Olen sössinyt kasvatuksen ja nyt meillä on saastaisessa huoneessa elävä (nuori) aikuinen.

Enpä tiedä onko pakkotoimenpiteistä mitään apua. Armeijassa sitä voi oppia joillekin tavoille, kun siellä on muitten mukana ja esimerkistä oltava kunnollinen. Mutta luulisin, että kyse on vastuullisuudesta joka olisi pitänyt opetella nuorempana. Se että ottaa vastuun elämästään ja olotilastaan on tärkeää. Ja siinä tarvitaan joskus viitseliäisyyttä kuten kykyä ponnistella esim siisteyden takia. Jotainhan poika tekee oikein jos/kun töitä ja koulutusasiat kunnossa. Voi olla että on vain peliaddiktio ja muut asiat saa väistyä addiktion tieltä sekä jäädä huomioitta. Se on vähän huono juttu, mutta tässäkin pelailussa pitäisi olla vastuullinen ja itse pystyä rajoittamaan peliaikaa esim 2h päivässä. Kyllähän siinä ihmisen pitää voida hallita itseään ja olemaan addiktoitumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon vielä sen, etten vaadi mitään joka nurkka kiiltää tai sisustuslehtimäistä jälkeä, kunhan kerran viikossa pyyhkii pölyt, imuroi, pyyhkii lattian ja raivaa kamat paikalleen. Se riittää.

Kerran viikossa on aika usein. Moni syrjäytynyt ei siivoa vuokrayksiötään edes joka vuosi. Kannattaa katsoa Logged in -sarjan ensimmäinen tuotantokausi Yleltä niin tiedät millaista se on.

On liikaa. Mielestäni kerran kuussa siivous voisi olla ihan ok. Siivoaminen on monille elämänhallinta kyvyttömille ylivoimainen tehtävä, joten ymmärrän sitäkin puolta. Mutta itselläkin kokemusta peliaddiktiosta ja onhan se totta, että muut asiat ei silloin kiinnosta.

Ootko ite köyhä kouluttamaton feministi.

Sellaiselta pohjalta ei paljoa voi neuvoa.

Kun nalkutus ei kerran auta, entäpä jos miehesi kanssa ottaisitte toisen asenteen. Suhtautukaa häneen kuin vertaiseenne aikuiseen. Kiinnostukaa hänen koulutuksestaan, kyselkää siitä, olkaa kiinnostuneita ja positiivisia. Missä voitte antaa tunnustusta, antakaa. Keskittykää hyvään, ei niihin huonoihin asioihin. Olette ehkä vähän urautuneet. Tai ei ehkä, vaan varmasti.

Sitten vielä mietinnän aihe. Olen 50v ja elämäni on kunnossa, on koulutus, työ, omistusasunto, perhe. Kun käyn vanhempieni luona (pitkän välimatkan vuoksi viivyn siellä muutaman päivän), taannun aina teiniksi. Ystävien kanssa ollaan puhuttu ja naurettu, että heillä on sitä samaa. Kälyni taantuu käydessäni appivanhempieni luona.

Voi olla, ettei poikanne tuosta muutu asuessaan lapsuudenkodissaan. Vasta omassa asunnossa hän ryhdistäytyy.

Ainoa tapa saada tuo itsenäistymään ja hoitamaan asiansa, on pistää pihalle. Jos on oppisopimuskoulutuksessa, niin saanee palkkaakin tuosta ja ilmeisesti ei maksa mitään teille asumisestaan ja ruuistaan. Tod.näk. käyttää oman käytöksensä syynä tuota ADHD-diagnoosia, joka ei todellakaan estä sitä, että siivoaisi huoneensa. Luulisi päinvastoin, että pitäisi huoneensa tiptop kunnossa. Jätkä kusettaa minkä ehtii, eli lopeta hyysääminen. Seuraavan kerran kun lakanat ja vaatteet pitää pestä, niin vie ne roskikseen ja samalla ota avaimet pois tyypiltä ja heitä pihalle. Tyyppi on täysi-ikäinen ja kykenee hoitamaan omat asiansa, jos vain haluaa. Loisii minkä kerkiää ja varmaan on vielä 30 kymppisenä nurkissa lahoamassa jos et pistä homma poikki.

Siivoa se huone niin huomaa itsekkin kuinka kiva olla siistissä huoneessa.

