Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä kun 23-vuotiaalla jää kaikki kesken?
09.07.2023 |
Työpaikat, koulutukset, armeijan keskeyttänyt kaikki parin viikon jälkeen. Mikään ei kiinnosta. Kaikissa joku syy miksi ei jaksa/viitsi/halua jatkaa.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Jospa tuo uusi hallitus pakottaa loisijat työhön.
Kun löytyisi nyt ensin töitä edes kaikille, jotka oikeasti haluavat ja pystyvät töihin.
Syvältä tuo ajatusmaailma, että töihin pitäisi saada ensisijaisesti kaikki työhaluttomat ja vajaakuntoiset, kun ei kaikille täysin työkykyisille työhaluisillekaan riitä töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaista se on kun annetaan poikalasten elää kuin pellossa. Nyt on myöhäistä saada luuseria raiteilleen.
Enpä olisi ikinä kunnollista opiskelu- ja työpaikkaa saanut, jos olisin jäänyt äidin helmoihin roikkumaan. Ulkomaillakin on työpaikkoja.
Luuseri mikä luuseri. Se on veronmaksajan riesana lopun ikäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Mullakin jäi nuorena kaikki kesken, koska oli tosi raskasta päivästä toiseen käydä jossain missä oli niin valtavan yksinäinen ja ulkopuolinen olo. Mulla oli tosi huono itsetunto ja pidin itseäni rumana ja outona. Kotona oli parempi olla, kun siellä ei ollut toisten katseiden alla eikä pyörinyt ympärillä jotain nauravia ja tiiviitä kaveriporukoita.
Kaikki kaverit joita satuin joskus saamaan, eivät oikeasti välittäneet minusta tippaakaan ja aiheuttivat vain huonoja asioita elämääni.
Tuo on totta. Itse en olisi jaksanut lukiota lainkaan yhtä hyvin, jos en olisi löytänyt sieltä muutamaa hyvää kaveria, joiden kanssa oli hauskaa. Yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta olen kokenut elämässä usein etenkin eri ryhmissä ja esim. baarit ja illanistujaiset ihan vieraiden ihmisten kanssa ovat monesti tuntuneet masentavalta ja surullisilta. Se tekee muutoin helpoistakin asioista raskaita ja tahmean tuntuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällaista se on kun annetaan poikalasten elää kuin pellossa. Nyt on myöhäistä saada luuseria raiteilleen.
Juuri näin. Avioerot ovat yksi syy. Yh-äidit ovat poikiensa kavereita. Isät huitelevat uusia lapsia tekemässä, taas heitteille jätettäviksi.
Vierailija kirjoitti:
Armeijan keskeyttäminen on kyllä "akkamaista".
Vetele kätöseen akkamaisuuksinesi. Armeijaan hakeutuvat naiset eli me akat ovat keskimäärin paljon motivoituneempia ja fiksumpia kuin sotkussa munkkia ahmivat peruspertit. Olen sattumoisin samanikäinen kuin ap:n poika ja olen reserviupseerikoulun lisäksi ehtinyt suorittaa valtaosan dippainssin tutkinnosta sekä käynyt opiskeluiden ohella töissä. Harrastaakin olen ehtinyt, koska kotona makoilu ei ollut "oma juttuni".
t. reservin vänrikki, N23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin jäi nuorena kaikki kesken, koska oli tosi raskasta päivästä toiseen käydä jossain missä oli niin valtavan yksinäinen ja ulkopuolinen olo. Mulla oli tosi huono itsetunto ja pidin itseäni rumana ja outona. Kotona oli parempi olla, kun siellä ei ollut toisten katseiden alla eikä pyörinyt ympärillä jotain nauravia ja tiiviitä kaveriporukoita.
Kaikki kaverit joita satuin joskus saamaan, eivät oikeasti välittäneet minusta tippaakaan ja aiheuttivat vain huonoja asioita elämääni.Tuo on totta. Itse en olisi jaksanut lukiota lainkaan yhtä hyvin, jos en olisi löytänyt sieltä muutamaa hyvää kaveria, joiden kanssa oli hauskaa. Yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta olen kokenut elämässä usein etenkin eri ryhmissä ja esim. baarit ja illanistujaiset ihan vieraiden ihmisten kanssa ovat monesti tuntuneet masentavalta ja surullisilta. Se tekee muutoin helpoistakin asioista raskaita ja tahmean tuntuisia.
Lisään, että usein voi työpaikoillakin olla vaikeaa päästä mukaan porukkaan.
Kyllä se kaikki lähtee kotoa. Vanhemmat on tämän mahdollistaneet ja vanhemmat voi lapsen suunnan muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaista se on kun annetaan poikalasten elää kuin pellossa. Nyt on myöhäistä saada luuseria raiteilleen.
