Miten olette saaneet yhdistettyä eri elämäntilanteet parisuhteessa?

Samassa tilanteessa .

Parisuhde voi olla just omannököisensä.

Mua ahdisti ekat pari vuotta kun ei voida esim muutttaa yhteen. Mut sit tajusin et miksi pitäisi?

Ollaan näin onnellisia ja muutetaan sit joskus jos mieli tekee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpommalla pääset, kun etsit jonkun muun. Teillä ei kohtaa arvot eikä elämäntyylit. Sinuna myös miettisin, onko lapsen hankinta elämääsi sopiva asia kuitenkaan. Nautit matkustelusta enemmän kuin ihmiset keskimäärin. Lapsettomana siihen on aivan erilaiset mahdollisuudet.

Mieskin teki noin kymmenen matkaa vuodessa ennen lapsia. Rauhottui kolmekymppisenä ja perhe alkoi kiinnostaa. Ei ole matkustanut Ruotsia kauemmas muutamaan vuoteen. Minäkin matkustan nyt vähän vähemmän kuin aiemmin ja matkat myös väsyttävät enemmän. Haluan tämän miehen.

Ap

Tää suomalainen elämäntyyli kyllä jaksaa ihmetyttää minua ulkosuomalaista. "Rauhoittumista" (lue= oman elämän typistämistä kodin seinien sisäpuolelle, oman itsensä unohtamista) pidetään ihanteena viimeistään, kun 30 tulee mittariin. Varsinkin monelle suomalaismiehelle tuntuu olevan tärkeää, että menot  ja varsinkin jahärregud ulkomaanmatkat karsitaan minimiin, kun perhe-elämä alkaa. Sitten se elämänsisältö rakentuu niihin Prisma-retkien, Päivi-Petterin harraskuskuskausten ja kotona möllöttämisen välille.

Itse aattelin olla "rauhottumatta" vielä seitsemänkymppisenäkin. En ikinä suostuisi kimppaan miehen kanssa, joka koittaisi rajoittaa sitä kuka olen. Sitä paitsi, lasten kanssakin voi matkustaa!

Voi, mutta ei kaikki halua. Lasten kanssa matkustaminen on raskasta ja kallista. Etenkin jos niitä on useampia. Moni kuvittelee matkustelevansa paljon lapsen kanssa, mutta realiteetit tulee vastaan sitten kun sitä lapsiperhearkirekeä vetää 24/7.

Siten että minulla on lapset joka toinen viikko, mies silloin harrastaa ja välillä myös matkustelee (mies on lapseton, eikä halua lapsia). Sitten kun minulla on lapsivapaaviikko, mies aikalailla pyhittää sen minulle; vähentää harrastuskertoja eikä näe kavereita niin paljoa. Asumme siis käytännössä yhdessä joka toinen viikko.

Toistaiseksi tämä on toiminut hyvin; tärkein aines on varmaan se että me oikeasti tykätään toisistamme ja halutaan olla yhdessä. Elämäntilanteet meillä vaan on tyystin erit!

Suunnitelmissa on muuttaa yhteen sitten kun minun lapset tai ainakin toinen muuttaa omilleen, eli ehkä n. 8-10 vuoden päästä. Toki tuo on aikana sellainen, että mitä vain voi tapahtua. Mutta haave on tällä hetkellä sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpommalla pääset, kun etsit jonkun muun. Teillä ei kohtaa arvot eikä elämäntyylit. Sinuna myös miettisin, onko lapsen hankinta elämääsi sopiva asia kuitenkaan. Nautit matkustelusta enemmän kuin ihmiset keskimäärin. Lapsettomana siihen on aivan erilaiset mahdollisuudet.

Mieskin teki noin kymmenen matkaa vuodessa ennen lapsia. Rauhottui kolmekymppisenä ja perhe alkoi kiinnostaa. Ei ole matkustanut Ruotsia kauemmas muutamaan vuoteen. Minäkin matkustan nyt vähän vähemmän kuin aiemmin ja matkat myös väsyttävät enemmän. Haluan tämän miehen.

