Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitini saattaa soittaa jopa 15 peräkkäin jos en vastaa - millä saan ymmärtämään ettei tekisi niin?
03.07.2023 |
Ihan mielettömän ärsyttävää. Jos en pysty juuri silloin vastaamaan kun hän soittaa, niin sen sijaan että hän jättäisi viestin tai soittaisi myöhemmin uudelleen, niin hän soittaa uudestaan ja uudestaan taukoamatta putkeen jopa 15 kertaa kunnes vastaan.
Olen monta kertaa sanonut, ettei tekisi tätä vaan että joskus en vain pysty vastaamaan puhelimeen eikä se ole mikään syy huolestua. Mutta hän ei suostu uskomaan.
Millä saan hänet uskomaan, ettei tekisi näin kun mikään sanominen ei toimi?
Kommentit (196)
Vierailija kirjoitti:
Eikö narsisti ole myös ihminen joka tahtoo tarkalleen määrätä rajat milloin ja kuinka kauan ja kuinka usein esim sietää äitinsä kanssa jutella? Olla joka paikassa sääntöjen määrääjä.
Hillitön raivo ja välit poikki jos äiti sattuu soittamaan väärään aikaan?
Ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalin, mieleltään terveen vanhemman kanssa saattaa ollakin ihan normaalia soittaa vaikka joka päivä päivä. Tällainen ihminen ei ehkä ymmärrä, millaista on, kun se soittelu on mielenterveyden ongelman värittämää ja kontrolloivaa ja tarkoituksella sellaista, että vastaajalle kaadetaan niskaan syyllistäminen siitä, että "aiheuttaa huolta" kun ei vastaa.
Jos teillä on vaikeuksia käsittää miksi tämä on sairasta käytöstä äidiltä, niin mielikuvissanne vaihtakaa apn tilanteeseen äidin sijalle vaikka puoliso. Kuvitelkaa että töissänne olisi nainen tai mies, jonka puoliso soittelee 43 kertaa työpäivän aikana vaan varmistellakseen, että henkilö on elossa. Ja suuttuu jos ei saa vastausta, ryntää toisesta kaupungista alakerran aspaan kyselemään, että onko puolisoni paikalla.
Äidin ja lapsen vuorovaikutussuhde pitäisi olla tavallinen ystävyyssuhde aikuisiällä. Roikkuminen toisessa ihmisessä ei ole tervettä.
Mutta lopulta kuinka monta kertaa siihen puheluun vastataan?
1 soitto, 1 vastaus? Vai 15 soittoa ja 0 vastausta?
Ehkä jos ihmiset vastaisi heti, niin soittoja olisi tasan 1. Eikä 43.Pystytkö sinä aina vastaamaan kenen tahansa puheluun riippumatta siitä, missä olet ja mitä olet tekemässä? Oletko kenties opettaja tai lääkäri?
Kyllä, jos minulla on puhelin vieressä, niin uskon voivani myös vastata siihen. Ihan vaan sanoakseni, että en ehdi puhua. Koska miksi sen pitäisi muuten siinä vieressä olla, jos siihen ei voi vastata. Ehkä, jos olisin hätäkeskuksen vastaaja, en pitäisi omaa puhelintani edes mukana, mutta luulen, että äitini ymmärtäisi sen.
Näen asian niin eri tavoin kun moni muu. Jos äitini kokisi tarvetta kuulla ääneni joka päivä, niin järjestäisin asian niin. Minulla jotkut tempparit, Facebook päivystykset tai vauvapalsta ei vaan ole niin tärkeitä, ettenkö voisi luopua muutamasta minuutista niiden parissa puhuakseni äidilleni.En ymmärrä tätä kiirettä mitä ihmisillä muka on, ettei muutamaa minuuttia päivässä löydy läheisille ja ystäville.
Kukaan Suomessa ei tee 16 tuntista työpäivää 7 päivänä viikossa. Ap voisi aloittaa päivänsä soittamalla äidilleen. Soittaa kerran ruokatunnin aikana ja jopa illalla ennen nukkumaan menoa ja siihen menisi ehkä alle 10 minuuttia ja äiti olisi onnellinen.