Juuri näin. Avioerot ovat yksi syy. Yh-äidit ovat poikiensa kavereita. Isät huitelevat uusia lapsia tekemässä, taas heitteille jätettäviksi.
En usko että syy on tuo.
Kyllä tämä on aika paha yhteiskunnallinen ongelma. Lisäksi vielä muualta tulleet. Kauhistuttaa ajatellakin, mihin ollaan menossa.
Italiassa on paljon mammoneja, jotka asuvat äitinsä spagettipatojen ääressä, mutta käyvät työssä ja hankkivat oman asunnon naisten kanssa peuhaamista varten, kunnes 35-40 -vuotiaina perustavat perheen. Äidit roikkuvat pojissaan kiinni :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kaikki lähtee kotoa. Vanhemmat on tämän mahdollistaneet ja vanhemmat voi lapsen suunnan muuttaa.
Eivät voi. Hän on jo aikuinen. Hänen pitää itse herätä Ruususen unesta.
Ryhdistäydy !
Sinulla on vielä elämä edessäsi ja kaikki voi muuttua paremmaksi jos sinulla on vain sisua ,tahtoa ja halua. Ajattelle vain että nyt ne punnitaan.
Onnea siihen sulle ja hyvää kesää !
.Mummeli, 66 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ns. hyvinvointiyhteiskunta tulee vain liian kalliiksi työssä käyville ja asiansa hoitaville. Paratiisi se on vain loisijoille. Suomessa on huono ikäpyramidi ja maksajien määrä vähenee koko ajan.
Sain uupumuksen ja olen 24v. Joskus vaan on liikaa kuormitusta ja pitää ottaa etäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Armeijan keskeyttäminen on kyllä "akkamaista".
Vetele kätöseen akkamaisuuksinesi. Armeijaan hakeutuvat naiset eli me akat ovat keskimäärin paljon motivoituneempia ja fiksumpia kuin sotkussa munkkia ahmivat peruspertit. Olen sattumoisin samanikäinen kuin ap:n poika ja olen reserviupseerikoulun lisäksi ehtinyt suorittaa valtaosan dippainssin tutkinnosta sekä käynyt opiskeluiden ohella töissä. Harrastaakin olen ehtinyt, koska kotona makoilu ei ollut "oma juttuni".
t. reservin vänrikki, N23
Intti on näköjään tehny sustakin aika inhottavan äijämäisen .
Ap mites masennus? Se on voinut jyllätä pitkäänkin ja tekee tuota haluttomuutta. :(
Vierailija kirjoitti:
Tällaista se on kun annetaan poikalasten elää kuin pellossa. Nyt on myöhäistä saada luuseria raiteilleen.
Et kai sä vaan oo se 'poikalapsihullu' ?!
Mä olen 51 vuotias, enkä vielä tiedä mikä musta tulis isona. Töitä olen tehnyt kasarilta lähtien erilaisissa ravintoloissa, mutta ei se ole mun juttu. Teen kun muuta en osaa ja siitä saa jonkun palkan.
Ihan samat fiilikset kuin ap:n lapsella. Ei vaan huvita, ei kiinnosta, ei... Olin onnettomuudessa parisen vuotta sitten ja aika huonosti siitä kuntoutunut. Sain lääkäriltä b-lausunnon ja pitäisi nyt katsoa psykologin kanssa tulevaisuutta.
Oikeasti ketuttaa tässä vaiheessa alkaa miettiä uudestaan urapolkuja, kun tuo ensimmäinenkään ei mikään mairitteleva ollut
ps. en ole työtön työnhakija, enkä edes saa valtiolta tukia, joten turha siitä alkaa naukumaan.
Alue: Aihe vapaa
On vielä nuori ja etsii paikkaansa maailmassa. Kapitalistit keksi, että pitää aloittaa uraputki 16-vuotiaana ja tehdä mitä tahansa työtä, eli olla oikeistolaisten or*ana miettimättä yhtään, mitä oikeasti haluaa elämältä. Jokaisen pitää itse miettiä, mihin suuntaan haluaa tätä maailmaa muokata, mitkä on ne omat kyvyt ja kiinnostuksenkohteet ja eettiset arvot, joiden pohjalta voi sitten perustaa vaikka firman, lähteä politiikkaan, ihan mitä vaan. 23 on ihan todella nuori, ei mitään hätä. Kunhan aktiivisesti yrittää keksiä, mikä se oma juttu on. Kannattaa mennä kursseille, lukea kirjoja, kuunnella podcasteja eri aiheista ja siinä sivussa tehdä sitten vaikka lyhyen aikaa aina eri hommia, kokoeilla millaisesta työympäristöstä nauttii ja niin edelleen. Ihan ok, ettei tuossa iässä ole vielä sitoutunut mihinkään, vaan kokeilee sieltä täältä asioita. Kunhan ei lähte päihteitä kokeilemaan, se on sitten jo ihan eri asia.