Tuleeko vieraat jutustelemaan teille?

Olen niitä, joille puhutaan, pyöreä leppoisa mummu (tosin vasta 55v, mutta kaiketi minua pidetään eläkeläisenä). Bussipysäkillä, kahvilassa, kirjastossa, kaupassa... missä ikinä käyn, tulee joku juttusille. Eivät myy mitään, eivät oikeastaan halua mitään, kunhan sanovat sanan tai kaksi, joskus voidaan jutella pitempäänkin.

En erityisemmin pidä ihmisistä, en ole yksinäinen, en kaipaa näitä keskusteluja, mutta vanhanaikaisen kasvatuksen saaneena lähden siitä, että ihmisille pitää olla kohtelias. Joskus joku kokee tämän ystävyytenä ja se on harmillista.

Itse juttelen ja mulle jutellaan. Piristää päivää jo muutamat sanat, joskus jutellaan pitkäänkin.

Siksikin maalla on mukavaa, luonteva keskustelutaito siirtyy välillä kaupunkiinkin. Kyllä sen äkkiä huomaa, jossei juttu suju...

Minulta tullaan kysymään aina jotakin, vaikka olisin vieraalla paikkakunnallakin tai muuten vieraassa ympäristössä. En itsekään vältä puhumista vieraille.

Mutta olen huomannut, että varsinkin monet nuoret tuijottavat vihaisesti mitään sanomatta poispäin, jos vaikka kaupassa tokaisee, että oho miten kallista kahvi on tai että nonni, nyt alkoi sataa. Mikä on sikäli hiukan hassua, että he varmaan kyllä jakavat itse kaikki asiat someen kenen vain luettaviksi. Samoin leikkipuistossa nuoret vanhemmat eivät kovin juttele muille, isovanhemmat ovat puheliaimpia, ja muut sitten siltä väliltä.

No olin itsekin nuorena hiljainen, opin vasta töissä puhumaan vieraille. Että voi olla ikäkauteen liittyvää, ei ole vielä opittu juttelemaan. Ehkä siihen aikaan kun olin nuori oli vielä myös vähän sellainen oletus, että vanhat puhuvat ja nuoret kuuntelevat. Ja silloin eivät nuoret olleet muuten niin sanavalmiita kuin nykyisin.

Mutta voi se olla kulttuurin muutostakin, jos nuoret eivät puhu niitä näitä, vaikka muuten ovat paljon ujostelemattomampia kuin ennen vanhasn.

Minulta tullaan kysymään aina jotakin, vaikka olisin vieraalla paikkakunnallakin tai muuten vieraassa ympäristössä. En itsekään vältä puhumista vieraille.

Mutta olen huomannut, että varsinkin monet nuoret tuijottavat vihaisesti mitään sanomatta poispäin, jos vaikka kaupassa tokaisee, että oho miten kallista kahvi on tai että nonni, nyt alkoi sataa. Mikä on sikäli hiukan hassua, että he varmaan kyllä jakavat itse kaikki asiat someen kenen vain luettaviksi. Samoin leikkipuistossa nuoret vanhemmat eivät kovin juttele muille, isovanhemmat ovat puheliaimpia, ja muut sitten siltä väliltä.

No olin itsekin nuorena hiljainen, opin vasta töissä puhumaan vieraille. Että voi olla ikäkauteen liittyvää, ei ole vielä opittu juttelemaan. Ehkä siihen aikaan kun olin nuori oli vielä myös vähän sellainen oletus, että vanhat puhuvat ja nuoret kuuntelevat. Ja silloin eivät nuoret olleet muuten niin sanavalmiita kuin nykyisin.

Mutta voi se olla kulttuurin muutostakin, jos nuoret eivät puhu niitä näitä, vaikka muuten ovat paljon ujostelemattomampia kuin ennen vanhasn.