kateellisia, etäisiä, tunkeilevia, painostavia, vähätteleviä jne. Ei sellaisen kanssa halua eikä tarvitse olla tekemisissä.
Sitten on ne vanhemmat joiden lasta on rakastettu, kannustettu, oltu tukena elämän ylä- ja alamäissä. Oltu ihan tavallisia vanhempia, jotka ovat halunneet olla tietoisia kasvattajia. On yritetty tietoisesti välttää niitä virheitä mitä esimerkiksi omassa suvussa on tehty ja mikä on aiheuttanut vahinkoa.
Sitten yhtenä päivänä lapsi ei vain enää ota yhteyttä eikä vastaa puhelimeen. Vanhemmalle tulee tunne että kaikki ei ole kunnossa. Kysytään varovasti että onko kaikki hyvin. Huoli herää. Ei vastausta, vaikka viestit luettu. Muutaman viikon päästä lapselta tulee katkera viesti että kokee vanhempiensa pilanneen hänen elämänsä eikä halua enää olla väleissä. Asiaa ei suostu sen kummemmin avaamaan että saisi edes jonkunlaisen käsityksen tilanteesta. Hämmennys iskee, alkaa loputon miettiminen ja kelaaminen. Oliko syynä kenties muutto toiselle paikkakunnalle kun lapsi oli 10-vuotias? Oliko syynä äidin hetkellinen työttömyys ja huonompi rahatilanne? Mitään selkeästi vahingollista tapahtumaa ei tule mieleen historiasta.
Tätä tilannetta voisi verrata oman lapsen katoamiseen. Ei selityksiä tai vastauksia. Kyse ei ole siitä etteikö vanhempi pystyisi näkemään virheitään, päinvastoin hän etsii niitä itsestään ja historiasta, etsii vertaistukea ja puhuu ammattilaisten kanssa.
Sureva äiti
Kommentit (1125)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiden tavallisten vanhempien kanssa syntyvissä ristiriidoissa voi olla kyse ihan siitä, että vanhempi määrittää ihmissuhteen aikuiseen lapseensa ikuisesti tuon lapsi-vanhempi -dynamiikan mukaisesti. Aikuinen ihminen ei kaipaa eikä tarvitse äitiä tai isää samalla tavalla kuin lapsi, vaan ihmissuhde täytyy uudelleen määritellä kahden aikuisen tasavertaiseksi suhteeksi.
Itseäni koulutettuna keski-ikäisenä perheenäitinä raivostuttaa suunnattomasti se, että äitini ei kykene kohtaamaan minua muutakuin oman äitiroolinsa kautta. En jaksa sillä tavalla tulla ihmisenä sivuutetuksi. En saa olla kokonainen persoona, enkä täysivaltainen aikuinen, vaan olen lapsi, jonka asioihin saa ottaa vapaasti kantaa, kasvattaa ja neuvoa.
Äitini on aivan järkyttynyt huonoista väleistämme, hänhän on niin hyvä äiti. Kaipaisin ihan vain ihmistä.
Tämä kuulostaa tutulta muuten paitsi minulla ei ole omia lapsia.
Äitini näkee itsensä ensisijaisesti äitinä ja minut lapsenaan. Hän kohtelee minua kuin olisin osa häntä eikä halua tai kykene näkemään, että olen aikuinen, jolla on oma elämä, ajatukset, sosiaaliset suhteet ja mielenkiinnon kohteet ja että voin halutessani tehdä pieniä ja suuria päätöksiä ja valintoja keskustelematta niistä hänen kanssaan. Hän haluaisi tietää kaiken elämästäni ja pahoittaa mielensä, kun en jokaista yksityiskohtaa elämästäni jaa hänen kanssaan (hän kertoo minulle kaiken naapureiden touhuista ystäviensä sairauksiin kuvitellen, että se on sallittua ja että haluaisin tietää). Edes kehoni ei kuulu minulle vaan hän pitää oikeutenaan halata minua vasten tahtoani, kommentoida painonpudotustani kauhistelevaan sävyyn ja niin edelleen. Hän puhuu lässyttävällä äänensävyllä ja käyttää lapsenomaisia ilmaisuja, joita kukaan muu ei perheessämme käytä. Hän haluaisi nähdä monta kertaa viikossa, soitella ja viettää vapaa-aikaa kanssani. Kaikki tämä hänen lähtökohdistaan ja hänen tarpeistaan käsin: hän haluaa nähdä minut, hän haluaa kuulla minusta, hän haluaa minun vievän hänet paikkaan X tai hän haluaa minun kanssani kohteeseen Y. Minun pitäisi osallistua jokaisen pienen ja ison päätöksen tekemisen ja harkintaan. Sillä ei ole väliä, mitä minä haluan yhteydenpidoltamme tai laajemmin suhteeltamme, ainoastaan hänen tarpeillaan, toiveillaan ja tunteillaan on.
Kun yritän ottaa näitä asioita puheeksi, hän joko sivuuttaa minut täysin, yrittää ohjata keskustelua sivuraiteille, kääntää vakavia asioita huumoriksi, alkaa itkeä tai uhriutuu. "En tiedä miten pitäisi olla", "mikään ei tunnu kelpaavan", "en osaa puhua muulla tavalla", "mutta kun minä olen äitisi ja rakastan sinua niin", "älä välitä, minä vaan olen tällainen", "enkö saa kertoa, että rakastan sinua", "mutta kun olet niin tärkeä minulle", "kylläpä sinä osaat muotoilla asiasi niin osuvasti, olet jo lapsesta asti ollut niin hyvä asettelemaan sanasi", "olisiko sitten parempi, että en ikinä soittaisi/välittäisi ollenkaan/ikinä haluaisi tulla käymään." Näitä esimerkkejä riittäisi. Peruskaava on kuitenkin se, että hänen minuutensa rakentuu äitiyden varaan ja hänen hyvinvointinsa riippuu siitä, saako hän toteuttaa sitä yhä vaan haluamallaan tavalla. Minä olen vastuussa hänen tunteistaan, ei hän itse.
Nyt kun olen opetellut vetämään rajoja, uhriasenne ja painostus on vain voimistunut. Tuntuu turhauttavalta ja epäreilulta myös olla aina se osapuoli, jonka täytyy vetäytyä ja paeta, kun toinen puskee elämääni. Huvittavaa on, että nyt äiti on huolissaan mielenterveydestäni ja jaksamisestani, kun olen alkanut rajoja vetää ja pitää niistä kiinni sekä siinä, kuinka paljon olen yhteydessä ja mistä hänen kanssaan suostun keskustelemaan. Silloin hän ei ollut huolissaan, kun kävin terapiassa monta vuotta purkamassa tuntojani lapsuudesta, perhedynamiikasta ja suhteesta vanhempiini ja voin todella huonosti, koska tulin vedetyksi mukaan vanhempieni parisuhdeongelmiin tavalla, joka ei tyttärelle kuulu ja minulle sälytettiin vastuita, jotka heidän olisi pitänyt kantaa.
Olen alkanut luopua toivosta, että meillä ikinä olisi kahden aikuisen välistä suhdetta, jossa kumpikin voisi olla omalla tavallaan ja omilla ehdoillaan ja sitä kunnioitettaisiin. Jos se ei ole mahdollista, toiseksi paras vaihtoehto on yhteydenpidon vähentäminen reilusti.
