Mies alkoi kakomaan yhteenmuuttoa, kun ehdotin yhteistä käyttötiliä ja kulut tulojen mukaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata muuttaa yhteen, jos tuloerot ovat liian suuret. Ei tuosta tule muuta kuin ongelmia. 

Niin, muutamassa vuosikymmenessä saattaa tilanteet muuttua. Hyvätuloinen voi vammautua tai saada fudut samoin kuin köyhäkin. Eli älä koskaan muuta kenenkään kanssa yhteen tai perusta perhettä.

Näinhän se miehen näkökannasta on.

Mies voi vammautua ja nainen toteaa kylmästi ettei ala miehen kustannuksia maksamaan tai käymään sen puolesta kaupassa.

Se taitaa kyllä olla päinvastoin miehet, jotka nostavat kytkintä naisen vammautuessa ja naiset, jotka jäävät hoitamaan miestään. Siitä taisi olla jokin tutkimuskin julkaistu keväällä?

Suuri osa eroista tulee hieman sen jälkeen kun mies on jäänyt työttömäksi ja rahahanat menee kiinni. 

Siitäkin on tutkimusta.

Onko siinä tutkimuksessa kerrottu, mihin mies käyttää aikansa työttömäksi jäätyään? Ansiosidonnaisella kyllä maksaa oman osuutensa yhteisistä kuluista.

Niin. Minulla ei ole kokemista asiasta, mutta voisin kuvitella, että jos työtön mies ei ottaisi päävastuuta lapsista ja kotitöistä kun äiti käy töissä, tulisi ero mieleen yhdelle jos toiselle. Ei rahan takia, vaan siksi, että kävisi selväksi, että mies on hyväksikäyttäjä ja kamala ihminen. Kuinka moni nainen työttömänä olisi huolehtimatta lasten ja kodin asioista ja se olisi miehelle ok?

Miehillä on myös yleistä alkoholisoitua työttömäksi jäätyään. 

Isot tuloerot voivat aiheuttaa harmia, vaikka kummallakin olisi omat rahat ja yhteinen käyttötili, minne laitetaan tietty prosenttiosuus tuloista. Ongelmaksi voi muodostua se, että parempituloinen ei ole valmis elättämään toista (ymmärrettävästi), mutta ei ole myöskään valmis luopumaan tulotason tuomista mahdollisuuksista (parempi talo, hienompi auto) eikä halua pudottaa elintasoaan pienempituloisen mukaiseksi. Näin sitten pienempituloinen kituuttaa ja parempituloinen kerryttää säästötiliä.

Vierailija kirjoitti:

Tehkää yhteinen ns taloustili, jolle kumpikin siirtää rahaa saman % osuuden nettotuloista. Ensin pitää tietenkin laskea mitkä ovat taloutenne kulut €/kk (sähkö, vakuutus, vuokra/vastike, netti jne) ja siitä laskea % jonka kumpikin tulouttaa taloustilille kuukausittain. Silloin kumpikin maksaa oman osuutensa yhteisistä ns kiinteistä menoista. Ruokaostokset kumpikin maksaa vuorollaan, jos on kyse ihan peruskamasta.

Kyllä ne ruokaostokset voi myös ostaa sieltä yhteistililtä, tuossa kumpikin vuorollaan systeemissä tuppaa käymään niin, että toinen "unohtaa" tai unohtaa ostaa kaikki pesuaineet ja vessapaperit ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään yhteisiä tilejä. Ikinä en suostuisi.

Ei kaikki tilit ja raha-asiat, vaan yhteinen käyttötili joko pelkkiä asumiskuluja (kuten esim. vuokra/vastike, sähkö, ehkä netti, päivittäistavarat, yhteiset lehtitilaukset, yhteiset autokulut jne.) tai myös ruokakulut. Käyttötili!

Täysin järjetön idea. Tuoltahan voi toinen ostella satasilla sohvatyynyjä ja sitten ollaan kuukausi ilman sähköä.

Älä heittäydy lapselliseksi. Naiset hoitavat keskimäärin paremmin raha-asiansa kuin miehet.

Miksi naisten keskimääräiset tulot ovat sitten pienemmät kuin miehille?

Vaikka naisilla on keskimäärin pienemmät tulot, he osaavat mitoittaa menot tuloihin nähden paremmin, sillä naisilla on vähemmän maksuhäiriöitä.

Et vastannut kysymykseen.

Niin, miksi tosiaan naisten palkat on keskimäärin pienempiä kuin miehillä?

Eikö se kerro siitä, että naiset hakeutuvat matalapalkka-aloille? Miksi he kouluttaudu ammatteihin, joissa maksetaan parempaa palkkaa?

Koska siellä joutuu tekemään oikeasti töitäkin ja sinulla on joku vastuu työsi tuloksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakin nyt puhutaan asiaa. Siis kuinka epätasa-arvoisia ovat parisuhteet Suomessa. Tasa-arvo on tehnyt naisista mahtavia pärjääjiä, mutta edelleen työelämä ja asenteet laahavat perässä.

Työelämässäon olemassa matalapalkka-aloja eli Suomessa on poliittinen tahtotila, että naisille saa aina maksaa vähemmän palkkaa. Ja toiseksi kaikki kodinhoitoon ja lapsiin liittyvä (synnytyksestä lapsen aikuistumiseen saakka) kaatuu valtaosin naisen niskaan: naiset tekevät kaiken ilmaiseksi, tekevät myös perheenisän hommat kokonaan tai osaksi, ja ottavat osumaa työurallaan ja jopa eläkeläisinä kärsivät alemmasta tulotasosta.

