Lue keskustelun säännöt.
Aloin huolehtia itsestäni 16-18 vuotiaana, kun lasten suojelun jälkihuollon kautta 23- tai 25-vuotiaana
09.07.2023 |
Olen siis melkein tavallisesta perheestä ilman lastensuojelun asiakkuutta.
Olen aina huolehtinut itsestäni. En mm. ole nauttinut huumeita, alkoholia tai tupakkaa koskaan, koska niissä on riskinsä. Järki hoi, älkää menkö näihin ikinä!
Koin sen verran perusturvattomuutta selviytymisestäni, että pidin keskenkasvuisenakin kaikin puolin viisaimmaksi pysyä erossa näistä aineista. En ymmärrä, miten joku on niin "turvassa" nuorena, että uskaltaa hankkia sen ensimmäisen humalan?
En myöskään ottanut kissaa tai koiraa, kaipaamaani lemmikkiä, sillä laskin, että minulla ei ole varaa esim. niiden lääkärikäynteihin.
En tahtonut ottaa kulutusluottoja, enkä ottanutkaan.
Mihin oikeasti tarvitaan laajaa sijaishuollossa olleiden jälkihuoltoa? Luulin, että tuki ei lakkaisi vielä 18-vuotiaana, mutta herra paratkoon, kai 21 v olisi jo tarpeeksi vanha itsenäiseen elämään?
Suomessahan on jotain pahasti vialla, jos läheiset ihmiset eivät reagoi mihinkään! Minunkaan vanhemmat eivät reagoineet ja saman annetaan jatkua? Ei tätä toimihenkilöt pysty muuttamaan, vaan tarvitaan sukua ja naapurustoa! Siis jokaista lähimmäistä! En kaipaa holhoavaa sossu-yhteiskuntaa! Osa kaatuu elon tiellä, mutta osa nousee uudestaan ja uudestaan jaloilleen, oli miten oli! Kaikkia ei voida myöskään pelastaa! Huolehtikaa itsestänne ja hakeutukaa eroon siitä, mikä ei ole teille hyväksi!
"STM:ssä vauhti päällä: Useita kritisoituja lakihankkeita pantu jo vireille oppositiosta rajuja moitteita"
https://www.is.fi/politiikka/art-2000009706758.html
Muutin omilleni 16-vuotiaana ja viimeisen vähäisen taloudellisen avun sain vanhemmiltani 18-vuotiaana. Henkisesti lähennyimme vasta kun olin noin 30 v. Annoin anteeksi vanhempieni puutteet, kylmäkiskoisuuden, manipuloinnin, määräilyn ja pidin huolta, että olin yhteydessä heihin vain omilla ehdoillani. Olin vahva! Ole sinäkin vahva!
Vanhempni pehmenivät vanhetessaan ja myönsivät myös, että minulla meni hyvin, kun en ollut totellut heitä nuorena. Huolehdin heille paremman vanhuuden, vaikka olin itse joutunut selviytymään sitä ennen kauan itsenäisesti ilman heidän tukeaan, etsien ja löytäen toimivia ihmissuhteita.
He eivät tukeneet, kun en valinnut sitä tulevaisuutta, jonka he olivat minulle käsikirjoittaneet. Yrittivät kiristää takaisin kotiin tekemään sitä mitä he tahtoivat, mutta en palannut, kun en voinut. Minulla on oma elämä ja muuhun en taivu! Vanhempani yrittivät määrätä elämäni suuntaa, mutta tein valintani itse ja siksi muutin pois kotoa jo nuorena. He olivat masentavaa, kylmää ja ylivarovaista seuraa.
Maailma ei ollutkaan niin paha minulle kuin he olivat opettaneet. Uskatauduin sinne! Opiskelin ja elätin itseni. Tein lomat töitä ja opintojen ohessa töitä. Maksoin itse vuokrani, ostin oman sänkyni ja pöytäni. Muuta kalliimpaa en alkuun juuri kokenut tarvitsevanikaan. Ensimmäisen pyykinpesukoneen ostin 26-vuotiaana, kun sitä ennen käytin taloyhtiön konetta. Vähitellen tuli väljyyttä talouteen, sain koulutustani vastaava työtä, rahaa säästöön ja sitä kautta lisää myös henkistä liikkumatilaa. Olin selviytynyt ilman sossua ja ilman vanhempiani (poislukien yksittäiset kassilliset ruokaa ennen 18-ikävuottani).