Näin minä tein. Muistan kun poika tuli kotiin ja aukaisi huoneensa oven ja säikähti.

Laittoi oven kiinni ja peruutti.

Aukaisi oven uudestaan ja huusi

Nyt sujuu imurointi.

Vierailija kirjoitti:

Siivoa se huone niin huomaa itsekkin kuinka kiva olla siistissä huoneessa.

Näin minä tein. Muistan kun poika tuli kotiin ja aukaisi huoneensa oven ja säikähti.

Laittoi oven kiinni ja peruutti.

Aukaisi oven uudestaan ja huusi

Nyt sujuu imurointi.

Niin huusi Kiitos!

Mun 22v muutti omilleen ja on käyny nuorisoasemalla, se sai sieltä toimintaterapeutin.

sillä oli jääkaapin oveen listattu adhd nuoren opas miten saa järjestelmällisyyttä. olisikohan se jossain netissä löydettävissä.

miksi et voisi sanoa hänelle, että haluat auttaa häntä, että tehdään yhdessä. sitten otatte joko big win tai Quick win. suosittelen jälkimmäistä.

googlaa andrew mellen declutter your life, mä sain apua siitä. ja olen ollut ikäni sottapytty, en voi lapsiani syyttää jos ovat saaneet musta esimerkkiä. Mut aina voi asiat korjata. olisiko nyt aika? Ei syyttäen vaan yhdessä tehden

Vierailija kirjoitti:

Villi äiti, villimpi tytär.

Sanoiko ap, että tytär on kyseessä?

Vierailija kirjoitti:

Onko teidän pakko asua samassa taloudessa? Ei ole.

Hän saa jotain yhteiskunnan tukea, jos tukea haette. Asunnon jne. Omassa lapsuudenhuoneessa viruminen = jatkat virhettäsi edelleen. Voit tehdä korjausliikkeen vielä nytkin ja silloin lapsellasi on mahdollisuus omaan elämään. 10 vuoden kuluttua hän on asunut jo 10 vuotta omillaan, käynyt jonkun koulutuksen, on ehkä jopa työpaikka. Tai 10 vuoden kuluttua hän on keski-ikäistyvä peräkammarinpoika siellä saastaisessa huoneessaan. Kumman valitset?

Kuka sanoi, että poika on kyseessä?

Voit vielä opettaa ja tukea. Se makaa huoneessaan koska ei yksinkertaisesti tiedä miten esim. asuntoa haetaan jne. Ala kysellä haluaisiko omaan asuntoon, haluaisiko kouluun. Ole valmis kädestä pitäen täyttämään hakemuksia. Ole läsnä, ole tukemassa. Valmiina kuskaamaan muuttokuorma. Jos on lusikalla annettu et voi suuttua omatoimisuuden puutteesta. Veikkaan että kerran kun kädestä pitäen näytät ei tarvitse toista kertaa ja sieltä tuleekin jo ''joojoo mutsi mä handlaan''.

T. entinen syrjäytynyt nuori jonka kumppani auttoi ulos lapsuudenkodista, nykyään yksin asuva ja toimeentuleva

Jos kyseessä on aikuinen ihminen, ei muuta kuin ulos vaan oppimaan itsenäistä elämää.

Miten koko elämänsä paapottu lapsi, jota paapotaan aikuisenakin, voisi mitenkään oppia koskaan aikuiseksi eläjäksi? Eläimetkin ymmärtävät vierottaa jälkeläisensä. Vain ihminen on niin tyhmä, että hoitaa aikuisiakin jälkeläisiään.

"kunhan kerran viikossa pyyhkii pölyt, imuroi, pyyhkii lattian ja raivaa kamat paikalleen" Tuo kerran viikossa on liian epämääräinen. Sinuna sopisin siivouspäivän ja muistuttaisin siitä. Sanoisin että sillä ehdolla saa asua kotona + ottaa osaa ruoanlaittoon.

Joillain on luonteessa siivottomuus, kuten itsellänikin. Koulut sujuivat aina hyvin yliopistoa myöten, työtkin hoidin nuoresta asti ylitunnollisesti, mutta siivous ei ole koskaan sujunut. Ehkä se on se, että on aina mieluummin opiskellut tai tehnyt lisätöitä tai liikuntaa tms. siivouksen sijasta. Nyt jo lähes nelikymppinen, oma talo ja oma perhe ja vieläkin se on yhtä vaikeaa. Nyt vielä sitä lääniä ja työmäärää olisi paljon.

