Mies alkoi kakomaan yhteenmuuttoa, kun ehdotin yhteistä käyttötiliä ja kulut tulojen mukaan

Vierailija kirjoitti:

Opin jo parikymppisenä, että raha-asiat pidetään suhteessakin erikseen, muuten tulee vaan riitaa.

En ikinä ottaisi miehen kanssa yhteistä tiliä. Jos haluan säästää tai ostaa jotain, teen sen omilla rahoillani.

Olen vannoutunut ikisinkku, eikä minulla ole hajuakaan, miten kulut maksetaan parisuhteessa. Eli miten te teette? Kuka maksaa ruokaostokset, kuka pölynimurin oston, lomamatkan, hammaslääkillä käynnin jne jne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata muuttaa yhteen, jos tuloerot ovat liian suuret. Ei tuosta tule muuta kuin ongelmia. 

Niin, muutamassa vuosikymmenessä saattaa tilanteet muuttua. Hyvätuloinen voi vammautua tai saada fudut samoin kuin köyhäkin. Eli älä koskaan muuta kenenkään kanssa yhteen tai perusta perhettä.

Näinhän se miehen näkökannasta on.

Mies voi vammautua ja nainen toteaa kylmästi ettei ala miehen kustannuksia maksamaan tai käymään sen puolesta kaupassa.

Miehet ovat se osapuoli joka naisen sairastuessa lähtee suhteesta.

Miehet ovat se osapuoli, joka yleensä ensin sairastuu ja dementoituu.

Vierailija kirjoitti:

Meillä toimii suosituksien mukainen kaava:

Asumiseen 30 % palkasta

Ruokaan 15 % palkasta

Jne.

Ollaan molemmat insinöörialalla, joten kylmän laskelmoiva lähestymistapa on luonnollinen.

Kohdellaan tätä elämänmittaisena suhteena, jolloin suhteen laatu pysyy, ylläripylläri, parempana kuin jos kumpikin kohtelisi toista fwb:nä. Arvosi ovat siellä minne rahasi laitat ja me halutaan tätä 🤷

Meillä yhteiset kulut maksetaan 50/50. Kumpikin laittaa yhteiselle tilille kuukausittain vakiosumman, joka on laskettu kattamaan yhteiset kulut. Lopuilla kumpikin saa tehdä mitä haluaa. Jos me laitettaisin 30% palkasta asumiseen ja 15% ruokaan, kertyisi yhteiselle tilille valtava potti rahaa kokoajan. Typeryyttä se olisi. Tällä hetkellä minulla menee ruokaan 7,5% nettopalkasta ja asumiseen 5,6%.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai nää kaikki ihmiset on sit valmiita elämään sen pienituloisemma ehdoilla? Eli kämppä jostain halvasta korvesta tai lähiöstä, yhteiset reissut tai ravintolaillalliset harvinaista herkkua...

50/50 kulujen maksu voi johtaa siihen, että toinen köyhtyy suhteessa samalla kun toinen rikastuu. isot tulot, kulut menee yhtäkkiä puoliksi entiseen verrattuna koska muuttaa yhteen toisen kanssa. Toisella taas pienet tulot ja kulut eivät välttämättä laske huomattavasti voivat jopa nousta, jos se enemmän tienaava haluaa koko ajan että mennään millon minnekin ja molemmat maksaa omat kulunsa.

Miksi ihmeessä se vähemmäntienaava lähtisi sinne ja tänne kalliisiin paikkoihin? Kai se paremmintienaava on harrastanut tuollaista jo aikaisemminkin, tuskin tuo vasta yhteenmuutettua esille tulee.

Minusta on jotenkin suloista ajatella, että parempituloisen kulut puolittuvat, kun hän muuttaa parisuhteeseen, vaikka elämä muuten jatkuu ennallaan ja huonompituloinen ryhtyy maksamaan parempituloisen kuluja. Jos molempien vuokra oli aikaisemmin 1000 e/kk, niin parisuhteessa kumpikin maksaa 500 e. Jos parempituloinen syö lounaansa ravintolassa, niin ei se huonompituloinen niitä joudu maksamaan vai onko tässä nyt oletuksena se, että ruokakulut puolitetaan? Tai jos parempituloinen ostaa auton, niin miksi huonompituloinen maksaisi siitä euroakaan?

Oletetaanko täällä, että huonompituloinen ei osaa lainkaan käyttää rahojaan järkevästi, jos hän on valmis tekemään niillä asioita, joihin ei ole varaa - ja tämä vain siksi, että hän pelkää rakkauden loppuvan?