Asenteet ovat muuttuneet siitä kun miehet olivat vastuullisia perheenpäitä, siihen, että avio- ja avomiehet rupeavat kodin vapaamatkustajiksi. Eivät vaan sälytä töitä ja vastuista naiselle, vaan myös pyrkivät taloudellisesti hyötymään naisesta. Järkyttävää on se, että on perheitä, joissa äidin ja lasten tulotaso on eri kuin perheen isän. Avioeron sattuessa jotkut miehet livahtavat kokonaan kuin koirat veräjästä: eivät pidä yhteyttä lapsiinsa, eivätkä edes maksa elatusmaksuja, vaan sysäävät ne veronmaksajien kontolle.

Tyypillisen virheita (naisen näkökulmasta) on se, että asioista ei keskustella eikä sovita ennen yhteenmuuttoa tai ennen lasten hankintaa, tai jos sovitaan, se tehdään suullisesti, joten mies voi halutessaan "unohtaa" tai tulkita sovitut asiat eri tavalla.

Ja sitten se kotitalouden raha-asioiden hoitaminen, siinä naiset hölmösti suostuvat maksamaan puolet, oli omat tulot mitkä vaan. Ei. Menot pitäisi puolittaa tulojen mukaan prosentuaalisesti. Ei siis niin että matalapalkka-alalla oleva nainen maksaa yhteisiä menoja 1000 euroa jostain 1300 e käteen jäävästä palkasta ja mies maksaa samat 1000 euroa siitä 4000 euron inssin palkastaan.

Pitäisi olla vähintäänkin niin, että kumpikin maksaa 38 % tuloistaan yhteiselle tilille, josta hoidetaan kaikki yhteiset kulut (myös lasten menot). Silloin myös naiselle jää rahaa itselleen sekä jopa säästämiseen.

Naisten pitää lopettaa myös ruoan sekä lasten kulujen maksaminen omasta palkastaan, niin ettei perheenisä osallistu. Kuluja ei saisi jakaa niin, että naisen rahaa menee alas vessanpöntöstä ja muuhun, josta ei jää taloudellista jälkeä, sillä aikaa kun mies maksaa tavaroista ja kiinteistöistä, yms. joissa on hänen nimensä ja joista jää rahaksi muutettavaa omaisuutta.

Naisten pitää vaan pysyä tiukkana näissä asioissa ja sanoa, että yhteiselämää ei tule, ellei kuluja ja töitä jaeta tasa-arvoisesti.

Heh. Väkisinkin tulee mieleen miesten taivastelu, kuinka paljon auton arvo alenee heti ekan vuoden aikana. Mitenkähän käy maidon ja vaippojen arvolle? (Jos ajatellaan, kuten edelleenkin yleistä on, että nainen hoitaa "pienet arjen menot", mies "isot hankinnat".)

No niinpä. Ja ajattelee kuinka monta autoa ostetaan vuoden aikana verrattuna siihen kuinka monta vaippaa menee samassa ajassa! Johonkin kertakäyttövaippohin voi mennä vuodessa 700 euroa. Usein ne muutkin naisten ostamat tuotteet ovat juuri noita päivittäisostoksia, joita menee vuodessa valtavasti ja niihin käytetty kulu kasaantuu isoksi vuositasolla. Miehen ostokset ovat taas enemmän ns. kertaostoksia, joita ostetaan harvoin ja joista voi monenkin vuoden jälkeen saada jotain käyttöä tai rahaakin. Naisten rahat menevät kuin kankkulan kaivoon.

Kenelle 700 euroa vuodessa on "valtavasti"? Ja jos autoja ja vaippoja verrataan (mikä on älytöntä mutta itse aloitit) jo pelkkään bensaan menee tuo summa lähes kaikilla. Eikä riitäkään.

Bensan lisäksi auto vaatii katsastukset, vuosihuollot ja vakuutukset. Pyyhkijänsulat ja polttimot on vaihdettava aika ajoin. Kuluvia osia pitää vaihtaa. Lasinpesunestettä ostaa. Kaiken maailman tarviketta ja tilpehööriä, joihin käytetty raha menee kuin kankkulan kaivoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata muuttaa yhteen, jos tuloerot ovat liian suuret. Ei tuosta tule muuta kuin ongelmia. 

Niin, muutamassa vuosikymmenessä saattaa tilanteet muuttua. Hyvätuloinen voi vammautua tai saada fudut samoin kuin köyhäkin. Eli älä koskaan muuta kenenkään kanssa yhteen tai perusta perhettä.

Näinhän se miehen näkökannasta on.

Mies voi vammautua ja nainen toteaa kylmästi ettei ala miehen kustannuksia maksamaan tai käymään sen puolesta kaupassa.

Se taitaa kyllä olla päinvastoin miehet, jotka nostavat kytkintä naisen vammautuessa ja naiset, jotka jäävät hoitamaan miestään. Siitä taisi olla jokin tutkimuskin julkaistu keväällä?

Suuri osa eroista tulee hieman sen jälkeen kun mies on jäänyt työttömäksi ja rahahanat menee kiinni. 

Siitäkin on tutkimusta.

Onko siinä tutkimuksessa kerrottu, mihin mies käyttää aikansa työttömäksi jäätyään? Ansiosidonnaisella kyllä maksaa oman osuutensa yhteisistä kuluista.

Niin. Minulla ei ole kokemista asiasta, mutta voisin kuvitella, että jos työtön mies ei ottaisi päävastuuta lapsista ja kotitöistä kun äiti käy töissä, tulisi ero mieleen yhdelle jos toiselle. Ei rahan takia, vaan siksi, että kävisi selväksi, että mies on hyväksikäyttäjä ja kamala ihminen. Kuinka moni nainen työttömänä olisi huolehtimatta lasten ja kodin asioista ja se olisi miehelle ok?

Miehillä on myös yleistä alkoholisoitua työttömäksi jäätyään. 

