Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen sössinyt kasvatuksen ja nyt meillä on saastaisessa huoneessa elävä (nuori) aikuinen.
09.07.2023 |
Olen niin pettynyt itseeni etten silloin joskus 10-15vuotta sitten jaksanut opettaa, patistaa, ohjata jne jne.
No, niin makaa kuin petaa. Yritän nyt selittää itselleni, että silloin oli rankkaa töissä, lapsen adhd tutkimukset kesken, äidin sairastuminen jne. Mietin kuitenkin et oliko se elämä sittenkään silloin muka niin rankkaa.
Näillä mennään nyt, ei voi kuin syyttää itseään. Suututtaa niin että tekis mieli huutaa. Ulos ovestahan en voi pistää kun syy on minun.
Kommentit (76)
Kuntasi nuorten sosiaalityö voi löytää tilanteeseen ratkaisun. Ota yhteyttä sinne. Tee nuorestasi huoli-ilmoitus. Ulkopuolisen ihmisen tuki on nuorelle helpompaa kuin oman vanhemman tuki. Tee ilmoitus omalla nimelläsi. Hän voi joskus kiittää siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini.löi ja piti nälässä.
16 vuotiaana muutin pois .
En palannut.
Kävin lukion ja ammattikoulun.
Opintolainan sain maksettua 30 vuotiaana.
Onneksi olen kaunis ja älykäs..se auttoi
Vierailija kirjoitti:
Kun nalkutus ei kerran auta, entäpä jos miehesi kanssa ottaisitte toisen asenteen. Suhtautukaa häneen kuin vertaiseenne aikuiseen. Kiinnostukaa hänen koulutuksestaan, kyselkää siitä, olkaa kiinnostuneita ja positiivisia. Missä voitte antaa tunnustusta, antakaa. Keskittykää hyvään, ei niihin huonoihin asioihin. Olette ehkä vähän urautuneet. Tai ei ehkä, vaan varmasti.
Sitten vielä mietinnän aihe. Olen 50v ja elämäni on kunnossa, on koulutus, työ, omistusasunto, perhe. Kun käyn vanhempieni luona (pitkän välimatkan vuoksi viivyn siellä muutaman päivän), taannun aina teiniksi. Ystävien kanssa ollaan puhuttu ja naurettu, että heillä on sitä samaa. Kälyni taantuu käydessäni appivanhempieni luona.
Voi olla, ettei poikanne tuosta muutu asuessaan lapsuudenkodissaan. Vasta omassa asunnossa hän ryhdistäytyy.
Minä en taannu
En tiedä elääkö äiti.
Lyököön itseään.
Se kaunis ja älykäs
Näin tosin viime yönä painajaisen.
On joulu ja minulla ei ole paikkaa minne mennä.
Olen 55.
Se kaunis ja älykäs
Vierailija kirjoitti:
Villi äiti, villimpi tytär.
Eikö kiinnostaisi asua vaihteeksi isän luona, tai jos isä ei suostu, niin selittää miksei suostu ja auttaa vuokra-asunnon hankinnassa ja opettaa maksamaan vuokran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syrjäytyneille parikymppisille on tarjolla pajatoimintaa kuntouttavan työtoiminnan muodossa. Pajalla heidän elämänhallintaansa jämäköitetään ja siten mahdollistetaan vähitellen esimerkiksi lähihoitajaopintojen aloittaminen ja sitä kautta työllistyminen.
Ei käy. Mä en haluu lähihoitajaksi, mä vihaan ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
"kunhan kerran viikossa pyyhkii pölyt, imuroi, pyyhkii lattian ja raivaa kamat paikalleen" Tuo kerran viikossa on liian epämääräinen. Sinuna sopisin siivouspäivän ja muistuttaisin siitä. Sanoisin että sillä ehdolla saa asua kotona + ottaa osaa ruoanlaittoon.
Joillain on luonteessa siivottomuus, kuten itsellänikin. Koulut sujuivat aina hyvin yliopistoa myöten, työtkin hoidin nuoresta asti ylitunnollisesti, mutta siivous ei ole koskaan sujunut. Ehkä se on se, että on aina mieluummin opiskellut tai tehnyt lisätöitä tai liikuntaa tms. siivouksen sijasta. Nyt jo lähes nelikymppinen, oma talo ja oma perhe ja vieläkin se on yhtä vaikeaa. Nyt vielä sitä lääniä ja työmäärää olisi paljon.
Nalkuttava vanhempi ei auta asiaa, vaan ennemmin myötätuntoinen vanhempi, joka ohjaa ja ehkä alussa myös toimii rinnalla. Osalle se siistinä pitämisen hallitseminen vain on tosi haastavaa.
Tuo on täysin totta. Ja osa ryhdistäytyy iän mukana ja alkaa tajuta, että niitä kotihommia on pakko tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syrjäytyneille parikymppisille on tarjolla pajatoimintaa kuntouttavan työtoiminnan muodossa. Pajalla heidän elämänhallintaansa jämäköitetään ja siten mahdollistetaan vähitellen esimerkiksi lähihoitajaopintojen aloittaminen ja sitä kautta työllistyminen.
Ei käy. Mä en haluu lähihoitajaksi, mä vihaan ihmisiä.
Parempi epämieluisassa työssä lähihoitajana kuin loppuikä sosiaalitukien varassa. Jokaisella on velvollisuus elättää itsensä vaikka se ei tuntuisikaan kivalta.