Kyllähän sitä asutaan isommassa asunnossa kun eletään kaksin eikä yksin. Kulut kasvaa.

Meillä kaikki rahat on aina olleet yhteisiä, jos siitä asti kun opiskelijoina yhteen muutettiin.

Menot, velat, lapset ja koti on yhteisiä, miksei sitten tulotkin, kun kerran yhdessä ollaan ja aiotaan pysyäkin.

Helppoa käydä kaupassa, matkoilla sun muissa riennoissa, kun ei tarvitse miettiä, kuka maksaa mitäkin ja missä suhteessa, saati venkslata monen eri tilin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu naimisissa jo parikymmentä vuotta ja käytössä on yhteinen taloustili sekä omat käyttötilit.

Nykyään mun nettotulot on tuplaten mitä mieheni ja tulojen suhteessa maksetaan eläminen. Kummankin tuloista 50% menee taloustilille, 20% säästötilille ja lopuilla 30% voi kumpikin tehdä mitä haluaa.

Kaikki laskut menee suoraveloituksena taloustililtä ja sieltä maksetaan myös ruoka- ja taloustavaraostokset. Ylijäämä siirretään vuoden lopussa säästöön.

Homma toimii hienosti ja rahasta ei ole tarvinnut riidellä koskaan.

Meillä taas tulot ovat aika tarkkaan yhtäsuuret ja meidän molempien tulot menee yhteiselle tilille. Kumpikin käyttää tätä yhteistä rahaa niin yhteisiin kuin omiin ostoksiin. Isommista ostoksista toki sovitaan yhdessä. Olemme molemmat aika säästäväisiä ja ylimäärä sijoitetaan. Koskaan ei ole ollut riitaa rahasta tai siitä mitä sillä tehdään.

Tuo onnistuu, jos on samanlaiset kulutustottumukset. Meillä toinen kuluttaa ja toinen säästää ja sen takia on eri tilit tosin on tuo yhteinen käyttötili yhteisiin menoihin. Sinne laitetaan tietty summa kuukaudessa kattamaan perusmenot ja sen jälkeen voi kuluttaa ne loput rahansa halutessaan tai sitten säästää omalle tililleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai nää kaikki ihmiset on sit valmiita elämään sen pienituloisemma ehdoilla? Eli kämppä jostain halvasta korvesta tai lähiöstä, yhteiset reissut tai ravintolaillalliset harvinaista herkkua...

50/50 kulujen maksu voi johtaa siihen, että toinen köyhtyy suhteessa samalla kun toinen rikastuu. isot tulot, kulut menee yhtäkkiä puoliksi entiseen verrattuna koska muuttaa yhteen toisen kanssa. Toisella taas pienet tulot ja kulut eivät välttämättä laske huomattavasti voivat jopa nousta, jos se enemmän tienaava haluaa koko ajan että mennään millon minnekin ja molemmat maksaa omat kulunsa.

Miksi ihmeessä se vähemmäntienaava lähtisi sinne ja tänne kalliisiin paikkoihin? Kai se paremmintienaava on harrastanut tuollaista jo aikaisemminkin, tuskin tuo vasta yhteenmuutettua esille tulee.

Minusta on jotenkin suloista ajatella, että parempituloisen kulut puolittuvat, kun hän muuttaa parisuhteeseen, vaikka elämä muuten jatkuu ennallaan ja huonompituloinen ryhtyy maksamaan parempituloisen kuluja. Jos molempien vuokra oli aikaisemmin 1000 e/kk, niin parisuhteessa kumpikin maksaa 500 e. Jos parempituloinen syö lounaansa ravintolassa, niin ei se huonompituloinen niitä joudu maksamaan vai onko tässä nyt oletuksena se, että ruokakulut puolitetaan? Tai jos parempituloinen ostaa auton, niin miksi huonompituloinen maksaisi siitä euroakaan?

Oletetaanko täällä, että huonompituloinen ei osaa lainkaan käyttää rahojaan järkevästi, jos hän on valmis tekemään niillä asioita, joihin ei ole varaa - ja tämä vain siksi, että hän pelkää rakkauden loppuvan?

Kyllähän sitä asutaan isommassa asunnossa kun eletään kaksin eikä yksin. Kulut kasvaa.