Naisilla taas on taipumus tappaa lapsensa ja selitettä sitä raskausmasennuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muuttaa yhteen miehen kanssa? Mies selvästikään ei ole valmis antamaan suhteeseen mitään, eikä ottamaan minkäänlaista vastuuta suhteesta ja puolisostansa. Mietipä miten käy kun teille tulee lapsia? Se olet sinä, joka maksaa lapsen tarpeet. Itselleni tuo olisi saman tien ero. Kyllä miehen pitää olla valmis ottamaan taloudellistakin vastuuta puolisostansa.

Omalle miehelleni tuollainen käytös olisi ennenkuulumatonta. Hän on alusta lähtien ollut valmis tukemaan ja elättämään perhettänsä. No, hän toki on perhekeskeiseksi kasvatettu ulkomaalainen mies. Vaikuttaa siltä, että aitoja miehiä ei Suomesta juurikaan enää löydy.

Joo, tuntuu, että käytännössä tasa-arvo on Suomessa monesti sitä, että kumpikin puoliso käy töissä, koska se on tasa-arvoista ja nainen saa iiiihan omalle tililleen sen pienemmän palkkansa ja sillä sitten hups vaan ostetaan vaipat ja maidot ja lahjat lapsen kaverisynttäreille - se kaikki pieni, mistä valtaosa menoista koostuu. Mies sitten panostaa "suuriin linjoihin" eli ostaa sellaista, jonka arvo edes jossain määrin säilyy. Eron tullen nähdään kumpi voitti. Toki nainen on pystyvänä ja ehtivänä sitten myös tekaissut valtaosan kotitöistä, koska kunnon Suomi-nainen aina ehtii ja jaksaa, se on kunnia-asia. Jotenkin tämä tasa-arvokehitys on monissa perheissä aika lailla kesken (ei kaikissa).

Jos ei halua jakaa arkea ihan oikeasti ja reilulla tavalla, ei ole mikään pakko muuttaa yhteen.

Sehän menee hyvin pitkälti juuri noin Suomessa. Itse olen asunut neljässä eri maassa, joissa yhdessäkään itseään kunnioittavat naiset eivät katselisi sekuntiakaan tuollaista menoa ja kohtelua. Tuollainen käytös mieheltä olisi suuri häpeä koko suvulle. Asun tälläkin hetkellä ulkomailla, ja täällä on melko suuri Suomi-yhteisö, ja suomalaiset naiset erottuvat kyllä selvästi kantaväestöstä ja muista täällä asuvista kansallisuuksista juuri tuolla, eli nainen tekee kaiken, siis ihan kaiken, nainen käy töissä, nainen ajaa, nainen hoitaa lapset, nainen tulee, nainen menee, nainen kantaa. Kaikki tämä samalla kun Suomi-mies passiivisena möllöttää missä milloinkin. Ainoastaan Suomi-nainen kantaa painavat kauppakassit autoon kun mies kävelee edessä kädet tyhjänä, ainoastaan Suomi-nainen kantaa IKEA:n laatikot autoon, kun Suomi-mies istuu autossa odottamassa. Facepalm... Tästä täällä tunnetaan suomalaiset. Suomi-naiset ovat piikoja, jotka tekevät kaiken, Suomi-miehet passiivisia juoppoja.

Hyvin kirjoitettu. Samat havainnot 10 ulkomaanvuoden jälkeen jotka vietin etelä Euroopassa. Sitten kauhisteltiin että siellä etelässä miehet on machoja:) ja että Suomessa on tasa- arvoista. Joo, jos se tasa- arvo on sitä että nainen tekee kaiken ja maksaa puolet menoista,on täällä tasa- arvoista.

Olen nyt suomalaisen miehen kanssa ja meillä on 2 lasta. Tuloerot 1500 e kk nettona ja minä maksan puolet kaikesta, miehen vaatimuksesta. Hän säästää 1000 e kk säästötililleen ja riitojen yhteydessä uhkaa ostaa oman asunnon. Minä hoidan käytännössä ihan kaiken sähkösopimuksista remontteihin, hän harrastaa illat ja minä hoidan lasten läksyt jne työpäivän jälkeen

Miksi suostun tähän? Eipä ole Suomessa valinnanvaraa.Käytännössä ekan lapsen jälkeen tiesin että kaikki kaatuu päälleni mutta miehen painostuksesta teimme toisen,itse olen ainoa lapsi ja halusin myös sisaruksen lapselle. Yritän jaksaa kun lapset aikuisia ja sitten ero. ja elintaso ei laske asumme vuokralla kun miehen mielestä minun tulisi maksaa 2000 e nettopaökalla puolet lainasta johon hänellä on 70 000 käsiraha ja netto 3400 e kk. minulla ei jää säästöön mitään maksan kaikki lasten tarvikkkeet ja vaatteet puolet vuokrasta ja laskut.En ole käynyt edes kampaajalla 5 vuoteen tai missään itsekseni 10 vuoteen... Mies on oman alansa tohtori teknillisellä alalla.

Miehesi ehkä myös haistaa että ero on tulossa ennemmin tai myöhemmin ja katsoo ettei sinulla jää mitään säästöön samalla kun pystyy itse säästämään hyvän summan kuukausittain itselleen. Näissä olevissa/tulevissa eroasioissa yleensä miehet ovat viisaampia ja naiset saa lähteä lapset ja hammasharja kainalossa. No, sinä aiot odottaa kunnes lapset ovat aikuisia joten sinulla on vain se hammasharja..

Hyvin yleistetty. Ja eihän teillä todellakaan mene 50-50 vaan sinä maksat reilusti enemmän. Jos kerran lasten kulut on jostain syystä vain sinun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako mies ostaa videopelit ja lonkerot yhteistilin rahoilla?