Kaikki mitä kerrot on yleistä rajattoman vanhemman käytöstä. Omanikin on sellainen. Meidän tapauksessamme välit ovat parantuneet jonkin verran sen jälkeen kun aloin itse järjestelmällisesti pitää kiinni omista rajoistani.
Käytännön ohjeita: Huomautan aina lyhyesti ja ytimekkäästi heti kun tulee kontrolloiva tai muuten ei-toivottu kommentti. Huomautukseen tulevaan vastaväitteeseen en sano mitään. En siis lähde mukaan väittelyyn, jonka tavoitteena on mitätöidä ja vähätellä mielipidettäni (tästä vähättelytaktiikasta on paljon esimerkkejä tässä keskustelussa). Tarvittaessa vain toistan papukaijamaisesti alkuperäisen huomautukseni. Esim. "Muiden hiustyyliin puuttuminen ei ole ok".
Jos vanhempi yrittää palautteestani välittämättä toistuvasti ehdottaa jotain täysin absurdia, kuten että muuttaisin takaisin samalle paikkakunnalle vaikka olen vuosikymmenet asunut muualla, en reagoi siihen mitenkään. Katson vain häntä hetken mykkänä, ehdotuksen naurettavuuden mukaisella ilmeellä. Sitten vaihdan puheenaihetta.
Suunnittelen vierailut etukäteen jaksamiseni mukaan. Olen hyväksynyt, että vanhempieni luona kyläily on henkisesti kuormittavaa ja tarvitsen vähintään yhden vapaapäivän vierailun jälkeen palautuakseni kuormituksesta. En siis edes yritä ajatella että kävisin siellä "lomailemassa", vaan suhtaudun vierailuun kuin työmatkaan.
Puhelimeen en vastaile jatkuvasti vaan soitan takaisin silloin kun minulle sopii jutella.
Vaikeimmissa, henkistä väkivaltaa sisältävissä tilanteissa sovellan henkiseen väkivaltaan tarkoitettuja ohjeita. Reaktio jaetaan kolmeen vaiheeseen: 1. määritellään väkivalta, 2. ilmaistaan oma kanta, 3. kehotetaan toimimaan toisella tavalla ja jos mahdollista, kerrotaan mikä se parempi toimintatapa olisi. Esimerkiksi: "Sinä mitätöit minun vaikeaa kokemustani. Se on henkistä väkivaltaa. Empaattinen ihminen kuuntelee, ei mitätöi." Tarvittaessa voit vielä tehdä rajasi selväksi: "Jos tämä käytös ei lopu, lähden saman tien kotimatkalle." Rajoista on tärkeää myös pitää kiinni eli jos sanot noin, myös toimit sen mukaisesti.
Oma vanhempani on näillä keinoilla vähitellen oppinut, millainen käytös ei ole toivottavaa. Käytös ei ole kokonaan loppunut, mutta pysyy paljon paremmin hallinnassa ja meillä on nykyään paremmat välit.
Paljon tsemppiä!
Eli olet onnistunut saamaan vanhempasi vahtimaan jokaista sanaansa? Ei ole varmaan helppoa heillekään, kun jokainen ehdotus, jokainen neuvo ja jokailtainen mielipide on ensin mietittävä käykö se sinulle ja jos ei, niin voit katkaista välit heihin. Koulutat heitä kun koiria. Tämä on toivottavaa ja tämä ei toivottavaa käytöstä. Sinä tietysti määrittelet mitä se on ja manipuloit heidät siihen eri taktiikoilla. Ja kuten lopussa kirjoitat homma on paremmin hallinnassa nykyisin. Siis sinun hallinnassa.
Sen sijaan, että päättäisit itse miten reagoit mihinkin sanomiseen, olet oppinut muokkaamaan muiden käytöstä sinulle sopivaksi. Porkkanaa ja keppiä ja niin vanhempasi sanovat sen mitä haluat kuulla. Oletko koskaan miettinyt kuinka raskaita sinun vierailusi ovat heille? Kuinka turhauttavaa sinulle on soittaa, koska aina mennään sinun jaksamisesi ja aikojesi mukaan? Ehkä vastaat, ehkä et, mutta sinä tietysti päätät milloin puhutaan.
Minä näen, että sinun käytös on suht vakavaa henkistä väkivaltaa. Jossa muut yrittävät parhaansa mukaan miellyttää sinua, ettet taas suutu ja lopeta yhteydenottoa. Pitäisi olla sinulle empaattinen, kannustava, kehuva ja muutenkin suht virheetön ihminen. Sinä, et sammakkoja kuuntele, neuvot ei ole sinulle auttamista, vaan kontrolloimista ja mielipiteet kelpaavat vain, jos ne ovat samat kuin sinun. Olet paljon pahempi kuin vanhempasi, mutta valitettavasti et edes taida ymmärtää sitä.
Ne vanhemmathan pääsee tilanteesta heti kun lakkaavat laukomasta ehdotuksia, neuvoja ja mielipiteitä. Eikös vaan?
Mikä helvetin pakko niitä on työntää???
Koska ihmiset ovat ihmisiä. Eikö teille vieläkään ole tullut selväksi, että näitä täydellisyyksiä, jotka osaavat sanoa luonnostaan ne oikeat sanat, oikeaan aikaan, oikealla äänensävyllä, oikeasta aiheesta on äärettömän harvoin.
Vanhemmat ovat myös ihmisiä, heille on aikoinaan opetettu määrättyjä asioita, heidän aikakaudella ehkä piti kysyä, piti antaa neuvoja, piti soittaa ja lähettää joulukortti.
He ovat tulleet ehkä vanhemmiksi 20- vuotiaana ja toiset lukeneet lapsenhoidosta parhaimmillaan, ehkä muutaman opaskirjan.
Sinäkin pääset heti tilanteesta, kun lopetat ottamasta kaiken niin vakavasti ja henkilökohtaisesti. Hyväksyt sen toisen sellaisena kun on. Monelle tässäkin ketjussa kirjoittaneelle ongelma näyttää olevan se, että ne vanhemmat välittävät. Haluavat osallistua, ovat kiinnostuneita, tahtoisivat nähdä. Mutta se ei nykymaailmassa ole enää soveltuvaa. Kohta kai joku vetää herneet nenään siitä joulukortistakin.
Minä luen näitä juttuja niin, että minusta monet näistä valittajista ovat oikeasti sekä itsekkäitä ja äärettömän manipuloivia. Se toinen, siis nyt se vanhempi, pitää saada muokattua sopivaksi. Hän ei kelpaa omana itsenään.
Joku aiemmin kirjoitti, että hänen äitinsä käyttää lausetta, ettei tämä enää tiedä miten olla. Ja sekin lause oli tietenkin väärin. Jopa turhautumisen ilmaiseminen on niin väärin.
Todennäköisesti tämä äiti on yrittänyt vaikka mitä, mutta selkeästi aina väärin ja siitä napsahtaa sitten se tuttu rangaistus. Se yhteyden katkaiseminen. Uskotteko, että tämän äidin käytöksen takana on viha ja inho vai rakkaus ja välittäminen? Rangaistus annetaan suhteessa, kun se olisi inho ja viha.Pitäisikö tätä äitiä kouluttaa vielä vähän lisää? Muuttaa hänet vähän paremmaksi? Ehkä oppii sanomaan ne oikeat sanat ja tekemään ne oikeat jutut?