Ap

Tää suomalainen elämäntyyli kyllä jaksaa ihmetyttää minua ulkosuomalaista. "Rauhoittumista" (lue= oman elämän typistämistä kodin seinien sisäpuolelle, oman itsensä unohtamista) pidetään ihanteena viimeistään, kun 30 tulee mittariin. Varsinkin monelle suomalaismiehelle tuntuu olevan tärkeää, että menot  ja varsinkin jahärregud ulkomaanmatkat karsitaan minimiin, kun perhe-elämä alkaa. Sitten se elämänsisältö rakentuu niihin Prisma-retkien, Päivi-Petterin harraskuskuskausten ja kotona möllöttämisen välille.

Itse aattelin olla "rauhottumatta" vielä seitsemänkymppisenäkin. En ikinä suostuisi kimppaan miehen kanssa, joka koittaisi rajoittaa sitä kuka olen. Sitä paitsi, lasten kanssakin voi matkustaa!

Voi matkustaa lasten kanssa joo, mutta kyllä lapsettomalla on ihan erilainen vapaus budjetin, matkakohteen ja matkojen ajoitusten suhteen. Jossain määrin myös matkojen määrän suhteen, koska lasten on pienenä saatava myös tasaista arkea kotona. Itse koen voivani matkustaa suht riittävästi, mutta ap:n nykyinen elämäntyyli onnistuisi minulta vain jos eroaisin ja joutuisin etävanhemmaksi. T. kahden päiväkoti-ikäisen äiti

Sitten sellainen juttu, että lapsiperhearki myös väsyttää. Ei silloin välttämättä riitä samalla tavalla mehut matkusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpommalla pääset, kun etsit jonkun muun. Teillä ei kohtaa arvot eikä elämäntyylit. Sinuna myös miettisin, onko lapsen hankinta elämääsi sopiva asia kuitenkaan. Nautit matkustelusta enemmän kuin ihmiset keskimäärin. Lapsettomana siihen on aivan erilaiset mahdollisuudet.

Mieskin teki noin kymmenen matkaa vuodessa ennen lapsia. Rauhottui kolmekymppisenä ja perhe alkoi kiinnostaa. Ei ole matkustanut Ruotsia kauemmas muutamaan vuoteen. Minäkin matkustan nyt vähän vähemmän kuin aiemmin ja matkat myös väsyttävät enemmän. Haluan tämän miehen.

Ap

Tää suomalainen elämäntyyli kyllä jaksaa ihmetyttää minua ulkosuomalaista. "Rauhoittumista" (lue= oman elämän typistämistä kodin seinien sisäpuolelle, oman itsensä unohtamista) pidetään ihanteena viimeistään, kun 30 tulee mittariin. Varsinkin monelle suomalaismiehelle tuntuu olevan tärkeää, että menot  ja varsinkin jahärregud ulkomaanmatkat karsitaan minimiin, kun perhe-elämä alkaa. Sitten se elämänsisältö rakentuu niihin Prisma-retkien, Päivi-Petterin harraskuskuskausten ja kotona möllöttämisen välille.

Itse aattelin olla "rauhottumatta" vielä seitsemänkymppisenäkin. En ikinä suostuisi kimppaan miehen kanssa, joka koittaisi rajoittaa sitä kuka olen. Sitä paitsi, lasten kanssakin voi matkustaa!

Voi matkustaa lasten kanssa joo, mutta kyllä lapsettomalla on ihan erilainen vapaus budjetin, matkakohteen ja matkojen ajoitusten suhteen. Jossain määrin myös matkojen määrän suhteen, koska lasten on pienenä saatava myös tasaista arkea kotona. Itse koen voivani matkustaa suht riittävästi, mutta ap:n nykyinen elämäntyyli onnistuisi minulta vain jos eroaisin ja joutuisin etävanhemmaksi. T. kahden päiväkoti-ikäisen äiti

