" helppoja kaksosia" ?

Ensiksi onnea tulevista tuplista, alat olla jo " voiton puolella" viikkojen suhteen kun tuo 34vko on ihan nurkan takana. :)



Meillä tänään tasan 4kk kaksostytöt jotka syntyivät rv 33+4 elokuussa. Myös minua hirvitti etukäteen ajatus kaksosarjesta ja siitä miten ihmeessä selviäisimme. Ei paljon lohduttanut kaikkien vakuuttelut, että " niistä on NIIN paljon seuraa toisilleen sitten kun kasvavat" ...minä ainakin mietin koko ajan vain, että no entäs siihen saakka ;) No, nyt ollaan 4kk selvitty ja ihan kohtalaisen selväjärkisinä vieläpä!



Kokonaisuudessaan arki on ollut helpompaa mitä etukäteen pelkäsin. Pikkuvauva-vaihe erityisesti oli helpompi mitä ajattelin, tosin meillä syy siihen oli varmasti osittain se, että tytöt syntyivät ennenaikaisesti ja viettivät ensimmäiset 2vkoa sairaalassa missä syöttövälit olivat 3tuntia eli tytöille muodostui rytmi jo vastasyntyneinä (alkuun ruoka meni siis nenämahaletkun kautta ja 3h syöttövälit siksi koska eivät osanneet itse vielä ruokaa vaatia). Tuo rytmi jäi suurinpiirtein päälle myös kotiutumisen jälkeen eli meillä vauvat eivät syöneet ihan milloin sattuu + söivät sekä pullosta että rinnasta (nyt pelkästä pullosta) eli mies pystyi osallistumaan 50/50.



Viimeinen kuukausi on ollut selvästi raskaampi alkuun verrattuna koska tytöt kasvaneet ja osaavat vaatia seurustelua, viihdytystä yms. Tytöt kuitenkin nukkuvat yöt hyvin (nukahtavat n. klo 21,heräävät klo 2-4 välillä syömään, nukahtavat ruoan jälkeen takaisin, heräävät syömään klo 6-7.30 välillä ja yleensä ainakin toinen herää lopullisesti klo 8 aikaan, toinen saattaa vielä jatkaa unia 9asti), päivällä nukkuvat 3-4h päiväunet ulkona. Eli arjen " isot asiat" sujuvat hyvin. Muutaman viikon ajan ränkkäsivät selvästi enemmän iltasella, nyt sekin on helpottanut. Mitään isompia mahavaivoja ei ole ollut (jotain pientä tietenkin) ja ovat olleet yhtä flunssaa lukuunottamatta terveitä.



Toki olen välillä aika väsynyt ja joskus tuntuu että pää räjähtää/äiti itkee yhdessä lasten kanssa + että jatkuvaa työtähän kaksosarki on (nim.välillä yhden vauvan vanhemmille kateellinen;)), mutta ei silti mitenkään mahdotonta. :) Arjesta selviää kunhan ei ota liikaa paineita ja muistaa pyytää/ottaa apua vastaan. Uusia haasteita tulee koko ajan kun lapset kasvavat, mutta samalla on ihana seurata kahden pienen kasvua ja kehitystä -aika menee aivan valtavaa vauhtia eteenpäin!! Eli me olemme ainakin selvinneet kaksosarjesta tähän asti! Täytyy olla kiitollinen että tytöt ovat olleet kohtalaisen helppoja - ainakin tähän asti ;)



Kovasti siis tsemppiä teidän perheelle ja toivotaan että pikkuiset pysyisivät masussa vielä muutaman viikon :) Toivottavasti tästä sekavasta sepustuksesta oli jotain hyötyä :)



:) elaine + Helmi ja Fanni 4kk

ainakin vielä. Helpompaa on mielestäni ollut kuin yhden kanssa. Pojat syntyivät rv.31+4 heinäkuun 10.päivä.



Rytmi on pysynyt samana koko ajan. Ja pojat ovat nukkuneet jo yli kuukauden yöt putkeen. Illalla syövät viimeisen kerran klo:21.00 ja aamulla heräävät klo: 8-8.30. Ja nukkuvat samassa huoneessa tytön 10/04 kanssa.



