Lue keskustelun säännöt.
Millaista tuo sukupuolen kokemus oikein on ?
04.07.2023 |
Ihan hyvällä kyselen kun en ymmärrä. Itse olen nainen naisen sukupuolielimillä eikä minulla ole mitään epäilystä siitä ettenkö ole nainen, mutta en minulla mitään erityistä kokonajan päällä junnaavaa sukupuolen kokemusta varsinaisesti ole. Minä olen minä ja teen ihan mitä haluan sukupuolestani riippumatta, en ole koskaan ajatellut että sukupuoleni asettaisi jotakin rajoituksia elämääni, muut ominaisuuteni kyllä, en osaa esimerkiksi laulaa, vaikka olisi kiva olla miljoonia tienaava oopperatähti. Mutta se, että elämässä ei saa kaikkea ei riipu mitenkään sukupuolestani.
Kommentit (76)
Jos on poika tai mies, se tarkoittaa sitä, että identifioituu henkilöksi, jolla on koiraspuoliset, siittämiseen soveltuvat sukuelimet. Koska mitä muutakaan voitaisiin ymmärtää sillä, että sanoo olevansa poika/mies? Näin ollen käsite pimpillinen poika on epälooginen häränpylly - tapausesimerkki oksymoronista - joka ei kestä mitään kriittistä tarkastelua. Se, että valtion taholta rohkaistaan tällaiseen käsitteenmäärittelyyn on sanalla sanoen uskomatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse kuin housuihin kurkata niin muistuu mieleen, että olenkin mies 👍
Ei terveillä, normaaleilla ihmisillä olekaan mitään omituisia sukupuolituntemuksia. Me vain olemme sitä sukupuolta kuin olemme ja sitten on meidän yksilöllinen persoonallisuutemme. Psyykkisesti sairaat ihmiset kuvittelevat olevansa jotakin toista sukupuolta mitä eivät ole joidenkin tunteidensa perusteella. Se on epänormaalia.
Puhutaan, että pojalla voi olla pimppi mutta voiko tytöllä olla pippeli?
Koen olevani miljardööri. Nauroivat pankista ulos kun menin nostamaan paria miljoonaa käteistä lomarahaksi, vaikka eihän se ole kuin mitätön murto-osa siitä omaisuudesta jonka koen itselläni olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan hyvin sen tunteen lapsena, kun tajusin, että sukupuolta ei voi valita sillä tavoin päättämällä, vaan että joudun olemaan tyttö vaikka en olisi halunnut olla.
Minulla on veljiä ja en ollut koskaan ajatellut, että olisin jotenkin erilainen sen takia että olen tyttö. Siinä vaiheessa kun murrosikä alkoi ja menkat niin se oli minulle aivan järkyttävää aikaa, inhosin itseäni, olisin tehnyt mitä vain että olisin lakannut "naisistumasta". Anoreksian avulla sain pidettyä itseni suhteellisen laihana, mutta menkat eivät loppuneet. Muistan miten hienoa oli, kun joskus joku erehtyi luulemaan minua pojaksi.
Ylä-asteen ja lukion vaihteessa tilanne meni toiseen äärilaitaan ja minusta tuli todella tyttömäinen tyttö. En muista miten se tapahtui, jotenkin vain aloin tykkäämään kaikesta tyttömäisyyksistä yhtäkkiä enemmän. Sen jälkeen olen ollut ihan tyytyväinen sukupuoleeni.
Tällaisia kokemuksia ja rooleissa ääripäiden hakemista on monella muullakin. Ihan normaalisti kasvavat ja integroituvat myöhemmin omaan sukupuoleensa mikäli ei joku setan-öyhötys pääse sotkemaan päätä.
Eli jos aamulla heräisit miehen kehosta, se olisi ihan ok? Ja alkaisit vaan elää siinä. Epäilen että kovin moni olisi ihan niin vain tyytyväinen tuohon. Itse en ole trans, mutta inhoan kaikkia stereotypioita. En ole niihin koskaan mahtunut. Ja vielä nykypäivänäkin on vaikeampi työllistyä miesten alalla naisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli jos aamulla heräisit miehen kehosta, se olisi ihan ok? Ja alkaisit vaan elää siinä. Epäilen että kovin moni olisi ihan niin vain tyytyväinen tuohon. Itse en ole trans, mutta inhoan kaikkia stereotypioita. En ole niihin koskaan mahtunut. Ja vielä nykypäivänäkin on vaikeampi työllistyä miesten alalla naisena.
