" helppoja kaksosia" ?

Olitpa kirjoittanut kivasti ja osuvasti. Itse olen myös pohtinut usein tuota samaa asiaa, (jos ei lasketa alkuajan keskosuuden ongelmiinliittyviä asioita, jotka olivat raskaita ja vaikeita kestää, jotka ei tietenkään ole vauvojen vika) mutta on hienoa että lapsi saa olla sellainen kuin temperamentiltään on. Vaikeimpina aikoina vaan usein tuli toivottua niitä viilipyttymäisempiä tyyppejä, mutta hyvä näin. Täydelliseksi itseään ei tosiaan edes näiden kahden kanssa tunne, sinulla vielä paljon isompi katras. Omat hermot on ainakin vähän kehittyneet, mikä meikäläiselle ihan hyvä asia.

Esikoinen täyttää kohta 4v., ja vauva-aika varsinkin oli todella helppo. Pelkäsin myös, että nyt sekin sitten loppuu, mutta kyllä vauva-aika oli heilläkin paljon helpompaa, kuin pelkäsin. Ei koliikkia (jota varsinkin pelkäsin!), nukkuivat hyvin (yöt läpi 5 kk eteenpäin; esikoinen 2,5 kk eteenpäin), söivät hyvin jne. Tietysti yritin myös järjestää kaiken mahd. helpoksi, esim. annoin yöllä vain pullosta lypsettyä rintamaitoa, että isä voi antaa toiselle, ja saa nukuttua mahd. paljon, että jaksaa. Päivällä sitten imetettiin vuoron perään.



Hankaluuden tuo sitten vaan se, että kolmen kanssa liikkeelle lähtö, millä tahansa vehkeellä, on tietty paljon raskaampaa, kuin yhden (tai kahden) kanssa, mutta se on vaan kestettävä.



Meillä on tullut " ongelmia" oikeastaan vasta nyt, kun kaksoset ovat 1.5 vuotiaita, he kun ylettyvät jo joka paikkaan ja ovat selkeästi luonteeltaan vähän villimpiä kuin isoveljensä. Kukkapurkit saa kyytiä, leluja rikotaan, ja nyt kiipeillään jo vähän joka paikkaan... Äiti on välillä ihan hätää kärsimässä ja tukkaa repimässä päästä!



Mutta vauva-aika oli " helppo" ! ; )



T: Piia sekä Sanni ja Oskari 1,5 v.

Voin täydestä sydämestä vakuuttaa, että meidän tytöt ovat olleet helpot joka määritelmällä.



Tytöt syntyivät rv 37+9 käynnistettyinä. Olivat 3140g ja 3060g, eli ihan hyvän kokoisia. Lapsivuodeaika sujui hienosti, vierihoidossa olivat koko ajan. Kotiuduimme kolmantena päivänä synnytyksestä.



Alusta asti imetys sujui oikein hyvin. Imetin tyttöjä yhtäaikaisesti, lapsentahtisesti. Pian huomasinkin, että tytöt olivat kuin kellot ja söivät tasan tarkkaan neljän tunnin välein.



Täysimetin tytöt puolivuotiaiksi jolloin lisäksi alkoivat syödä perunaa ja pikku hiljaa muitakin soseita.



Tytöt kehittyivät iänmukaisesti ja kasvoivat tasaisesti. Imetin tyttöjä reilu vuotiaiksi, jolloin siirtyivät sitten tavallisen maidon käyttöön. Eli pullorumbaa meillä ei ikinä ole ollut.



Turhia sairasteluja meillä ei ole ollut. Mitä nyt muutamat keuhkoputken- ja korvatulehdukset sinne tänne, mutta eivätkös ne kuulu lapsiperheen arkeen?



Tytöt aloittivat päiväkodissa 1v9kk iässä. Isoveljensä aloitti samaan aikaan ja onneksemme kaikki pääsivät samaan ryhmään. Sopeutuminen sujui aivan ongelmitta.



Suurimmat vaikeudet meillä on ehkä tullut toisen neidin tempperamenttisuudesta. Mutta sekin on toisaalta kiehtovaa, kuinka tytöt voivat olla niin eriluontoiset!



Nyt tietysti moni haluaa vihata minua, koska kaksosten kanssa on ollut oikeasti helppoa, mutta olkaa hyvät vaan. Halusin vain kertoa että näinkin voi mennä. Tiedän kyllä, että toisinkin voisi olla.



Terv. Mairam + tytöt 3v1kk sekä poika 5v9kk



..Jos kaksosten kanssa on pakko olla vaikeaa jossain vaiheessa, odotan kauhunsekaisin tuntein murrosikää.. ;)

No minun kokemuksista, että sinne 6kk asti oli TOSI HELPPO. Vaikka poika valvotti yöt ja 2kk jouduin olemaan ihan yksin 4 lapsen kanssa kotona, mutta siitä etenpäin huoehh...kohta on 1v synttärit ja " koko aja meno vaan parantuu" !!!....:((((

... voisi olla " hiukan" vakuuttavampaa lukea sellaisten ihmisten ns. helpoista tuplista, joiden lapset on jo vanhempia.



En minä olisi mennyt pari vuotiaiden kaksosten vanhempana puhumaan vielä helppoudesta, kaikki edessä! Eihän siinä vaiheessa ole vasta kuin vauva-aika takana, uhmat, päivähoidon aloittamiset, koulun aloitus jnejne edessä. Murrosikä, opiskelujen aloittaminen... tulevaisuutta.