Itse en olisi uskonut, että näin helppoa on kaksosten kanssa. " Pelkäsin" myös aluksi kaksosarkea ja kaikki muut päivittelivät vielä, että voi voi, kuinka te nyt pärjäätte ja jaksatte. Sukulaiset ja vanhemmat tuntuvat olevan jopa vähän ymmälläänkin siitä, kuinka hyvin meillä on mennyt.



Onnea raskauteen! Olet jo loppusuoralla.



T: Santsuma & tyttö 10/04 ja Kaksospojat Jami ja Topi 5kk.

Täällä myös ollut helpompaa kuin odotin. Niin kovasti kuulin varoitteluja ja peloteltiin kuinka vaikeaa vauva-aika on kaksosten kanssa. Meillä myös esikoinen päälle 3v (uhmis) ja kaksoset pian 4kk. Minä oon nauttinut ainakin joka päivästä vauvojen kanssa ja ihanaa on ollut myös tulla taas läheisemmäksi esikoisen kanssa kun ei ole enää hoidossa kaiket päivät. Mullekin on tuttua tuo ihmisten hämmästely tyyliin: sinähän näytät ihan pirteältä, ai ei väsytä, ai ei olekaan rankkaa jne. Nyt nöyrin mielin odotetaan että kaksoset lähtee liikkeelle, siinä on varmasti taas omat haasteensa!



Eli ei se arki välttämättä niin uuvuttavaa ole mutta ehkä kannattaa kuitenkin varautua siihen että kaikki ei mene hyvin. Eniten olen ollut kiitollinen siitä että tajuttiin muuttaa asumaan yhteen tasoon, jos olisi tullut vain yksönen niin oltaisiin jääty 3-kerroksiseen asuntoon! Huh!



Eli elämä kannattaa etukäteen järjestää niin vaivattomaksi kuin mahdollista että on selviytymisen eväät jos jotain ongelmia tulee. Ja apua kannattaa pyytää ajoissa, ennenkun väsyy totaalisesti!



Tsemppiä teille tulevaan!

Elise

jotain positiivistakin. Lähipiiri kun on ollut ystäviä myöten aika " negatiivinen" ja pelotellut jatkuvasti jaksamisesta, tai siitä, ettei jaksa, siitä, ettei mihinkään enää koskaan pääse, siitä, ettei saa nukkua, siitä, ettei synnytys tai raskaus suju, kaikesta. Kavereilta olisin odottanut vähän enemmän tukea,

nyt tukena ahdistavaan raskaus oloon, kun siitä valitan, kuuluu vaan, että " odotahan kuinka hankalaa sitten on kun vauvat syntyneet, ne vaan huutaa ym ym"



Ehkä tästä selvitään kuitenkin...

oli meilläkin helppoa siihen asti kunnes lapset sai jalat alleen, SIITÄ SE HELVETTI LÄHTEE IRTI...pahoittelen kiélenkäyttöä, tässä muutamat esimerkit;

kiivetään keittiön tuolille, pöydille ja kiskotaan kaapeista tavarat ulos, sillä aikaa toinen menee vanhempien huoneeseen ja irrottaa tietokoneen näppäimistöä irti.



puet toista, toinen riisuu samaan aikaan jo puetut vaatteet



leikkipuistossa juoksevat eri suuntiin, kumman perään lähdet, on oma valintasi.



kaupassa aina jompi kumpi ylettää repimään hyllyjä alas, päästään kassalle ,toinen repii muovikasseja,tai tökkii edellä olevaa asiakasta, toinen roikkuu hälytyslaitteissa kiinni.



että tässä sitä ARKEA kun lapset kasvaa, oli tosiaan joo meilläkin helppoa siihen asti kunnes lapset saivat jalat alleen.

nyt kun nään vauva kaksosia, miten ilolla muistelenkaan sitä aikaa, MITEN HELPPOA KAIKKI OLI....nyt lapset siis reilu 2 vuotiaita.

