Lue keskustelun säännöt.
Aloin huolehtia itsestäni 16-18 vuotiaana, kun lasten suojelun jälkihuollon kautta 23- tai 25-vuotiaana
09.07.2023 |
Olen siis melkein tavallisesta perheestä ilman lastensuojelun asiakkuutta.
Olen aina huolehtinut itsestäni. En mm. ole nauttinut huumeita, alkoholia tai tupakkaa koskaan, koska niissä on riskinsä. Järki hoi, älkää menkö näihin ikinä!
Koin sen verran perusturvattomuutta selviytymisestäni, että pidin keskenkasvuisenakin kaikin puolin viisaimmaksi pysyä erossa näistä aineista. En ymmärrä, miten joku on niin "turvassa" nuorena, että uskaltaa hankkia sen ensimmäisen humalan?
En myöskään ottanut kissaa tai koiraa, kaipaamaani lemmikkiä, sillä laskin, että minulla ei ole varaa esim. niiden lääkärikäynteihin.
En tahtonut ottaa kulutusluottoja, enkä ottanutkaan.
Mihin oikeasti tarvitaan laajaa sijaishuollossa olleiden jälkihuoltoa? Luulin, että tuki ei lakkaisi vielä 18-vuotiaana, mutta herra paratkoon, kai 21 v olisi jo tarpeeksi vanha itsenäiseen elämään?
Suomessahan on jotain pahasti vialla, jos läheiset ihmiset eivät reagoi mihinkään! Minunkaan vanhemmat eivät reagoineet ja saman annetaan jatkua? Ei tätä toimihenkilöt pysty muuttamaan, vaan tarvitaan sukua ja naapurustoa! Siis jokaista lähimmäistä! En kaipaa holhoavaa sossu-yhteiskuntaa! Osa kaatuu elon tiellä, mutta osa nousee uudestaan ja uudestaan jaloilleen, oli miten oli! Kaikkia ei voida myöskään pelastaa! Huolehtikaa itsestänne ja hakeutukaa eroon siitä, mikä ei ole teille hyväksi!
"STM:ssä vauhti päällä: Useita kritisoituja lakihankkeita pantu jo vireille oppositiosta rajuja moitteita"
https://www.is.fi/politiikka/art-2000009706758.html
Muutin omilleni 16-vuotiaana ja viimeisen vähäisen taloudellisen avun sain vanhemmiltani 18-vuotiaana. Henkisesti lähennyimme vasta kun olin noin 30 v. Annoin anteeksi vanhempieni puutteet, kylmäkiskoisuuden, manipuloinnin, määräilyn ja pidin huolta, että olin yhteydessä heihin vain omilla ehdoillani. Olin vahva! Ole sinäkin vahva!
Vanhempni pehmenivät vanhetessaan ja myönsivät myös, että minulla meni hyvin, kun en ollut totellut heitä nuorena. Huolehdin heille paremman vanhuuden, vaikka olin itse joutunut selviytymään sitä ennen kauan itsenäisesti ilman heidän tukeaan, etsien ja löytäen toimivia ihmissuhteita.
He eivät tukeneet, kun en valinnut sitä tulevaisuutta, jonka he olivat minulle käsikirjoittaneet. Yrittivät kiristää takaisin kotiin tekemään sitä mitä he tahtoivat, mutta en palannut, kun en voinut. Minulla on oma elämä ja muuhun en taivu! Vanhempani yrittivät määrätä elämäni suuntaa, mutta tein valintani itse ja siksi muutin pois kotoa jo nuorena. He olivat masentavaa, kylmää ja ylivarovaista seuraa.
Maailma ei ollutkaan niin paha minulle kuin he olivat opettaneet. Uskatauduin sinne! Opiskelin ja elätin itseni. Tein lomat töitä ja opintojen ohessa töitä. Maksoin itse vuokrani, ostin oman sänkyni ja pöytäni. Muuta kalliimpaa en alkuun juuri kokenut tarvitsevanikaan. Ensimmäisen pyykinpesukoneen ostin 26-vuotiaana, kun sitä ennen käytin taloyhtiön konetta. Vähitellen tuli väljyyttä talouteen, sain koulutustani vastaava työtä, rahaa säästöön ja sitä kautta lisää myös henkistä liikkumatilaa. Olin selviytynyt ilman sossua ja ilman vanhempiani (poislukien yksittäiset kassilliset ruokaa ennen 18-ikävuottani).
Tavallisistakin perheistä tulee selviytyjiä, joten en näe tarpeelliseksi, että nuoria hyysätään sossuilla 25-vuotiaiksi! Eivät he ole sen erilaisempia kuin me muutkaan!
Kommentit (59)
En koe olevani kapeakatseinen tai katkera. Koen olevani onnellinen. En vain usko, että sossu pelastaa, jos antaa mennä elämänsä aivan sivuraiteille.