Mutta palstalla se on periaatekysymys ettei sellaista kuulu tehdä, eikä varsinkaan omien vanhempien kohdalla. Ehkä jonkun panon kohdalla vielä hyväksytään, mutta oma äiti. Ei, se ei vaan sovi, eikä siihen löydy aikaa ja sen harkitsemisen sijaan pitää blokata ihan kokonaan. Niin ja tietenkin antaa päälle sekä narsismi, että mielenterveysdiagnoosi.
Tuossa tulisi vuorokauteen jo kolme kellonaikaa, joita täytyy seurata. Mitään muuta samalle ajalle ei voi koskaan sopia, kun on se puhelu. Kaveri pyytää elokuviin tai teatteriin? Ei voi, kun pitää soittaa äidille. Väsyttää ja tekisi mieli nukkua? Ei voi, kun äiti odottaa puhelua. Puhelin unohtuu ottaa mukaan? Siitähän tulee maailmaloppu, äiti soittaa heti poliisille ja koko suvun läpi. Tee kuule ihan vapaasti itse. Oikeastaan voisit mennä äitisi luona käymään kolme kertaa vuorokaudessa, kyllähän se on parempi kuin pelkkä lyhyt puhelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei tytöt, joskus koittaa se aika ettei äitikään soita.
Mun äiti lakkas soittelemasta ja käymästä 2012 ja kuoli 2015. Vielä ei ole häiriköintiä ikävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalin, mieleltään terveen vanhemman kanssa saattaa ollakin ihan normaalia soittaa vaikka joka päivä päivä. Tällainen ihminen ei ehkä ymmärrä, millaista on, kun se soittelu on mielenterveyden ongelman värittämää ja kontrolloivaa ja tarkoituksella sellaista, että vastaajalle kaadetaan niskaan syyllistäminen siitä, että "aiheuttaa huolta" kun ei vastaa.
Jos teillä on vaikeuksia käsittää miksi tämä on sairasta käytöstä äidiltä, niin mielikuvissanne vaihtakaa apn tilanteeseen äidin sijalle vaikka puoliso. Kuvitelkaa että töissänne olisi nainen tai mies, jonka puoliso soittelee 43 kertaa työpäivän aikana vaan varmistellakseen, että henkilö on elossa. Ja suuttuu jos ei saa vastausta, ryntää toisesta kaupungista alakerran aspaan kyselemään, että onko puolisoni paikalla.
Äidin ja lapsen vuorovaikutussuhde pitäisi olla tavallinen ystävyyssuhde aikuisiällä. Roikkuminen toisessa ihmisessä ei ole tervettä.
Mutta lopulta kuinka monta kertaa siihen puheluun vastataan?
1 soitto, 1 vastaus? Vai 15 soittoa ja 0 vastausta?
Ehkä jos ihmiset vastaisi heti, niin soittoja olisi tasan 1. Eikä 43.Meinaat, että kaupan kassalla vastataan? Hammaslääkärissä? Uimahallissa? saunassa? Aitoa ajaessa? Nukkuessa?
Kyse nimenomaan siitä, että ihm8nen pillastuu, jos ei HETI AINA pysty vastaamaan ja soittaa 15 krt putkeen tajuamatta, että juuri nyt ei voi?
Jos puhekin on vieressä niin kyllä, varmasti viimeistään kolmannen soiton kohdalla. Jos taas se on hiljaisella tai jossain muualla, niin käytännössä sillä ei ole mitään merkitystä vaikka siinä olisi 150 yritystä. Ja kun tulisin saunasta, sovittaisiin takaisin . Katsos minun hiusten föönaaminen tai kulmakarvojen piirtäminen ei ole niin kiirellistä tai tärkeää, etteikö se ennemmin voisi odottaa.
Ei minusta ap:n äiti ole pillastunut, vaan yrittänyt soittaa useita kertoja. Siinä on aikan suuri ero. Pillastuta voi vaikka yhden soittokertayrityksen jälkeen. Ja vaikka kerran vuodessa.
Nuo yritykset ovat vain numeroita näytöllä. Ja jos ei puheluun voi vastata, voisi olettaa, että se on myös äänettömällä.