Odotatte kyllä itse kelpaavanne juuri sellaisena kun olette, jopa, että sitä kannustettaisiin, mutta äitiemme kohdalla, ette halua muuta kuin muokata näitä mieleisemmiksi itsellenne.
Maailma on kaikin tavoin monimuotoinen. Hyväksykää nyt jo se, että sitä ovat myös ihmiset ja siinä missä teillä on oikeus olla oma itsenne, niin myös vanhemmilla pitäisi olla se, ilman sitä ainaista teidän langettamaan rangaistuksen pelkoa.
Varsinkin, kun kyseessä on vain lähinnä mielipiteen tai neuvojen tai yleisesti juttujen liittyvä asia. Monelle voisi tosiaan toivoa muutamaa vuotta sellaisten perheenjäsenten seurassa, jotka oikeasti vihaavat ja haluavat pahaa. Ehkä moni ymmärtäisi paljon paremmin, että se mikä heille nyt näyttäytyy inhottavan asiana, on jotain ihan muuta.Sinä vaadit nyt näitä kirjoittajia kohtelemaan vanhempiaan tavalla, johon vanhemmat itse eivät pysty. Tämä ihana monimuotoisuuden hyväksyminen jne. minkä puolesta nyt kovasti advokoit - koskeeko se ainoastaan kaltoin kohdeltuja lapsia? Koko dynamiikkahan lähtee menemään vinoon juuri siksi että vanhempi ei ymmärrä eikä hyväksy monimuotoisuutta vaan pyrkii pakottamaan lapsesta oman mielensä mukaisen. Vanhempi on lopputuloksesta itse vastuussa ja jos hän haluaa toisenlaisen lopputuloksen, opetelkoon itse hyväksymään monimuotoisuutta.
Niinpä. Kun vanhempani erosivat, isäni soitteli jopa oikeusaputoimistoon, että hän menee tekemään selvää ex-vaimostaan. Oikeusaputoimistosta soittivat poliisit, ja sen jälkeen varoittivat äitiäni. Myöhemmin poliisi soitti käyneensä isäni luona, isä oli kuulemma ollut ihan rauhallinen ja rationaalinen, ja oikeusaputoimistossa oli vaan ylireagoitu. Tässä pitää lisäksi huomioida se, että isälläni oli (luvallisia) tuliaseita harrastuskäyttöön. Poliisin mukaan meidän pitäisi vain yrittää ymmärtää että isällä on hieman rankkaa nyt eron takia. Jep, meidän kyllä pitää ymmärtää isää joka uhkailee väkivallalla ja pahemmalla, mutta miksi kukaan ei puhu siitä, että meitä ja meidän pelkoamme siitä, että isä toteuttaisi uhkauksensa pitäisi ymmärtää. Ei, vain sitä väkivallalla uhkailevaa pitää ymmärtää, uhrit eivät ansaitse ymmärrystä lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lässyn lässyn.
Ei niitä välejä mitättömistä syistä lopeteta.
Tätä juuri tarkoitan tekstissäni. On olemassa vanhempia jotka ovat epäkypsiä ja vahingollisia ihmisiä. Sellaisen kanssa ei tarvitse olla tekemisissä, itseään tulee suojella. Mutta sitten on ne vanhemmat jotka ovat olleet aivan tavallisia vanhempia, inhimillisine virheineen, mutta lapsi on kadonnut siitä huolimatta. Tästä minä puhun.
Ap
Tässä vapautus sinulle: minunkin hirviö vanhempani kuvittelee yhä olleensa lähes täydellinen ja kaikessa onnistunut ns. tavallinen vanhempi joka on muka tehnyt kaiken aina oikein. Lässyti lässyti. Show must go on jne. Kaikille itkee kuinka minä olen se julma jopa terapeutilleen jne.
Ts. Valheet ja vähättely jatkuvat kiusaaminen jatkuu jne. Ei tajua tehneensä mitään väärin vuosienkin jälkeen. Että ei jatkoon.Oletko miettinyt, jos äitisi onkin oikeassa ja sinä olet julma? Sinäkin vaikutat kuvittelevasi oleva täydellinen. Teitkö sinä kaikki oikein? Ehkä äitisi ihan oikeutetusti kokee sinun kiusaavan häntä?
Minun tapauksessani katkaisin välit isääni minuun kohdistuneen vuosia kestäneen seksuaalisen hyväksikäytön vuoksi. Äitini sulki silmänsä ja ne ovat yhä ummessa. Hyvä että olen sinusta se julma tässä yhtälössä. Olisi toki syytä mennä kotiin ja esittää yhä että mitään ei tapahtunutkaan koskaan. Kuten äitini tekee ihan kaikille ihan kaikkialla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
*Eli olet onnistunut saamaan vanhempasi vahtimaan jokaista sanaansa? Ei ole varmaan helppoa heillekään, kun jokainen ehdotus, jokainen neuvo ja jokailtainen mielipide on ensin mietittävä käykö se sinulle ja jos ei, niin voit katkaista välit heihin. Koulutat heitä kun koiria. Tämä on toivottavaa ja tämä ei toivottavaa käytöstä. Sinä tietysti määrittelet mitä se on ja manipuloit heidät siihen eri taktiikoilla. Ja kuten lopussa kirjoitat homma on paremmin hallinnassa nykyisin. Siis sinun hallinnassa.
Sen sijaan, että päättäisit itse miten reagoit mihinkin sanomiseen, olet oppinut muokkaamaan muiden käytöstä sinulle sopivaksi. Porkkanaa ja keppiä ja niin vanhempasi sanovat sen mitä haluat kuulla. Oletko koskaan miettinyt kuinka raskaita sinun vierailusi ovat heille? Kuinka turhauttavaa sinulle on soittaa, koska aina mennään sinun jaksamisesi ja aikojesi mukaan? Ehkä vastaat, ehkä et, mutta sinä tietysti päätät milloin puhutaan.Minä näen, että sinun käytös on suht vakavaa henkistä väkivaltaa. Jossa muut yrittävät parhaansa mukaan miellyttää sinua, ettet taas suutu ja lopeta yhteydenottoa. Pitäisi olla sinulle empaattinen, kannustava, kehuva ja muutenkin suht virheetön ihminen. Sinä, et sammakkoja kuuntele, neuvot ei ole sinulle auttamista, vaan kontrolloimista ja mielipiteet kelpaavat vain, jos ne ovat samat kuin sinun. Olet paljon pahempi kuin vanhempasi, mutta valitettavasti et edes taida ymmärtää sitä. *
Sama 'kuva' tuli mullekin. Mulla menisi viikko aikaa toipua, rankkaa
Nämä samat kommentit toistuu täällä usein ja yhtä sakeana. Harvoin luen ja silloinkin eka sivun ja pari viimeistä.Kyllä se kuuluu ihan perus käytöstapoihin huomioida kanssaihmisiään, eikä suoltaa suustaan mitä sattuu. Teen itse samaa ja odotan sitä myös muilta. Nämä käytöstavathan näiltä vanhemmilta puuttuvat suhteessa omiin lapsiinsa. Luulevat että voivat sanoa ja tehdä mitä tahansa ja lapset ovat vaan kiitollisia kaikesta. Sairasta!