No ei kaikki yksinkään asu missään siivouskomeroyksiössä. Ei se ole mitenkään tavatonta, että toinen muuttaa toisen luo siihen samaan asuntoon, jossa tämä asui yksinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata muuttaa yhteen, jos tuloerot ovat liian suuret. Ei tuosta tule muuta kuin ongelmia. 

Niin, muutamassa vuosikymmenessä saattaa tilanteet muuttua. Hyvätuloinen voi vammautua tai saada fudut samoin kuin köyhäkin. Eli älä koskaan muuta kenenkään kanssa yhteen tai perusta perhettä.

Kyllä se on parempi vaan asua omissa asunnoissaan ja siten pitää suhdetta yllä. Siis paljon vähemmän ongelmia, kun ei tarvitse kinanstella rahasta, siivoamisesta ja ruoanlaitosta. Ne ongelmat alkavat heti yhteen muuton jälkeen, kun ei tienata saman verran, on erilaiset siivoustandardit ja ruonlaittotavat. 

Miksi ihmeessä olisin köyhänä suhteessa tuollaisen itaran ja itsekään ihmisen kanssa, jos hän käskisi kolmenkymmenen vuoden jälkeen muuttaa omaan kämppään, koska jäin työttömäksi.

No teillä vahinko on jo tapahtunut, jos olette jo muuttaneet yhteen. Uusien parien ei kannata muuttaa yhteen vaan jatkakaa asumista erillään. 

Näin sitä syntyvyyttä lisätään.

Naisille tosiaan syntyvyys on maailman tärkein asia. Ei sillä niin väliä kenen kanssa niitä tehdään, joku mies joutuu sen kuitenkin maksamaan.

Mikä on ap:n ammatti ja kk-tulot?

Mikä on miehen ammatti ja arvioidut kk-tulot?

Kumpi hyötyisi ap:n ehdotuksesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärränyt, miksi kulut pitäisi maksaa tulojen mukaan. Kulut maksetaan kulutuksen mukaan tietenkin, ei ne bussissakaan kysy, että mitä tienaat ja iske lippuun hintaa tulojen mukaan eikä sähköyhtiö kysele tuloja sähkösopimusta tehdessä.

Jos tuloerot on isot, voi käydä niin, että pienempituloisella ei riitä rahat suurempituloisen vaatimaan elintasoon. Tällöin hän ei voi varojen puutteen vuoksi vaikka vaihtaa silmälaseja tai hoidattaa hampaitaan, kun kaikki rahat menevät yhteiseen talouteen eivätkä riitäkään. Avioliitossa tätä ongelmaa ei ole, koska siinä on yhteistalous eli kumpikin maksaa kykyjensä mukaan.

Hyvin toimivassa parisuhteessa yleensä parempituloinen haluaa tarjota toiselle saman elintason kuin itsellä. Mutta onhan ihmisiä kaikenlaisia

Minusta se ei ole edes mikään parisuhde, jos rahat pidetään tiukasti erillään.

Jos siihen mennään, niin loogisuuden nimissä sitten ei syötäisikään samasta jääkaapista, vaan kumpikin ostaisi (ja tekisi) omat ruuat. Ja kaikki kotityöt jaettaisiin tarkasti tasan.

Eri hyllyille mahtuu jääkaapissa. Aika moni tekee niin nykyaikana. Eihän ihmiset edes syö enää yhtä aikaa joten.

Jaa. Eikö se ole sitten lähinnä kämppäkaveruutta eikä parisuhde?

Omat hyllyt jääkaapissa. Kummallakin oma maitopurkki, leipä, levite ja juustopaketti. Kumpikin ostaa oman jauhelihapaketin ja paistaa oman makaronilaatikon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai nää kaikki ihmiset on sit valmiita elämään sen pienituloisemma ehdoilla? Eli kämppä jostain halvasta korvesta tai lähiöstä, yhteiset reissut tai ravintolaillalliset harvinaista herkkua...

50/50 kulujen maksu voi johtaa siihen, että toinen köyhtyy suhteessa samalla kun toinen rikastuu. isot tulot, kulut menee yhtäkkiä puoliksi entiseen verrattuna koska muuttaa yhteen toisen kanssa. Toisella taas pienet tulot ja kulut eivät välttämättä laske huomattavasti voivat jopa nousta, jos se enemmän tienaava haluaa koko ajan että mennään millon minnekin ja molemmat maksaa omat kulunsa.

