Miten olette saaneet yhdistettyä eri elämäntilanteet parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reissuni myös liittyvät monesti töihin, mutta ne ovat vapaaehtoisia koulutusmatkoja.

Ap

Tällaista voi olla vaikea sovittaa yhteen monen lapsettomankin kanssa, koska aika usein ihmisillä on omat työnsä, joiden vuoksi ei voi matkustella noin vain kumppanin koulutusmatkojen takia. Eli vaikka kumppanillasi ei olisi lasta, voisi olla tuollainen ihan samanlainen tilanne. Siinä tilanteessa on mahdollista vain sietää ja ymmärtää elämäntilanteen aiheuttamat rajoitteet, mikäli haluaa olla yhdessä.

Kumppanilla on työ, jossa ei matkustella. Kasista neljään arkityö. Hän pelkää, että jos saamme lapsia, minulla on työmatkoja paljon ja hän jää kahden lapsen kanssa yksin. Minä olen jo 31, joten muutaman vuoden päästä pitäisi jo yrittää lasta. Haluan kyllä lapsen.

Ap

No miten itse ajattelet, että tekisit lapsen syntymän jälkeen - olisiko matkoja edelleen kuukausittain, vai haluaisitko muutosta asiaan? Nämä asiathan täytyy sopia vain yhdessä kumppanin kanssa.

Asioita voi säätää elämäntilanteen mukaan. Tottakai varmasti olisi vähemmän reissuja, mutta tuskin lopettaisin kokonaan.

Ap

Kannattaa jutella avoimesti kumppanin kanssa. Tällaisiin asioihin ei ole yleispäteviä ratkaisuja, vaan kaikki päättävät ja tietävät itse, mikä sopii heille parhaiten.

Vierailija kirjoitti:

Kiltti mies kirjoitti:

Ota joku lapseton sinkkumies. Itse voisin lähtee heti vaikka hawajille jos olis nais kumppani.

En tee mitään tuollaisia matkoja. Paljon matkustan esimerkiksi Ranskaan, koska osaan kieltä ja minulla on siellä joitain työkuvioita. Käyn siellä myös kielikursseilla.

Ap

En itse näe näissä mitään ongelmaa. Jos miehellekin matkasi ovat ok, niin ei kai suhteessa varsinaista ongelmaa ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies haluaa sinusta uusperheen äidin osaksi lapsiperhearkea. Enkä tarkoita tällä sitä että sinun pitäisi ryhtyä sille lapselle äidiksi vaan että toteuttaisit perheenäidin roolia arjessa. Haluatko sinä sitä?

En halua vielä pariin vuoteen muuttaa yhteen, eikä halua mieskään. Tulisihan minusta perheenäiti silloinkin, jos saisin lapsen miehen kanssa.

Ap

Ymmärrät varmasti, että on ihan eri asia ryhtyä perheenäidiksi oman lapsen syntymän kautta kuin mennä lapsettomana uusperheen jäseneksi.

T. Kolmikymppisenä lapsettomana naisena pienen lapsen isän kanssa seurustellut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse valmis vähentämään tai lyhentämään matkojani jonkin verran, koska haluan myös olla miehelle läsnä.

Ap

No eikö tässä sitten olisi ratkaisu? Entä voiko lapsi joskus tulla joillekin reissuille mukaan? Ja lapsen kasvettua isoksi voi mieskin ehkä matkustella enemmän.

Lapsi on vasta 2,5-vuotias.

Ap

Mutta mikä tässä siis on ongelma? Kirjoitat, että sekä sinä että mies haluaisitte nähdä toisiamme enemmän ja voisit hiukan vähentää matkoihin käytettyjen päivien määrää - eikö tuossa nyt ole jokseenkin samanlainen tahdonsuunta? En itse näe ongelmaa seurustella, vaikka elämäntilanteet olisivat erilaisia, mutta se vaatii toki niiden elämäntilanteiden aiheuttamien rajoitusten hyväksymistä. Kun puhut myös lapsen hankkimisesta, niin olisiko kyseessä samalla myös uusperheen perustaminen? Sinun täytynee vain päättää, mitä haluat, ja toimi sen mukaan.

Tietysti se olisi uusperheen perustamista.