Kirjoitat nukkuessa? No silloin varsinkin vastaisin heti. En lähtisi odottelemaan yrittääkö vai ei uudestaan. Vastaisin puhuisin ja kävisin takaisin nukkumaan. Jos taas minun jostain syystä olisi saatava nukkua, niin hiljaiseksi ja herättyäni soittaisin takaisin äidilleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalin, mieleltään terveen vanhemman kanssa saattaa ollakin ihan normaalia soittaa vaikka joka päivä päivä. Tällainen ihminen ei ehkä ymmärrä, millaista on, kun se soittelu on mielenterveyden ongelman värittämää ja kontrolloivaa ja tarkoituksella sellaista, että vastaajalle kaadetaan niskaan syyllistäminen siitä, että "aiheuttaa huolta" kun ei vastaa.
Jos teillä on vaikeuksia käsittää miksi tämä on sairasta käytöstä äidiltä, niin mielikuvissanne vaihtakaa apn tilanteeseen äidin sijalle vaikka puoliso. Kuvitelkaa että töissänne olisi nainen tai mies, jonka puoliso soittelee 43 kertaa työpäivän aikana vaan varmistellakseen, että henkilö on elossa. Ja suuttuu jos ei saa vastausta, ryntää toisesta kaupungista alakerran aspaan kyselemään, että onko puolisoni paikalla.
Äidin ja lapsen vuorovaikutussuhde pitäisi olla tavallinen ystävyyssuhde aikuisiällä. Roikkuminen toisessa ihmisessä ei ole tervettä.
Mutta lopulta kuinka monta kertaa siihen puheluun vastataan?
1 soitto, 1 vastaus? Vai 15 soittoa ja 0 vastausta?
Ehkä jos ihmiset vastaisi heti, niin soittoja olisi tasan 1. Eikä 43.Meinaat, että kaupan kassalla vastataan? Hammaslääkärissä? Uimahallissa? saunassa? Aitoa ajaessa? Nukkuessa?
Kyse nimenomaan siitä, että ihm8nen pillastuu, jos ei HETI AINA pysty vastaamaan ja soittaa 15 krt putkeen tajuamatta, että juuri nyt ei voi?
Jos puhekin on vieressä niin kyllä, varmasti viimeistään kolmannen soiton kohdalla. Jos taas se on hiljaisella tai jossain muualla, niin käytännössä sillä ei ole mitään merkitystä vaikka siinä olisi 150 yritystä. Ja kun tulisin saunasta, sovittaisiin takaisin . Katsos minun hiusten föönaaminen tai kulmakarvojen piirtäminen ei ole niin kiirellistä tai tärkeää, etteikö se ennemmin voisi odottaa.
Ei minusta ap:n äiti ole pillastunut, vaan yrittänyt soittaa useita kertoja. Siinä on aikan suuri ero. Pillastuta voi vaikka yhden soittokertayrityksen jälkeen. Ja vaikka kerran vuodessa.
Nuo yritykset ovat vain numeroita näytöllä. Ja jos ei puheluun voi vastata, voisi olettaa, että se on myös äänettömällä.
Kirjoitat nukkuessa? No silloin varsinkin vastaisin heti. En lähtisi odottelemaan yrittääkö vai ei uudestaan. Vastaisin puhuisin ja kävisin takaisin nukkumaan. Jos taas minun jostain syystä olisi saatava nukkua, niin hiljaiseksi ja herättyäni soittaisin takaisin äidilleni.
Soitteletko sinä yhtä tiuhaan omille lapsillesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan äidiltä kysyä, soittelevatko/soittelivatko hänen vanhempansa ja muut läheiset hänelle jatkuvasti tai soittaako hän heille varmistelusoittoja.
Oma äippä tekee tuota välillä. Soittelee välillä silloin kun olen töissä, vaikka tietää etten pysty vastaamaan. On todella sosiaalinen ja aina ollut vähän höppänä. Laitan vain viestiä että soitan myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko on ehdotettu: Sano äidillesi, ettet tee enää etätöitä vaan olet toimistolla ja sinne ei sovi soitella.
Jos tuntisi jonkun luotettavan ja yhtä seuranhaluisen, voisi sanoa että soittelepa mun äidille ja anna oma numerosi, josko tulisitte paremminkin juttuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalin, mieleltään terveen vanhemman kanssa saattaa ollakin ihan normaalia soittaa vaikka joka päivä päivä. Tällainen ihminen ei ehkä ymmärrä, millaista on, kun se soittelu on mielenterveyden ongelman värittämää ja kontrolloivaa ja tarkoituksella sellaista, että vastaajalle kaadetaan niskaan syyllistäminen siitä, että "aiheuttaa huolta" kun ei vastaa.