Täytyisi saada ihmisIlle enemmän järkeä päähän. Varsinkin heikommassa asemassa olevat tarvitsevat järkeä, jotta selviytyisivät ja kokisivat olevansa jonain päivänä onnellisia ja vapaita. Enää elämäni ei ole vain selvitymistä, vaan ihmeellistä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten suuri variaatio on aikuiseksi kasvamisen iässä? 16-26v ja jotkut eivät ikinä?
Vierailija kirjoitti:
En koe olevani kapeakatseinen tai katkera. Koen olevani onnellinen. En vain usko, että sossu pelastaa, jos antaa mennä elämänsä aivan sivuraiteille.
Täytyisi saada ihmisIlle enemmän järkeä päähän. Varsinkin heikommassa asemassa olevat tarvitsevat järkeä, jotta selviytyisivät ja kokisivat olevansa jonain päivänä onnellisia ja vapaita. Enää elämäni ei ole vain selvitymistä, vaan ihmeellistä.
ap
*huokaus*
Vierailija kirjoitti:
Ihminen kasvaa kun on pakko.
Minäkin olen parhaimmillani pakon edessä ja haastavissa tilanteissa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea on puoliso, lapset, hyvä työpaikka ja terveys. Lisäksi lomamatka, joka on tulossa.
ap
Normaalisti ihminen saa lapsuuden perheestään tukea aina vanhempien vanhuuteen saakka. Jälkihuolto kompensoi tätä ihan minimaalisella tavalla.
23-vuotiaat ovat monesti hyvin kypsymättömiä. Edes aivojen kehitys ei ole tuolloin valmis.
Lähes kaikilla huostaanotetuilla on traumaattinen tausta. Eihän heitä muuten olisi otettu huostaan. Heitä on pikkulapsina hakattu, raiskattu, jätetty yksin, pidetty nälässä, he ovat nähneet päihteiden käyttöä, väkivaltaa jne. He tarvitsevat tukea vielä paljon enemmän kuin tavallisista perheistä tulevat, mutta saavat sitä vähemmän.
Kyseinen ryhmä on vakavassa syrjäytymisvaarassa ja syrjäytyminen maksaa yhteiskunnalle valtavasti. Jokainen nuori, joks saadaan tuettua veronmaksajaksi, on valtava voitto. Jälkihuollon vähentäminen ei tule säästämään penniäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä muutin kotoa 15- melkein 16-vuotiaana, kun lähdin lukioon. Päihteitä on tullut käytettyä alkoholista mietoihin huumausaineisiin. Lukiosta selvisin kunnialla, ja yliopistosta valmistuin huippuarvosanoin. Välillä on käyty sossun luukulla, nyt hyväpalkkaisessa oman alan työssä. Hyvin menee. En tiedä mikä aloituksen pointti oli, koska tldr, mutta kerroinpa nyt vaan, miten minulla on mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Just. Oletpa sinä täydellinen ihminen ja muiden ihmisten asiat pitää mennä niin kuin sinä haluat.
Miten sinusta tuli noin kapeakatseinen ja katkera?
Ja etenkin puhuu menneen ajan asioista. Onhan jossain ja joskus Suomessakin jo pikkulapset käyneet töissä. Ei me silti sitä nyt haluta malliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Normaalisti ihminen saa lapsuuden perheestään tukea aina vanhempien vanhuuteen saakka. Jälkihuolto kompensoi tätä ihan minimaalisella tavalla.
23-vuotiaat ovat monesti hyvin kypsymättömiä. Edes aivojen kehitys ei ole tuolloin valmis.
Lähes kaikilla huostaanotetuilla on traumaattinen tausta. Eihän heitä muuten olisi otettu huostaan. Heitä on pikkulapsina hakattu, raiskattu, jätetty yksin, pidetty nälässä, he ovat nähneet päihteiden käyttöä, väkivaltaa jne. He tarvitsevat tukea vielä paljon enemmän kuin tavallisista perheistä tulevat, mutta saavat sitä vähemmän.
Kyseinen ryhmä on vakavassa syrjäytymisvaarassa ja syrjäytyminen maksaa yhteiskunnalle valtavasti. Jokainen nuori, joks saadaan tuettua veronmaksajaksi, on valtava voitto. Jälkihuollon vähentäminen ei tule säästämään penniäkään.
Tuntuu, että puolet yhteiskunnastamme tarvitsee jälkihuoltoa, mutta se ei tule olemaan toimiva ratkaisu. Annetaan enemmän vastuuta, jos ei suvulle, niin ihmisille itselleen ja naapurustolle. Tarjotaan puitteet, mutta ei jatkuvasti uusia huumeita ja riippuvuuksia ja niistä viroituksia ja pelastuksia. Menkää pohjalle ja kuolkaa tai päättäkää noudattaa annettuja ohjeita ja selviytyä.