Syynä ehkäpä kiihkeä luonne lapsilla, keskosuus, suuri painoero (ruoka-aikataulut täysin eri aikoina), leikkaus kotiutuksen jälkeen, koliikki toiselle, toisen maha ei toiminut, eri vuorokausirytmi (vaikka moni sanoo, että tehossa saa tietyn rytmin, meillä toinen valvoi yöt, toinen päivät) ja päiväunet olivat vartin pätkissä eri aikaan kolme kertaa päivän aikana eli EN KAIPAA VAUVA-AIKAA, mutta muistan toki muutamat ihanat hymyt yms.



Tavallaan totta, että tietyt asiat vaikeutuvat, kun jalat alle saavat. Meillä lähti tapetitkin irti metrinkin palasina (uskallettiin juuri tapetoida uudestaan, pojat 3,5v, saa nähdä pysyvätkö seinissä). Tuplauhma on myös melkoinen haaste. Itse olen kokenut aika haastavana tupla-arjen, tosin meillä toisen kanssa edelleen paljon kontrolleja sairaalassa, neuvolassa yms ja itse sairastan. On kuitenkin ollut aivan ihania idylliaikojakin tässä välillä, että on oikein toivonut hetken pysähtyvän hetkeksi. Kaksoset ovat kyllä toisilleenkin tosi tärkeät ja melkoinen etuoikeuskin. Harmittelen vaan kovasti, kun olen joka paikassa ehtinyt toitottaa, että kyllä on nyt kiva, kun uhma on ohi, mutta sekin oli taas vaan joku välivaihe :) ja niitä vaiheita riittää. Onhan tämä ihanaa ja ainutlaatuista, mutta kyllä itse kadehdin välillä niitä, joilla " yksittäisiä" lapsia hoidettavanaan, ainakin meillä villitsevät toisensa uskomattomiin juttuihin ja edelleen on kiipeily pöydillä yms in ja sänkyynkin kannetaan välillä tuoli ja mennään itse päälle.



Kuka on helppo, kuka ei, minulla aivan erilaiset pojat. Toinen juntimpi, toinen kaasukalle ja kumpikaan ei anna tuumaakaan periksi. Olenko itse helppo, taidan olla samanlainen. Mutta ymmärrän alkuperäisen kysymyksen tarkoittavan juuri vauva-ajan " helppoutta" .

Mä voisin kuvitella, että meidän pojat SAATTAIS olla kohtuullisen " helpot" kaksoset, jos ei olisi kaikkea tätä keskosuuteen (syntyneet rv 24+1) liittyvää. Ensinnäkin se kaikki henkinen huoli, mitä oli 4,5 kk sairaala-ajan aikana, kulutti meiltä jaksamista jo ennen kuin pojat pääsivät kotiin - kun aluksi ei tiedetty, selviävätkö edes hengissä. Ja kotonakaan ei ole päivää ettei olisi huolta, tänään viimeksi käytiin epilepsiaepäilyn takia EEG-tutkimuksessa ja refluksiepäilyn takia lastenpolilla. *huokaus* Lisäksi ihan käytännön kotihoitoon vaikuttaa monet tekijät, esim. että keskosten keuhkosairauden takia ei saa pakkasella ulkoilla eli päiväunimahdollisuus jää väliin kunhan talvi tulee.



Mutta meillä toinen on temperamentiltaan aika " helppo" , toinen sitten taas vaativampi. Voisin kuvitella jotenkuten pärjääväni ja jaksavani, jos lapset olisivat terveitä. Omista lapsista huomaa, miten hirmu iso ero voi lasten " työllistävyyden" suhteen olla. Jos sattuu kaksi vaativaa tai kaksi helppoa, ollaan varmaan todellakin ihan eri ääripäissä jaksamisen suhteen. Kuvittelisin myös, että jos olisi joskus jo yksös-esikoisen kanssa opetellut kaikki vauva-arkeen kuuluvat jutut, se saattaisi helpottaa (meillä kaksoset siis esikoiset). Toki jos esikoinen olisi itsekin vielä pieni, sekin olisi oma haasteensa jaksamiselle, mutta jos olisi jo isompi, niin sitten se kokemus voisi olla " plussaa" .



Mutta tämä siis lähinnä mun mielikuvituksen tuotetta, varsinaista kokemusta en voi valitettavasti kehua omaavani...