Liiottelet. Suurin osa ei todellakaan sano mitä tahansa. Eivät uskalla. Moni on ihan oikeasti aivan liian herkkä ja ottaa itseensä ihan liian helposti. Kun suututaan siitä, että vanhemmat vihjailee siitä, että voitaisiin muuttaa takaisin samalla paikkakunnalle tai kauhistellaan suurta painonpudotusta muutamalla sanalla ja siitä menee välit, niin se ei ole vanhempien vika, vaan yliherkän lumihiutaleen.
Nimitellään kuin hiekkalaatikolla.
Tervetuloa keskustelemaan sitten kun olet kasvanut aikuiseksi :)
Kun todistaakseni väitteeni. Jopa lumihiutale on niin triggeröivä sana, että sen takia pitää eristää.
Pois, pois täältä, kunnes olemme manipuloineet sinut käyttämään meille mieleisiä termejä. Lumihiutale ei ole nimittelyä, vaan vakiintunut sana kuvaamaan erästä ihmisryhmää. Aivan kuten boomer tai hippi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lässyn lässyn.
Ei niitä välejä mitättömistä syistä lopeteta.
Tätä juuri tarkoitan tekstissäni. On olemassa vanhempia jotka ovat epäkypsiä ja vahingollisia ihmisiä. Sellaisen kanssa ei tarvitse olla tekemisissä, itseään tulee suojella. Mutta sitten on ne vanhemmat jotka ovat olleet aivan tavallisia vanhempia, inhimillisine virheineen, mutta lapsi on kadonnut siitä huolimatta. Tästä minä puhun.
Ap
Tässä vapautus sinulle: minunkin hirviö vanhempani kuvittelee yhä olleensa lähes täydellinen ja kaikessa onnistunut ns. tavallinen vanhempi joka on muka tehnyt kaiken aina oikein. Lässyti lässyti. Show must go on jne. Kaikille itkee kuinka minä olen se julma jopa terapeutilleen jne.
Ts. Valheet ja vähättely jatkuvat kiusaaminen jatkuu jne. Ei tajua tehneensä mitään väärin vuosienkin jälkeen. Että ei jatkoon.Oletko miettinyt, jos äitisi onkin oikeassa ja sinä olet julma? Sinäkin vaikutat kuvittelevasi oleva täydellinen. Teitkö sinä kaikki oikein? Ehkä äitisi ihan oikeutetusti kokee sinun kiusaavan häntä?
Minun tapauksessani katkaisin välit isääni minuun kohdistuneen vuosia kestäneen seksuaalisen hyväksikäytön vuoksi. Äitini sulki silmänsä ja ne ovat yhä ummessa. Hyvä että olen sinusta se julma tässä yhtälössä. Olisi toki syytä mennä kotiin ja esittää yhä että mitään ei tapahtunutkaan koskaan. Kuten äitini tekee ihan kaikille ihan kaikkialla.
Otanko myös kaksi alaikäistä tytärtäni mukaan ja jätän vaarille yökylään joskos sitten en olisi enää se kamala ja julma tytär?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lässyn lässyn.
Ei niitä välejä mitättömistä syistä lopeteta.
Tätä juuri tarkoitan tekstissäni. On olemassa vanhempia jotka ovat epäkypsiä ja vahingollisia ihmisiä. Sellaisen kanssa ei tarvitse olla tekemisissä, itseään tulee suojella. Mutta sitten on ne vanhemmat jotka ovat olleet aivan tavallisia vanhempia, inhimillisine virheineen, mutta lapsi on kadonnut siitä huolimatta. Tästä minä puhun.
Ap
Tässä vapautus sinulle: minunkin hirviö vanhempani kuvittelee yhä olleensa lähes täydellinen ja kaikessa onnistunut ns. tavallinen vanhempi joka on muka tehnyt kaiken aina oikein. Lässyti lässyti. Show must go on jne. Kaikille itkee kuinka minä olen se julma jopa terapeutilleen jne.
Ts. Valheet ja vähättely jatkuvat kiusaaminen jatkuu jne. Ei tajua tehneensä mitään väärin vuosienkin jälkeen. Että ei jatkoon.Oletko miettinyt, jos äitisi onkin oikeassa ja sinä olet julma? Sinäkin vaikutat kuvittelevasi oleva täydellinen. Teitkö sinä kaikki oikein? Ehkä äitisi ihan oikeutetusti kokee sinun kiusaavan häntä?
Minun tapauksessani katkaisin välit isääni minuun kohdistuneen vuosia kestäneen seksuaalisen hyväksikäytön vuoksi. Äitini sulki silmänsä ja ne ovat yhä ummessa. Hyvä että olen sinusta se julma tässä yhtälössä. Olisi toki syytä mennä kotiin ja esittää yhä että mitään ei tapahtunutkaan koskaan. Kuten äitini tekee ihan kaikille ihan kaikkialla.
Se, että sinua kohtaan on oltu julmia ei tarkoita ettetkö myös sinä voisi olla sitä. Ehkä se on jopa odotettavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
*Eli olet onnistunut saamaan vanhempasi vahtimaan jokaista sanaansa? Ei ole varmaan helppoa heillekään, kun jokainen ehdotus, jokainen neuvo ja jokailtainen mielipide on ensin mietittävä käykö se sinulle ja jos ei, niin voit katkaista välit heihin. Koulutat heitä kun koiria. Tämä on toivottavaa ja tämä ei toivottavaa käytöstä. Sinä tietysti määrittelet mitä se on ja manipuloit heidät siihen eri taktiikoilla. Ja kuten lopussa kirjoitat homma on paremmin hallinnassa nykyisin. Siis sinun hallinnassa.
Sen sijaan, että päättäisit itse miten reagoit mihinkin sanomiseen, olet oppinut muokkaamaan muiden käytöstä sinulle sopivaksi. Porkkanaa ja keppiä ja niin vanhempasi sanovat sen mitä haluat kuulla. Oletko koskaan miettinyt kuinka raskaita sinun vierailusi ovat heille? Kuinka turhauttavaa sinulle on soittaa, koska aina mennään sinun jaksamisesi ja aikojesi mukaan? Ehkä vastaat, ehkä et, mutta sinä tietysti päätät milloin puhutaan.Minä näen, että sinun käytös on suht vakavaa henkistä väkivaltaa. Jossa muut yrittävät parhaansa mukaan miellyttää sinua, ettet taas suutu ja lopeta yhteydenottoa. Pitäisi olla sinulle empaattinen, kannustava, kehuva ja muutenkin suht virheetön ihminen. Sinä, et sammakkoja kuuntele, neuvot ei ole sinulle auttamista, vaan kontrolloimista ja mielipiteet kelpaavat vain, jos ne ovat samat kuin sinun. Olet paljon pahempi kuin vanhempasi, mutta valitettavasti et edes taida ymmärtää sitä. *
Sama 'kuva' tuli mullekin. Mulla menisi viikko aikaa toipua, rankkaa
Nämä samat kommentit toistuu täällä usein ja yhtä sakeana. Harvoin luen ja silloinkin eka sivun ja pari viimeistä.Kyllä se kuuluu ihan perus käytöstapoihin huomioida kanssaihmisiään, eikä suoltaa suustaan mitä sattuu. Teen itse samaa ja odotan sitä myös muilta. Nämä käytöstavathan näiltä vanhemmilta puuttuvat suhteessa omiin lapsiinsa. Luulevat että voivat sanoa ja tehdä mitä tahansa ja lapset ovat vaan kiitollisia kaikesta. Sairasta!