Tavallisistakin perheistä tulee selviytyjiä, joten en näe tarpeelliseksi, että nuoria hyysätään sossuilla 25-vuotiaiksi! Eivät he ole sen erilaisempia kuin me muutkaan!
Kommentit (59)
Vai, että oikein jouduit pesemään pyykit taloyhtiön koneella!
Sä et tiedä oikeista ongelmista mitään. Jälkihuollon nuorilla on ollut koko elämänsä ajan todella isoja ongelmia eikä heillä ole ketään muuta kuin sossut. Laitoskierteessä eletty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu se vähän epäreilulta, että jälkihuollossa nuori saa toimeentulotukea 25- vuotiaaksi. Mä olen työkyvytön vanhempi ja aivan pa. Eletään tosi tiukoilla, mutta ei mun lapsi saa mitään tukea mihinkään. Lainaa pitäisi ottaa suut ja silmät täyteen.
Töitä ei saa, enkä tiedä, että jaksaisiko nuori edes tehdä työtä opiskelujen ohella, koska on autismin kirjolla vahvasti.Kaksivitoseksi kun elää toimeentulotuella, niin aika vaikea siinä on enää oppia vastuuta ottamaan. Paljon enemmän näihin nuoriin pitäisi panostaa ja opettaa elämisen ehtoja, eikä vain hyysätä.
Kannattaa aina pyrkiä toimimaan siten, ettei ole muille kateellinen. Sinäkin olisit voinut jättää lapsesi heitteille ja sitä myötä sijaishuoltoon.
Nämä ovat valintoja, mitä ihmisen täytyy tehdä lastensa tulevaisuuden eteen!
Ihan turhaa glorifioida vaikeuksia, pelkoa ja yksinjäämistä. Ei ne tee kenestäkään parempaa.
Minua on eniten auttanut pärjäämään elämässä muiden ihmisten läsnäolo ja tuki sekä kannustus. Se, että minä olen hyvä omana itsenäni ja se että minulla on paikka jossain, missä olla ja mihin kuulun.
Minua ihmetyttää se, että kun ap muutti 16-vuotiaana yksin asumaan, niin eikö vanhemmat vaatineet, että ap:n asuntoa käytetään huumeiden piilopaikkana? Kai ne vaati edes, että sun asunnossa tehdään ja myydään kiljua?
Eikö ne uhkaillen vaatineet sun asunnon avainta tultuaan kouluusi sua etsimään huumeissa?
Eikö tuon avaimen saamisen jälkeen sulla ollut koskaan kotiin mennessäsi yllätysnarkkeja ja pultsareita?
Eikö sun vanhemmat koskaan varastaneet sulta? Eikö ne haukkuneet h*****ksi yms, kun ei löytynyt enää varastettavaa?
Mää vaan sitä, että tollanen kuvio on ihan totta isolle osalle laitoksista itsenäistyneille.
Kai ap, tuon koki? Muillehan se on stressaavaa, järeää tuottavaa, masennusta ja ahdistusta aiheuttavaa. Ap:lle tuokin toimisi voimavarana, Eikö niin ap?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalisti ihminen saa lapsuuden perheestään tukea aina vanhempien vanhuuteen saakka. Jälkihuolto kompensoi tätä ihan minimaalisella tavalla.
23-vuotiaat ovat monesti hyvin kypsymättömiä. Edes aivojen kehitys ei ole tuolloin valmis.
Lähes kaikilla huostaanotetuilla on traumaattinen tausta. Eihän heitä muuten olisi otettu huostaan. Heitä on pikkulapsina hakattu, raiskattu, jätetty yksin, pidetty nälässä, he ovat nähneet päihteiden käyttöä, väkivaltaa jne. He tarvitsevat tukea vielä paljon enemmän kuin tavallisista perheistä tulevat, mutta saavat sitä vähemmän.
Kyseinen ryhmä on vakavassa syrjäytymisvaarassa ja syrjäytyminen maksaa yhteiskunnalle valtavasti. Jokainen nuori, joks saadaan tuettua veronmaksajaksi, on valtava voitto. Jälkihuollon vähentäminen ei tule säästämään penniäkään.