Helppoja kaksosia? Hmm.. Meillä on kaksi räväkkää ja täysin erilaista persoonaa, joiden kanssa on vatvottu mitä mielenkiintosimpia juttuja. On ollut koliikkia, atopiaa, epäonnistunut imetys, suht. myöhään tajuttu maitoallergia, muita unihäiriöitä, uhmakohtauksia jo alle vuosikkaasta (tosin vain toisella noin aikasiin, eikä onneksi ihan jatkuvalla syötöllä) jne. Neuvolan mukaan ovat keskivertoa huomattavasti vilkkaampia, mutta tämä taitaa olla kaksosilla enemmän sääntö kuin poikkeus, kun on sparraaja omasta takaa.:) Täysistä öistä on nautittu erittäin vähän ja mies on koko tämän ajan käynyt töissä n. 100 kilsan päässä ja välillä ollut kolmen viikon putkia koko ajan töissä. Isyyslomankin sai pidettyä vasta lasten ollessa 7 kk ja tuokin aika meni lähinnä remonttiin ja muuttoon.



Noista kaikista huolimatta viimeset vuosi ja seitsemän kuukautta on olleet elämäni parasta aikaa. Toki välillä on väsyttänyt ja kiukuttanut, mutta lapsista tuo ei ole johtunut. Nuo kaksi riiviötä ovat tehneet elämästä upeaa ja rikasta eivätkä nuo vastoinkäymiset ole tuntuneet mahdottomilta ylittää. Raskaaksikaan en tässä ajassa sanoisi muuta kuin tuon pitkittyneen maitoallergian ja muutamat pahimmat hetket unitaisteluiden kohdalla. (Sairastelut ovat toki tuntuneet pahoilta, mutta ne varmasti tuntuvat hirveiltä kaikkien vanhempien mielestä, olkoonkin lapsia yksi tai kymmenen.)



Toki tässä kohtaa tulee sanoa, että kaksoset ovat meidän ainokaiset eli heihin on voinut keskittyä täysillä ja lasten nukkuessa minä olen voinut nukkua. Lapsukaisemme ovat myös ensimmäiset lapsenlapset molemmilla puolilla, joten hoitoapua on saanut tarvittaessa. Olen myös ollut huono äiti ja käynyt satunnaisesti töissä jo muksujen nimiäisistä lähtien pitääkseni päätäni kasassa, laittanut lapsia silloin tällöin hoitoon yöksi turvalliseen ja tuttuun paikkaan ja tosiaan luopunut imetyksen kanssa taistelusta oman terveyden ja jaksamisen takia.



Kaksosuus on upea asia ja olen edelleen erittäin onnellinen, että tuo rikkaus sattui meidän kohdalle. Toki moni asia olisi helpompaa yhden kanssa, mutta kyllä kaksikko hienosti tuplaa myös ne hyvät asiat.



Moni kauhistelee kaksosten vauva-aikaa, mutta sen verran täytyy ylläolevaa kirjoitusta (en nyt kyllä muista nimimerkkiä) peesata, että liikkumisen myötä elämä muuttui huomattavasti haasteellisemmaksi. Ei meillä helvetti auennut silloinkaan, mutta kahden pikku taaperon kanssa ei tee mieli lähteä vieraaseen paikkaan yksin, sillä uteliaisuus on aivan järjetötä ja vauhti sen mukaista. Elämä ja liikkuminen ei kuitenkaan ole mitenkään mahdotonta. On meilläkin kiivetty tuoleille, pöydille, ikkunalaudoille ja pesty suuta vessaharjalla jne., mutta tilanteista on aina jotenkin selvitty. Kotia on muokattu jonkun verran tuplien ehdoilla ja tiettyjä paikkoja karttaa ulkoilussa ja kyläilyssä. Olen todennut, että tiettyihin tilanteisiin tarvitsee kaksi aikuista (kaikki kunnioitus niille, jotka yksin ratkovat nuo tilanteet) ja että en ala itselleni hommaamaan harmaita hiuksia jutuista, jotka voi jättää useamman aikuisen kanssa koettaviksi.