Liiottelet. Suurin osa ei todellakaan sano mitä tahansa. Eivät uskalla. Moni on ihan oikeasti aivan liian herkkä ja ottaa itseensä ihan liian helposti. Kun suututaan siitä, että vanhemmat vihjailee siitä, että voitaisiin muuttaa takaisin samalla paikkakunnalle tai kauhistellaan suurta painonpudotusta muutamalla sanalla ja siitä menee välit, niin se ei ole vanhempien vika, vaan yliherkän lumihiutaleen.
Nimitellään kuin hiekkalaatikolla.
Tervetuloa keskustelemaan sitten kun olet kasvanut aikuiseksi :)
Kun todistaakseni väitteeni. Jopa lumihiutale on niin triggeröivä sana, että sen takia pitää eristää.
Pois, pois täältä, kunnes olemme manipuloineet sinut käyttämään meille mieleisiä termejä. Lumihiutale ei ole nimittelyä, vaan vakiintunut sana kuvaamaan erästä ihmisryhmää. Aivan kuten boomer tai hippi.
Sun jutut alkaa oleen ihan sekopäisiä :'D
Jatka nyt ihmeessä vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä täällä on paljon iäkkäitä naisia jotka kokevat itsensä edelleen lapsiksi ja ovat jääneet kiinni siihen, että he eivät vaikkapa saaneet lempivanukastaan 5-vuotiaina.
Kai tajuatte, että kun olette vaikkapa 60-v niin siinä vaiheessa te olette olleet ihan omasta kehityksestänne ja elämästänne vastuussa täysin yksin vähintään 42 vuotta, eli olette ihan omien tekojenne lopputulos. Että silloin ei voi enää olla se kiukutteleva 5-vuotias joka syyttää äitiään kaikesta.
Herranjestas, kasvakaa ihmiset aikuisiksi ja ottakaa itse vastuu itsestänne ja elämästänne! Ja opetelkaa edes alkeellisia sosiaalisia taitoja.
Kun huonot vanhemmat aiheuttavat lapselle fobian joka haittaa normaalia elämää, vanhemmat ovat vastuussa ikuisesti. En ota ikinä vastuuta siitä, en vaikka eläisin satavuotiaaksi. Vika on heidän. Olen paikkaillut heidän virheitään terapiassa, mutta tuskin milloinkaan paranen täysin. Syytän heitä elämäni vaikeuttamisesta. Olen pärjännyt elämässä hyvin, mutta olisin pärjännyt paljon paremmin jos he eivät olisi rampauttaneet minua henkisesti kun olin puolustuskyvytön lapsi.
Niin ja ne sosiaaliset taidot? Vanhempieni takia saatan oksentaa pelosta ennen sosiaalisia tilaisuuksia. Joten selviytyminen on kohdallani ajankohtaisempaa kuin sosiaalisten taitojen opettelu.
Ehkä kannattaisi ottaa ainakin vastuuta siitä, ettei se homma jatku.
Vain sinä itse voit päättää siedettäväsi itseäsi määrättyihin asioihin. Pienin askelin, mutta sinä pystyt siihen. Ihan kuten ihmiset, jotka taistelivat itsensä ulos onnettomuuksien aiheuttamista vammoista.
Asenteesi ei vahingoita ketään muuta kun sinua itseäsi. Sanoisitko nuo sanat jollekin, joka on kärsinyt sodat ja muut kauheudet. Menneisyytesi on mikä on, mutta tulevaisuuden päätät sinä itse. Ei vanhempasi, vaikka tällä hetkellä, niin näyttää sinun myötävaikutuksella tapahtuvan.Sinulla on selvästi vaikeuksia ymmärtää lukemaasi. Yksinkertaistan sinulle.
Jos vanhemmat lyövät lasta niin että tämä ontuu lopun ikänsä, vastuu lyömisestä on vanhemmilla ikuisesti. Vastuu lapsen ontumisesta on vanhemmilla ikuisesti. Lapsella ei ole mitään vastuuta vanhempien teosta, ei vaikka lapsi onkin aikuinen ja pahoinpitelystä on kauan.
Mutta jalan kuntouttamisesta , niin ettei vaiva pahene , on aikuistuneella lapsella täysi vastuu. Ei voi jäädä vaan syyttelemään vanhempiaan vaan on itse tehtävä jalan eteen mitä tehtävissä on
Ei tämä henkilö vanhempiaan syyttelekään. Vaan AP tuli tänne syyttelemään lastaan siitä että tämä ei pidä. yhteyttä. Hänelle vastaillaan kertomalla mahdollisia syitä.
Sivusta huutelen vielä lisäyksen, että jos ja kun ne vanhemmat on edelleen niin sokeita omalle toiminnalleen, etteivät edes huomaa edelleen kolauttelevansa jalkaansa parhaillaan kuntouttavaa/kunnossa pitävää aikuista lastaan nilkkaan jokaisella tapaamiskerralla, niin kannattaako mennä aika uudestaan ottamaan takapakkia? Vai onko viisaampaa väistää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lässyn lässyn.
Ei niitä välejä mitättömistä syistä lopeteta.
Tätä juuri tarkoitan tekstissäni. On olemassa vanhempia jotka ovat epäkypsiä ja vahingollisia ihmisiä. Sellaisen kanssa ei tarvitse olla tekemisissä, itseään tulee suojella. Mutta sitten on ne vanhemmat jotka ovat olleet aivan tavallisia vanhempia, inhimillisine virheineen, mutta lapsi on kadonnut siitä huolimatta. Tästä minä puhun.
Ap
Tässä vapautus sinulle: minunkin hirviö vanhempani kuvittelee yhä olleensa lähes täydellinen ja kaikessa onnistunut ns. tavallinen vanhempi joka on muka tehnyt kaiken aina oikein. Lässyti lässyti. Show must go on jne. Kaikille itkee kuinka minä olen se julma jopa terapeutilleen jne.
Ts. Valheet ja vähättely jatkuvat kiusaaminen jatkuu jne. Ei tajua tehneensä mitään väärin vuosienkin jälkeen. Että ei jatkoon.Oletko miettinyt, jos äitisi onkin oikeassa ja sinä olet julma? Sinäkin vaikutat kuvittelevasi oleva täydellinen. Teitkö sinä kaikki oikein? Ehkä äitisi ihan oikeutetusti kokee sinun kiusaavan häntä?
Minun tapauksessani katkaisin välit isääni minuun kohdistuneen vuosia kestäneen seksuaalisen hyväksikäytön vuoksi. Äitini sulki silmänsä ja ne ovat yhä ummessa. Hyvä että olen sinusta se julma tässä yhtälössä. Olisi toki syytä mennä kotiin ja esittää yhä että mitään ei tapahtunutkaan koskaan. Kuten äitini tekee ihan kaikille ihan kaikkialla.