Jos teillä on vaikeuksia käsittää miksi tämä on sairasta käytöstä äidiltä, niin mielikuvissanne vaihtakaa apn tilanteeseen äidin sijalle vaikka puoliso. Kuvitelkaa että töissänne olisi nainen tai mies, jonka puoliso soittelee 43 kertaa työpäivän aikana vaan varmistellakseen, että henkilö on elossa. Ja suuttuu jos ei saa vastausta, ryntää toisesta kaupungista alakerran aspaan kyselemään, että onko puolisoni paikalla.
Äidin ja lapsen vuorovaikutussuhde pitäisi olla tavallinen ystävyyssuhde aikuisiällä. Roikkuminen toisessa ihmisessä ei ole tervettä.
Mutta lopulta kuinka monta kertaa siihen puheluun vastataan?
1 soitto, 1 vastaus? Vai 15 soittoa ja 0 vastausta?
Ehkä jos ihmiset vastaisi heti, niin soittoja olisi tasan 1. Eikä 43.Pystytkö sinä aina vastaamaan kenen tahansa puheluun riippumatta siitä, missä olet ja mitä olet tekemässä? Oletko kenties opettaja tai lääkäri?
Kyllä, jos minulla on puhelin vieressä, niin uskon voivani myös vastata siihen. Ihan vaan sanoakseni, että en ehdi puhua. Koska miksi sen pitäisi muuten siinä vieressä olla, jos siihen ei voi vastata. Ehkä, jos olisin hätäkeskuksen vastaaja, en pitäisi omaa puhelintani edes mukana, mutta luulen, että äitini ymmärtäisi sen.
Näen asian niin eri tavoin kun moni muu. Jos äitini kokisi tarvetta kuulla ääneni joka päivä, niin järjestäisin asian niin. Minulla jotkut tempparit, Facebook päivystykset tai vauvapalsta ei vaan ole niin tärkeitä, ettenkö voisi luopua muutamasta minuutista niiden parissa puhuakseni äidilleni.En ymmärrä tätä kiirettä mitä ihmisillä muka on, ettei muutamaa minuuttia päivässä löydy läheisille ja ystäville.
Kukaan Suomessa ei tee 16 tuntista työpäivää 7 päivänä viikossa. Ap voisi aloittaa päivänsä soittamalla äidilleen. Soittaa kerran ruokatunnin aikana ja jopa illalla ennen nukkumaan menoa ja siihen menisi ehkä alle 10 minuuttia ja äiti olisi onnellinen.
Mutta palstalla se on periaatekysymys ettei sellaista kuulu tehdä, eikä varsinkaan omien vanhempien kohdalla. Ehkä jonkun panon kohdalla vielä hyväksytään, mutta oma äiti. Ei, se ei vaan sovi, eikä siihen löydy aikaa ja sen harkitsemisen sijaan pitää blokata ihan kokonaan. Niin ja tietenkin antaa päälle sekä narsismi, että mielenterveysdiagnoosi.Tuossa tulisi vuorokauteen jo kolme kellonaikaa, joita täytyy seurata. Mitään muuta samalle ajalle ei voi koskaan sopia, kun on se puhelu. Kaveri pyytää elokuviin tai teatteriin? Ei voi, kun pitää soittaa äidille. Väsyttää ja tekisi mieli nukkua? Ei voi, kun äiti odottaa puhelua. Puhelin unohtuu ottaa mukaan? Siitähän tulee maailmaloppu, äiti soittaa heti poliisille ja koko suvun läpi. Tee kuule ihan vapaasti itse. Oikeastaan voisit mennä äitisi luona käymään kolme kertaa vuorokaudessa, kyllähän se on parempi kuin pelkkä lyhyt puhelu.
Älä naurata.
Kai nyt jokainen voi äitinsä kanssa puhua asioista?
Voi aivan hyvin soittaa vaikka kello 19 ja sanoa, että kello 20 olen menossa kaverin kanssa elokuviin. Edellisenä iltana voi vallan hyvin sanoa, että ajattelin nukkua pitkään huomen aamulla, joten soitan kun herään.