Miksi ihmeessä se vähemmäntienaava lähtisi sinne ja tänne kalliisiin paikkoihin? Kai se paremmintienaava on harrastanut tuollaista jo aikaisemminkin, tuskin tuo vasta yhteenmuutettua esille tulee.

Minusta on jotenkin suloista ajatella, että parempituloisen kulut puolittuvat, kun hän muuttaa parisuhteeseen, vaikka elämä muuten jatkuu ennallaan ja huonompituloinen ryhtyy maksamaan parempituloisen kuluja. Jos molempien vuokra oli aikaisemmin 1000 e/kk, niin parisuhteessa kumpikin maksaa 500 e. Jos parempituloinen syö lounaansa ravintolassa, niin ei se huonompituloinen niitä joudu maksamaan vai onko tässä nyt oletuksena se, että ruokakulut puolitetaan? Tai jos parempituloinen ostaa auton, niin miksi huonompituloinen maksaisi siitä euroakaan?

Oletetaanko täällä, että huonompituloinen ei osaa lainkaan käyttää rahojaan järkevästi, jos hän on valmis tekemään niillä asioita, joihin ei ole varaa - ja tämä vain siksi, että hän pelkää rakkauden loppuvan?

Kyllähän sitä asutaan isommassa asunnossa kun eletään kaksin eikä yksin. Kulut kasvaa.

No ei kaikki yksinkään asu missään siivouskomeroyksiössä. Ei se ole mitenkään tavatonta, että toinen muuttaa toisen luo siihen samaan asuntoon, jossa tämä asui yksinkin.

Me muutettiin kumpikin halvasta yksiöstä isoon kolmioon ja lopulta asumismenot kuitenkin kasvoivat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opin jo parikymppisenä, että raha-asiat pidetään suhteessakin erikseen, muuten tulee vaan riitaa.

En ikinä ottaisi miehen kanssa yhteistä tiliä. Jos haluan säästää tai ostaa jotain, teen sen omilla rahoillani.

Eiköhän tässä ollut ideana yhteinen käyttötili omien tilien lisäksi. Siis se tili, miltä maksetaan vuokra ja ruoka ja muut yhteiset meno.t

Juu, mutta entäs kaikki ihanat sisustustyynyt, kynttilät ja Muumimukit, joita mies ei halua mutta aapee haluaa ne kuitenkin kun "yhdessähän niitä käytetään"?

Ne voi ostaa itse. Ihan kuten se mies voi ostaa ihan itse kaiuttimet, pulttipyssyn, uuden puhelimen ja mitä muuta stereotypistä paskaa nyt keksitkään. Ei ole noin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on ap:n ammatti ja kk-tulot?

Mikä on miehen ammatti ja arvioidut kk-tulot?

Kumpi hyötyisi ap:n ehdotuksesta?

Jaa, annatko neuvot sen mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vuokraa/lainaa/vastiketta, sähköä, vettä, nettiä ym talouden laskuja varten on hyvä perustaa tili ettei toinen luista maksuista. Muuten omat rahat. Ja 50/50 maksaminen ok jos parempi tuloiselle ok hankkia koti ja asiat pienempituloisen tulojen ja kulujen mukaan.

Ei voida olettaa pienempituloisen kantavan kaupasta olutta, leikkeleitä ja juustoja tapaspöytään ja maksavan siitä puolet, jos hän itse asuessaan käyttäisi henkilökohtaiseen ruokaansa vähemmän rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärränyt, miksi kulut pitäisi maksaa tulojen mukaan. Kulut maksetaan kulutuksen mukaan tietenkin, ei ne bussissakaan kysy, että mitä tienaat ja iske lippuun hintaa tulojen mukaan eikä sähköyhtiö kysele tuloja sähkösopimusta tehdessä.

Jos tuloerot on isot, voi käydä niin, että pienempituloisella ei riitä rahat suurempituloisen vaatimaan elintasoon. Tällöin hän ei voi varojen puutteen vuoksi vaikka vaihtaa silmälaseja tai hoidattaa hampaitaan, kun kaikki rahat menevät yhteiseen talouteen eivätkä riitäkään. Avioliitossa tätä ongelmaa ei ole, koska siinä on yhteistalous eli kumpikin maksaa kykyjensä mukaan.