Onhan myös näitä, jotka pakkaavat koko perheensä purjeveneeseen ja matkustavat maailman ympäri. Missään muussa maassa ei korosteta rutiinien tärkeyttä lapsen elämässä niin paljon kuin Suomessa. Onnellisia lapsia näkee myös maissa, joissa lapset kulkevat aikuisten mukana ja nukahtavat päiväunille esim. syliin tai rattaisiin ja heräävät sitten taas jatkamaan päivää kun ovat nukkuneet päikkärinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpommalla pääset, kun etsit jonkun muun. Teillä ei kohtaa arvot eikä elämäntyylit. Sinuna myös miettisin, onko lapsen hankinta elämääsi sopiva asia kuitenkaan. Nautit matkustelusta enemmän kuin ihmiset keskimäärin. Lapsettomana siihen on aivan erilaiset mahdollisuudet.

Mieskin teki noin kymmenen matkaa vuodessa ennen lapsia. Rauhottui kolmekymppisenä ja perhe alkoi kiinnostaa. Ei ole matkustanut Ruotsia kauemmas muutamaan vuoteen. Minäkin matkustan nyt vähän vähemmän kuin aiemmin ja matkat myös väsyttävät enemmän. Haluan tämän miehen.

Ap

Tää suomalainen elämäntyyli kyllä jaksaa ihmetyttää minua ulkosuomalaista. "Rauhoittumista" (lue= oman elämän typistämistä kodin seinien sisäpuolelle, oman itsensä unohtamista) pidetään ihanteena viimeistään, kun 30 tulee mittariin. Varsinkin monelle suomalaismiehelle tuntuu olevan tärkeää, että menot  ja varsinkin jahärregud ulkomaanmatkat karsitaan minimiin, kun perhe-elämä alkaa. Sitten se elämänsisältö rakentuu niihin Prisma-retkien, Päivi-Petterin harraskuskuskausten ja kotona möllöttämisen välille.

Itse aattelin olla "rauhottumatta" vielä seitsemänkymppisenäkin. En ikinä suostuisi kimppaan miehen kanssa, joka koittaisi rajoittaa sitä kuka olen. Sitä paitsi, lasten kanssakin voi matkustaa!

Voi matkustaa lasten kanssa joo, mutta kyllä lapsettomalla on ihan erilainen vapaus budjetin, matkakohteen ja matkojen ajoitusten suhteen. Jossain määrin myös matkojen määrän suhteen, koska lasten on pienenä saatava myös tasaista arkea kotona. Itse koen voivani matkustaa suht riittävästi, mutta ap:n nykyinen elämäntyyli onnistuisi minulta vain jos eroaisin ja joutuisin etävanhemmaksi. T. kahden päiväkoti-ikäisen äiti

Onhan myös näitä, jotka pakkaavat koko perheensä purjeveneeseen ja matkustavat maailman ympäri. Missään muussa maassa ei korosteta rutiinien tärkeyttä lapsen elämässä niin paljon kuin Suomessa. Onnellisia lapsia näkee myös maissa, joissa lapset kulkevat aikuisten mukana ja nukahtavat päiväunille esim. syliin tai rattaisiin ja heräävät sitten taas jatkamaan päivää kun ovat nukkuneet päikkärinsä.

No hyvin pieni vähemmistö matkustaa lasten kanssa purjeveneellä ympäri maailman. Sillon toki yleensä puhutaan jo jonkinlaisesta elämäntavasta.

Rutiinit ei tarkoita sitä, ettei taapero voisi nukkua rattaissa reissun päällä, tuo on ihan normaalia myös Suomessa. Monet ihan varta vasten lähtee joka päivä lenkille ja pois kotoa, jotta lapsi nukahtais rattaisiin.

Huomaa, että sulla ei ole lapsia. Vain ennakkokäsityksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpommalla pääset, kun etsit jonkun muun. Teillä ei kohtaa arvot eikä elämäntyylit. Sinuna myös miettisin, onko lapsen hankinta elämääsi sopiva asia kuitenkaan. Nautit matkustelusta enemmän kuin ihmiset keskimäärin. Lapsettomana siihen on aivan erilaiset mahdollisuudet.