Miehen mielestä matkustan tosi paljon. Mielestäni taas esim. neljän päivän poissaolo joka kuukausi ei ole paljon. Miehen mielestä vastaava esimerkiksi kolmen kuukauden välein vielä menisi, mutta nyt kuulemma olen vähän liikaa poissa, kun noita arkimenojakin on pääkaupunkiin jonkin verran.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies haluaa sinusta uusperheen äidin osaksi lapsiperhearkea. Enkä tarkoita tällä sitä että sinun pitäisi ryhtyä sille lapselle äidiksi vaan että toteuttaisit perheenäidin roolia arjessa. Haluatko sinä sitä?

En halua vielä pariin vuoteen muuttaa yhteen, eikä halua mieskään. Tulisihan minusta perheenäiti silloinkin, jos saisin lapsen miehen kanssa.

Ap

Ymmärrät varmasti, että on ihan eri asia ryhtyä perheenäidiksi oman lapsen syntymän kautta kuin mennä lapsettomana uusperheen jäseneksi.

T. Kolmikymppisenä lapsettomana naisena pienen lapsen isän kanssa seurustellut

Mutta oman lapsen saaminen varmaan ajoittuisi aika pian yhteenmuuton jälkeiseen aikaan. Tulen tosi hyvin juttuun lapsen kanssa ja pidän hänestä. Tiedän että lapsiperhearki on rankkaa. Olin kerran vuorokauden lapsen kanssa kaksin ja oli se rankkaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reissuni myös liittyvät monesti töihin, mutta ne ovat vapaaehtoisia koulutusmatkoja.

Ap

Tällaista voi olla vaikea sovittaa yhteen monen lapsettomankin kanssa, koska aika usein ihmisillä on omat työnsä, joiden vuoksi ei voi matkustella noin vain kumppanin koulutusmatkojen takia. Eli vaikka kumppanillasi ei olisi lasta, voisi olla tuollainen ihan samanlainen tilanne. Siinä tilanteessa on mahdollista vain sietää ja ymmärtää elämäntilanteen aiheuttamat rajoitteet, mikäli haluaa olla yhdessä.

Kumppanilla on työ, jossa ei matkustella. Kasista neljään arkityö. Hän pelkää, että jos saamme lapsia, minulla on työmatkoja paljon ja hän jää kahden lapsen kanssa yksin. Minä olen jo 31, joten muutaman vuoden päästä pitäisi jo yrittää lasta. Haluan kyllä lapsen.

Ap

No miten itse ajattelet, että tekisit lapsen syntymän jälkeen - olisiko matkoja edelleen kuukausittain, vai haluaisitko muutosta asiaan? Nämä asiathan täytyy sopia vain yhdessä kumppanin kanssa.

Asioita voi säätää elämäntilanteen mukaan. Tottakai varmasti olisi vähemmän reissuja, mutta tuskin lopettaisin kokonaan.

Ap

Entä jos saatkin lapsen, joka sairastelee paljon tai jolla on joku erityistarve tai joka ei nuku öisin kunnolla? Entä jos teille tulee ero ja jäät yh:ksi? En tarkoita maalailla piruja seinille, mutta tulet yllättymään jos lähdet lapsentekoon sillä asenteella, että omaan elämääsi tulisi vain pieniä muutoksia. Itse jouduin luopumaan työstä kokonaan lapsen takia, vaihtoehtoja ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reissuni myös liittyvät monesti töihin, mutta ne ovat vapaaehtoisia koulutusmatkoja.

Ap

Tällaista voi olla vaikea sovittaa yhteen monen lapsettomankin kanssa, koska aika usein ihmisillä on omat työnsä, joiden vuoksi ei voi matkustella noin vain kumppanin koulutusmatkojen takia. Eli vaikka kumppanillasi ei olisi lasta, voisi olla tuollainen ihan samanlainen tilanne. Siinä tilanteessa on mahdollista vain sietää ja ymmärtää elämäntilanteen aiheuttamat rajoitteet, mikäli haluaa olla yhdessä.

Kumppanilla on työ, jossa ei matkustella. Kasista neljään arkityö. Hän pelkää, että jos saamme lapsia, minulla on työmatkoja paljon ja hän jää kahden lapsen kanssa yksin. Minä olen jo 31, joten muutaman vuoden päästä pitäisi jo yrittää lasta. Haluan kyllä lapsen.

Ap

No miten itse ajattelet, että tekisit lapsen syntymän jälkeen - olisiko matkoja edelleen kuukausittain, vai haluaisitko muutosta asiaan? Nämä asiathan täytyy sopia vain yhdessä kumppanin kanssa.