Jos heräät joku päivä luullen, että olet nainen vankina miehen kehossa, niin terapeutin juttusille. Sulla on silloin selvästi jotain psyykkisiä ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Sukupuolen kokemukseni on esim sitä että kärsin kerran kuukaudessa kovista kuukautiskivuista, kehoani on seksualisoitu random setien toimesta siitä asti kun olin 10v, olen joutunut pelkäämään raskaaksi tulemista, minut on kasvatettu siihen että kylässä ollessanikin automaattisesti autan kotitöissä jos joku apua tarvitsee (tätä mieheni tai veljeni eivät tee) jne. Sukupuoleni, joka on siis kehoni ominaisuus, on vaikuttanut monin tavoin siihen millaiseksi olen kasvanut ja millaisia kokemuksia minulle on kertynyt. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä pukeutumistyylini, kiinnostuksenkohteideni tms kanssa. En voisi "tuntea itseäni mieheksi" koska minulla ei voi olla aavistustakaan siitä miltä miehistä tuntuu koska en ole mies. Jokainen muokatkoon kehoaan jos haluaa, mutta mielestäni on ylimielistä väittää, että tuntisi itsensä joksikin mistä itsellä ei todellisuudessa voi olla kokemusta. Yhtä ylimielistä olisi valkoisen väittää että kokee itsensä mustaksi
Eikö ole myös ylimielistä väittää tietävänsä paremmin miltä toisesta tuntuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan hyvin sen tunteen lapsena, kun tajusin, että sukupuolta ei voi valita sillä tavoin päättämällä, vaan että joudun olemaan tyttö vaikka en olisi halunnut olla.
Minulla on veljiä ja en ollut koskaan ajatellut, että olisin jotenkin erilainen sen takia että olen tyttö. Siinä vaiheessa kun murrosikä alkoi ja menkat niin se oli minulle aivan järkyttävää aikaa, inhosin itseäni, olisin tehnyt mitä vain että olisin lakannut "naisistumasta". Anoreksian avulla sain pidettyä itseni suhteellisen laihana, mutta menkat eivät loppuneet. Muistan miten hienoa oli, kun joskus joku erehtyi luulemaan minua pojaksi.
Ylä-asteen ja lukion vaihteessa tilanne meni toiseen äärilaitaan ja minusta tuli todella tyttömäinen tyttö. En muista miten se tapahtui, jotenkin vain aloin tykkäämään kaikesta tyttömäisyyksistä yhtäkkiä enemmän. Sen jälkeen olen ollut ihan tyytyväinen sukupuoleeni.
Tällaisia kokemuksia ja rooleissa ääripäiden hakemista on monella muullakin. Ihan normaalisti kasvavat ja integroituvat myöhemmin omaan sukupuoleensa mikäli ei joku setan-öyhötys pääse sotkemaan päätä.
Emnnen vanhaan oli "poikatyttöjä". Näistä lähes kaikki aikuistuttuaan ovat ihan vain "naisia".
Nykypäivänä jos seta havaitsee poikatytön jossain, ensimmäisenä aletaan tyrkyttämään hormoneita ja peruuttamattomia leikkauksia.
Vierailija kirjoitti:
Eli jos aamulla heräisit miehen kehosta, se olisi ihan ok? Ja alkaisit vaan elää siinä. Epäilen että kovin moni olisi ihan niin vain tyytyväinen tuohon. Itse en ole trans, mutta inhoan kaikkia stereotypioita. En ole niihin koskaan mahtunut. Ja vielä nykypäivänäkin on vaikeampi työllistyä miesten alalla naisena.
Käykö jollekin noin? Että ihan yht äkkiä yhtenä päivänä herääkin eri sukupuolisena kuin mitä on aina syntymästään saakka ollut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi ns. "transnaiset" haluavat näyttää suorastaan naisen karikatyyriltä, missä kaikki _miesten maun mukaisen_ naisen ulkonäkö-stereotypiat on vedetty överiksi. Minua ällöttää. Heihin en halua kuulua tai samastua missään nimessä!!
Koska näet transnaisista vain yliampuvimpia julkkiksia? Ehkä julkisuuden luomunaisistakin osa on sellaisia, ettet juuri tuon stereotyypisyyden takia oikein osaa samastua.
Itse tunnen paljon taviksemman transnaisen. Ei ole mitään räpsyripsiä tai kumihuulia tai keikisteleviä poseerauksia tai 15 sentin korkoja. Ei herätä kadulla kulkiessaan mitään huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Eli jos aamulla heräisit miehen kehosta, se olisi ihan ok? Ja alkaisit vaan elää siinä. Epäilen että kovin moni olisi ihan niin vain tyytyväinen tuohon. Itse en ole trans, mutta inhoan kaikkia stereotypioita. En ole niihin koskaan mahtunut. Ja vielä nykypäivänäkin on vaikeampi työllistyä miesten alalla naisena.
No jos heräsin yhtäkkiä miehenä, varmaan ensimmäisenä ajattelisin tulleeni hulluksi. Ihan turha spekuloida tuollaisella tilanteella joka ei ole mitenkään mahdollinen. Kukaan ei yhtäkkiä herää toista sukupuolta olevana.
Mutta jos nyt lähdetään ajatusleikkiin, niin ihan hauskaahan se olisi kokea elämää miehenäkin. Ottaisin asiasta ilon irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos aamulla heräisit miehen kehosta, se olisi ihan ok? Ja alkaisit vaan elää siinä. Epäilen että kovin moni olisi ihan niin vain tyytyväinen tuohon. Itse en ole trans, mutta inhoan kaikkia stereotypioita. En ole niihin koskaan mahtunut. Ja vielä nykypäivänäkin on vaikeampi työllistyä miesten alalla naisena.