Otanko myös kaksi alaikäistä tytärtäni mukaan ja jätän vaarille yökylään joskos sitten en olisi enää se kamala ja julma tytär?
Sotket kaksi asiaa ja sitten vielä lisäät siihen mahdollisen mielikuvitustarinaskenaarion päälle vahvistamaan sanomaasi. Minä en tiedä miksi äitisi sanoo sinun olevan julma hänelle. Sinä tiedät, mutta et kirjoita sitä.
Kukaan ei kyseenalaista isäsi julmuutta. Mutta nyt puhutaankin sinun julmuudesta ja miksi äitisi väittää niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lässyn lässyn.
Ei niitä välejä mitättömistä syistä lopeteta.
Tätä juuri tarkoitan tekstissäni. On olemassa vanhempia jotka ovat epäkypsiä ja vahingollisia ihmisiä. Sellaisen kanssa ei tarvitse olla tekemisissä, itseään tulee suojella. Mutta sitten on ne vanhemmat jotka ovat olleet aivan tavallisia vanhempia, inhimillisine virheineen, mutta lapsi on kadonnut siitä huolimatta. Tästä minä puhun.
Ap
Tässä vapautus sinulle: minunkin hirviö vanhempani kuvittelee yhä olleensa lähes täydellinen ja kaikessa onnistunut ns. tavallinen vanhempi joka on muka tehnyt kaiken aina oikein. Lässyti lässyti. Show must go on jne. Kaikille itkee kuinka minä olen se julma jopa terapeutilleen jne.
Ts. Valheet ja vähättely jatkuvat kiusaaminen jatkuu jne. Ei tajua tehneensä mitään väärin vuosienkin jälkeen. Että ei jatkoon.Oletko miettinyt, jos äitisi onkin oikeassa ja sinä olet julma? Sinäkin vaikutat kuvittelevasi oleva täydellinen. Teitkö sinä kaikki oikein? Ehkä äitisi ihan oikeutetusti kokee sinun kiusaavan häntä?
Minun tapauksessani katkaisin välit isääni minuun kohdistuneen vuosia kestäneen seksuaalisen hyväksikäytön vuoksi. Äitini sulki silmänsä ja ne ovat yhä ummessa. Hyvä että olen sinusta se julma tässä yhtälössä. Olisi toki syytä mennä kotiin ja esittää yhä että mitään ei tapahtunutkaan koskaan. Kuten äitini tekee ihan kaikille ihan kaikkialla.
Otanko myös kaksi alaikäistä tytärtäni mukaan ja jätän vaarille yökylään joskos sitten en olisi enää se kamala ja julma tytär?
Sotket kaksi asiaa ja sitten vielä lisäät siihen mahdollisen mielikuvitustarinaskenaarion päälle vahvistamaan sanomaasi. Minä en tiedä miksi äitisi sanoo sinun olevan julma hänelle. Sinä tiedät, mutta et kirjoita sitä.
Kukaan ei kyseenalaista isäsi julmuutta. Mutta nyt puhutaankin sinun julmuudesta ja miksi äitisi väittää niin?
LAKKAA SIIRTÄMÄSTÄ MAALITOLPPAA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovin monia miehiä ei taida olla ketjussa. Vaikuttaisi olevan enemmän äitien ja tyttärien ongelma tämä välien katkominen.
Vierailija kirjoitti:
Musta on koomista kuinka ylä ja alapeukut jakaantuu, narskuäidin puolella on selkeästi yks kultapoju ja narsku ite vastaan ihan kaikki muut.
Laitoin alapeukun, koska näissä keskusteluissa peukutukset on melko villi alue ja myös manipuloinnin ja peukaloinnin kohde. En siis ota kantaa keskusteluun, jota en ole lukenut kuin viimeiseltä sivulta viimeisiä mielipiteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi pistää välit poikki. Lapsella ei ongelmaa. Vanhemmalla on. Miksi lapsi on vastuussa tästä vanhemman ongelmasta? Vanhempi syyttää lastaan ja haukkuu selän takana? Vaikka hän onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä ilman vanhempaansa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä täällä on paljon iäkkäitä naisia jotka kokevat itsensä edelleen lapsiksi ja ovat jääneet kiinni siihen, että he eivät vaikkapa saaneet lempivanukastaan 5-vuotiaina.
Kai tajuatte, että kun olette vaikkapa 60-v niin siinä vaiheessa te olette olleet ihan omasta kehityksestänne ja elämästänne vastuussa täysin yksin vähintään 42 vuotta, eli olette ihan omien tekojenne lopputulos. Että silloin ei voi enää olla se kiukutteleva 5-vuotias joka syyttää äitiään kaikesta.
Herranjestas, kasvakaa ihmiset aikuisiksi ja ottakaa itse vastuu itsestänne ja elämästänne! Ja opetelkaa edes alkeellisia sosiaalisia taitoja.
Kun huonot vanhemmat aiheuttavat lapselle fobian joka haittaa normaalia elämää, vanhemmat ovat vastuussa ikuisesti. En ota ikinä vastuuta siitä, en vaikka eläisin satavuotiaaksi. Vika on heidän. Olen paikkaillut heidän virheitään terapiassa, mutta tuskin milloinkaan paranen täysin. Syytän heitä elämäni vaikeuttamisesta. Olen pärjännyt elämässä hyvin, mutta olisin pärjännyt paljon paremmin jos he eivät olisi rampauttaneet minua henkisesti kun olin puolustuskyvytön lapsi.
Niin ja ne sosiaaliset taidot? Vanhempieni takia saatan oksentaa pelosta ennen sosiaalisia tilaisuuksia. Joten selviytyminen on kohdallani ajankohtaisempaa kuin sosiaalisten taitojen opettelu.
Ehkä kannattaisi ottaa ainakin vastuuta siitä, ettei se homma jatku.
Vain sinä itse voit päättää siedettäväsi itseäsi määrättyihin asioihin. Pienin askelin, mutta sinä pystyt siihen. Ihan kuten ihmiset, jotka taistelivat itsensä ulos onnettomuuksien aiheuttamista vammoista.
Asenteesi ei vahingoita ketään muuta kun sinua itseäsi. Sanoisitko nuo sanat jollekin, joka on kärsinyt sodat ja muut kauheudet. Menneisyytesi on mikä on, mutta tulevaisuuden päätät sinä itse. Ei vanhempasi, vaikka tällä hetkellä, niin näyttää sinun myötävaikutuksella tapahtuvan.Sinulla on selvästi vaikeuksia ymmärtää lukemaasi. Yksinkertaistan sinulle.
Jos vanhemmat lyövät lasta niin että tämä ontuu lopun ikänsä, vastuu lyömisestä on vanhemmilla ikuisesti. Vastuu lapsen ontumisesta on vanhemmilla ikuisesti. Lapsella ei ole mitään vastuuta vanhempien teosta, ei vaikka lapsi onkin aikuinen ja pahoinpitelystä on kauan.
