Jos elämää voisi peruuttaa en hankkisi lapsia
Kun luen kaikkea kaunaa mitä aikuiset ihmiset kohdistavat vanhempiinsa, etenkin äiteihinsä.
Tulee ahdistus, siksikö lapseni ovat melko vähän yhteydessä, hautovat katkeruuksiaan.
Tiedän että kasvoivat keskimääräistä köyhemmässä kodissa, duunareiden lapsina, kerrostalossa. Ei ollut ymmärrystä johdattaa heitä kuin liikunnan pariin, kasvatus oli muuteniin sitä ja tätä.
Ehkä purkavat terapiassa kurjaa lapsuuttaan.
Kommentit (21)
Sama täällä. En todellakaan tekisi lapsia, jos olisi ollut tieto siitä, mitä se tuo tullessaan. Kadun syvästi nuoruuden valintojani.
Jälkikäteen ei voi enää muuttaa lastensa lapsuuttakaan. Vaikka monet kommentoijat ikäänkuin tuntuvat sitä keskusteluissa odottavan. He asettavat vanhemmilleen muutospaineita, muuttukaa nyt edes vanhoina sellaisiksi kun tahtoisin sen kiiltokuva-vanhempani mielessäni olevan.
En tule käymään jos et muutu toiseksi persoonaksi.
Vaikka äiti ei olisi ihan raivo narsisti niin ei ne muutkaan äidit saa ymmärrystä. Yhtäkään virhettä ei saa tehdä, ei saa väsyä, ei saa sairastua, ei saa reagoida pettämiseen ei väkivaltaan ei muiden ihmisten toistuvaan ala-arvoiseen ja törkeään kohteluun, vaan aina pitäisi olla se eteerisen lempeästi säteilevä hahmo joka muistuttaa lähinnä Jeesusta maalauksista missä lapset tulee Jeesuksen luo. Isältä ei odoteta mitään. Hyvin menee isällä jos ei lyö lapsia eikä äitiä. Rima on isillä todella alhaalla. Joten äiti kantaa kaiken vastuun yksin. Sitten ihmiset käy terapiassa puhumassa mitä äiti teki. Isä ei tehnyt mitään joten siitä ei ole mitään sanottavaa. Ei sitä edes näkynyt paikalla kun äiti uupui ja romahti. Äidin syy, kaikki paha.
Jos tätä taakkaa ei vapaaehtoisesti halua ottaa niin onpa ihmeellistä.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka äiti ei olisi ihan raivo narsisti niin ei ne muutkaan äidit saa ymmärrystä. Yhtäkään virhettä ei saa tehdä, ei saa väsyä, ei saa sairastua, ei saa reagoida pettämiseen ei väkivaltaan ei muiden ihmisten toistuvaan ala-arvoiseen ja törkeään kohteluun, vaan aina pitäisi olla se eteerisen lempeästi säteilevä hahmo joka muistuttaa lähinnä Jeesusta maalauksista missä lapset tulee Jeesuksen luo. Isältä ei odoteta mitään. Hyvin menee isällä jos ei lyö lapsia eikä äitiä. Rima on isillä todella alhaalla. Joten äiti kantaa kaiken vastuun yksin. Sitten ihmiset käy terapiassa puhumassa mitä äiti teki. Isä ei tehnyt mitään joten siitä ei ole mitään sanottavaa. Ei sitä edes näkynyt paikalla kun äiti uupui ja romahti. Äidin syy, kaikki paha.
Jos tätä taakkaa ei vapaaehtoisesti halua ottaa niin onpa ihmeellistä.
Hyvin sanottu. Vielä viiskymppiset, itsekin jo äidit, näkyvät tuota odottavan 80 v äideiltään. Muutu nyt ees vanhana.
sain elää pitkän nuoruuden, sain myöhemmällä iällä lapsen ja siitä iso Kiitos.
En todellakaan kadu lapsiani. Ovat elämäni päivänpaiste ja syy olla elossa. Ovat aikuisia.
Vanhempiin en ole yhteydessä. He itse päättivät lapsuuden tapahtumista itselleen suosiollisesti ja yksinkertaisesti vähät välittivät meistä lapsista.
Kun muutin opiskelujen perässä pois kotoa, he valitsivat jälleen kerran oman elämänsä ja yhteys olisi katkennut ilman omaa panosta. Kun aloin parisuhteeseen ja tuli lapset, he katkaisivat yhteyden. Kasvata itse lapsesi, he sanoivat.
Minulla on maailman parhaat lapset.
Niin? Moni lapsi syntyy ja elää sodan keskellä ja silti pärjäävät. Suomi tarvitsee lisää lapsia
Mun elämäni paras päätös oli lapseni. Sitä paitsi olen saanut kokea elämässä enemmän. Sekä lapsettomuuden, että äitiyden joka alkoi 36 vuotiaana.
Hassua kuvitella että jos en olisi valinnut niin tai näin, olisin täydellisen onnellinen. Me kaikki tiedämme ettei se ole totta. Luultavasti miettisit nyt että miksen hankkinut lasta ;)
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan kadu lapsiani. Ovat elämäni päivänpaiste ja syy olla elossa. Ovat aikuisia.
Vanhempiin en ole yhteydessä. He itse päättivät lapsuuden tapahtumista itselleen suosiollisesti ja yksinkertaisesti vähät välittivät meistä lapsista.
Kun muutin opiskelujen perässä pois kotoa, he valitsivat jälleen kerran oman elämänsä ja yhteys olisi katkennut ilman omaa panosta. Kun aloin parisuhteeseen ja tuli lapset, he katkaisivat yhteyden. Kasvata itse lapsesi, he sanoivat.Minulla on maailman parhaat lapset.