Tuntuu, että puolet yhteiskunnastamme tarvitsee jälkihuoltoa, mutta se ei tule olemaan toimiva ratkaisu. Annetaan enemmän vastuuta, jos ei suvulle, niin ihmisille itselleen ja naapurustolle. Tarjotaan puitteet, mutta ei jatkuvasti uusia huumeita ja riippuvuuksia ja niistä viroituksia ja pelastuksia. Menkää pohjalle ja kuolkaa tai päättäkää noudattaa annettuja ohjeita ja selviytyä.
Olet kyllä nyt ihan harhainen. Ei ne naapurit tule auttamaan nuorta, joka on päässyt laitoksesta ensimmäistä kertaa itsenäiseen elämään. Jossain utopia-maailmassa näin, mutta käytännössä Suomi ei yhdessä yössä tai pidemmäkään ajassa muutu tuollaiseksi, että joku naapurin mummo tulee auttamaan. Näillä nuorilla ei välttämättä ole koskaan ollut ketään turvallista aikuista lähellä tai kokemusta siitä, miten eletään hyvää ja tasapainoista elämää, eikä sellaisella taustalla tehdä parikymppisenä kovin helposti järkeviä päätöksiä, vaikka joku ohjekirja siihen olisikin olemassa. Hyvin kokoomuslaiselta kuulostaa kyllä ajatus, että menkää pohjalle ja kuolkaa, jos ette yksin selviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu se vähän epäreilulta, että jälkihuollossa nuori saa toimeentulotukea 25- vuotiaaksi. Mä olen työkyvytön vanhempi ja aivan pa. Eletään tosi tiukoilla, mutta ei mun lapsi saa mitään tukea mihinkään. Lainaa pitäisi ottaa suut ja silmät täyteen.
Töitä ei saa, enkä tiedä, että jaksaisiko nuori edes tehdä työtä opiskelujen ohella, koska on autismin kirjolla vahvasti.Kaksivitoseksi kun elää toimeentulotuella, niin aika vaikea siinä on enää oppia vastuuta ottamaan. Paljon enemmän näihin nuoriin pitäisi panostaa ja opettaa elämisen ehtoja, eikä vain hyysätä.
Elämisen ehtojen opettaminen se vasta kallista on. Se tarkoittaa aikuisen jatkuvaa läsnäoloa elämässä. Juuri se puuttuu näiltä nuorilta. Siihen tarvittaisiin satoja ohjaajia ja sossuja lisää, varmaan tuhansia. Vai tarkoitatko elämisen ehtojen opettamiselle yksin jättämistä? Aiotko sinä tehdä niin lapsellesi?
Jotain niiltä laitoksiltakin voitais odottaa, eikä vain säilöä nuoria odottamassa "itsenäistymistä" jota ei oikeasti pääse tapahtumaan, kun rahaa tulee, vaikka ei mitään tekisi. Läheltä olen seurannut, ei nappaa koulu, eikä työ, mutta tenkkapoo tuleekin eteen, kun kaksivitosena ovat oikeasti omillaan. Sitten ollaankin jo niin masentuneita ja ahdistuneita, että eläkkeelle vaan.
Tällaisia sepustelee ihminen, jolla ei ole mitään käsitystä mistään.
Kyllä minäkin huolehdin itsestäni jo 16-18-vuotiaana, huolehdin jo vuosia aikaisemminkin. Isäni kuoli viimein kun olin 15. Ei tapahtunut mitään lähentymisiä, kun olin 30, eikä ollut oikein mitään lapsuuttakaan, koska hän oli aina sairas.
Lapsuudestani en saanut muuta kuin posttraumaattisen stressihäiriön ja voimakkaan taipumuksen autoimmuunisairauksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää se, että kun ap muutti 16-vuotiaana yksin asumaan, niin eikö vanhemmat vaatineet, että ap:n asuntoa käytetään huumeiden piilopaikkana? Kai ne vaati edes, että sun asunnossa tehdään ja myydään kiljua?
Eikö ne uhkaillen vaatineet sun asunnon avainta tultuaan kouluusi sua etsimään huumeissa?
Eikö tuon avaimen saamisen jälkeen sulla ollut koskaan kotiin mennessäsi yllätysnarkkeja ja pultsareita?
Eikö sun vanhemmat koskaan varastaneet sulta? Eikö ne haukkuneet h*****ksi yms, kun ei löytynyt enää varastettavaa?Mää vaan sitä, että tollanen kuvio on ihan totta isolle osalle laitoksista itsenäistyneille.