Mieskin teki noin kymmenen matkaa vuodessa ennen lapsia. Rauhottui kolmekymppisenä ja perhe alkoi kiinnostaa. Ei ole matkustanut Ruotsia kauemmas muutamaan vuoteen. Minäkin matkustan nyt vähän vähemmän kuin aiemmin ja matkat myös väsyttävät enemmän. Haluan tämän miehen.

Ap

Tää suomalainen elämäntyyli kyllä jaksaa ihmetyttää minua ulkosuomalaista. "Rauhoittumista" (lue= oman elämän typistämistä kodin seinien sisäpuolelle, oman itsensä unohtamista) pidetään ihanteena viimeistään, kun 30 tulee mittariin. Varsinkin monelle suomalaismiehelle tuntuu olevan tärkeää, että menot  ja varsinkin jahärregud ulkomaanmatkat karsitaan minimiin, kun perhe-elämä alkaa. Sitten se elämänsisältö rakentuu niihin Prisma-retkien, Päivi-Petterin harraskuskuskausten ja kotona möllöttämisen välille.

Itse aattelin olla "rauhottumatta" vielä seitsemänkymppisenäkin. En ikinä suostuisi kimppaan miehen kanssa, joka koittaisi rajoittaa sitä kuka olen. Sitä paitsi, lasten kanssakin voi matkustaa!

Voi matkustaa lasten kanssa joo, mutta kyllä lapsettomalla on ihan erilainen vapaus budjetin, matkakohteen ja matkojen ajoitusten suhteen. Jossain määrin myös matkojen määrän suhteen, koska lasten on pienenä saatava myös tasaista arkea kotona. Itse koen voivani matkustaa suht riittävästi, mutta ap:n nykyinen elämäntyyli onnistuisi minulta vain jos eroaisin ja joutuisin etävanhemmaksi. T. kahden päiväkoti-ikäisen äiti

Onhan myös näitä, jotka pakkaavat koko perheensä purjeveneeseen ja matkustavat maailman ympäri. Missään muussa maassa ei korosteta rutiinien tärkeyttä lapsen elämässä niin paljon kuin Suomessa. Onnellisia lapsia näkee myös maissa, joissa lapset kulkevat aikuisten mukana ja nukahtavat päiväunille esim. syliin tai rattaisiin ja heräävät sitten taas jatkamaan päivää kun ovat nukkuneet päikkärinsä.

No hyvin pieni vähemmistö matkustaa lasten kanssa purjeveneellä ympäri maailman. Sillon toki yleensä puhutaan jo jonkinlaisesta elämäntavasta.

Rutiinit ei tarkoita sitä, ettei taapero voisi nukkua rattaissa reissun päällä, tuo on ihan normaalia myös Suomessa. Monet ihan varta vasten lähtee joka päivä lenkille ja pois kotoa, jotta lapsi nukahtais rattaisiin.

Huomaa, että sulla ei ole lapsia. Vain ennakkokäsityksiä.

Tuossa ylempänä todettiin, että "lasten on pienenä saatava myös tasaista arkea kotona". Siihen viittasin ja tuon tasaisen arjen tärkeyttä Suomessa mielestäni liioitellaan. Olen nähnyt useissa maissa esim. ystävilläni iloisia ja hyväntuulisia lapsia, vaikka päikkärit eivät olekaan joka päivä samaan aikaan tai iltapalaksi ei olekaan aina sitä samaa "uniruokaa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpommalla pääset, kun etsit jonkun muun. Teillä ei kohtaa arvot eikä elämäntyylit. Sinuna myös miettisin, onko lapsen hankinta elämääsi sopiva asia kuitenkaan. Nautit matkustelusta enemmän kuin ihmiset keskimäärin. Lapsettomana siihen on aivan erilaiset mahdollisuudet.

