Kun mies ei rakasta...

haluatko elää suhteessa, jossa sinua ei rakasteta.



Alat pitää itsestäsi huolta, meikkaat, ostat uudet kuteet, laitat tukkaasi. Harrastat jotakin. Saat elämällesi sisältöä ilman miestä. Ja kun ihmettelee muutosta, sanot, että aiot nauttia elämästäsi.



Kukaan ei rakasta vihaista, äksyä, murjottavaa, itsesäälissä lojuvaa ihmistä.



Sitten jos mies on lähteäkseen, lähtee. Tiedä vaikka itsekään et enää jaksa katsella tunteetonta miestäsi.

minä olen se, jolta uupuu iso pala rakkaudesta ja en voi sitä sanoa, vaikka toinen sanookin rakastavansa, en voi sanoa takaisin. Kärsin tästä etten vaan tunne enää samoin.

Eli meikkaan kyllä ja laitan itseäni, hiukset ovat kunnossa ja harrastuskin löytyy. En myöskään ryve itsesäälissä (paitsi nyt). Olen kyllä miettinyt haluanko elää suhteessa jossa minua ei rakasteta. Samoin olen miettinyt onko oikein, että mieheni on naimisissa ihmisen kanssa jota ei rakasta. Tiedän, että hän yrittää, mutta eihän rakkautta voi pakottaa.



Muuten hän on ihana mies, huomaavainen ja tekee paljon kotitöitä yms. Ihana isäkin hän on. Miten saan hänet rakastamaan itseäni? Niin, siis en halua enkä aio erota:)



Ap.

Meillä oli joskus sama juttu, minä kuulemma olin käyttäytynyt rumasti miestäni kohtaan, ajatellut vain itseäni ja muuta vastaavaa. Jonka seurauksena mies sanoi ettei juuri tunne rakkautta minua kohtaan.

Samaa ajattelin tuolloin miehestäni, että HÄN oli se itsekäs jne.

Olimme yhdessä kuitenkin, annoin lämpöä, huomionosoituksia, autoin asioissa ja huomioin miehen pahat olot ja olin ymmärtäväinen häntä kohtaan. Tein siis kaikkeni, tavallaan oli aika ärsyttävää lla ns. " mielinkielin" miestä kohtaan mutta se rakkaus kuitenkin vain elpyi kuitenkin.

Sekava selitys, toivottavasti ymmärsit.





" Seksin jälkeen hän kyllä halaa, mutta ei puhu. Mulle jää jälkeenpäin vain tyhjä olo."

Haluatko jatkaa ja yrittää vai haluaisitko ulos liitosta? Onko olemassa tunnetta joka pysyy samana kymmeniä vuosia? Luuletko että voisit oppia vielä rakastamaan miestäsi?



Paljon on kysymyksiä, kunpa niihin löytyisi vastaukset.

Onvain oltava luja rakkaudessaan ja saatava sekä itsensä että puolisonsa vakuuttumaan että yhdessä oleminen on oikea ratkaisu.



Tuon yhden neuvon ajan suomisesta itsellesi (tms. puppua) voit tässä tapauksessa unohtaa. Siitä ei synny kuin katkeruutta. Miehesi alkaa vain epäillä että huoraat vieraissa.



Muista että vihasta ei koskaan seuraa mitään hyvää.

Kysymys on nyt lähinnä siitä haluaako miehesi rakastaa sinua jälleen. Onko hän valmis muuttamaan elämäänne ja suhdettanne siihen suuntaan, että rakkaus taas löytyisi? Voisit kysyä asiaa häneltä.



Teidän olisi koetettava keskittyä positiivisiin asioihin suhteessanne ja elämässänne. Se auttaisi sinua löytämään lämmön itsestäsi uudelleen ja voittamaan ärtyisyytesi ja kiukkuisuutesi. Nuo em. ovat mielestäni sinun osaltasi luontasia puolustusmekanismeja miehesi kylmyyttä vastaan. Suojaat itseäsi tuskalta, olemalla myös miestä kohtaan kylmä ja vihamielinen.



Suhteenne kaipaa luottamusta, jolloin puolustusmekanismeja ei tarvittaisi ja voisitte ihmisinä heittäytyä suhteeseenne uudelleen ja tehdä sen paremmaksi. Tärkein kysymys siis edelleen on; onko mies sitoutunut sinuun/perheeseenne niin, että hän yrittäisi löytää rakkauden uudelleen? Sama kysymys koskee myös sinua. Muilla pikkuriidoilla ei ole asiassa vaikutusta, niiden suhteen voitte ottaa aikalisän, ja hoitaa ensin suhteenne perustan kuntoon.