Noin käy, kun nuori mies jää naisettomaksi 😔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko poikasi olla masentunut?
On todella vaikeaa auttaa sellaista joka ei halua apua. Jos poikasi ei suostu lähtemään kanssasi lääkäriin tai minnekään hakemaan apua tilanteeseensa, olisiko mahdollista ottaa yhteyttä esim. liikkuvaan nuorisotyöhön (tai joku paikka josta tekevät kotikäyntejä) tai tehdä huoli-ilmoitus?
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän pakko asua samassa taloudessa? Ei ole.
Hän saa jotain yhteiskunnan tukea, jos tukea haette. Asunnon jne. Omassa lapsuudenhuoneessa viruminen = jatkat virhettäsi edelleen. Voit tehdä korjausliikkeen vielä nytkin ja silloin lapsellasi on mahdollisuus omaan elämään. 10 vuoden kuluttua hän on asunut jo 10 vuotta omillaan, käynyt jonkun koulutuksen, on ehkä jopa työpaikka. Tai 10 vuoden kuluttua hän on keski-ikäistyvä peräkammarinpoika siellä saastaisessa huoneessaan. Kumman valitset?
En jaksaisi, jos aikuinen nuori makaisi laiskana huoneessaan, ei siivoaisi, ei käviksi kaupassa, ei laittaisi tuokaa ts. ei tekisi mitään.
Tuollainen vätys kannattaa laittaa opettelemaan elämisentaitoja omaan asuntoonsa. Ilman säälittelyjä. Eiköhän siellä oppine, ellet hälytä sossua apuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja turhaan säälittelee itseään, ettei ehtinyt opettaa lastaan tavoille. Lapsi kerran on nyt aikuinen , hänellä on vastuu itsestään. Hänen on mahdollista opetella normaalit käytöstavat sekä muutkin taidot. Ne kyllä oppii, jos vaan vähänkään viitsii itseään kehittää.
Ei ole mikään puolustus, ettei minua lapsena neuvottu, miten kotityöt tehdään.... Ei muuta kui opettelemaan. Laita vaan laiskimus pois vetelehtimästä nurkistasi.
Tämä nuori sentään hankkii elantonsa jos on oppisopimuskoulutuksessa. Ei voi syyttää saamattomaksi vätykseksi jos on jo aiempi koulutuskin. Epäsiisteys ei maailmaa kaada. Kun nuorelle tulee seurustelusuhde tilanne tulee muuttumaan.
Selkeät rajat täytyy asettaa mutta ei pidä nipottaa turhaa, siisteyskäsitykset ovat erilaisia.
Maksaako nuori asumisestaan ja ruoastaan, jos maksaa minkä verran?
Hankkiiko itse omat energiajuomansa yms. herkut? Pitäisi hankkia.
Vaihtoehtoja on, oman asunnon hakeminen, pärjäisi varmaan tuloillaan vuokra-asunnossa, saisi elää kotonaan kuten haluaa. Ei riitoja.
Kanssani asuu nuori aikuinen joka aiemmin ei välittänyt siivoamisesta mutta nyt hänen huoneensa on siistimpi kuin muut tilat, siivoaa ahkerasti. Joskus teini-iässä sai ottaa vastuun omasta huoneestaan ja siisteystaso on ollut vaihtelevaa.
Pyykkinsä on pessyt teini-ikäisestä asti, nykyään kokkaillee itselleen ja myös muille. Nyt muuttaa toiselle paikkakunnalle opintojen vuoksi ja pärjäämisensä ei huoleta.
Ehdotan että löysäät nyt nutturaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt nuori omaan asuntoon. Tässä taitaa äiti olla mahdollistaja tuohon velttouteen. Tuolla menolla ei tule koskaan oppimaan muuta kuin passattavana oloa. Alkuun voi yrittää sanomalla että nyt alat siivota ja laittaa ruokaa itsellesi ja muulle perheelle. Tässä voi ohjata, ja netti on täynnä ruokaohjeita.
Mikäli työt ei ala maittaa, niin ulos vaan.
Tämä on samaa kuin henegenvaarallisisesti lihavat -sarja. Lihotettu makaa sängyn pohjassa, muut kantaa ruokaa. Syöttäjä mahdollistaa lihavan elämän, kantaa ruuat vuoteeseen, auttaa vessaan, pesee takapäänkin. Lihonut vaan määräilee ja odottaa seuraavaa annostaan.
Ei lapset ole mitään lemmikkejä, joille vain annetaan ruokaa ja sitten unohdetaan ne omiin oloihin!
Eikö jaksa kasvattaa lasta kotona raskaan työpäivän jälkeen? Lopettakaa tekosyynne!
Niin että, vanhemmat, älkää keksikö tekosyitä vaan kasvattakaa se lapsi kunnolla, kun kerran olette lapsen hankkineet!
Oppikaa ap:n tapauksesta!
Alue: Aihe vapaa
Kuntottavaa työtoimintaa ei tarvitse työnantajalle kertoa jos ei halua. Kuntouttava työtoiminta on hyvä asia, kunhan ajaus on koko ajan että kuntoudutaan työmarkkinoille tai ylipäätään elämänhallinnan saavuttaminen.
Toimintaterapia on yksi hyvä vaihtoehto, jos asuu yksin eikä saa kotia pidettyä kunnossa jne. En tiedä saako sitä, jos asuu vanhempien kanssa.