Kai ap, tuon koki? Muillehan se on stressaavaa, järeää tuottavaa, masennusta ja ahdistusta aiheuttavaa. Ap:lle tuokin toimisi voimavarana, Eikö niin ap?
Laitoksissa asuvan kannattaisi muuttaa soluasuntoon ja alkaa opiskella itselleen ammattia? Solukaveriksi ei laitostaustaisia. Vanhempia ei voi kutsua käymään ilman, että sovitaan muiden asukkaiden kanssa ja jos on ongelmaa, niin kutsutaan poliisit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää se, että kun ap muutti 16-vuotiaana yksin asumaan, niin eikö vanhemmat vaatineet, että ap:n asuntoa käytetään huumeiden piilopaikkana? Kai ne vaati edes, että sun asunnossa tehdään ja myydään kiljua?
Eikö ne uhkaillen vaatineet sun asunnon avainta tultuaan kouluusi sua etsimään huumeissa?
Eikö tuon avaimen saamisen jälkeen sulla ollut koskaan kotiin mennessäsi yllätysnarkkeja ja pultsareita?
Eikö sun vanhemmat koskaan varastaneet sulta? Eikö ne haukkuneet h*****ksi yms, kun ei löytynyt enää varastettavaa?Mää vaan sitä, että tollanen kuvio on ihan totta isolle osalle laitoksista itsenäistyneille.
Kai ap, tuon koki? Muillehan se on stressaavaa, järeää tuottavaa, masennusta ja ahdistusta aiheuttavaa. Ap:lle tuokin toimisi voimavarana, Eikö niin ap?
Laitoksissa asuvan kannattaisi muuttaa soluasuntoon ja alkaa opiskella itselleen ammattia? Solukaveriksi ei laitostaustaisia. Vanhempia ei voi kutsua käymään ilman, että sovitaan muiden asukkaiden kanssa ja jos on ongelmaa, niin kutsutaan poliisit.
No ei todellakaan mitään laitosnuorta asumaan tavallisten nuorten kanssa soluasuntoon! Siinä kärsisi vain ne ns. tavalliset nuoret.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmuus on vaativa laji. Sitä eivät läheskään kaikki tajua. Sanktioita lastensa oikeuksien rikkomisesta ei juurikaan saa. Tabu, joka pitää rikkoa.
Lisää lapsiasiamiehiä ja hyviä hoitopaikkoja huostaanotetuille lapsille. Juopot ja narkit vanhemmat pakkohoitoon. Muuten vain hullut laitoksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä ihmeellistä tuossa nyt on, että pesit pyykkejä taloyhtiön koneella?
Minulle kerrottiin, että monet laitoksissa asuneet nuoret eivät itsenäistyttyään osanneet käydä kaupassa, koska olivat tottuneet keskuskeittiöstä noudettaviin ruokiin. Aikaisemmassa kommentissa mainittiin, että nuoria olisi hyvä kasvattaa jo laitosaikana ylläpitämään taloutta ja ottamaan vastuuta. Omissa kodeissaan asuneet nuoretkin usein harjoittelevat taitoja vuosien aikana, eivätkä vasta 18 vuotta täytettyään. On surullista, jos tilanne on niin heikko, että nuori laitostuu ja kokee "vapautuvansa vankilasta" 18 vuotta täytettyään.
Itse entisenä "laitosnuorena" pidän 21 vuoden ikärajaa jo hyvänä itsenäistymisvaiheena. Omalla kohdallani 21 vuoden ikä oli jo liian korkea. Pidän jälkihuoltoa passivoivana ja taannuttavana, ja minulta kesti useita vuosia irtautua lastensuojelun ja siihen liittyneen psykiatrisen hoidon holhouksesta. En kokenut saaneeni kannustusta elämässä eteenpäin pyrkimiseen, eikä itsemäärämisoikeuttani kunnioitettu. Kuulin usein, ettei minun kannata hakea toivomaani opiskelupaikkaan tai muutenkaan kuvitella, että elämässäni tapahtuisi myönteisiä muutoksia, koska näin ei välttämättä tapahtuisi.