Sinä omassa päässäsi kehittelet jotain maailmanloppuja ja katastrofi reaktioita. Lukemattomat äidit soittavat lapsilleen koulun jälkeen. Paitsi tietysti, jos he tietävät, että lapsi pääseekin myöhemmin tai on retkellä tai syntymäpäiväjuhlissa.
Minulle on yksi ja sama, vaikket puhuisi äitisi kanssa enää koskaan. En välitä. Minä teen ehdotuksia heille, jotka haluavat olla vanhempiensa kanssa hyvissä väleissä ja ymmärtävät näiden tarpeita ja pitää nämä tyytyväisinä ja siinä samalla kyseenalaistan nämä typerät väitteet ettei ehditä ja kyetä vastaamaan ja puhumaan.
Voi ehkä tuntua oudoilta mutta maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka soittavat perheenjäsenilleen ihan joka päivä, monet jopa useamman kerran. Eikä se ole heille rasite, eikä merkki narsismista vaan välittämisestä ja rakkaudesta.
No lopeta ne etätyöt jos siitä johtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No lopeta ne etätyöt jos siitä johtuu.
Niin, joko lopetat etätyöt tai sanot mutsillesi, että lopetit etätyöt.
Vierailija kirjoitti:
Hei äiti, jos en vastaa puhelimeen, se tarkoittaa, että olen sellaisessa tilanteessa, jossa en pysty vastaamaan. Kun soitat minulle kerran, siitä jää ilmoitus puhelimeeni. Soitan sinulle takaisin heti kun olen taas puhelimen ääressä. Jos haluat ja osaat, voit jättää myös tekstiviestin.
En pysty vastaamaan yhtään sen nopeammin, vaikka soittaisit 100 kertaa.
(ja AP, koska tiedät äitisi olevan huolissaan, lähetä sinä hänelle tekstiviesti perään aina jos mahdollista, "en voi nyt puhua, soitan myöhemmin" - aina ei tietenkään pysty, ja se täytyy äitisikin ymmärtää)
Tämä ja jätät puhelimen pöydälle.
Vastaat / soitat takaisin, kunnes oikeasti ehdit.
Tuon siitä hirveää,, että jos/kun ei tiedä, jos on oikea hätä ja siksi soittelee niin paljon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän äiti huolissaan on, kun ei vastaa. Kun luulee, että kaikki pystyvät vastaamaan koska vain.
Voi, kun osaisi lopettaa puhelut ajoissa. Ei auta, että sanoo, että nyt on mentävä. Ja onhan sen äidin kanssa mielenkiintoisiakin keskusteluja. Ja sentään oma äiti. Mutta kun ei joka päivä, eikä edes joka kolmas päivä, ehtisi puhua 1-2 tuntia puhelimessa sattumanvaraisina aikoina. Olisi paljon tehtäviä asioita ja oma perhekin.
Toki hän luulee, ettei omaa elämää ole, kun kerta lapsensa "pystyy" puhumaan puhelimessa. Jos ei "pysty", soitetaan kissat ja koirat ja hätänumerot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalin, mieleltään terveen vanhemman kanssa saattaa ollakin ihan normaalia soittaa vaikka joka päivä päivä. Tällainen ihminen ei ehkä ymmärrä, millaista on, kun se soittelu on mielenterveyden ongelman värittämää ja kontrolloivaa ja tarkoituksella sellaista, että vastaajalle kaadetaan niskaan syyllistäminen siitä, että "aiheuttaa huolta" kun ei vastaa.
Jos teillä on vaikeuksia käsittää miksi tämä on sairasta käytöstä äidiltä, niin mielikuvissanne vaihtakaa apn tilanteeseen äidin sijalle vaikka puoliso. Kuvitelkaa että töissänne olisi nainen tai mies, jonka puoliso soittelee 43 kertaa työpäivän aikana vaan varmistellakseen, että henkilö on elossa. Ja suuttuu jos ei saa vastausta, ryntää toisesta kaupungista alakerran aspaan kyselemään, että onko puolisoni paikalla.
Äidin ja lapsen vuorovaikutussuhde pitäisi olla tavallinen ystävyyssuhde aikuisiällä. Roikkuminen toisessa ihmisessä ei ole tervettä.