Hyvin toimivassa parisuhteessa yleensä parempituloinen haluaa tarjota toiselle saman elintason kuin itsellä. Mutta onhan ihmisiä kaikenlaisia

Muuten samaa mieltä, mutta ei se avioliitto todellisuudessa muuta asiaa mitenkään. Yhtä lailla aivan sopimusasia miten ne kulut jaetaan, oltiin naimisissa tai ei. Erotilanteessa avioliitossa on sikäli selkeämpää että omaisuus puoliksi, ellei ole avioehtoa, mutta eipä sitäkään kukaan valvo, eli saa sopia mitä huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärränyt, miksi kulut pitäisi maksaa tulojen mukaan. Kulut maksetaan kulutuksen mukaan tietenkin, ei ne bussissakaan kysy, että mitä tienaat ja iske lippuun hintaa tulojen mukaan eikä sähköyhtiö kysele tuloja sähkösopimusta tehdessä.

Jos tuloerot on isot, voi käydä niin, että pienempituloisella ei riitä rahat suurempituloisen vaatimaan elintasoon. Tällöin hän ei voi varojen puutteen vuoksi vaikka vaihtaa silmälaseja tai hoidattaa hampaitaan, kun kaikki rahat menevät yhteiseen talouteen eivätkä riitäkään. Avioliitossa tätä ongelmaa ei ole, koska siinä on yhteistalous eli kumpikin maksaa kykyjensä mukaan.

Hyvin toimivassa parisuhteessa yleensä parempituloinen haluaa tarjota toiselle saman elintason kuin itsellä. Mutta onhan ihmisiä kaikenlaisia

Minusta se ei ole edes mikään parisuhde, jos rahat pidetään tiukasti erillään.

Jos siihen mennään, niin loogisuuden nimissä sitten ei syötäisikään samasta jääkaapista, vaan kumpikin ostaisi (ja tekisi) omat ruuat. Ja kaikki kotityöt jaettaisiin tarkasti tasan.

Eri hyllyille mahtuu jääkaapissa. Aika moni tekee niin nykyaikana. Eihän ihmiset edes syö enää yhtä aikaa joten.

Eipä tarvitse ihmetellä erojen suurta määrää.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kaikki rahat on aina olleet yhteisiä, jos siitä asti kun opiskelijoina yhteen muutettiin.

Menot, velat, lapset ja koti on yhteisiä, miksei sitten tulotkin, kun kerran yhdessä ollaan ja aiotaan pysyäkin.

Helppoa käydä kaupassa, matkoilla sun muissa riennoissa, kun ei tarvitse miettiä, kuka maksaa mitäkin ja missä suhteessa, saati venkslata monen eri tilin kanssa.

Ymmärrän tämän, jos mennään opiskeluaikoina yhteen, kun kummallakaan ei omaisuutta ennestään. Mutta jos nyt aikuisiällä 40+ vuotiaana vielä yhdistäisin talouden jonkun kanssa, niin en todellakaan olisi valmis jakamaan koko omaisuuttani tämän kanssa. Yhteiset taloustilit ym. ymmärrän ja pidän niitä arjen hallinnassa kätevänä, mutta minulla on omat säästöt ja sijoitukset, joiden eteen olen tehnyt töitä pari vuosikymmentä. Ei niitä ihan tuosta noin vain jaeta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai nää kaikki ihmiset on sit valmiita elämään sen pienituloisemma ehdoilla? Eli kämppä jostain halvasta korvesta tai lähiöstä, yhteiset reissut tai ravintolaillalliset harvinaista herkkua...

50/50 kulujen maksu voi johtaa siihen, että toinen köyhtyy suhteessa samalla kun toinen rikastuu. isot tulot, kulut menee yhtäkkiä puoliksi entiseen verrattuna koska muuttaa yhteen toisen kanssa. Toisella taas pienet tulot ja kulut eivät välttämättä laske huomattavasti voivat jopa nousta, jos se enemmän tienaava haluaa koko ajan että mennään millon minnekin ja molemmat maksaa omat kulunsa.

Miksi ihmeessä se vähemmäntienaava lähtisi sinne ja tänne kalliisiin paikkoihin? Kai se paremmintienaava on harrastanut tuollaista jo aikaisemminkin, tuskin tuo vasta yhteenmuutettua esille tulee.

Minusta on jotenkin suloista ajatella, että parempituloisen kulut puolittuvat, kun hän muuttaa parisuhteeseen, vaikka elämä muuten jatkuu ennallaan ja huonompituloinen ryhtyy maksamaan parempituloisen kuluja. Jos molempien vuokra oli aikaisemmin 1000 e/kk, niin parisuhteessa kumpikin maksaa 500 e. Jos parempituloinen syö lounaansa ravintolassa, niin ei se huonompituloinen niitä joudu maksamaan vai onko tässä nyt oletuksena se, että ruokakulut puolitetaan? Tai jos parempituloinen ostaa auton, niin miksi huonompituloinen maksaisi siitä euroakaan?