Muutamia tyyppejä muistelen lämmöllä. Toisaalta en muista, että kovinkaan moni lukemattomista tapaamistani työntekijöistä olisi kannustanut tai suhtautunut oman elämäni haltuunottamiseen kovinkaan myönteisesti, ennemmin maalattiin mustia pilviä. Minulle tuli näyttämisen tarve. Nyt kun olen näyttänyt "mihin minusta on", huomaan, ettei sillä ollutkaan arvoa edes itselleni. Ei ketään kiinnosta tai liikuta se, meneekö minulla hyvin vai huonosti. Uskon, että se johtuu pitkälti siitä, ettei minulle kehittynyt kykyä kuvitella itse elämääni tai autonomisen motivaation lähteitä. Lähinnä sisäistin sen, millä uskoin saavani hyväksyntää niiltä, jotka väheksyivät. Oma lapsuuteni oli vaikea, mutta sen jälkeen sosiaali- ja terveydenhuollossa tapahtunut on vaikuttanut minuun ja maailmankuvaani jopa voimakkaammin. Vaikka olenkin "paskaperheestä", minua kannustettiin koulunkäynnissä vanhempieni taholta.
Olen pohtinut, miksi sosiaali- ja terveydenhuollossa pyritään lähinnä pitämään "heikot" alhaalla omissa poteroissaan. Varsinkin yksityiseen toimintaan liittyy osaltaan myös voitontavoittelu. Mielestäni on hyvä muistaa, että terapioissa, terveydenhuollossa ja sosiaalihuollossa on selvät hierarkiat: on auttajia ja autettavia. Kaikki eivät suhtaudu suopeasti, jos tuota kaavaa haluaa rikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lapsia vaan viedään kodeista, koska kyseessä on elinkeino. Nuorille perustulo ja itsenäistymisvarat ilman niskaanhengittäjiä.
Aloittaja, kiitos ketjusta, ja upeata että olet itsenäisesti muodostanut käsityksen elämästä!
Kukaan ei ole toista parempi.
kaiken järjen mukaan sulla pitäis mennä hyvin, mutta olet silti niin katkera mm. vanhemmillesi.
kaikilla se lapsuus on ollut sitä sun tätä, joten mitä siitä motkottaa. hyvä vaan kun tuli ruoka nenän eteen, puhtaat vaatteet ja oli kämppä missä leikkiä. tuskin se lapsuus on kenelläkään niin auvoista kun kirjoissa puhutaan...oli sitten rikas tai köyhä perhe.
meillä ei vanhemmat onneksi käyttäneet alkoholia yhtään...en ainakaan nähnyt heitä koskaan humalassa...riiteli ne välillä ja kahvikuppi saattoi lentää isältä seinään mutta muuten oli ihan tavallista. asuttiin lammen rannalla ok-talossa ja meillä oli muutama lehmä. lasten tehtäviin kuului viinimarja pensaiden kastelu ja vihannesmaan kitkeminen kesäisin. talvella ei tarvinnut tehdä muuta kuin käydä koulua ja leikkiä. oli oma luistinrata ja hiihtoladut. joten ei valittamista. liikkua sai niin paljon kuin jaksoi.
sen oppi että valittamalla ei saa mitään vaan tekemällä töitä ym.
Vierailija kirjoitti:
En koe olevani kapeakatseinen tai katkera. Koen olevani onnellinen. En vain usko, että sossu pelastaa, jos antaa mennä elämänsä aivan sivuraiteille.
Täytyisi saada ihmisIlle enemmän järkeä päähän. Varsinkin heikommassa asemassa olevat tarvitsevat järkeä, jotta selviytyisivät ja kokisivat olevansa jonain päivänä onnellisia ja vapaita. Enää elämäni ei ole vain selvitymistä, vaan ihmeellistä.
ap
Siis sun mielestä pahoinpidellyt, hyväksikäytetty jne. lapset on itse antaneet elämänsä mennä sivuraiteille?!? 😮
Ihan sanattomaksi vetää. Kai sä vaan provoilet, kun vaikea ois uskoa, että joku ois oikeasti noin pihalla.
Piti se tämäkin nähdä, että huostaanotettua nuorta kadehditaan.
Jaahas, persutrollit tänään maalittamassa tätäkin hyvinvointivaltion palvelua. Joka päivä joku uusi juttu, mihin keskittyvät. Hyvä yritys, 0/5
Et taida itse ymmärtää, miten onnekas olet ollut?
Olet saanut elää tavallisen, perushyvän lapsuuden ja nuoruuden. Niiltä pohjilta taas sinun on ollut hyvä alkaa rakentaa omaa elämääsi. Kaikki mitä olet aiemmin elämässäsi saanut, on ollut mukana tukemassa sinun elämääsi.