Oletko valinnut väärän ammatin aikanaan? Miksi? Itse en tajua, että miten

Sh minäkin. Periaatteessa pidän kyllä työstä, mutta koska vakipaikkaa melko hankala vieläkin tällä alalla saada sekä palkkaus huonoa niin olen vakavasti alkanut harkitsemaan alan vaihtoa. Nyt äitiyslomalla on sitten aikaa miettiä, meenkö enää takasin vai en.

Syy: en vielä tuntenut itseäni riittävästi.



Olen myös huomannut, että ihminen muuttuu eläessään. Siksi ala on nuorena voinut ollakin se oikea. Mutta kun opiskelu kestää kauan, ja sitten vielä lapsia tekee, niin omat mieltymykset ehtii muuttumaan.



Minulla onneksi homma hoituu muuntokoulutuksella, joten ei tarvi aivan alusta asti lähteä uusimaan koulutustaan.

mutta monesti olen miettinyt kuinka järjettömillä perusteilla sitä on elämäänsä suunnitellut. Tai jättänyt suunnittelematta. Eikö ne kouluissakaan saa taottua ihmisten päähän, että omalla työllä olisi tarkoitus elää vuosikymmenet ja vielä mielellään niin, että saa hankittua elämäänsä tarpeelliset tykötarpeet. Opiskelualaa miettiessä en miettinyt yhtään mitään muuta kuin sitä, mikä voisi meikäläistä kiinnostaa. Onneksi en hakenut sentään lukemaan filosofiaa. Mielenkiintoista olisi ollut mutta siihen se olisi ehkä jäänytkin. En ole sairaanhoitaja, mutta muutama sh-tuttu on päivitellyt, ettei ollut uhrannut ajatustakaan vuorotyön ja mahdollisen perhe-elämän yhteensovittamiselle.

Ja sh olen siis minäkin.

Alanvaihdos myös suunnitelmissa hoitovapaan jälkeen.

Vierailija:

hel.........issä olen voinut hakeutua aikanaa sh-koulutukseen. Ala on niin täysin väärä kuin olla ja voi. Mitä mun päässä on liikkunut, kun sinne hakeuduin ja miksi mut otettiin siihen koulutukseen.

Todellakin mua ei enää nähdä ko. työssä. Se on varma juttu.

Teen töitä verkkolehden parissa ja koulutukseltani olen psykologi. Verkkolehden ala on ihan eri kuin mikään koulutukseen liittyvä. Ei oikein nappaa siirtyä oman ammatin pariin vaan haluaisin luoda uraa tuolla IT-alan toimituspuolella... on vaan niin epävarma vielä alan tulevaisuus että joku sisäinen ääni ajaa etsimään paikkoja joihin mulla oikeasti on pätevyys.

Ei sit mulla käynyt mielessä, että kun lapset lähtee kouluun aamulla ja minä teen töitä siihen asti kunnes menevät nukkumaan, niin en näe lapsiani KOSKAAN.

Nyt olen psykologi ja työskentelen neurologisella osastolla. Viihdyn hyvin enkä kadu sinänsä lh-opintoja kun ne veivät lukion jälkeen vain puolitoista vuotta.

suurin syy on ettei työtä arvosteta minkään vertaa. Haluan ammatin, jossa tunnen itseni tarpeelliseksi. Muuten olisi ihan ok.

ajattelin vain mikä olisi kiinnostavaa, ja mihin minulla olisi lahjoja. Humanistinen ala, töitä ei käytännössä ole lainkaan ja jos joksus jonkun pätkän saa duunia, niin palkka on max. 1500 e/ kk - jos siis onnistuu saamaan kuukausitöitä (ehkä kerran kahdessa vuodess ayhden parin kukauden pätkän). Usein meidän työt on projektitöitä, joissa itse saa maksaa työtilat ja välineet ja duunia on 100 h/ kk ja palkkaa maksetaan 20 tunnista.. Alle sadan tunnin hommaa ei saa kuitenkaan niin hyvin tehtyä, ettei maine menisi ja menettäisi seuraavia duuneja.



mutta onpahan mutla nyt tosi hyvät arvosanat yliopistolta, kun valitisin alani lahjojen mukaan, hohhoijaa..

Palkka on naurettava!

Ihmetyttää minuakin miten aikanaan vain ajauduin opiskelemaan alaa joka ei sinänsä kiinnostanut edes silloin. Vakituisen virankin sain helposti ja palkkakin kohtuullinen, mutta työssä ei mitään mieltä. En ole ainakaan vielä katunut uudelleen koulun penkille lähtemistä ja nyt aikuisena opiskelumotiivi on ihan eri luokkaa kuin silloin nuorena. Ja onhan tämä nykyinen koulutus juuri sitä mitä oikeasti haluaisin " isona" tehdä!