Mutta lopulta kuinka monta kertaa siihen puheluun vastataan?
1 soitto, 1 vastaus? Vai 15 soittoa ja 0 vastausta?
Ehkä jos ihmiset vastaisi heti, niin soittoja olisi tasan 1. Eikä 43.Pystytkö sinä aina vastaamaan kenen tahansa puheluun riippumatta siitä, missä olet ja mitä olet tekemässä? Oletko kenties opettaja tai lääkäri?
Kyllä, jos minulla on puhelin vieressä, niin uskon voivani myös vastata siihen. Ihan vaan sanoakseni, että en ehdi puhua. Koska miksi sen pitäisi muuten siinä vieressä olla, jos siihen ei voi vastata. Ehkä, jos olisin hätäkeskuksen vastaaja, en pitäisi omaa puhelintani edes mukana, mutta luulen, että äitini ymmärtäisi sen.
Näen asian niin eri tavoin kun moni muu. Jos äitini kokisi tarvetta kuulla ääneni joka päivä, niin järjestäisin asian niin. Minulla jotkut tempparit, Facebook päivystykset tai vauvapalsta ei vaan ole niin tärkeitä, ettenkö voisi luopua muutamasta minuutista niiden parissa puhuakseni äidilleni.En ymmärrä tätä kiirettä mitä ihmisillä muka on, ettei muutamaa minuuttia päivässä löydy läheisille ja ystäville.
Kukaan Suomessa ei tee 16 tuntista työpäivää 7 päivänä viikossa. Ap voisi aloittaa päivänsä soittamalla äidilleen. Soittaa kerran ruokatunnin aikana ja jopa illalla ennen nukkumaan menoa ja siihen menisi ehkä alle 10 minuuttia ja äiti olisi onnellinen.
Mutta palstalla se on periaatekysymys ettei sellaista kuulu tehdä, eikä varsinkaan omien vanhempien kohdalla. Ehkä jonkun panon kohdalla vielä hyväksytään, mutta oma äiti. Ei, se ei vaan sovi, eikä siihen löydy aikaa ja sen harkitsemisen sijaan pitää blokata ihan kokonaan. Niin ja tietenkin antaa päälle sekä narsismi, että mielenterveysdiagnoosi.
Ymmärrän kyllä näkökulmasi kun myönsit ettet ymmärrä ihmisillä voivan olla elämässä muutakin kuin "tempparit, Facebook päivitykset ja vauvapalsta". Jos elämän sisältö on tuossa, niin varmaan hyvin ehtiikin puhumaan sukulaisen kanssa 5 kertaa päivässä tunnin puheluita kylän juoruista ja englannin kuninkaallisten kruunajaisista.
Ap vähän korjasi kertomustaan. On joutunut teholle pari kertaa ja käynyt lähellä kuolemaa.
Siltikin. Kohtaus voi tulla vaikka yöllä, ei siihen auta soittelut päivällä 15 kertaa peräkkäin. Pahimmassa tapauksessa ap on jo raato. Jos tilanne on oikeasti noin paha, hänelle olisi varmaan hankittu joku turvaranneke.
Täällä on moni muu kirjoittanut samankaltaisesta käytöksestä.
Haluaisin heittää sellaisen ajatuksen, että huolehtiessaan ihan pärjäävästä ja terveestä lapsestaan, vanhempi mitätöi aikuisen lapsensa kyvyn pärjätä. Kyvyn olla ja elää.
Vanhempi pitää lastaan niin pölvästinä, ettei se osaa pysyä edes hengissä ilman jatkuvaa vahtimista.
Vai mikä ihme saa vanhemman roikkumaan lapsessaan ja vahtimaan hysteerisesti? Tuo on loukkaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalin, mieleltään terveen vanhemman kanssa saattaa ollakin ihan normaalia soittaa vaikka joka päivä päivä. Tällainen ihminen ei ehkä ymmärrä, millaista on, kun se soittelu on mielenterveyden ongelman värittämää ja kontrolloivaa ja tarkoituksella sellaista, että vastaajalle kaadetaan niskaan syyllistäminen siitä, että "aiheuttaa huolta" kun ei vastaa.