Arkisen vinkinkin voin antaa, ottakaa siivooja.:) Meillä ei tuommoista palvelua valitettavasti ole käytössä ja huomaa kyllä, että stressitasoa hetkittäin nostaa ympäröivä kaaos. Ehtiihän sitä toki imuroimaan, järjestelemään, pitämään keittiö järjestyksessä ym. muut perusjutut, mutta perusteellisempaan siivoukseen en itse oikein tunnu löytävän aikaa. Stressi pienenisi älyttömästi, jos joku kävisi tekemässä perusteellisemman puunauksen kerran kaksi kuussa... Huoh.. Ehkä vielä jonain päivänä meilläkin.:D



*Dummy + uinuvat riiviöt (1 vee 7kk)*

että meillä tosiaan lapset ovat täysiaikaisina syntyneitä ja perusterveitä.



*D*

Tulee väkisin mieleen että ollaanko me vanhemmat sitten niin helppoja... minä en :) mulla itsellä oli onneksi pehmeä lasku lapsiperhetouhuihin kun esikoinen on yksönen (" vaikea yksönen" ), sain rauhassa harjotella kaikki konstit ja luopua omista menoista pikkuhiljaa. Mutta helppoa ei sekään ollut kun oli ehtinyt opiskeleen ja oleen töissä yhteensä 10 vuotta... esikoisen ja kaksosten välissäkin ehdin olemaan 1,5 vuotta töissä. Nyt on kolmen vuoden jälkeen jotenkin omaksunut uudenlaisen elämän, oppinut viihtymään kotona eikä (onneksi) osaa enää kaivatakaan baarielämää, ulkomaan matkoja kaveriporukassa, ym. jokapäiväsiä juttuja " entisessä elämässä" .



Mua on auttanut jaksamiseen lasten kanssa sekin että oon opetellut nauttimaan niistä hyvistä jutuista mitkä vauvojen ja lasten kanssa kokee ja arvostamaan sitä että saa olla kotona hoitamassa omia lapsiaan. Se on kuitenkin etuoikeus meillä suomalaisilla (ainakin vanhempainvapaan loppuun asti :). Silloin mahdoton uhmaikä saattaa muuttua " välillä vähän haastavaksi uhmaksi" tai vaikeat kaksoset muuttua " välillä vähän haastaviksi kaksosiksi" . Mitä luulette? Onko kellään ns. konkareilla eli esim. leikki-ikäisten kaksosten äideillä samanlaisia fiiliksiä? Niinkuin ap, sitä haluaisi tosiaan kuulla näitä kannustavia kokemuksiakin kauhutarinoiden mausteeksi, heh!



-Elise ja esikoinen 10/03 ja kaksoset 08/06

että olen poikien yh, jäin yh.ksi kun lapset olivat reilu kk, eli ehkä senkin takia koska joudun yksin paimentamaan lapsia, tuntuu aika rankalta ajoittain, toisin kun niillä joilla on vielä vauva kaksoset (eivät liiku vielä) ja mies tulee kotiin töistä illaksi, eli joo, ei voi asiaa edes verrata meikäläisen tilanteeseen.

Minustakin tuntui kaksosten ensimmäisenä vuonna, että onpas tämä helppoa, helpompaa kuin osasin odottaa, mutta kun kaksoset täyttivät 1v irtosi meilläkin " helvetti" (kuten maula05 jo kertoi). Meillä perheessä on esikoinen 3v8kk ja kaksoset 1v8kk. Lapsemme ovat erittäin ehtiväisiä, joku voisi sanoa vilkkaita. Ensimmäisenä vuonna riitti vain tissi ja uni, mutta nyt kiipeillään, kosketaan (/ painellaan nappeja), tapellaan, kiukutellaan vastaan jne. lista on loputon. Olen yrittänyt tehdä kodista mahdollisimman lapsiystävällisen eli laatikoissa lapsilukot, oven kahvat taivasta kohti ja koriste-esineet katon rajassa, mutta silti koko ajan sattuu ja tapahtuu... Ikinä ei tiedä mitä tapahtuu, kun laittaa pesu- tai tiskikoneen päälle, sillä siellä saattaa olla mikä ohjelma tahansa asennettuna, steroissa yms. on käynyt aina joku pikku-dj eli tässä vain muutamia esimerkkejä. Lisäksi meillä on vitsauksena lapsilla, kaikilla, astma ja ruoka-allergioita sekä todella sitkeä korvatulehduskierre. Sairauksia en pidä missään nimessä hankalina, sillä niiden kanssa oppii elämään. Mutta odotan vain sitä päivää, kun lapsilla alkaisi hieman " järki päätä pakottamaan" ettei tarvitsisi koko ajan olla silmät selässäkin ja saisi vaikka juoda kahvikupposen rauhassa. Meillä pelastus ja jaksamisen lähde on seettä lapset nukkuvat pitkät yöunet ja päivälläkin nukutaan n.2h päikkärit.