" köökkisykolooki"

ja yritänkin olla samalla lailla " mielin kielin" . Se on kyllä todella vaikeaa välillä, tuntuu kuin joutuisin ansaitsemaan koko ajan rakkautta, ja välillä mietin kuinka pitkään minun on tehtävä niin, jotta hän armollisesti vaivautuisi rakastamaan minuakin.



Voiko se toimia yhteen suuntaan, niin että vain toinen yrittää tehdä kaikkensa saadakseen rakkautta? Eikö olisi hyvä jos hänkin joskus yrittäisi rakastaa minua, vaikkei se aina niin helppoa olisikaan? Siis, kyllä hän pitää hyvänä, hyväilee ja pitää sylissä, mutta kun mulle olisi niin tärkeää kuulla hänen sanovan ne sanat.

en tiedä, ajatukset a tunteet on aivan sekaisin. yhtenä päivänä haluan jatkaa ja yrittää ja toivoa, että tunteet tulisivat takaisin, toisena taas en näe yhtään syytä jatkaa ja tunteettomuuteni ahdistaa paljon.

toivon, että mies keksisi keinon " hurmata" minut uudestaan.

t 3

" Minä olen vähän hankala, mutta minä haluan, että mies silti osoittaa rakastavansa mua!"



Siis oikeasti: parisuhde on antamista! Olet ystävällinen, mukava ja kerrot rakastavasi, niin varmasti miehesi tekee myös niin. Ei tarvitse olla kynnysmatto, vaan voi vaatiakin, mutta kuitenkin yleensä näissä jutuissa tehoaa vastavuoroisuus.



Meillä jos mies ei sitten tajua sitä, niin sanon. " Rakas, huomaatko, että olen taas herännyt molempina viikonloppuaamuina lasten kanssa. Olisiko ensiviikonloppuna mun vuoro nukkua?"

Onko hän ennen sanonut niin?



Mun mies ei ole koskaan oma-aloitteisesti sanonut rakastavansa minua.



Toki kysyin, että rakastaako, kun kerta kosi :). Tästä aikaa 9 vuotta. Kyllä sen näkee muutenkin välittääkö toinen, ei siinä " minä rakastan sinua" -loruja tarvita. Näyttääkö hän muuten? Halii seksin jälkeen kerroit, eikö muuten?

Erityisesti 7 ja 8, vastauksenne samalla laittoivat miettimään ja antoivat toivoa. Yritän saada taas kotona aikaan jonkinlaista keskustelua.



11: Olen yrittänyt olla positiivinen ja iloinen, ja kerron miehelleni useinkin rakastavani häntä, mutta kuten jo aiemmin mainitsin, hän ei koskaan vastaa niihin muuten kuin ehkä puristaa kädestä, silittää tms.



Ainoa asia joka minua kalvaa on se, ettei hän sano rakastavansa minua, erityisesti sen jälkeen kun hän sanoi ettei rakasta, asia on ajoittain vaivannut paljonkin. Luulen että se lause oli suuttumuksen vallassa sanottu, mutta oli siinä varmastikin myös osa totta. Ja olen yrittänyt ansaita rakkautta, mutta ihmettelen nyt kuinka kauan jaksan sitä tehdä kun tilanteessa ei juuri näy muutosta. Tietysti on parempia hetkiä, toisinaan menee taas huonommin, mutta rakkaudesta mieheni ei puhu.



AP

Kyllä hän osoittaa rakkautta, halailee ja koskettelee, mutta en tiedä miksi niiden sanojen kuuleminen on minulle niin tärkeätä. Tiedän ettei hän ole hyvä siinä, mutta eikö edes voisi vastata mun rakkauden tunnustuksiin että " niin minäkin sinua" ?



Joka tapauksessa olen saanut täältä puhtia jatkaa yrittämistä ja asioiden selvittelyä kotirintamalla. Kiitos siitä kaikille!



Ap jälleen.

sen eteen pitää tehdä töitä, sitä pitää vaalia sitä pitää luoda. Siis ole hyvä miehellesi ja sano hänelle että hän on hyvä mies, ole kannustava ja hyvä vaimo. Kyllä se kannattaa vaikka, rakastaminen se ei aina ole helppoa sittenkään.