Mitä tehdä kun 23-vuotiaalla jää kaikki kesken?
Työpaikat, koulutukset, armeijan keskeyttänyt kaikki parin viikon jälkeen. Mikään ei kiinnosta. Kaikissa joku syy miksi ei jaksa/viitsi/halua jatkaa.
Kommentit (81)
Heität ulos kotoa, niin oppii ajattelemaan tekojensa seurauksia. Maksaakseen vuokransa on pakko käydä työssä jne.
Vierailija kirjoitti:
Heität ulos kotoa, niin oppii ajattelemaan tekojensa seurauksia. Maksaakseen vuokransa on pakko käydä työssä jne.
Harvaan työpaikkaan pääsee ilman että on mitään kouluja käynyt. Voipi asunnottomuus olla tiedossa jos ei ole muuten säännöllisiä tuloja.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko ollut tarvetta tutkimuksille ja avulle jo aiemmin? Tai siis olisiko keskittymishäiriö vai onko paha päihdeongelma? Lähtökohtana pitäisi olla, että opintoja/töitä/inttiä ei noin vaan jätetä kesken parissa viikossa vain siksi, kun ei kiinnosta. Jotain on nuoren pakko tehdä ja jos ei mitenkään onnistu, niin lääkäriin selvittämään syytä.
Ei ole päihdeongelmaa eikä mitään diagnoosia. Koulussa oli keskiverto ja ihan hyvät arvosanat lukiostakin.
Miten ihmeessä hänet saisi lääkäriin kun ei itse koe mitään ongelmaa olevan?
Kotiväki eikä koulukaan ole vaatinut mitään aiemmin. Nyt alkaa olla aika myöhäistä oppia työn tekemistä ja vastuun ottamista.
Vierailija kirjoitti:
Heität ulos kotoa, niin oppii ajattelemaan tekojensa seurauksia. Maksaakseen vuokransa on pakko käydä työssä jne.
Asuu omassa vuokra-asunnossa. Saa asumistukea ja ilmeisesti toimeentulotukea. On ihan tyytyväinen oloonsa näin eikä halua tehdä mitään. Kysyin miten ihmeessä rahat riittävät. Sanoo että jää säästöönkin joka kk noin 150 - 250 €. On aina ollut todella säästeliäs ja harkitsevainen
Vaikea arvioida aloittajan viestin perusteella puuttuuko motivaatiota vai mikä on. Aika yksilöllisiä on tuollaiset jutut varmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko ollut tarvetta tutkimuksille ja avulle jo aiemmin? Tai siis olisiko keskittymishäiriö vai onko paha päihdeongelma? Lähtökohtana pitäisi olla, että opintoja/töitä/inttiä ei noin vaan jätetä kesken parissa viikossa vain siksi, kun ei kiinnosta. Jotain on nuoren pakko tehdä ja jos ei mitenkään onnistu, niin lääkäriin selvittämään syytä.
Ei ole päihdeongelmaa eikä mitään diagnoosia. Koulussa oli keskiverto ja ihan hyvät arvosanat lukiostakin.
Miten ihmeessä hänet saisi lääkäriin kun ei itse koe mitään ongelmaa olevan?
Keskustelemalla. Saamalla hänet ymmärtämään, että jotain pitäisi kyetä viemään loppuun asti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heität ulos kotoa, niin oppii ajattelemaan tekojensa seurauksia. Maksaakseen vuokransa on pakko käydä työssä jne.
Asuu omassa vuokra-asunnossa. Saa asumistukea ja ilmeisesti toimeentulotukea. On ihan tyytyväinen oloonsa näin eikä halua tehdä mitään. Kysyin miten ihmeessä rahat riittävät. Sanoo että jää säästöönkin joka kk noin 150 - 250 €. On aina ollut todella säästeliäs ja harkitsevainen
Eli loisii.
Armeijan keskeyttäminen on kyllä "akkamaista".
Sunhan se pitäis oma lapses tuntea. Miten täällä tiedettäis paremmin?
Vierailija kirjoitti:
Armeijan keskeyttäminen on kyllä "akkamaista".
No se on minusta pienin murhe tässä vyyhdissä. Jostain pitäisi tyypille koulu- tai työpaikka hommata, armeijan kerkee käydä vaikka myöhemminkin.
t. armeijan käynyt
Vierailija kirjoitti:
Heität ulos kotoa, niin oppii ajattelemaan tekojensa seurauksia. Maksaakseen vuokransa on pakko käydä työssä jne.
Nykyään ei tarvitse töissä käydä kun kela maksaa vuokrat ja laskut.
"omat jutut" voi työntää hanuriinsa. Ei suurin osa ihmisistä maailmassa saa aikuistumisen jälkeen aikaa vuosikausia miettiä "omaa juttua" samalla kun rahaa tulee tilille tekemättä mitään. Kelan asiakkuus loppuelämäksi ei ole eikä saa olla "oma juttu".
Se riittää että poika äänestää vasemmistoa. Kaljatölkki kouraan ja sohvalle makaamaan. Sitä on vasemmistounelma.
Lähettää adhd-tutkimuksiin. Itse jaksoin nippanappa lukion ja sen perään amiksen. Kummankin suorittaminen venyi. Kaikki muu on jäänyt kesken. Ja mun äo on kuitenkin sellaiset 140-150, että joo...
Vierailija kirjoitti:
Miten muuten päässyt elämän syrjään kiinni? Onko ystäviä, perheen ulkopuolisia kontakteja? Käykö missään vai kyhjöttääkö kotona kaiket päivät?
Ystävät lähinnä netissä (vanhoja koulu- ja lukiokavereita). Harvemmin tapaavat muuten. Ulkoilee paljon ja on fyysisesti aktiivinen, mutta enimmäkseen yksikseen.
Vierailija kirjoitti:
"omat jutut" voi työntää hanuriinsa. Ei suurin osa ihmisistä maailmassa saa aikuistumisen jälkeen aikaa vuosikausia miettiä "omaa juttua" samalla kun rahaa tulee tilille tekemättä mitään. Kelan asiakkuus loppuelämäksi ei ole eikä saa olla "oma juttu".
Juuri näin. Omia harrastuksia voi harrastaa ja identiteettiä rakentaa samalla kun elättää itse itsensä, suurin osa Suomen nuorista onneksi tekee näin.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa menetetyltä tapaukselta.
Ei ole.
Kaikki lähtee siitä, kun potkii itseään perseelle ja suorittaa loppuun edes yhden koulutuksen. Siitä se lutviutuu sitten
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko adhd
Ei ole. Se toki selittäisi.
.
Itse havahduin adhd-diagnoosiini vasta 35-vuotiaana.
Turha toivo. Silloinhan pitää mennä jonnekin ja tehdä jotain.