Mutta jalan kuntouttamisesta , niin ettei vaiva pahene , on aikuistuneella lapsella täysi vastuu. Ei voi jäädä vaan syyttelemään vanhempiaan vaan on itse tehtävä jalan eteen mitä tehtävissä on
Ei tämä henkilö vanhempiaan syyttelekään. Vaan AP tuli tänne syyttelemään lastaan siitä että tämä ei pidä. yhteyttä. Hänelle vastaillaan kertomalla mahdollisia syitä.
Sivusta huutelen vielä lisäyksen, että jos ja kun ne vanhemmat on edelleen niin sokeita omalle toiminnalleen, etteivät edes huomaa edelleen kolauttelevansa jalkaansa parhaillaan kuntouttavaa/kunnossa pitävää aikuista lastaan nilkkaan jokaisella tapaamiskerralla, niin kannattaako mennä aika uudestaan ottamaan takapakkia? Vai onko viisaampaa väistää?
Mitä jos laittaisin siihen jonkun paremman suojan? Nosta se tuolille? Vai tulevatko he sitä oikein tahallaan potkimaan?
Vai onko se niin, etteivät vaan vahingossa huomaa kaiken sen keskellä, koska kuuntelevat mitä puhut, katsovat mitä teet ja samalla häärivät omiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kovin monia miehiä ei taida olla ketjussa. Vaikuttaisi olevan enemmän äitien ja tyttärien ongelma tämä välien katkominen.
No minä oon mies ja aktiivisesti keskustelussa mukana,projisoit nyt seksismiäs ikävästi tänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lässyn lässyn.
Ei niitä välejä mitättömistä syistä lopeteta.
Tätä juuri tarkoitan tekstissäni. On olemassa vanhempia jotka ovat epäkypsiä ja vahingollisia ihmisiä. Sellaisen kanssa ei tarvitse olla tekemisissä, itseään tulee suojella. Mutta sitten on ne vanhemmat jotka ovat olleet aivan tavallisia vanhempia, inhimillisine virheineen, mutta lapsi on kadonnut siitä huolimatta. Tästä minä puhun.
Ap
Tässä vapautus sinulle: minunkin hirviö vanhempani kuvittelee yhä olleensa lähes täydellinen ja kaikessa onnistunut ns. tavallinen vanhempi joka on muka tehnyt kaiken aina oikein. Lässyti lässyti. Show must go on jne. Kaikille itkee kuinka minä olen se julma jopa terapeutilleen jne.
Ts. Valheet ja vähättely jatkuvat kiusaaminen jatkuu jne. Ei tajua tehneensä mitään väärin vuosienkin jälkeen. Että ei jatkoon.Oletko miettinyt, jos äitisi onkin oikeassa ja sinä olet julma? Sinäkin vaikutat kuvittelevasi oleva täydellinen. Teitkö sinä kaikki oikein? Ehkä äitisi ihan oikeutetusti kokee sinun kiusaavan häntä?
Minun tapauksessani katkaisin välit isääni minuun kohdistuneen vuosia kestäneen seksuaalisen hyväksikäytön vuoksi. Äitini sulki silmänsä ja ne ovat yhä ummessa. Hyvä että olen sinusta se julma tässä yhtälössä. Olisi toki syytä mennä kotiin ja esittää yhä että mitään ei tapahtunutkaan koskaan. Kuten äitini tekee ihan kaikille ihan kaikkialla.
Otanko myös kaksi alaikäistä tytärtäni mukaan ja jätän vaarille yökylään joskos sitten en olisi enää se kamala ja julma tytär?
Sotket kaksi asiaa ja sitten vielä lisäät siihen mahdollisen mielikuvitustarinaskenaarion päälle vahvistamaan sanomaasi. Minä en tiedä miksi äitisi sanoo sinun olevan julma hänelle. Sinä tiedät, mutta et kirjoita sitä.
Kukaan ei kyseenalaista isäsi julmuutta. Mutta nyt puhutaankin sinun julmuudesta ja miksi äitisi väittää niin?LAKKAA SIIRTÄMÄSTÄ MAALITOLPPAA
Selvä, laitetaan se maalitolppa siihen takaisin ja kysytään uudelleen, oletko ajatellut, jos sinä oikeasti olet julma ja äitisi on oikeassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä täällä on paljon iäkkäitä naisia jotka kokevat itsensä edelleen lapsiksi ja ovat jääneet kiinni siihen, että he eivät vaikkapa saaneet lempivanukastaan 5-vuotiaina.
Kai tajuatte, että kun olette vaikkapa 60-v niin siinä vaiheessa te olette olleet ihan omasta kehityksestänne ja elämästänne vastuussa täysin yksin vähintään 42 vuotta, eli olette ihan omien tekojenne lopputulos. Että silloin ei voi enää olla se kiukutteleva 5-vuotias joka syyttää äitiään kaikesta.
Herranjestas, kasvakaa ihmiset aikuisiksi ja ottakaa itse vastuu itsestänne ja elämästänne! Ja opetelkaa edes alkeellisia sosiaalisia taitoja.
Kun huonot vanhemmat aiheuttavat lapselle fobian joka haittaa normaalia elämää, vanhemmat ovat vastuussa ikuisesti. En ota ikinä vastuuta siitä, en vaikka eläisin satavuotiaaksi. Vika on heidän. Olen paikkaillut heidän virheitään terapiassa, mutta tuskin milloinkaan paranen täysin. Syytän heitä elämäni vaikeuttamisesta. Olen pärjännyt elämässä hyvin, mutta olisin pärjännyt paljon paremmin jos he eivät olisi rampauttaneet minua henkisesti kun olin puolustuskyvytön lapsi.
Niin ja ne sosiaaliset taidot? Vanhempieni takia saatan oksentaa pelosta ennen sosiaalisia tilaisuuksia. Joten selviytyminen on kohdallani ajankohtaisempaa kuin sosiaalisten taitojen opettelu.
Ehkä kannattaisi ottaa ainakin vastuuta siitä, ettei se homma jatku.
Vain sinä itse voit päättää siedettäväsi itseäsi määrättyihin asioihin. Pienin askelin, mutta sinä pystyt siihen. Ihan kuten ihmiset, jotka taistelivat itsensä ulos onnettomuuksien aiheuttamista vammoista.
Asenteesi ei vahingoita ketään muuta kun sinua itseäsi. Sanoisitko nuo sanat jollekin, joka on kärsinyt sodat ja muut kauheudet. Menneisyytesi on mikä on, mutta tulevaisuuden päätät sinä itse. Ei vanhempasi, vaikka tällä hetkellä, niin näyttää sinun myötävaikutuksella tapahtuvan.Sinulla on selvästi vaikeuksia ymmärtää lukemaasi. Yksinkertaistan sinulle.
Jos vanhemmat lyövät lasta niin että tämä ontuu lopun ikänsä, vastuu lyömisestä on vanhemmilla ikuisesti. Vastuu lapsen ontumisesta on vanhemmilla ikuisesti. Lapsella ei ole mitään vastuuta vanhempien teosta, ei vaikka lapsi onkin aikuinen ja pahoinpitelystä on kauan.
