Kun kateus pilaa välit sisaruksiin...
Nyt en kaipaa kiusaamista ja haukkuja. Tiedän että olen kamala ihminen ja haluaisin muuttua. Jostain syystä tunnen sisaruksiani kohtaan kateutta ja suoranaista vihaa. Toivon heille epäonnea elämään, mutta mitään vakavaa , kuten kuolemaa tai sairautta en tietenkään. Tuntuu että olen se sisarus meistä kolmesta joka on aina jäänyt vähimmälle huomiolle. Minä olen se joka on sairastunut lapsena vakavasti ja minä olen se jota kohtaa aina epäonni. Vanhempani ovat aina tukeneet ja maksaneet kahdelle siskolleni matkoja ja materiaalia ja minusta on puhuttu että olen vaatimaton ja pärjään kyllä. Ja pärjäänhän minä..mutta olen rikki sisältä. Haluaisin että joskus vanhempani huomioisi minutkin, vaikka olenkin jo aikuinen ja perheellinen. Olen jäänyt paitsi rakkaudesta. Siltä minusta tuntuu...Olen kyllästynyt kuuntelemaan aina kehuja sisaruksistani ja heidän saavutuksistaan.
Kommentit (4)
haiskahtaa ehkä enemmän uhriutumiselle.
Oletko porukan keskimmäinen? Keskimmäinen jää monesti vähemmälle huomiolle ja oirehtii monin tavoin sitä. Monet tuntemani keskimmäiset ovat vähään tyytyviä, itsenäisiä pärjääjiä. Monet vanhemmat eivät myöskään näe keskimmäisten jäämistä vähemmälle huomiolle, kannetaan huolta, kuinka esikoinen joutuu väistymään ja kuopus kulkee joukon jatkona, mutta ei siitä, että keskimmäinen ei ehkä koskaan saanut vanhemman jakamatonta huomiota.
Eipä tuo tasaarvoiselta kohtelulta tunnu, jos muut sisarukset saa fyrkkaa, apua ja yksi sisarus jätetään ulkopuolelle. Ei se kateutta ole vaan suoranaista hylkäämistä ja epäoikeudenmukaisuutta tätä ulkopuolelle jätettyä kohtaan.
Onneksi minulla ei ole sisaruksia. Valitettavan yleistä tuo sisarkateus.