Tarkennan vielä, että omat kaksoseni ovat jo niitä isompia, melkein aikuisia, tiedän siis mistä puhun.

Mulla on vanhempikin esikoislapsi näiden vauvojen lisäksi, joten tiedän kyllä, etä raskasta aikaa on edessä. Vauvojen hoito on minusta helppoa, oli esikoisenkin kanssa. Mun hermorakenteelleni tollanen uhmisten kanssa touhuaminen on kyllä raskasta. Täällä jotkut on vetänyt herneet nenuun, jos jotkut ovat mainostaneet, ettei ole ollut kauhean raskasta.



Eiköhän tämäkin ole niin yksilöllistä ja tapauskohtaista. Mun mielestä esim. tilanne, että ei olisi kuin nämä tuplat olisi ihan " ylihelppo" ja tuntuukin hassulta lukea lehdestä joistain, joilla se on niin kauheaa ja raskasta.... vaikka olis siis vain yksi vauva ja sekin perusterve, mutta joillekin se on niin kauhean raskasta sekin.



Itse voisin sanoa, että mun mielestä ois helppoa sekin, että saisin hoitaa vain omia lapsiani. Mulla on tässä lisänä miehen ex-liitonkin lapsi hoidettavana liki koko ajan ( koululainen) ja se tuo mukanaan ihan uusia ongelmia ja tunteita minun kantiltani. Joten kaikki on niin suhteellista. Jos ois esim. yksi vammainen lapsi yms, ni sekin ois takuulla todella raskasta, joten ei tämä kaksosten vanhemmuus aina niin kaameeta ole. Tai vastaavasti siis raskasta voi olla, vaikka ei kaksosia oliskaan.

tuskinpa moni lähes aikuisten kaksosten vanhempi käy täällä Vauva-lehdessä lukemassa forumia, mutta ihan miten vaan, olet varmaan oikeassa...



T: Piia

Ja niin kuin edellä todettiin, vauva-palsta ei välttämättä ole se oikea foorumi etsiä noita tietoja. Ja eikös aloittajalla ollut ' helppo' 3-vuotias ja kysely ollut tuosta helppoudesta, joten kaipa meillä ' juuri vauvaiästä selvinneiden tuplien' -vanhemmillakin ole tähän jotain sanottavaa.:)

Mutta Suruhan voisi kokeneempana valaista meitä noista tulevaisuuden haasteista, kun tällä palstalla ei liioin niistä pääse kuulemaan...?

*Dummy + uinuvat pienet uhmailijat*

Suru:

... voisi olla " hiukan" vakuuttavampaa lukea sellaisten ihmisten ns. helpoista tuplista, joiden lapset on jo vanhempia.

En minä olisi mennyt pari vuotiaiden kaksosten vanhempana puhumaan vielä helppoudesta, kaikki edessä! Eihän siinä vaiheessa ole vasta kuin vauva-aika takana, uhmat, päivähoidon aloittamiset, koulun aloitus jnejne edessä. Murrosikä, opiskelujen aloittaminen... tulevaisuutta.

Tarkennan vielä, että omat kaksoseni ovat jo niitä isompia, melkein aikuisia, tiedän siis mistä puhun.

Meillä kaksoset kohta puolivuotiaita, esikoinen täyttää pian 3 v, ja toistaiseksi on ollut helpompaa kuin pelkäsin. Elisen kokemukset vauva-arjesta kuulostavat tutuilta. Koin itse tylsänä sen raskausaikana kuulemani pelottelun ja päivittelyn, että kyllä teillä tulee olemaan rankkaa, puhumattakaan niistä ' onneksi olkoon, mutta...' -kommenteista. Hyvää siinä oli se, että ymmärsin itsekin järkätä etukäteen apujoukkoja, ja hankkimaan SÄÄNNÖLLISESTI käyvän apulaisen. Se on mun mielestä ehdottoman järkevää; kynnys alkaa värväämään tilapäisapua on suurempi (ei kannata jäädä odottelemaan väsähtämistä vaan ennakoida), ja se on ihanaa kun tietää kohta kaaoksen keskelle tulevan pelastaja...

Mutta meillä on sujunut hyvin kaikki (jopa se imetys, josta useampi sanoi, että täysimetystä ei kannata edes yrittää), totta kai välillä on hiton rankkaa ja pinna pirun kireällä (ja katkennut) varsinkin esikoisen uhman kanssa, mutta edelleenkin meillä vanhemmilla on jotain muitakin harrastuksia, sosiaalista elämää yhdessä ja erikseen ja koko perheen voimin, ja siis pala entistäkin elämää tallella; toki kotona arki on aiempaa työläämpää ja univelka ajoin suuri, mutta ehdottomasti tästä on toistaiseksi selvinnyt järjissään ja enimmäkseen isosta perheestä nauttien.

Ja alkuperäinen kyselijä kai nimenomaan kysyi vauva-ajasta - mun mielestä on turha alkaa kenenkään pelotella murrosiällä... Lapset kuten aikuisetkin on niin erilaisia, tietenkin vaikeita aikoja tulee kaikille joskus, mutta turha niitä on etukäteen pelätä, nöyrin mielin ja innolla vaan odotellaan uusia haasteita :).