Sen voi varmaan jokainen sopia miten haluaa. Jos pelataan yhdessä videopelejä ja lonkero maistuu molemmille niin miksei, jos ne on vaan toiselle niin sitten tietty maksetaan omista. Niinkuin naiset ostaa omat siiderit ja meikit, esimerkiksi. Ei se ole ollenkaan vaikeaa.

Entä sohva jota mies ei koe tarvitsevansa koska pärjää nykyiselläkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuota yhteistiliä ja sen käyttöä on tarkoitus "valvoa"? Jos molemmat osapuolet pariskunnasta laittaa tilille yhtä paljon rahaa, mutta toinen sitten "haaskaa" rahaa ja ostaa kalliimpia juttuja? Toki meneehän ne yhteiseen käyttöön, mutta silti...

Helpompihan sitä rahankäyttöä on valvoa kun on se yhteinen tili ja molemmat näkee mihin ne rahat menee. Muutenhan sitä ollaan yleensä ihan puolison sanomisen varassa, että paljonko tämä on yhteisen talouden eteen käyttänyt, ellei sitten räknätä joka asiaa kuittien kanssa.

Juu ongelma ei poistu erillisillä tai yhteisillä tilillä eli jos toisen mielestä viikon ruuat saa ostettua sadalla eurolla ja toinen ostelee samat vaikka 200 eurolla. Erillisillä tileillä ei sentään voi käydä niin, että maksaa toisen rahoilla ne ostokset.

Meillä esim rikkaampi osapuoli eli puoliso ostelee välillä ruokaa(kin) miten sattuu, ja minä olen tarkka ostoksista ja että tulee valittua paras hintalaatusuhde ostoksessa kuin ostoksessa. Mulla jää aina enemmän rahaa palkasta, vaikka tienaan vähemmän ja saan ostettua enemmän ruokaa vähemmällä rahalla. Näin minusta on tosi hankala miettiä ruokaostoksia ja miten ne kulut jaetaan. Lisäksi kun mies syö vähintään tuplasti sen mitä minä syön kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti olen sitä mieltä että on hyvä pitää oma tili jolle tulee palkka ja jolta maksaa omat henkilökohtaiset kulunsa. Sen lisäksi kannattaa olla yhteistili jolta maksetaan yhteiset kulut, kuten ruoka, asuminen, auto, yhteiset matkat jne. Myös lapsilisät kannattaa ohjata yhteistilille. Sitten kumpikin siirtää yhteistilille rahaa esimerkiksi siinä suhteessa missä saavat palkkaa, esim. jos sinne pitää siirtää 1000 € ja palkkojen suhde on 37% / 63%, niin toinen siirtää tilille 370 € ja toinen 630 €.

Meillä tämä toimii hyvin ja meillä ei ole riitaa rahasta oikeastaan koskaan. Totta kai molempien asennekin vaikuttaa, sillä me emme ole kumpikaan sellaisia että pyrkisimme hyötymään toisesta. Ja välillä joutuu soveltamaan, eli jos toinen käyttää autoa johonkin pitempään omaan reissuun, hän maksaa polttoaineet omista rahoistaan.

"sillä me emme ole kumpikaan sellaisia että pyrkisimme hyötymään toisesta" ja jos jako on kuvatun kaltainen, niin johan siinä on räikeä hyötyminen toisen tuloista menossa.

Ainoa tasa-arvoinen tapa jakaa kulut on tulojen mukaan prosenttimääräisenä. Jos sitä ei tehdä niin pienituloinen elättää suurempituloista ja se myös määritellään taloudelliseksi väkivallaksi ja toisen tahalliseksi köyhdyttämiseksi. 

Höpöhöpö, tasa-arvoa on, että maksetaan puoliksi.

Millä tavalla pienempituloinen elättää suurempituloista, jos kummankin kulut on saman verran?

Eihän ole. Miehet syö 30% enemmän ja useimmiten kevyt kasvisruoka ei miehille kelpaa. Pitää olla lihaa, leipää juustoa, makkaraa jne.

Mitäs jos se vähemmän tienaava onkin se enemmän syövä mies? Mitäs sitten tehdään?

Nainen maksaa tässä tapauksessa silti isomman osan kuluista, koska niin rakastavassa parisuhteessa tehdään. Kumpikin kykyjensä mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata muuttaa yhteen, jos tuloerot ovat liian suuret. Ei tuosta tule muuta kuin ongelmia. 

Niin, muutamassa vuosikymmenessä saattaa tilanteet muuttua. Hyvätuloinen voi vammautua tai saada fudut samoin kuin köyhäkin. Eli älä koskaan muuta kenenkään kanssa yhteen tai perusta perhettä.

Näinhän se miehen näkökannasta on.

Mies voi vammautua ja nainen toteaa kylmästi ettei ala miehen kustannuksia maksamaan tai käymään sen puolesta kaupassa.

Se taitaa kyllä olla päinvastoin miehet, jotka nostavat kytkintä naisen vammautuessa ja naiset, jotka jäävät hoitamaan miestään. Siitä taisi olla jokin tutkimuskin julkaistu keväällä?

Suuri osa eroista tulee hieman sen jälkeen kun mies on jäänyt työttömäksi ja rahahanat menee kiinni. 

Siitäkin on tutkimusta.

Onko siinä tutkimuksessa kerrottu, mihin mies käyttää aikansa työttömäksi jäätyään? Ansiosidonnaisella kyllä maksaa oman osuutensa yhteisistä kuluista.

Niin. Minulla ei ole kokemista asiasta, mutta voisin kuvitella, että jos työtön mies ei ottaisi päävastuuta lapsista ja kotitöistä kun äiti käy töissä, tulisi ero mieleen yhdelle jos toiselle. Ei rahan takia, vaan siksi, että kävisi selväksi, että mies on hyväksikäyttäjä ja kamala ihminen. Kuinka moni nainen työttömänä olisi huolehtimatta lasten ja kodin asioista ja se olisi miehelle ok?