Nalkuttava vanhempi ei auta asiaa, vaan ennemmin myötätuntoinen vanhempi, joka ohjaa ja ehkä alussa myös toimii rinnalla. Osalle se siistinä pitämisen hallitseminen vain on tosi haastavaa.

Nepsy- kuntoutus ja lääkitys. Jos on adhd diagnosoitu, niin tuo lääkitys antaisi mahdollisuuden omaan, itsenäiseen elämään.

Lisäksi voisi muuttaa ensin tukiasuntoon.

Kerro nuorelle että lentää vuokra asunnoista ulos laskun kanssa kerta toisensa jälkeen ellei opi siivoamaan . Jos oppii elämään niin ettei sotke ja korjaa heti jälkensä ei juurikaan tarvitse siivota ja pääsee vähällä .

Suvussa myös tällainen tyhjäntekijä. Ei päivän työtä tee, elää äitinsä rahoilla ja äiti pelkää. Poika kohta 40 vuotta. Ilkeä ylimielinen kaikkia kohtaan. Mitätön kusihousu. 

Olen 32v, töissä ja opiskelen, mutta siivous ei suju vieläkään. Pelaan tai käyn vaikka kaupassa mieluummin. Tiskikoneen hankkiminen auttoi aika paljon, mutta en jaksa pyyhkiä, mopata, imuroida, harjata, suihkuttaa, raaputtaa ja huiskia kaikkea sontaa mitä elämisestä kertyy ja siirrellä tavaroita oikeille paikoilleen. Älyttömän tylsää ja raskasta hommaa josta kukaan ei maksa mitään ja josta en itse hyödy kuin hetkellisesti. Vika ei ole kasvatuksessa koska lapsuudenkoti oli siisti ja siivosin siellä mitä käskettiin.

Suosittelen auttamaan poikaa asunnon hankkimisessa. Jos opiskelut ja työt sujuu niin on aika itsenäistyä. Kyllä sen kämppä pystyssä pysyy vaikka ei olisikaan siisti.

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä 20v poika. Ent. add todettu ja kuntoutukset käyty. Lääkitys oli mut omasta mielestään lääkkeistä ei mitään hyötyä nyt. Ei edes halua kokeilla.

Pelaa vaan huoneessaan ja lipittää energiajuomia ja mättää herkkuja. Roskaa pitkin poikin, lakanat vaihtaa kun olen viikon muistuttanut ja lopulta räjähtänyt et nyt ne lakanat pesuun ja yleensä puhtaat jää laittamatta joten peitot, tyynyt, petarin suojukset ja päälliset pitää pestä. Ruokalautaset jne tuskit lojuu ja haisee lipastojen päällä.

Pyykkisäkin tuo kylppäriin kun on täynnä. Ei kiinnosta opetella pyykinpesua eikä muutakaan (esim. ruoanlaittoa).

Jos otsn nämä kaikki puheeksi, sulkeutuu eikä puhu mitään ja näyttää hapanta naamaa. Sama kun pyytää tekemään jotain esim. kuorimaan perunat, tekemään salaatin tms.

Koulutus on ja opiskelee nyt oppisopparilla toista tutkintoa. Koulun ja varsinkin työn hoitaa.

Mikään muu ei sit kiinnostakaan.

Totta ihmeessä syytän itseäni et hän on tuollainen.

Ap

Lakkaisin ostamasta energiajuomaa ja herkkuja. Jos ostaa ne itse, sille ei voi mitään. Mut helpoin ratkaisuhan on kun etsitte pojan kanssa hänelle vuokrakämpän. Siistiksi oppii sitten kun kukaan muu ei siivoa.

Minut äiti opetti ja pakotti siivoamaan niin että kun muutin omaan asuntoon 19vuotiaana päätin, etten ikinä enää pe""le siivoa! Enkä siivonnutkaan.. noin kuuteen vuoteen. Silloin tällöin imuroin isommat villakoirat.

Sun koti, sun säännöt. Netti pois olis hyvä veto, mut sehän ottaa yhteyden kännykän kautta.