Oletko valinnut väärän ammatin aikanaan? Miksi? Itse en tajua, että miten

Kyllä se osaksi on henkilökemioistakin kiinni se yleneminen. Toki naiset saa tehdä puolet enemmän töitä sen eteen, mutta joskus on hyvä tuijottaa omaa napaansakin.



t: se logistiikan osaaja

työ raskasta, työajat perseestä, aivojen käyttö ei ole sallittua. Kuka hemmetin itseään arvostava ihminen menee duuniin, jossa uusia työntekijöitä haetaan aina suunnilleen näin:



Sinä tulevaisuuden TÄHTI, jolla ei hymy rapise vaikka paskaa sataa niskaan, tervetuloa meille, kunhan vain et valita siitä, että työviikkosi tuskin noudattaa TESiä, vastuusi on ylimitoitettu, palkaksi saat vittuilua ja sinua soitellaan töihin milloin mitenkin...



Niin ja jos valitat, niin kerromme sinulle, että " KYLLÄ MEILLÄ TULIJOITA ON" (vaikka ei oliskaan)

Itse olen KTM ja huomannut, että jopa naispuoliset pomot suosivat miehiä. Naisten huolellinen ja tarkka työtapa jää auttamatta toiseksi kun miehet ohittavat yksityiskohdat olkiaan kohauttaen ja etenevät urallaan naisten ja miesten nostamina. Rapatessa roiskuu, todetaan vaan ja leimataan nainen nipoksi. Olen kuitenkin taloushallinnon alalla, joten toi huolellisuus luulisi olevan etu... :-)



Kuten tältäkin palstalta huomaa, naiset ovat niin kateellista porukkaa, että heidän mielestään muidenkin naisten pitää kärsiä samat jutut kun he itse aikanaan kärsivät. Mitää helpotusta eivät toiset naiset halua uusille sukupolville, edelleen pitää syrjiä palkassa ja työtehtävissä erittäin päteviäkin naisia!



Eli ei se KTM sen parempi vaihtoehto ole... Tosin ala on mielenkiintoinen ja kun tämä äitiyslomasuma alkaa olla kohdaltani ohi ja lapset ovat vähän kasvaneet, niin alan käyttää tätä rautaista ammattitaitoani ja edetä. Tsemppiä meille!

ja olen sikäli oikealla alalla, että osaan kaikkea kohtuullisesti ja tykkään organisoida. Perheellisenä minulle käy hyvin tämä osittain omissa käsissä oleva työaika. Kaikki on siis hyvin, on vakipaikkakin.



MUTTA olen kyllästynyt olemaan " vain" lasten kanssa niin töissä kuin kotonakin. Kaipaisin myös enemmän haastetta aivoille. Jotain teoreettisempaa, ehkä tutkimustyötä. Edut vaan painavat vaakakupissa tällä hetkellä paljon enemmän. Kunpa vain saisikin käydä koulutuksessa työajalla tai olisi jotain muuta stimuloivampaa ;-) Opiskelin jo omalla ajalla aineenopettajaksi, joten sitä on jo " kokeiltu" . Ehkä olisi aika harjoitella olemaan tyytyväinen siihen, mitä on?



Olin vähällä lähteä toimittajaksi tai metsäalalle, mutta mies, silloinen poikakaveri, oli jalat maassa ja pyysi ajattelemaan ammattia myös perheen kannalta. No, hän itse sitten on osittain matkatyöläinen :-o

Joku aivovamma kai mullakin oli sillo parikymppisenä. Restonomin paperit tuli luettua, enkä niillä tee yhtään mitään. Päivääkään en aio enää ravintola-alalla töissä olla ja sitä paskaa niellä. Siellä ihmiset on vaan koneita, koko ajan hoetaan vaan: " Tee tulosta, tee tulosta, tee tulosta!" Aina pitäisi olla valmis sigahtamaan töihin kun pomo soitaa, tauoista työpäivän aikana ei tietoakaan. Työntekijöiden jaksaminen ja henkinen hyvinvointi ei merkkaa työnanatajille mitään. Tuloksena oli burn out ja vakava masennus. Todellakin valitsin alan väärin. Mitähän sitä nyt sit alkais tekemään....?

ja mietin samaa. Vielä en ole keksinyt, mitä lähtisin opiskelemaan..

Minusta ei pitänyt tulla äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaa, vaikka suomea lähdinkin opiskelemaan. Sain lapsen kesken opintojen, joten vastuullisen vanhemman vietti veti suorittamaan pedagogiset opinnot. Työllistyminen on ollut ainakin helppoa, ja olen kuulemma hyvä opettajakin. Tykkään suunnitella tunteja ja opettaa, mutta kasvattajana oleminen on välillä rasittavaa. Olen opettanut aikuisiakin, mutta siitä en tykkää senkään vertaa. Myöskään maahanmuuttajien opettajaksi en halua.

En usko, että pysyn näissä hommissa välttämättä eläkeikään asti.

Jos tykkäät suunnitella ja opettaa mutta et kasvattaa, niin mitä vikaa oli aikuisten opettamisessa?



ihmettelee toinen ai-ope

Työ ei ole missään mielessä hohdokasta ja mua ei vain enää yksikertaisesti kiinnosta ihmisten ihottumat, sappivaivat jne.

ja olen siihen todella tyytyväinen. Sh:n työajat ovat surkeat ja perheen kanssa ankeaa tehdä vuorotyötä. Palkka on huono, raataa saa niska limassa koko työvuoron ajan, vastuuta on valtavasti mutta valtaa ei, eikä arvostusta (=lääkäreillä). Oksennusta, paskaa, tartuntavaara jne jne.



Itsekin ihmettelen, että miksi ihmeessä sh:ksi opiskelin. En todellakaan kannusta tytärtäni AMK:un.



Toisaalta kurja lukea DI ja KTM tarinoita lasikatoista. Terveysalalla voi sentään edetä sukupuolesta huolimatta (paitsi sh, joka ei juurikaan etene).

Itse myös th, mutta vaihdoin kokonaan toiselle alalle. Päivääkään en ole päätöstäni katunut :)

mutten kuitenkaan kadu valintaani sillä se ammatti on poikinut minulle kaksi uutta ammattia joita nyt harjoitan. palkka ja muut edut ovat paljon paremmat ja töitä riittää.



toisaalta kiehtoisi ajatus siitä että palaisin takaisin fysioterapeutiksi..

mulla on kaksi opistotutkintoa ja yksi amk -tutkinto ja kirjoilla olen yliopistolla



tykkään enemmän opiskella kuin tehdä töitä, tosin on niitäkin tullut 12-vuotta tehtyä (olen opiskellut työn ohessa)



rohkeasti vaan, antaa palaa uudelleen koulutukseen, se on kivaa ja virkistävää!