Miehillä on myös yleistä alkoholisoitua työttömäksi jäätyään. 

Naisilla taas on taipumus tappaa lapsensa ja selitettä sitä raskausmasennuksella.

Tuo on itse asiassa äärimmäisen harvinaista, toisin kuin miesten alkoholisoituminen. Mutta kiitos että keskustelet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muuttaa yhteen miehen kanssa? Mies selvästikään ei ole valmis antamaan suhteeseen mitään, eikä ottamaan minkäänlaista vastuuta suhteesta ja puolisostansa. Mietipä miten käy kun teille tulee lapsia? Se olet sinä, joka maksaa lapsen tarpeet. Itselleni tuo olisi saman tien ero. Kyllä miehen pitää olla valmis ottamaan taloudellistakin vastuuta puolisostansa.

Omalle miehelleni tuollainen käytös olisi ennenkuulumatonta. Hän on alusta lähtien ollut valmis tukemaan ja elättämään perhettänsä. No, hän toki on perhekeskeiseksi kasvatettu ulkomaalainen mies. Vaikuttaa siltä, että aitoja miehiä ei Suomesta juurikaan enää löydy.

Joo, tuntuu, että käytännössä tasa-arvo on Suomessa monesti sitä, että kumpikin puoliso käy töissä, koska se on tasa-arvoista ja nainen saa iiiihan omalle tililleen sen pienemmän palkkansa ja sillä sitten hups vaan ostetaan vaipat ja maidot ja lahjat lapsen kaverisynttäreille - se kaikki pieni, mistä valtaosa menoista koostuu. Mies sitten panostaa "suuriin linjoihin" eli ostaa sellaista, jonka arvo edes jossain määrin säilyy. Eron tullen nähdään kumpi voitti. Toki nainen on pystyvänä ja ehtivänä sitten myös tekaissut valtaosan kotitöistä, koska kunnon Suomi-nainen aina ehtii ja jaksaa, se on kunnia-asia. Jotenkin tämä tasa-arvokehitys on monissa perheissä aika lailla kesken (ei kaikissa).

Jos ei halua jakaa arkea ihan oikeasti ja reilulla tavalla, ei ole mikään pakko muuttaa yhteen.

Sehän menee hyvin pitkälti juuri noin Suomessa. Itse olen asunut neljässä eri maassa, joissa yhdessäkään itseään kunnioittavat naiset eivät katselisi sekuntiakaan tuollaista menoa ja kohtelua. Tuollainen käytös mieheltä olisi suuri häpeä koko suvulle. Asun tälläkin hetkellä ulkomailla, ja täällä on melko suuri Suomi-yhteisö, ja suomalaiset naiset erottuvat kyllä selvästi kantaväestöstä ja muista täällä asuvista kansallisuuksista juuri tuolla, eli nainen tekee kaiken, siis ihan kaiken, nainen käy töissä, nainen ajaa, nainen hoitaa lapset, nainen tulee, nainen menee, nainen kantaa. Kaikki tämä samalla kun Suomi-mies passiivisena möllöttää missä milloinkin. Ainoastaan Suomi-nainen kantaa painavat kauppakassit autoon kun mies kävelee edessä kädet tyhjänä, ainoastaan Suomi-nainen kantaa IKEA:n laatikot autoon, kun Suomi-mies istuu autossa odottamassa. Facepalm... Tästä täällä tunnetaan suomalaiset. Suomi-naiset ovat piikoja, jotka tekevät kaiken, Suomi-miehet passiivisia juoppoja.

Mistä tunnistaa suomalaisen pariskunnan ulkomailla jo pitkän matkan päästä? Mies kulkee 2-3 m naisen edellä. Jos on lapsia, niin nainen huolehtii, että lapset eivät joudu auton alle, pysyvät perässä yms. Sama ravintoloissa: nainen huolehtii, että lapset saavat ruokaa syövät, käyvät wc:ssä. Mies huolehtii vain ja ainoastaan siitä, että saa itse ruokaa ja syötyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuota yhteistiliä ja sen käyttöä on tarkoitus "valvoa"? Jos molemmat osapuolet pariskunnasta laittaa tilille yhtä paljon rahaa, mutta toinen sitten "haaskaa" rahaa ja ostaa kalliimpia juttuja? Toki meneehän ne yhteiseen käyttöön, mutta silti...

Helpompihan sitä rahankäyttöä on valvoa kun on se yhteinen tili ja molemmat näkee mihin ne rahat menee. Muutenhan sitä ollaan yleensä ihan puolison sanomisen varassa, että paljonko tämä on yhteisen talouden eteen käyttänyt, ellei sitten räknätä joka asiaa kuittien kanssa.

Juu ongelma ei poistu erillisillä tai yhteisillä tilillä eli jos toisen mielestä viikon ruuat saa ostettua sadalla eurolla ja toinen ostelee samat vaikka 200 eurolla. Erillisillä tileillä ei sentään voi käydä niin, että maksaa toisen rahoilla ne ostokset.

Meillä esim rikkaampi osapuoli eli puoliso ostelee välillä ruokaa(kin) miten sattuu, ja minä olen tarkka ostoksista ja että tulee valittua paras hintalaatusuhde ostoksessa kuin ostoksessa. Mulla jää aina enemmän rahaa palkasta, vaikka tienaan vähemmän ja saan ostettua enemmän ruokaa vähemmällä rahalla. Näin minusta on tosi hankala miettiä ruokaostoksia ja miten ne kulut jaetaan. Lisäksi kun mies syö vähintään tuplasti sen mitä minä syön kerralla.