Mieskin teki noin kymmenen matkaa vuodessa ennen lapsia. Rauhottui kolmekymppisenä ja perhe alkoi kiinnostaa. Ei ole matkustanut Ruotsia kauemmas muutamaan vuoteen. Minäkin matkustan nyt vähän vähemmän kuin aiemmin ja matkat myös väsyttävät enemmän. Haluan tämän miehen.

Ap

Tää suomalainen elämäntyyli kyllä jaksaa ihmetyttää minua ulkosuomalaista. "Rauhoittumista" (lue= oman elämän typistämistä kodin seinien sisäpuolelle, oman itsensä unohtamista) pidetään ihanteena viimeistään, kun 30 tulee mittariin. Varsinkin monelle suomalaismiehelle tuntuu olevan tärkeää, että menot  ja varsinkin jahärregud ulkomaanmatkat karsitaan minimiin, kun perhe-elämä alkaa. Sitten se elämänsisältö rakentuu niihin Prisma-retkien, Päivi-Petterin harraskuskuskausten ja kotona möllöttämisen välille.

Itse aattelin olla "rauhottumatta" vielä seitsemänkymppisenäkin. En ikinä suostuisi kimppaan miehen kanssa, joka koittaisi rajoittaa sitä kuka olen. Sitä paitsi, lasten kanssakin voi matkustaa!

Voi matkustaa lasten kanssa joo, mutta kyllä lapsettomalla on ihan erilainen vapaus budjetin, matkakohteen ja matkojen ajoitusten suhteen. Jossain määrin myös matkojen määrän suhteen, koska lasten on pienenä saatava myös tasaista arkea kotona. Itse koen voivani matkustaa suht riittävästi, mutta ap:n nykyinen elämäntyyli onnistuisi minulta vain jos eroaisin ja joutuisin etävanhemmaksi. T. kahden päiväkoti-ikäisen äiti

Onhan myös näitä, jotka pakkaavat koko perheensä purjeveneeseen ja matkustavat maailman ympäri. Missään muussa maassa ei korosteta rutiinien tärkeyttä lapsen elämässä niin paljon kuin Suomessa. Onnellisia lapsia näkee myös maissa, joissa lapset kulkevat aikuisten mukana ja nukahtavat päiväunille esim. syliin tai rattaisiin ja heräävät sitten taas jatkamaan päivää kun ovat nukkuneet päikkärinsä.

No hyvin pieni vähemmistö matkustaa lasten kanssa purjeveneellä ympäri maailman. Sillon toki yleensä puhutaan jo jonkinlaisesta elämäntavasta.

Rutiinit ei tarkoita sitä, ettei taapero voisi nukkua rattaissa reissun päällä, tuo on ihan normaalia myös Suomessa. Monet ihan varta vasten lähtee joka päivä lenkille ja pois kotoa, jotta lapsi nukahtais rattaisiin.

Huomaa, että sulla ei ole lapsia. Vain ennakkokäsityksiä.

Tuossa ylempänä todettiin, että "lasten on pienenä saatava myös tasaista arkea kotona". Siihen viittasin ja tuon tasaisen arjen tärkeyttä Suomessa mielestäni liioitellaan. Olen nähnyt useissa maissa esim. ystävilläni iloisia ja hyväntuulisia lapsia, vaikka päikkärit eivät olekaan joka päivä samaan aikaan tai iltapalaksi ei olekaan aina sitä samaa "uniruokaa".

Ja mä olen nähnyt sellaisia lapsia myös. Suomessa. Omistani toinen on sellainen. Ja sit on taas toisenlaisia lapsia, jolle ne päikkärit samaan aikaan joka päivä on tärkeä asia. Jonkinlaiset rutiinit kuitenkin turvaa jokaisen lapsen kehitystä.

Turhaa sinä toisten vanhemmuutta arvostelet tai syytät liioittelusta. Lapset on erilaisia ja jokainen tuntee omansa parhaiten. Joskus ne rutiinit myös tosiaan on meitä äitejä varten, ja sekin on ihan ok jos kokee että sillä säilyy pakka koossa.