Jos olisivat yrittöneet pitää yhteyttä, valittaisit, aina kimpussa ja elämääni puuttumassa ja tunkemassa kylään. Kotoa lähteneen nuoren pitää antaa itsenäistyä ja yhteys häneltä päin.
Olet juuri tuo, mistä on kirjoitettu. Tahtoisit muuttaa vanhempasi joiksikin toisiksi, sellaisiksi kuin olet jonkun vanhempien nähnyt olevan. Varmaan on vaikeuksia hyväksyä muitakin ihmisiä sellaisina kuin kukin on.
En pidä vanhempiini yhteyttä. Älykkäänä pystyin opiskelemaan, tulotasoni on toista kuin heidän oli jotka nyt kitkuttelevat siellä vuokrakolmiossa edelleen. Puolisoani en ole heille esitellyt enkä sitä tee.
Vierailija kirjoitti:
Niin? Moni lapsi syntyy ja elää sodan keskellä ja silti pärjäävät. Suomi tarvitsee lisää lapsia
Joo älä huoli kyl nää meidän ruskettuneet vierailijat niitä tehtailee liukuhihnalta ihan solkenaan
Miksi pitäisi hyväksyä vanhempansa joita ei ole itse itselleen valinnut? Joiden kanssa ei ole edes mitään puhuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka äiti ei olisi ihan raivo narsisti niin ei ne muutkaan äidit saa ymmärrystä. Yhtäkään virhettä ei saa tehdä, ei saa väsyä, ei saa sairastua, ei saa reagoida pettämiseen ei väkivaltaan ei muiden ihmisten toistuvaan ala-arvoiseen ja törkeään kohteluun, vaan aina pitäisi olla se eteerisen lempeästi säteilevä hahmo joka muistuttaa lähinnä Jeesusta maalauksista missä lapset tulee Jeesuksen luo. Isältä ei odoteta mitään. Hyvin menee isällä jos ei lyö lapsia eikä äitiä. Rima on isillä todella alhaalla. Joten äiti kantaa kaiken vastuun yksin. Sitten ihmiset käy terapiassa puhumassa mitä äiti teki. Isä ei tehnyt mitään joten siitä ei ole mitään sanottavaa. Ei sitä edes näkynyt paikalla kun äiti uupui ja romahti. Äidin syy, kaikki paha.
Jos tätä taakkaa ei vapaaehtoisesti halua ottaa niin onpa ihmeellistä.
Tämä on täysin totta. Pahinta on että sama jatkuu sukupolvesta toiseen. Äidit ovat syypäitä kaikkeen. Isät ovat täydellisiä, kun kerran vaihtoivat vaipan ja veivät päiväkotiin.
Äidit ei koskaan tee oikein. Jos ovat kotona lastensa kanssa, ei hyvä. Sitten taas näkyy aikuiset lapset syyllistävän vanhempiaan, veitte meidät hoitoon, ette itse tahtoneet hoitaa. Linkkejä miten hoidossa oleminen vaurioittaa lasta.
Ymmärrän kyllä lapsia jotka eivät pidä yhteyttä noin katkeriin ja negatiivisiin vanhempiinsa kuin ap esim on. Ihan tulee paha olo jo tuosta kirjoituksesta, saati sitten enemmän olla yhteydessä noin negatiivisessa ilmapiirissä.
Pitäähän ihmisen itsesuojeluvaistoaan kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Mun elämäni paras päätös oli lapseni. Sitä paitsi olen saanut kokea elämässä enemmän. Sekä lapsettomuuden, että äitiyden joka alkoi 36 vuotiaana.
Hassua kuvitella että jos en olisi valinnut niin tai näin, olisin täydellisen onnellinen. Me kaikki tiedämme ettei se ole totta. Luultavasti miettisit nyt että miksen hankkinut lasta ;)
Kuvitellaan että lapsesi nelikymppisenä syyllistää sinua, miksi niin vanhana hankit minut, nyt et enää 76 pysty hoitamaan lapsiamme ja auttamaan. Muiden lapsilla on nuoret mummot, sinä olet kuin isomummo heihin verrattuna.
Siis tämä oli ihan retorinen kommentti koottu täältä vauvalta vanhempiaan arvostelevien kommenteista.
(P.s. oman kuopuksen syntyessä olin 40. Nuorin äiti ekaluokkalaisten äideistä oli 23 kun saateltiin kouluun.)
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä lapsia jotka eivät pidä yhteyttä noin katkeriin ja negatiivisiin vanhempiinsa kuin ap esim on. Ihan tulee paha olo jo tuosta kirjoituksesta, saati sitten enemmän olla yhteydessä noin negatiivisessa ilmapiirissä.
Pitäähän ihmisen itsesuojeluvaistoaan kuunnella.
Niin, äidit ja vanhemmat ovat huonoja ihmisiä. Heitä saa parjailla, arvostella kuten sinäkin teet.
Mutta vanhempi ei saa katsoa taaksepäin, olinko tosiaan noin huono.
Muista kovasti vaatia vanhemmiltasi että puhuvat niinkuin SINÄ tahdot tai et ikinä käy.
Eikö se ole odotettavaa, että aikuiset lapset elävät omaa elämäänsä ja haluavat tehdä asioita paremmin kuin edellinen sukupolvi, varsinkin jos on huonoja lapsuudenkokemuksia. Turha uhriutua
Olet sitten itsekkin päättänyt katkeroitua? Kun on elossa voi tehdä muutakin jos haluaa.