Eli teillä jako ei siis ole 50/50, vaan mies maksaa ruuasta tuplasti enemmän kuin sinä? Tuntuisi kyllä tosi hankalalle laskea ruokaostoksia sen mukaan kumpi syö minkäkin verran ja millä hintaa. Tosi helppoa kun kaikki menee samalta tililtä. Kuukaudessa on tietty budjetti, eli se joka on sinne tilille kuun alussa laitettu, niin ei tule ostettua "toisen rahoilla" mitään. Eikä tarvitse miettiä kenen vuoro maksaa.

Nyt kun kaikki maan talousasiantuntijat on kokoontuneet tänne, niin kysynpä seuraavaa. Aikanaan mieheni lapsi muutti meille pysyvästi ja mies sai hänen huoltajuutensa. Siihen saakka hän oli luonnollisesti maksanut elatusmaksuja. Meillä oli tuolloin jo muutaman vuoden ikäinen yhteinen lapsi, jonka kuluja olimme yhdessä makselleet ja minun vanhempani olivat auttaneet isommissa hankinnoissa. Muut talousmenot jaomme kutakuinkin tasapuolisesti, mieheni oli päävastuussa asumiskuluista ja minä ruokakuluista, hän on aina ansainnut minua selkeästi enemmän. 

Jotenkin tilanne meni niin, että mies maksoi oman lapsensa kulut ja minä meidän yhteisen lapsemme kulut, siis poislukien asuminen ja ruoka, jotka jaettiin edellämainitulla tavalla. Eli ostin yhteiselle lapsellemme kaikki vaatteet, lelut, huonekalut, petivaatteet, lääkkeet, mitä ikinä lapsi nyt tarvitsee, maksoin harrastukset ja kuukausirahan. Tämä siis vuosikausia. Ja mies maksoi oman lapsensa kulut.

Meni vuosia näin ja saimme toisen yhteisen lapsen. Arvelin että hänenkin ns.juoksevat kulut ovat jollain matematiikalla minun maksettavanani ja niinhän se olikin. Sitten hänen iso lapsensa muutti pois kotoa ja miehen elatusvelvollisuus päättyi. Mutta eipä hän sen innokkaammin ole osallistunut yhteisten (yhdessä haluttujen) lastemme kuluihin. No nyt on isommalle maksanut joitain isompia kuluja. Onneksi olen itse alkanut ansaita hiukan paremmin, jotta olen saanut hankittua yhteisillen lapsillemme mitä he nyt tarvitsevatkaan, eikä ihan joka asiaan ole tarvinnut vastata että "äidillä ei ole nyt rahaa".

Niin että sellaista olen tässä vuosien mittaan ajatellut, että ei tämä ihan reilusti tainnut mennä. Mutta en ole viitsinyt muutamaa vienoa yritystä enempää keskustella asiasta, koska mieheni vahvuuksiin ei kuulu rakentava keskustelu. Itsepähän läksin, kikkelis kokkelis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuota yhteistiliä ja sen käyttöä on tarkoitus "valvoa"? Jos molemmat osapuolet pariskunnasta laittaa tilille yhtä paljon rahaa, mutta toinen sitten "haaskaa" rahaa ja ostaa kalliimpia juttuja? Toki meneehän ne yhteiseen käyttöön, mutta silti...

Helpompihan sitä rahankäyttöä on valvoa kun on se yhteinen tili ja molemmat näkee mihin ne rahat menee. Muutenhan sitä ollaan yleensä ihan puolison sanomisen varassa, että paljonko tämä on yhteisen talouden eteen käyttänyt, ellei sitten räknätä joka asiaa kuittien kanssa.

Juu ongelma ei poistu erillisillä tai yhteisillä tilillä eli jos toisen mielestä viikon ruuat saa ostettua sadalla eurolla ja toinen ostelee samat vaikka 200 eurolla. Erillisillä tileillä ei sentään voi käydä niin, että maksaa toisen rahoilla ne ostokset.

Meillä esim rikkaampi osapuoli eli puoliso ostelee välillä ruokaa(kin) miten sattuu, ja minä olen tarkka ostoksista ja että tulee valittua paras hintalaatusuhde ostoksessa kuin ostoksessa. Mulla jää aina enemmän rahaa palkasta, vaikka tienaan vähemmän ja saan ostettua enemmän ruokaa vähemmällä rahalla. Näin minusta on tosi hankala miettiä ruokaostoksia ja miten ne kulut jaetaan. Lisäksi kun mies syö vähintään tuplasti sen mitä minä syön kerralla.

Eli teillä jako ei siis ole 50/50, vaan mies maksaa ruuasta tuplasti enemmän kuin sinä? Tuntuisi kyllä tosi hankalalle laskea ruokaostoksia sen mukaan kumpi syö minkäkin verran ja millä hintaa. Tosi helppoa kun kaikki menee samalta tililtä. Kuukaudessa on tietty budjetti, eli se joka on sinne tilille kuun alussa laitettu, niin ei tule ostettua "toisen rahoilla" mitään. Eikä tarvitse miettiä kenen vuoro maksaa.

En tiedä suoraan sanottuna jakoa, mutta pyritään maksamaan vuorotellen tai puolisoja maksaa yhden viikon ostokset ja minä ostan samalla rahalla sitten myöhemmin. Mutta sekin on vaikeaa, kun toinen ei ymmärrä että kilon pussi porkkanoita riittää koko viikon lisukkeisiin ja välipaloihin eikä maksa kuin euron-pari ja hän sitten ostelee tuorepastaa joka päivä tms. Tällä hetkellä ollaan vielä jotenkin sovussa ruokakuluissa, ei lasketa kuinka monta grammaa kukakin on syönyt. Mutta kyllä se pistää välillä ärsyttämään, kun itse tekee vaikka 6 grillipihviä ja niistä pitäisi riittää vähintään kahdelle päivälle ruoka, niin sitten ne onkin mennyt yhdessä päivässä...