Mutta jalan kuntouttamisesta , niin ettei vaiva pahene , on aikuistuneella lapsella täysi vastuu. Ei voi jäädä vaan syyttelemään vanhempiaan vaan on itse tehtävä jalan eteen mitä tehtävissä on
Minä olen tehnyt jalkani eteen sen mitä tehtävissä on. Olen jopa antanut anteeksi vanhemmilleni, että sen aiheuttivat. Tiedän ettei vanhempani olleet pahoja ihmisiä, eivätkä he huvikseen satuttaneet. He luulivat kasvattavansa, ja pyysivät anteeksi kun lopulta ymmärsivät aiheuttamansa pysyvän haitan. Se ei silti poista sitä, että jalassani on vikaa koko loppuelämäni ajan, joudun kamppailemaan sen kanssa hautaan saakka. Pitäisikö minun kiittää siitä vanhempiani? Kertoa että ei se mitään, ihan oikein te teitte kun vammautitte minut loppuelämäksi? Että vain unohdan että jalkani on vammautunut ja sen jälkeen se ei enää olekaan vammautunut? Ja odotat tätä samaa niiltäkin, keiden vanhemmat eivät edes myönnä mitään ja pyydä anteeksi?
Me kärsimme vammoistamme loppuelämämme, vaikka niitä ei olisi tahallaan aiheutettu, ja vaikka niiden syntyminen olisi anteeksi pyydetty ja annettu. Se vamma ei vaan kerta kaikkiaan katoa mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi pistää välit poikki. Lapsella ei ongelmaa. Vanhemmalla on. Miksi lapsi on vastuussa tästä vanhemman ongelmasta? Vanhempi syyttää lastaan ja haukkuu selän takana? Vaikka hän onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä ilman vanhempaansa?
Luulisi että tuossa tilanteessa vanhemmalla olisi kiire tehdä jotain sen eteen että välit paranisivat. Aloittaisi vaikka kysymällä lapselta mitä haluat että teen, miten voin korjata tilanteen? Mutta eihän nämä KOSKAAN kysy sellaista. Aivan täysin normaali ja odotettavissa oleva kysymys tuollaisessa tilanteessa vieläpä vanhemmalta. Mutta kun ei niin ei. Eiväthän he halua lapselta mitään kuulla tietenkään tai arvosta tämän ajatuksia. Joten siksi on välit poikki. Very simple, mutta kun ei suotu ymmärtämään, niin mitäpä sitä lapsena enempää uhraa ajatusta tälle. Täysin oma valinta vanhemmalla käyttäytyä tällä tavalla.
MIKSEI SE HALUU OLLA MUN KAA!!! Laittaa kaikki yhteydet poikki, vaikka haluaisin kertoa mikä vakavasti sairas pipipää se on :((
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä täällä on paljon iäkkäitä naisia jotka kokevat itsensä edelleen lapsiksi ja ovat jääneet kiinni siihen, että he eivät vaikkapa saaneet lempivanukastaan 5-vuotiaina.
Kai tajuatte, että kun olette vaikkapa 60-v niin siinä vaiheessa te olette olleet ihan omasta kehityksestänne ja elämästänne vastuussa täysin yksin vähintään 42 vuotta, eli olette ihan omien tekojenne lopputulos. Että silloin ei voi enää olla se kiukutteleva 5-vuotias joka syyttää äitiään kaikesta.
Herranjestas, kasvakaa ihmiset aikuisiksi ja ottakaa itse vastuu itsestänne ja elämästänne! Ja opetelkaa edes alkeellisia sosiaalisia taitoja.
Kun huonot vanhemmat aiheuttavat lapselle fobian joka haittaa normaalia elämää, vanhemmat ovat vastuussa ikuisesti. En ota ikinä vastuuta siitä, en vaikka eläisin satavuotiaaksi. Vika on heidän. Olen paikkaillut heidän virheitään terapiassa, mutta tuskin milloinkaan paranen täysin. Syytän heitä elämäni vaikeuttamisesta. Olen pärjännyt elämässä hyvin, mutta olisin pärjännyt paljon paremmin jos he eivät olisi rampauttaneet minua henkisesti kun olin puolustuskyvytön lapsi.
Niin ja ne sosiaaliset taidot? Vanhempieni takia saatan oksentaa pelosta ennen sosiaalisia tilaisuuksia. Joten selviytyminen on kohdallani ajankohtaisempaa kuin sosiaalisten taitojen opettelu.
Ehkä kannattaisi ottaa ainakin vastuuta siitä, ettei se homma jatku.
Vain sinä itse voit päättää siedettäväsi itseäsi määrättyihin asioihin. Pienin askelin, mutta sinä pystyt siihen. Ihan kuten ihmiset, jotka taistelivat itsensä ulos onnettomuuksien aiheuttamista vammoista.
Asenteesi ei vahingoita ketään muuta kun sinua itseäsi. Sanoisitko nuo sanat jollekin, joka on kärsinyt sodat ja muut kauheudet. Menneisyytesi on mikä on, mutta tulevaisuuden päätät sinä itse. Ei vanhempasi, vaikka tällä hetkellä, niin näyttää sinun myötävaikutuksella tapahtuvan.Sinulla on selvästi vaikeuksia ymmärtää lukemaasi. Yksinkertaistan sinulle.
Jos vanhemmat lyövät lasta niin että tämä ontuu lopun ikänsä, vastuu lyömisestä on vanhemmilla ikuisesti. Vastuu lapsen ontumisesta on vanhemmilla ikuisesti. Lapsella ei ole mitään vastuuta vanhempien teosta, ei vaikka lapsi onkin aikuinen ja pahoinpitelystä on kauan.
Mutta jalan kuntouttamisesta , niin ettei vaiva pahene , on aikuistuneella lapsella täysi vastuu. Ei voi jäädä vaan syyttelemään vanhempiaan vaan on itse tehtävä jalan eteen mitä tehtävissä on
Ei tämä henkilö vanhempiaan syyttelekään. Vaan AP tuli tänne syyttelemään lastaan siitä että tämä ei pidä. yhteyttä. Hänelle vastaillaan kertomalla mahdollisia syitä.
Sivusta huutelen vielä lisäyksen, että jos ja kun ne vanhemmat on edelleen niin sokeita omalle toiminnalleen, etteivät edes huomaa edelleen kolauttelevansa jalkaansa parhaillaan kuntouttavaa/kunnossa pitävää aikuista lastaan nilkkaan jokaisella tapaamiskerralla, niin kannattaako mennä aika uudestaan ottamaan takapakkia? Vai onko viisaampaa väistää?
Mitä jos laittaisin siihen jonkun paremman suojan? Nosta se tuolille? Vai tulevatko he sitä oikein tahallaan potkimaan?
Vai onko se niin, etteivät vaan vahingossa huomaa kaiken sen keskellä, koska kuuntelevat mitä puhut, katsovat mitä teet ja samalla häärivät omiaan?
Jopa lapset opetetaan varomaan loukkaantunutta jalkaa tai kättä, ja oppivat sen. Onhan se nyt kummallista jos aikuisilta ihmisiltä ei voi samaa opettaa, vaan loukkaantuneen vaan pitää opetella suojaamaan paremmin. Jos mulla on käsi katki, en mä mene heittelemään kärrynpyöriä pihalle vaan vältän kaikkea mikä voisi pahentaa tilannetta.
Kyllä sä vähän vaikeelta vaikutatkin.