Asioita voi säätää elämäntilanteen mukaan. Tottakai varmasti olisi vähemmän reissuja, mutta tuskin lopettaisin kokonaan.

Ap

Entä jos saatkin lapsen, joka sairastelee paljon tai jolla on joku erityistarve tai joka ei nuku öisin kunnolla? Entä jos teille tulee ero ja jäät yh:ksi? En tarkoita maalailla piruja seinille, mutta tulet yllättymään jos lähdet lapsentekoon sillä asenteella, että omaan elämääsi tulisi vain pieniä muutoksia. Itse jouduin luopumaan työstä kokonaan lapsen takia, vaihtoehtoja ei ollut.

Onhan sillä lapsella isä, joka voi pitää lapsesta huolta matkojeni ajan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiltti mies kirjoitti:

Ota joku lapseton sinkkumies. Itse voisin lähtee heti vaikka hawajille jos olis nais kumppani.

En tee mitään tuollaisia matkoja. Paljon matkustan esimerkiksi Ranskaan, koska osaan kieltä ja minulla on siellä joitain työkuvioita. Käyn siellä myös kielikursseilla.

Ap

En itse näe näissä mitään ongelmaa. Jos miehellekin matkasi ovat ok, niin ei kai suhteessa varsinaista ongelmaa ole?

Mies valittaa matkojen määrästä. Olen ollut nyt puolen vuoden sisään joka kuukausi jossain plus pienet reissut Helsinkiin lähes joka viikko. Minusta kerran viikossa pieni reissu ja kerran kuussa pidempi ei ole paljon.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö löytyisi sopivampi mies?

Olen rakastunut tähän mieheen, meillä on samanlaiset arvot (ilmeisesti tätä lukuun ottamatta?) ja toiveet tulevaisuuteen.

Ap

Olet pudonnut klassiseen ansaan. Miehet oikein oottaa milloin nainen tipahtaa heidän väsäämään glitterin hohtoiseen kuoppaan mistä pimpparauta välillä vikisee rakkaudentunnustuksiaan. Teet tämän vieläpä ilmaiseksi (?!)

Tajuatko typerys ettei mies osaa arvostaa naisen jalointa elettä eli OMAN elämän hukkaan heittämistä? Ei. Tää vaihdetaan 10 vuoden sisään freesimpään. Jäät jälleen yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reissuni myös liittyvät monesti töihin, mutta ne ovat vapaaehtoisia koulutusmatkoja.

Ap

Tällaista voi olla vaikea sovittaa yhteen monen lapsettomankin kanssa, koska aika usein ihmisillä on omat työnsä, joiden vuoksi ei voi matkustella noin vain kumppanin koulutusmatkojen takia. Eli vaikka kumppanillasi ei olisi lasta, voisi olla tuollainen ihan samanlainen tilanne. Siinä tilanteessa on mahdollista vain sietää ja ymmärtää elämäntilanteen aiheuttamat rajoitteet, mikäli haluaa olla yhdessä.

Kumppanilla on työ, jossa ei matkustella. Kasista neljään arkityö. Hän pelkää, että jos saamme lapsia, minulla on työmatkoja paljon ja hän jää kahden lapsen kanssa yksin. Minä olen jo 31, joten muutaman vuoden päästä pitäisi jo yrittää lasta. Haluan kyllä lapsen.

Ap

No miten itse ajattelet, että tekisit lapsen syntymän jälkeen - olisiko matkoja edelleen kuukausittain, vai haluaisitko muutosta asiaan? Nämä asiathan täytyy sopia vain yhdessä kumppanin kanssa.

Asioita voi säätää elämäntilanteen mukaan. Tottakai varmasti olisi vähemmän reissuja, mutta tuskin lopettaisin kokonaan.

Ap

Entä jos saatkin lapsen, joka sairastelee paljon tai jolla on joku erityistarve tai joka ei nuku öisin kunnolla? Entä jos teille tulee ero ja jäät yh:ksi? En tarkoita maalailla piruja seinille, mutta tulet yllättymään jos lähdet lapsentekoon sillä asenteella, että omaan elämääsi tulisi vain pieniä muutoksia. Itse jouduin luopumaan työstä kokonaan lapsen takia, vaihtoehtoja ei ollut.

Toihan mies tietää tasan tarkkaan mitä on tekemässä. Kiintiömukula aapeesta ja sit taas uuden hakuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reissuni myös liittyvät monesti töihin, mutta ne ovat vapaaehtoisia koulutusmatkoja.