Jälkihuollon palvelut ovat suht vaatimattomat. Sossun tapaa kerran vuodessa, ohjausta saa, jos tarvitsee esim. kelahakemuksiin. Isoin asia varmaan on asunnon saannissa auttaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva, että sinä olet saanut päättää omista päihteistäsi ja niiden käytöstä. Niin minäkin olen. Kaikki vaan ei saa sitä mahdollisuutta: yhä enemmän syntyy vauvoja, jotka jo vastasyntyneenä ovat huumeriippuvaisia vieroitusoireineen. Vauvalle/taaperolle/leikki-ikäiselle voidaan antaa lääkkeitä, huumeita, alkoholia, jotta nämä olisivat hiljaa. Kotona poltetaan tupakkaa, jolloin passiivisellskin polttajalla tulee siihen riippuvuus. Lisää tähän puutteellinen muukin hoito. Jos satutat itsesi esim. murrat nilkkasi, niin sua ei vielä lääkäriin.
Lisää tähän fas-oireyhtymä ja sen tuomat haasteet.
Lisäksi nämä lastensuojeluasiakkaat ovat todennäköisesti hoitaneet itseään ja pikkusisariaan jo alle kouluikäisenä. Heiltä on tämän vuoksi jäänyt esim. tärkeitä kehitysvaiheita kuten 2-vuotiaan tai 6-vuotiaan uhma. Heidän on jo silloin pitänyt huolehtia puutteellisin osaamisin omasta ravinnontarpeestaan
Nämä tulevat esiin myöhemmin muissa kasvuvaiheissa. Murrosikäkin voi tulla vasta 19-20 -vuotiaana, kun ei ole edes laitospaikkaa.
Raha-asiat: Jotkut ovat luottotiedottomia jo heti täysi-ikäisenä, koska vanhemmat ovat tilanneet tavaraa yms. lasten nimiin.
Aikuisena ei ole keltään jolta kysyä ihan tavallisia asioita, pyytää neuvoa tai lainata tavaroita. Oma tuttavapiiri on hyvin koulutettua ja opiskeluaikoina vanhemmat oli suurelle osalle tuki ja turva. Jos sulle ei ollut, niin ikävää sulle. Minä kysyn vieläkin 50-vuotiaana neuvoa joissain asioissa vanhemmiltani toki nykyään se on molemminpuolista.
Onko sinulla vanhemmat elossa? Sukulaisia?
Se on vähän eri asia ns huolehtia itsestään, kun on kuitenkin ne turvaverkot ympärillä äärimmäiseen hätään.
Kaikilla ei ole, on vain se yhteiskunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen kasvaa kun on pakko.
Minäkin olen parhaimmillani pakon edessä ja haastavissa tilanteissa.
ap
Ja mitä ne sinulla ovat? Kynsi katkeaa.
Onhan se hyvä että edes joitakin tuetaan, mutta ymmärrän myös pointin tässä. Paljon jää nuoria avun ulkopuolelle, jos heitä ei ole otettu huostaan. Vaikka heidät olisi pitänyt ottaa, mutta syystä tai toisesta ei ole sitä apua saatu. Tai se perhe voi olla päällisin puolin kunnossa, mutta ei kuitenkaan ole. Itsekin olen pitänyt huolen sekä itsestäni että sisaruksista jo ihan pienestä asti. Kotona ei juuri huolehdittu. Meistä kaikista onneksi on tullut ihan täyspäisiä, ei päihdeongelmia tms. Mutta kyllähän sitä nuorena oli muuten vähän hukassa ja aina olen ollut alisuoriutuja.
Vierailija kirjoitti:
Onnea on puoliso, lapset, hyvä työpaikka ja terveys. Lisäksi lomamatka, joka on tulossa.
ap
Kaiken kokemasi jälkeen sinusta on tullut empatiakyvytön kusipää.
Munkin mielestä on aika korkea ikäraja 25v. Joku 21-23-v on ihan sopiva.
Johan sitä suurin osa 23-24-vuotiaista on töissä, ainakin osa-aikaisena (opintojen ohella).
Vierailija kirjoitti:
Onhan se hyvä että edes joitakin tuetaan, mutta ymmärrän myös pointin tässä. Paljon jää nuoria avun ulkopuolelle, jos heitä ei ole otettu huostaan. Vaikka heidät olisi pitänyt ottaa, mutta syystä tai toisesta ei ole sitä apua saatu. Tai se perhe voi olla päällisin puolin kunnossa, mutta ei kuitenkaan ole. Itsekin olen pitänyt huolen sekä itsestäni että sisaruksista jo ihan pienestä asti. Kotona ei juuri huolehdittu. Meistä kaikista onneksi on tullut ihan täyspäisiä, ei päihdeongelmia tms. Mutta kyllähän sitä nuorena oli muuten vähän hukassa ja aina olen ollut alisuoriutuja.
Meillä on yhteiskunnassamme olemassa myös aikuissosiaalityö ja ainakin isoissa kaupungeissa on vielä erikseen nuorten sosiaalityö. Sieltä saa apua ne, jotka eivät kuulu jälkihuollon piiriin.
Just. Oletpa sinä täydellinen ihminen ja muiden ihmisten asiat pitää mennä niin kuin sinä haluat.
Miten sinusta tuli noin kapeakatseinen ja katkera?