Oletetaanko täällä, että huonompituloinen ei osaa lainkaan käyttää rahojaan järkevästi, jos hän on valmis tekemään niillä asioita, joihin ei ole varaa - ja tämä vain siksi, että hän pelkää rakkauden loppuvan?

Kyllähän sitä asutaan isommassa asunnossa kun eletään kaksin eikä yksin. Kulut kasvaa.

No ei kaikki yksinkään asu missään siivouskomeroyksiössä. Ei se ole mitenkään tavatonta, että toinen muuttaa toisen luo siihen samaan asuntoon, jossa tämä asui yksinkin.

Me muutettiin kumpikin halvasta yksiöstä isoon kolmioon ja lopulta asumismenot kuitenkin kasvoivat. 

Se oli teidän oma valintanne. Jotkut muuttavat halpaan kaksioon tai peräti toisen halpaan yksiöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kaikki rahat on aina olleet yhteisiä, jos siitä asti kun opiskelijoina yhteen muutettiin.

Menot, velat, lapset ja koti on yhteisiä, miksei sitten tulotkin, kun kerran yhdessä ollaan ja aiotaan pysyäkin.

Helppoa käydä kaupassa, matkoilla sun muissa riennoissa, kun ei tarvitse miettiä, kuka maksaa mitäkin ja missä suhteessa, saati venkslata monen eri tilin kanssa.

Ymmärrän tämän, jos mennään opiskeluaikoina yhteen, kun kummallakaan ei omaisuutta ennestään. Mutta jos nyt aikuisiällä 40+ vuotiaana vielä yhdistäisin talouden jonkun kanssa, niin en todellakaan olisi valmis jakamaan koko omaisuuttani tämän kanssa. Yhteiset taloustilit ym. ymmärrän ja pidän niitä arjen hallinnassa kätevänä, mutta minulla on omat säästöt ja sijoitukset, joiden eteen olen tehnyt töitä pari vuosikymmentä. Ei niitä ihan tuosta noin vain jaeta.

Ap ei kertonut ikäänsä eikä kaverin ikää, mutta arvaan ettei ole yli 40.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu naimisissa jo parikymmentä vuotta ja käytössä on yhteinen taloustili sekä omat käyttötilit.

Nykyään mun nettotulot on tuplaten mitä mieheni ja tulojen suhteessa maksetaan eläminen. Kummankin tuloista 50% menee taloustilille, 20% säästötilille ja lopuilla 30% voi kumpikin tehdä mitä haluaa.

Kaikki laskut menee suoraveloituksena taloustililtä ja sieltä maksetaan myös ruoka- ja taloustavaraostokset. Ylijäämä siirretään vuoden lopussa säästöön.

Homma toimii hienosti ja rahasta ei ole tarvinnut riidellä koskaan.

Meillä taas tulot ovat aika tarkkaan yhtäsuuret ja meidän molempien tulot menee yhteiselle tilille. Kumpikin käyttää tätä yhteistä rahaa niin yhteisiin kuin omiin ostoksiin. Isommista ostoksista toki sovitaan yhdessä. Olemme molemmat aika säästäväisiä ja ylimäärä sijoitetaan. Koskaan ei ole ollut riitaa rahasta tai siitä mitä sillä tehdään.

Tuo onnistuu, jos on samanlaiset kulutustottumukset. Meillä toinen kuluttaa ja toinen säästää ja sen takia on eri tilit tosin on tuo yhteinen käyttötili yhteisiin menoihin. Sinne laitetaan tietty summa kuukaudessa kattamaan perusmenot ja sen jälkeen voi kuluttaa ne loput rahansa halutessaan tai sitten säästää omalle tililleen. 

Se on tosi toimiva systeemi. Selkeää ja läpinäkyvää, kun ne yhteiset menot menee sieltä molempien hallinnoimalta tililtä. Se, paljonko ja missä suhteessa rahaa sinne laitetaan on enemmän sopimusasia, itse olen sillä kannalla että tulojen mukaan on reilu jako (vaikka tuo puolet palkasta), mutta voi se 50/50 olla myös reilu jos elintaso on sellainen että köyhemmällekin jää riittävästi rahaa yli, eikä parempituloinen kuluta enempää.