No jos heräsin yhtäkkiä miehenä, varmaan ensimmäisenä ajattelisin tulleeni hulluksi. Ihan turha spekuloida tuollaisella tilanteella joka ei ole mitenkään mahdollinen. Kukaan ei yhtäkkiä herää toista sukupuolta olevana.
Mutta jos nyt lähdetään ajatusleikkiin, niin ihan hauskaahan se olisi kokea elämää miehenäkin. Ottaisin asiasta ilon irti.
Hän on katsonut liikaa Quantum Leapia lapsena.
Voi hyvää päivää - on siis cis Setan mukaan, jos täyttää kulttuuriset odotukset (kaikkiko?), muuten on joku sukupuoleton (agender) - kuka näitä täyttää - joku Marilyn-hahmo (hänellä ei toisaalta ollut lapsia, ei ehkä kelpaa)
Nämä määritelmät ja tämä "uuskieli" levittävät jonkin tunkkaiselta tuntuvan "verkon" koko naiseuden ja ihmisyydenkin päälle.
Tänään myös IS:ssä Opetushallituksen asiantuntija sanoi että "jokaisen sukupuoli on moninainen"
Hyvä, että saatiin tästä nyt varma tieto
Osaan laittaa peniksen ja kivekset jalkojeni väliin niin, että näyttää pimpiltä. Näin voin esiintyä naisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupuolen kokemukseni on esim sitä että kärsin kerran kuukaudessa kovista kuukautiskivuista, kehoani on seksualisoitu random setien toimesta siitä asti kun olin 10v, olen joutunut pelkäämään raskaaksi tulemista, minut on kasvatettu siihen että kylässä ollessanikin automaattisesti autan kotitöissä jos joku apua tarvitsee (tätä mieheni tai veljeni eivät tee) jne. Sukupuoleni, joka on siis kehoni ominaisuus, on vaikuttanut monin tavoin siihen millaiseksi olen kasvanut ja millaisia kokemuksia minulle on kertynyt. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä pukeutumistyylini, kiinnostuksenkohteideni tms kanssa. En voisi "tuntea itseäni mieheksi" koska minulla ei voi olla aavistustakaan siitä miltä miehistä tuntuu koska en ole mies. Jokainen muokatkoon kehoaan jos haluaa, mutta mielestäni on ylimielistä väittää, että tuntisi itsensä joksikin mistä itsellä ei todellisuudessa voi olla kokemusta. Yhtä ylimielistä olisi valkoisen väittää että kokee itsensä mustaksi
Eikö ole myös ylimielistä väittää tietävänsä paremmin miltä toisesta tuntuu?
On. Normaalia ja parasta on olla välittämättä lainkaan siitä, miltä toisesta tuntuu.
Tahoilta, jotka tuntuvat haastavan perinteisiä käsityksiä seksuaalisuudesta ja sukupuolesta tulee tavallaan ristiriitaisia viestejä. Toisaalta sanotaan, että ihmisen sukupuolen kokemus on ympäristön ja sosiaalistamisen tulosta. Eli ikään kuin, että jos sekä tyttö- että poikalapsia kohdeltaisiin kaikin tavoin identtisesti, ei ylipäätään kehittyisi kokemukseltaan tyttöjä ja poikia tai naisia ja miehiä. Toisaalta taas transajattelussa on olennaisena osana erityisen vahva sukupuolikokemus, joka kai nähdään sisäsyntyisenä. Sen täytyy olla hyvin vahva, koska joillakin henkilöillä kestää sekä edellä mainitun sosiaalistumisen sukupuoleen että ihan fyysiset seikat ihmisessä eivät ohjaa sukupuolikokemusta.
Eli tuntuu, että jos pippelillinen henkilö kertoo kokevansa vahvaa mieheyttä, niin vastaus on, että hän ei ole sisäsyntyisesti mies, vaan sosiaalistettu stereotyyppiseen kulttuurisesti määräytyneeseen kokemukseen.
Jos taas vaginallinen henkilö kertoo kokevansa vahvaa mieheyttä, niin selityksenä on niin vahva sisäsyntyinen miehyys, että keho pitää korjata vastaamaan tätä kokemusta.
Nämä loogisesti toisilleen lähes täysin vastakkaiset käsitykset elävät rauhanomaista rinnakkaiseloa ns. edistyksellisissä piireissä. Välillä tuntuu, että samatkin keskustelijat valitsevat argumentaation pohjaksi aina tilanteeseen sopivan selitysmallin sukupuolesta. Ei kannata ihmetellä, jos ns. perinteisesti ajattelevat ovat ihmeissään.
Siltä, kuin olisi ahdistusta ja muuta mt-ongelmia. Sehän onkin psyykkinen ongelma, jos tekee sukupuolestaan tai siitä mitä ei fyysisesti ole itselleen pakkomielteen.