Ap

Tällaista voi olla vaikea sovittaa yhteen monen lapsettomankin kanssa, koska aika usein ihmisillä on omat työnsä, joiden vuoksi ei voi matkustella noin vain kumppanin koulutusmatkojen takia. Eli vaikka kumppanillasi ei olisi lasta, voisi olla tuollainen ihan samanlainen tilanne. Siinä tilanteessa on mahdollista vain sietää ja ymmärtää elämäntilanteen aiheuttamat rajoitteet, mikäli haluaa olla yhdessä.

Kumppanilla on työ, jossa ei matkustella. Kasista neljään arkityö. Hän pelkää, että jos saamme lapsia, minulla on työmatkoja paljon ja hän jää kahden lapsen kanssa yksin. Minä olen jo 31, joten muutaman vuoden päästä pitäisi jo yrittää lasta. Haluan kyllä lapsen.

Ap

No miten itse ajattelet, että tekisit lapsen syntymän jälkeen - olisiko matkoja edelleen kuukausittain, vai haluaisitko muutosta asiaan? Nämä asiathan täytyy sopia vain yhdessä kumppanin kanssa.

Asioita voi säätää elämäntilanteen mukaan. Tottakai varmasti olisi vähemmän reissuja, mutta tuskin lopettaisin kokonaan.

Ap

Entä jos saatkin lapsen, joka sairastelee paljon tai jolla on joku erityistarve tai joka ei nuku öisin kunnolla? Entä jos teille tulee ero ja jäät yh:ksi? En tarkoita maalailla piruja seinille, mutta tulet yllättymään jos lähdet lapsentekoon sillä asenteella, että omaan elämääsi tulisi vain pieniä muutoksia. Itse jouduin luopumaan työstä kokonaan lapsen takia, vaihtoehtoja ei ollut.

Onhan sillä lapsella isä, joka voi pitää lapsesta huolta matkojeni ajan.

Ap

Niin minäkin etukäteen luulin ja niin mies eli lapsen tuleva isä lupasi. Lapsen syntymän jälkeen asia ei vain enää aiemmista sopimuksista huolimatta käynytkään hänelle. Eikä ollut todellakaan mikään noin muuten lupauksiaan pettävä ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiltti mies kirjoitti:

Ota joku lapseton sinkkumies. Itse voisin lähtee heti vaikka hawajille jos olis nais kumppani.

En tee mitään tuollaisia matkoja. Paljon matkustan esimerkiksi Ranskaan, koska osaan kieltä ja minulla on siellä joitain työkuvioita. Käyn siellä myös kielikursseilla.

Ap

En itse näe näissä mitään ongelmaa. Jos miehellekin matkasi ovat ok, niin ei kai suhteessa varsinaista ongelmaa ole?

Mies valittaa matkojen määrästä. Olen ollut nyt puolen vuoden sisään joka kuukausi jossain plus pienet reissut Helsinkiin lähes joka viikko. Minusta kerran viikossa pieni reissu ja kerran kuussa pidempi ei ole paljon.

Ap

Mies yrittää siis kontrolloida ja muuttaa elämäntyyliäsi. Itse en moista sietäisi. Ymmärtäisin tuon vain siinä tapauksessa, että teillä olisi yhteinen vauva, jonka hoito kaatuisi matkojen vuoksi toiselle vanhemmalle tai estäisi häntä tekemästä omia asioitaan, mutta tässä tilanteessa tuo on kohtuutonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiltti mies kirjoitti:

Ota joku lapseton sinkkumies. Itse voisin lähtee heti vaikka hawajille jos olis nais kumppani.

En tee mitään tuollaisia matkoja. Paljon matkustan esimerkiksi Ranskaan, koska osaan kieltä ja minulla on siellä joitain työkuvioita. Käyn siellä myös kielikursseilla.

Ap

En itse näe näissä mitään ongelmaa. Jos miehellekin matkasi ovat ok, niin ei kai suhteessa varsinaista ongelmaa ole?

Mies valittaa matkojen määrästä. Olen ollut nyt puolen vuoden sisään joka kuukausi jossain plus pienet reissut Helsinkiin lähes joka viikko. Minusta kerran viikossa pieni reissu ja kerran kuussa pidempi ei ole paljon.

Ap

Mies valittaa nyt jo reissujesi määrästä vaikka vasta seurustelette ettekä asu yhdessä. Mitä luulet tapahtuvat kun asutte yhdessä ja teillä on yhteinen lapsi? Hän ei tule hyväksymään reissujasi.