Mä en vieläkään ymmärrä yhteistiliä. Jos molemmat laittaa esim sen 250 e rahaa tilille, mutta toinen ostaakin sitten kuukaudessa 350 eurolla ruokaa ja toinen 150 eurolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa varmaan sen miehen kanssa keskustella eikä ventovierailta kysellä. Voi olla mitä vaan peliongelmasta tilillä lojumaan jättiperinyöön. Ja ennen lapsentekoa teet sit selväksi että se joka menee töihin korvaa kotiinjäömisen aiheuttamaa tulonmenetystä lasta hoitamaan jäävälle vanhemmalle.

Ei taida olla asemassa, jossa sanellaan ehtoja.

Sitten kannattaa asua yksin ja jättää lapset tekemättä.

Se on jännä miten naiset aina uhoaa että jättää lapset tekemättä.

Sehän on lottovoitto miehelle kun nainen ei ole kakaroita vaatimassa.

Voi tulla sulle yllätyksenä, mutta aika moni mies haluaa lapsen.

Ja vaikkei se lapsi vielä parikymppisenä nappaa niin, kun mies alkaa lähestyä neljääkymmentä miehenkin biologinen kello alkaa tikittää ja mieli muuttuu .

Taitaa olla aika usein nykyään niin päin, ettei nainen halua lasta. Suomessa syntyy enää noin 40 000 lasta vuodessa, niin ettei ne naisetkaan taida kovin innokkaana  olla niitä lapsia tekemään. (parhainpina aikoina syntyi 108 000 lasta vuodessa)

Naiset ovat kertoneet kuinka heidän biologinen kello on pelkkä myytti ja nyt väität että miehille tulee vauvakuume?

Perään omia arvelujasi ja "taitaa" juttuja.

Taitaa olla niin että vihaat miehiä ja keksit mitä tahansa jotta saat ne kuulostamaan paskoilta ja naiset hyviltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuota yhteistiliä ja sen käyttöä on tarkoitus "valvoa"? Jos molemmat osapuolet pariskunnasta laittaa tilille yhtä paljon rahaa, mutta toinen sitten "haaskaa" rahaa ja ostaa kalliimpia juttuja? Toki meneehän ne yhteiseen käyttöön, mutta silti...

Helpompihan sitä rahankäyttöä on valvoa kun on se yhteinen tili ja molemmat näkee mihin ne rahat menee. Muutenhan sitä ollaan yleensä ihan puolison sanomisen varassa, että paljonko tämä on yhteisen talouden eteen käyttänyt, ellei sitten räknätä joka asiaa kuittien kanssa.

Juu ongelma ei poistu erillisillä tai yhteisillä tilillä eli jos toisen mielestä viikon ruuat saa ostettua sadalla eurolla ja toinen ostelee samat vaikka 200 eurolla. Erillisillä tileillä ei sentään voi käydä niin, että maksaa toisen rahoilla ne ostokset.

Meillä esim rikkaampi osapuoli eli puoliso ostelee välillä ruokaa(kin) miten sattuu, ja minä olen tarkka ostoksista ja että tulee valittua paras hintalaatusuhde ostoksessa kuin ostoksessa. Mulla jää aina enemmän rahaa palkasta, vaikka tienaan vähemmän ja saan ostettua enemmän ruokaa vähemmällä rahalla. Näin minusta on tosi hankala miettiä ruokaostoksia ja miten ne kulut jaetaan. Lisäksi kun mies syö vähintään tuplasti sen mitä minä syön kerralla.

Eli teillä jako ei siis ole 50/50, vaan mies maksaa ruuasta tuplasti enemmän kuin sinä? Tuntuisi kyllä tosi hankalalle laskea ruokaostoksia sen mukaan kumpi syö minkäkin verran ja millä hintaa. Tosi helppoa kun kaikki menee samalta tililtä. Kuukaudessa on tietty budjetti, eli se joka on sinne tilille kuun alussa laitettu, niin ei tule ostettua "toisen rahoilla" mitään. Eikä tarvitse miettiä kenen vuoro maksaa.

En tiedä suoraan sanottuna jakoa, mutta pyritään maksamaan vuorotellen tai puolisoja maksaa yhden viikon ostokset ja minä ostan samalla rahalla sitten myöhemmin. Mutta sekin on vaikeaa, kun toinen ei ymmärrä että kilon pussi porkkanoita riittää koko viikon lisukkeisiin ja välipaloihin eikä maksa kuin euron-pari ja hän sitten ostelee tuorepastaa joka päivä tms. Tällä hetkellä ollaan vielä jotenkin sovussa ruokakuluissa, ei lasketa kuinka monta grammaa kukakin on syönyt. Mutta kyllä se pistää välillä ärsyttämään, kun itse tekee vaikka 6 grillipihviä ja niistä pitäisi riittää vähintään kahdelle päivälle ruoka, niin sitten ne onkin mennyt yhdessä päivässä...

Mä en vieläkään ymmärrä yhteistiliä. Jos molemmat laittaa esim sen 250 e rahaa tilille, mutta toinen ostaakin sitten kuukaudessa 350 eurolla ruokaa ja toinen 150 eurolla.

Käykää yhdessä kaupassa, Siellä voi joka ostoksen kohdalla sanoa oman mielipiteen, jos toinen tunkee jotain liian kallista ostoskoriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakin nyt puhutaan asiaa. Siis kuinka epätasa-arvoisia ovat parisuhteet Suomessa. Tasa-arvo on tehnyt naisista mahtavia pärjääjiä, mutta edelleen työelämä ja asenteet laahavat perässä.