Menin siis yliopistoon kieliä opiskelemaan... hoh hoijaa. Probleema vaan on ettei ole töitä tällä alalla, ainakaan täällä missä minä asun! Lisäksi siitä työstä saa huonoa palkkaa enkä mielestäni osaa sitä kunnollakaan... joo joo soppa on valmis.



Olisi vaan pitänyt valita joku muu ala mutta miten h***ssä sitä 19-vuotiaana tietäisi yhtään mitään mistään??! Eihän sitä tajua miten tärkeää olisi löytää kiva ammatti josta saisi jopa rahaakin kunnolla?





Mutta kai tämä tästä. Lohduttaa tietää etteivät muutkaan ehkä ole niin tyytyväisiä omaan valintaansa...

Olen nainen ja diplomi-insinööri. Käytännössä mahdoton yhtälö. Totuus on, että tämä on miesten maailma ja nainen on aina miehen kynnysmatto tällä alalla (no aina löytyy se yksi poikkeus). Niin se vain on. Mulla on tullut se kuuluisa lasikatto eteen jo 32 vuotiaana. Middle Managementiin näytän jäävän vaikka päälläni pomppisin. Sikäli mielenkiintoista, että minun yläpuolelleni organisaatioon palkataan oikeesti yksinkertaisia miespuolisia AMK-insinöörejä. Esimerkiksi firman sisällä yksi tajuttoman yksinkertainen AMK-insinööri, firmassa laatuinsinööri (eli se roskapaikka minne joudutaan), nostettiin tuotantojohtajaksi.....Vai onko vika vaan mun työnantajassa? Tuskin, sillä olen ollut jo useamman työnantajan palveluksessa opintojen alusta lähtien.



Ala on oikeasti mielenkiintoinen, mutta tytärtäni en koskaan kannusta alalle. KTM olisi ollut parempi vaihtoehto, tai lääkäri tai juristi.



Älkää naiset hakeutuko tekniselle alalle!

Nimenomaan ammatin. Koulutukseltani voisin työskennellä myös päiväkodissa, joka voisi ollakin mukava työ. Olen kuitenkin nuoruuden innossani ajautunut muuhun työhön, hoitoalaa kyllä. Nyt koen sen vääräksi, esim. työn rankkuuden vuoksi. Omassa perheessä kun riitää haastetta, ei sitä välttämättä niin paljoa tarvitsisi työssään, varsinkaan tällä palkalla.

En ymmärrä miksei yläasteella, kun tulevista ammateista juteltiin, minulle merkinnyt palkkaus mitään. Ei tainnut rahanarvo olla oikein konkretisoitunut...

vai voiskos syy olla vaikka sinussa itsessäs....

väärällä alalla.. Tai ei vaan jaksa kiinnostaa tarpeeksi. Hoitoalalla siis olen. Työ vaativaa ja palkka huono=(

En tiedä miksi tämän alan valitsin, kai luulin että se on kutsumukseni=0 Lisäksi vanhempani painostivat opiskelemaan, koulua ei saanut heidän mielestään missään nimessä keskeyttää.. silloin parikymppisenä en ollut tarpeeksi vahva tekemään niin kuin itse olisin halunnut. Vaikka en kyllä tainnut silloin edes tietää, mitä halusin. Vieläkään en ole tarpeeksi mielenkiintoista ammattia itselleni keksinyt, ehkä se on tyydyttävä tähän jo olemassa olevaan...

Ja löysin Elämäni Miehenkin samalta alalta =)

Työ on huonosti palkattua, mutta erittäin mielenkiintoista ja olen sitä opiskellut sittemmin lisää ja aion hakeutua lisäkoulutukseen jatkossakin (ylempi amk). Logistiikan alalla olen.

Vierailija:

Olen nainen ja diplomi-insinööri. Sikäli mielenkiintoista, että minun yläpuolelleni organisaatioon palkataan oikeesti yksinkertaisia miespuolisia AMK-insinöörejä.

Kun nainen valittaa saavansa eriarvoista kohtelua sukupuolensa vuoksi, aina teilataan, että syy on sinussa, olet siis shuono. Sattumalta olen juuri opiskellut kyseistä aihetta ja kyllä se vaan vielä nykyäänkin on niin, että mies on arvokkaampi sukupuoli teknisellä alalla. Nainen saa tehdä paljon töitä oman asemansa eteen. Ja tätä asiaa on tutkittu ja asia todeksi todettu. Valitettavaa sinänsä

että siinä mielessä väärä ala on tullut luettua..