Minusta ap ei nyt vaikuta oikein ymmärtävän tilanteen realiteetteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiltti mies kirjoitti:

Ota joku lapseton sinkkumies. Itse voisin lähtee heti vaikka hawajille jos olis nais kumppani.

En tee mitään tuollaisia matkoja. Paljon matkustan esimerkiksi Ranskaan, koska osaan kieltä ja minulla on siellä joitain työkuvioita. Käyn siellä myös kielikursseilla.

Ap

En itse näe näissä mitään ongelmaa. Jos miehellekin matkasi ovat ok, niin ei kai suhteessa varsinaista ongelmaa ole?

Mies valittaa matkojen määrästä. Olen ollut nyt puolen vuoden sisään joka kuukausi jossain plus pienet reissut Helsinkiin lähes joka viikko. Minusta kerran viikossa pieni reissu ja kerran kuussa pidempi ei ole paljon.

Ap

Mies valittaa nyt jo reissujesi määrästä vaikka vasta seurustelette ettekä asu yhdessä. Mitä luulet tapahtuvat kun asutte yhdessä ja teillä on yhteinen lapsi? Hän ei tule hyväksymään reissujasi.

Hän on sanonut, että satunnaiset reissut on ok, mutta kaipaa enemmän puolisoa, joka on läsnä.

Ap

Kannattaa miettiä haluatko elämääsi matkoja vai parisuhteen. Melko simppeliä.

t.uusperheen lähi-äitipuoli 19v

Mun mielestä se, että tavataan pari kertaa viikossa, on ihan ok.

Helpommalla pääset, kun etsit jonkun muun. Teillä ei kohtaa arvot eikä elämäntyylit. Sinuna myös miettisin, onko lapsen hankinta elämääsi sopiva asia kuitenkaan. Nautit matkustelusta enemmän kuin ihmiset keskimäärin. Lapsettomana siihen on aivan erilaiset mahdollisuudet.

Vierailija kirjoitti:

Helpommalla pääset, kun etsit jonkun muun. Teillä ei kohtaa arvot eikä elämäntyylit. Sinuna myös miettisin, onko lapsen hankinta elämääsi sopiva asia kuitenkaan. Nautit matkustelusta enemmän kuin ihmiset keskimäärin. Lapsettomana siihen on aivan erilaiset mahdollisuudet.

Mieskin teki noin kymmenen matkaa vuodessa ennen lapsia. Rauhottui kolmekymppisenä ja perhe alkoi kiinnostaa. Ei ole matkustanut Ruotsia kauemmas muutamaan vuoteen. Minäkin matkustan nyt vähän vähemmän kuin aiemmin ja matkat myös väsyttävät enemmän. Haluan tämän miehen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpommalla pääset, kun etsit jonkun muun. Teillä ei kohtaa arvot eikä elämäntyylit. Sinuna myös miettisin, onko lapsen hankinta elämääsi sopiva asia kuitenkaan. Nautit matkustelusta enemmän kuin ihmiset keskimäärin. Lapsettomana siihen on aivan erilaiset mahdollisuudet.

Mieskin teki noin kymmenen matkaa vuodessa ennen lapsia. Rauhottui kolmekymppisenä ja perhe alkoi kiinnostaa. Ei ole matkustanut Ruotsia kauemmas muutamaan vuoteen. Minäkin matkustan nyt vähän vähemmän kuin aiemmin ja matkat myös väsyttävät enemmän. Haluan tämän miehen.

Ap

Tää suomalainen elämäntyyli kyllä jaksaa ihmetyttää minua ulkosuomalaista. "Rauhoittumista" (lue= oman elämän typistämistä kodin seinien sisäpuolelle, oman itsensä unohtamista) pidetään ihanteena viimeistään, kun 30 tulee mittariin. Varsinkin monelle suomalaismiehelle tuntuu olevan tärkeää, että menot  ja varsinkin jahärregud ulkomaanmatkat karsitaan minimiin, kun perhe-elämä alkaa. Sitten se elämänsisältö rakentuu niihin Prisma-retkien, Päivi-Petterin harraskuskuskausten ja kotona möllöttämisen välille.

Itse aattelin olla "rauhottumatta" vielä seitsemänkymppisenäkin. En ikinä suostuisi kimppaan miehen kanssa, joka koittaisi rajoittaa sitä kuka olen. Sitä paitsi, lasten kanssakin voi matkustaa!