Jaksamista kaikille monikkoarjen pyörittäjille!

mutta sitten helpotti ja on tosiaan helpompaa kuin olin pelännyt ja odottanut.

Onkohan salaisuutena se, että kaikki asiat tehdään vähän suurpiirteisesti ja pääasia on, että vauvat saavat ruokaa ja nukkuvat hyvät unet. Ei kerkeä jännittää paljoa, kun on koko ajan niin kova kiire ja tekemistä poikien kanssa.



Mutta tosiaan ekan kerran nukuttiin koko yö meillä 7kk:n ikäisenä. Sitä ennen vedettiin parin, kolmen tunnin pätkissä. Aika näyttää auttavan, totta ne puhuivat jotka sitä sanoivat. Ja koko ajan helpottaa.



Paras ohje, jonka odotusaikana sain oli, että varaudu pahimpaan. Sen tosiaan tein ja alku olikin rankkaa, mutta sitten se vaan äkkiä helpotti ja nyt voi sanoa, että on jo ihanaa.



Onnea loppuodotukseen!



M ja pojat

Luin näitä silmät selälläni - ihanasti olette raapustaneet (tai siis näppäilleet) arjen talteen. Taidan printata tämän kirjoitusketjun ja laittaa odottaamaan, omat kaksoseni ovat yhä mahassa, mutta olen kokenut maulan kaltaista helvettiä vilkkaan ja ehtiväisen yksivuotiaani kanssa, jota kutsummekin mieheni kanssa terroristiksi. No, onneksi poika on nyt rauhoittumaan päin, joten ehkä kestämme kaksi uutta terroristia.



Jaksua teille kaikille - oli tosiaan harvinaisen hyvä viestiketju: hyvässä ja pahassa! Hauskoja, ihania, koskettavia asioita nostitte esiin.

mulla on 3-v esikoinen ja miehen kautta vielä 10-v lapsipuoli ( asuu meillä). Kaksoset on nyt noin ½-vuotiaita. Kummallakaan ei ole ollut koliikkia eikä sairauksia tms. Syntyivät täysaikaisina, joten keskosongelmia ei ole ollut. Ovat syöneet sekä pullosta että rinnasta ihan hyvin. Nykyään syövät kiinteitä, mitään allergioita ei ole ilmennyt ja syövät hyvin. Aika hyvin nukkuvat yöt, heräävät 0-2 kertaa.



Raskasta on toi esikoisen huomionhaku ja tuntuu, että sille saa karjua koko ajan, ettei pääse vahingoittamaan itseään tai vauvoja. Mulla on elämässä kaikkea muuta raskasta ollut niin paljon, että nämä kaksoset koen suht helpoksi jutuksi. Kaksinkertainen ilo.

monikkoperh sivuilla on myös aika " hauskoja" juttuja

näistä kaksosista, eli www.hmp.fi

sieltä kohta keskustelu-lapset

Onpa " hauska" kuulla, että muillakin on n. vuoden iässä " helvetin portit" auenneet ;), emme siis ole yksin. Vauva-aika tuntui lasten leikiltä tähän verrattuna, kun molemmat liikkuvat. Meillä on huusholli koko lailla järkätty uuteen uskoon muka turvalliseksi, mutta aina tuntuu löytyvän uusia mielenkiintoisia " ei niin toivottuja leikkejä" . Viimeisimpänä kiipeily. Kotona olo on aika ajoin melko rasittavaa ja olemmekin yrittäneet keksiä mahdollisimman paljon kodin ulkopuolisia aktiviteetteja.



Moni asia on vauva-ajoista helpottunut, tilalle on vaan tullut uudet kommervenkit. Ja melkoista vuoristorataa mennään, mikään päivä ei todellakaan ole samanlainen. Välillä haikeana muistelen niitä " helppoja" vauva-aikoja, kun molemmat tyytyväisenä pötkötteli lelukaaren alla ;).