Työelämässäon olemassa matalapalkka-aloja eli Suomessa on poliittinen tahtotila, että naisille saa aina maksaa vähemmän palkkaa. Ja toiseksi kaikki kodinhoitoon ja lapsiin liittyvä (synnytyksestä lapsen aikuistumiseen saakka) kaatuu valtaosin naisen niskaan: naiset tekevät kaiken ilmaiseksi, tekevät myös perheenisän hommat kokonaan tai osaksi, ja ottavat osumaa työurallaan ja jopa eläkeläisinä kärsivät alemmasta tulotasosta.

Asenteet ovat muuttuneet siitä kun miehet olivat vastuullisia perheenpäitä, siihen, että avio- ja avomiehet rupeavat kodin vapaamatkustajiksi. Eivät vaan sälytä töitä ja vastuista naiselle, vaan myös pyrkivät taloudellisesti hyötymään naisesta. Järkyttävää on se, että on perheitä, joissa äidin ja lasten tulotaso on eri kuin perheen isän. Avioeron sattuessa jotkut miehet livahtavat kokonaan kuin koirat veräjästä: eivät pidä yhteyttä lapsiinsa, eivätkä edes maksa elatusmaksuja, vaan sysäävät ne veronmaksajien kontolle.

Tyypillisen virheita (naisen näkökulmasta) on se, että asioista ei keskustella eikä sovita ennen yhteenmuuttoa tai ennen lasten hankintaa, tai jos sovitaan, se tehdään suullisesti, joten mies voi halutessaan "unohtaa" tai tulkita sovitut asiat eri tavalla.

Ja sitten se kotitalouden raha-asioiden hoitaminen, siinä naiset hölmösti suostuvat maksamaan puolet, oli omat tulot mitkä vaan. Ei. Menot pitäisi puolittaa tulojen mukaan prosentuaalisesti. Ei siis niin että matalapalkka-alalla oleva nainen maksaa yhteisiä menoja 1000 euroa jostain 1300 e käteen jäävästä palkasta ja mies maksaa samat 1000 euroa siitä 4000 euron inssin palkastaan.

Pitäisi olla vähintäänkin niin, että kumpikin maksaa 38 % tuloistaan yhteiselle tilille, josta hoidetaan kaikki yhteiset kulut (myös lasten menot). Silloin myös naiselle jää rahaa itselleen sekä jopa säästämiseen.

Naisten pitää lopettaa myös ruoan sekä lasten kulujen maksaminen omasta palkastaan, niin ettei perheenisä osallistu. Kuluja ei saisi jakaa niin, että naisen rahaa menee alas vessanpöntöstä ja muuhun, josta ei jää taloudellista jälkeä, sillä aikaa kun mies maksaa tavaroista ja kiinteistöistä, yms. joissa on hänen nimensä ja joista jää rahaksi muutettavaa omaisuutta.

Naisten pitää vaan pysyä tiukkana näissä asioissa ja sanoa, että yhteiselämää ei tule, ellei kuluja ja töitä jaeta tasa-arvoisesti.

Heh. Väkisinkin tulee mieleen miesten taivastelu, kuinka paljon auton arvo alenee heti ekan vuoden aikana. Mitenkähän käy maidon ja vaippojen arvolle? (Jos ajatellaan, kuten edelleenkin yleistä on, että nainen hoitaa "pienet arjen menot", mies "isot hankinnat".)

No niinpä. Ja ajattelee kuinka monta autoa ostetaan vuoden aikana verrattuna siihen kuinka monta vaippaa menee samassa ajassa! Johonkin kertakäyttövaippohin voi mennä vuodessa 700 euroa. Usein ne muutkin naisten ostamat tuotteet ovat juuri noita päivittäisostoksia, joita menee vuodessa valtavasti ja niihin käytetty kulu kasaantuu isoksi vuositasolla. Miehen ostokset ovat taas enemmän ns. kertaostoksia, joita ostetaan harvoin ja joista voi monenkin vuoden jälkeen saada jotain käyttöä tai rahaakin. Naisten rahat menevät kuin kankkulan kaivoon.

Kenelle 700 euroa vuodessa on "valtavasti"? Ja jos autoja ja vaippoja verrataan (mikä on älytöntä mutta itse aloitit) jo pelkkään bensaan menee tuo summa lähes kaikilla. Eikä riitäkään.

Bensan lisäksi auto vaatii katsastukset, vuosihuollot ja vakuutukset. Pyyhkijänsulat ja polttimot on vaihdettava aika ajoin. Kuluvia osia pitää vaihtaa. Lasinpesunestettä ostaa. Kaiken maailman tarviketta ja tilpehööriä, joihin käytetty raha menee kuin kankkulan kaivoon.

Eipäs mene autoon laitetut rahat kankkulan kaivoon: voit vielä ajella sen kotteron autoliikkeeseen ja saada siitä rahaa enemmän tai vähemmän, riippuu auton arvosta. Mutta käytetyistä p*skavaipoista ei maksane kukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään yhteisiä tilejä. Ikinä en suostuisi.

Ei kaikki tilit ja raha-asiat, vaan yhteinen käyttötili joko pelkkiä asumiskuluja (kuten esim. vuokra/vastike, sähkö, ehkä netti, päivittäistavarat, yhteiset lehtitilaukset, yhteiset autokulut jne.) tai myös ruokakulut. Käyttötili!

Täysin järjetön idea. Tuoltahan voi toinen ostella satasilla sohvatyynyjä ja sitten ollaan kuukausi ilman sähköä.

Älä heittäydy lapselliseksi. Naiset hoitavat keskimäärin paremmin raha-asiansa kuin miehet.

Miksi naisten keskimääräiset tulot ovat sitten pienemmät kuin miehille?

Se, että on pienempi palkkainen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hoitaisi huonosti raha-asiansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko hänellä mitään omaa ehdotusta asiaan?

Asumiskulut 50/50 ja loput maksaa kukin itse. ap

No jos maksatte 50/50 saako mies ottaa omia huonekaluja mukaan ja saako valita ylipäätään huonekaluja ?