Mutta jaksamista kaikille vauva- ja taaperoarkeen! Aika ainakin kuluu kuin siivillä.



-napiaiset 1v. 2kk-

Pojat on aina nukkuneet suht hyvin ja olleet terveitä, yksilöinä melko helppoja vauvoja. Toki tekemistä riitti ja väsytti välillä, niinhän kaikkia äitejä. Vaikein jakso oli vuoden ikäisenä ja vähän ennen sitä kun pojat opettelivat nousemaan ylös, nukkuivat 20 min yössä ja senkin eri aikaan. Isiltä puhkesi umpisuoli...!



Mutta nyt pojat on ylimmät ystävykset ja rakkaimmat leikkikaverit. Tottakai tapellaankin, se kuuluu asiaan. Mutta kaksosuudesta on suuri hyöty kun on se leikkikaveri lähellä eikä olla edes hoidossa äitiyslomani takia.

Meillä on vajaan puolen vuoden ikäinen tyttövauva joka nukkuu tosi huonosti ja minua väsyttää.



Eli loppujen lopuksi kaikki on kuitenkin siitä kiinni minkälaisia vauva ovat yksilöinä... Kaverille syntyi yksi vauva silloin kun meille kaksoset. Väitän että minä pääsin helpommalla, hänen vauvallaan oli nimittäin koliikki.



Toivottelen jaksamista, kaksosuus palkitsee kyllä!

Virna

esikoinen (3v kaksosten syntyessä) on aina ollut tosi helppo, nukkui ja söi vauvanakin tasaisen rauhalliseen tahtiin ja pelkäsin, että kaksoset on sitten vähintään koliikkivauvoja, mutta niin hyvin lykästi, että tytöt olivat heti syntymänsä jälkeen rauhallisia kuin viilipytyt ja heidät oli hyvin helppo rytmittää samoin. Nautin vauva-ajasta suunnattomasti koska olin itsekin pirteä ja hyvinvoiva, tämä osaltaan varmasti myös vaikutti vauvojen " helppouteen" . Tytöt oppivat kävelemään aikaisin ( 9 ja 10 kk:n ikäisinä) ja puhumaan ja kaikinpuolin he ovat olleet aina helppohoitoisia ja tasaisia tapauksia. Jostain syystä meille on " sattunut" viilipyttyvauvoja, myös kuopus (syntyi tuplien ollessa 2v) oli äärettömän helppo tapaus. Nyt kun nuorinkin on jo 5v (tytöt täyttävät tänään 7v) on hommaa hiukan enemmän, mutta hyvin tätä rumbaa pyörittelee =)

Minulla on kahdet kaksoset ja esikoisyksönen ja täytyy sanoa että välillä on ollut vaikeampaa ja välillä helpompaa, mutta mielestäni se " helppous" ei välttämättä ole mikään tavoittelemisen arvoinen ominaisuus kuitenkaan. Minusta on hyvä että lapset saavat olla sitä mitä ovat kaksosinakin, ja se että selviää vaikeammastakin kaksosvauva-ajasta voi kasvattaa äidin hermoja, ja monia muitakin hyviä ominaisuuksia, joten sen voi myös ottaa hyvänä " kasvun" vaiheena. Itse ainakin arvostan itseäni äitinä ja ihmisenä enemmän näiden kokemuksien jälkeen vaikka toisaalta olen myöskin joutunut hyväksymään puutteeni ja sen etten ehkä aina ole maailman paras äiti. Jotenkin on oppinut tietämään enemmän elämästä ja itsestä ja jälkeen päin siitä on kovasti kiitollinen ja onnellinen.

Kuitenkin luulisin että meilläkin tämä elämä on ollut oletettua helpompaa (esikoinen oli meilläkin koliikkivauva ja melko vaativa pakkaus) kaksosten kanssa.

Tämä ei siis ole kritiikkiä sitä vastaan etteikö helppoja vauvoja saisi olla tai niitä toivoa. Haasteet eivät kuitenkaan ole aina pahasta vaan niillä voi olla paljon hyviäkin seuraamuksia :).