Jos teillä on vaikeuksia käsittää miksi tämä on sairasta käytöstä äidiltä, niin mielikuvissanne vaihtakaa apn tilanteeseen äidin sijalle vaikka puoliso. Kuvitelkaa että töissänne olisi nainen tai mies, jonka puoliso soittelee 43 kertaa työpäivän aikana vaan varmistellakseen, että henkilö on elossa. Ja suuttuu jos ei saa vastausta, ryntää toisesta kaupungista alakerran aspaan kyselemään, että onko puolisoni paikalla.
Äidin ja lapsen vuorovaikutussuhde pitäisi olla tavallinen ystävyyssuhde aikuisiällä. Roikkuminen toisessa ihmisessä ei ole tervettä.
Mutta lopulta kuinka monta kertaa siihen puheluun vastataan?
1 soitto, 1 vastaus? Vai 15 soittoa ja 0 vastausta?
Ehkä jos ihmiset vastaisi heti, niin soittoja olisi tasan 1. Eikä 43.Meinaat, että kaupan kassalla vastataan? Hammaslääkärissä? Uimahallissa? saunassa? Aitoa ajaessa? Nukkuessa?
Kyse nimenomaan siitä, että ihm8nen pillastuu, jos ei HETI AINA pysty vastaamaan ja soittaa 15 krt putkeen tajuamatta, että juuri nyt ei voi?
Jos puhekin on vieressä niin kyllä, varmasti viimeistään kolmannen soiton kohdalla. Jos taas se on hiljaisella tai jossain muualla, niin käytännössä sillä ei ole mitään merkitystä vaikka siinä olisi 150 yritystä. Ja kun tulisin saunasta, sovittaisiin takaisin . Katsos minun hiusten föönaaminen tai kulmakarvojen piirtäminen ei ole niin kiirellistä tai tärkeää, etteikö se ennemmin voisi odottaa.
Ei minusta ap:n äiti ole pillastunut, vaan yrittänyt soittaa useita kertoja. Siinä on aikan suuri ero. Pillastuta voi vaikka yhden soittokertayrityksen jälkeen. Ja vaikka kerran vuodessa.
Nuo yritykset ovat vain numeroita näytöllä. Ja jos ei puheluun voi vastata, voisi olettaa, että se on myös äänettömällä.
Kirjoitat nukkuessa? No silloin varsinkin vastaisin heti. En lähtisi odottelemaan yrittääkö vai ei uudestaan. Vastaisin puhuisin ja kävisin takaisin nukkumaan. Jos taas minun jostain syystä olisi saatava nukkua, niin hiljaiseksi ja herättyäni soittaisin takaisin äidilleni.Soitteletko sinä yhtä tiuhaan omille lapsillesi?
Soitan kun on tarve tai olen huolestunut heistä. Ja jos minusta alkaisi tuntumaan, että jotain on tapahtunut soittaisin niin kauan, että vastaavat.
Mieheni soittaa minulla aina ruokatunnilla ja kun lähtee toimistolta kotiin päin. Minusta tämä on oikein ihana tapa. Ei, enkä.
suuttuisi vaikka anopillani on tapana soittaa joka toinen päivä siinä kello 20 maissa. Minua ei puhelut pelota. Eikä myöskään läheisiäni tai lapsiani.
Päinvastoin moni voisi pikemmin puhua puhelimessa, kun käyttää sen ajan syömiseen ja netissä roikkumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti soittelee jatkuvasti kun olen työssä. Puhelin on äänettömllä, koska olen yleensä eri palavereissa.
Soittelu on häiritsevää ja alkanut vaikuttaa työhöni. Jätän nykyään puhelimen kotiin, etä päivinä vien sen parvekkeelle.Ärsyttää vayavadti kun työpäivän aikana tullut 10-30 puhelua, eikä edes mitään asiaa.
En enää edes jaksa aina soittaa työpäivän jälkeen.
Täytyy varmaan estää äiti, tai vaihtaa kokonaan numeroa.
Ei ole muistisairautta. Äitini on työtön, ei kuulemma "muista" että minä teen työtä.
Tähän auttaisi rutiini.
Mitä jos vaan sovitte kellonajan? Vaikka joka ikinen päivä tasan kello 20. Käytä se 5 minuuttia äitiisi, joka ikinen päivä.. Näin hän on tyytyväinen ja sinä saat rauhaa. Silloin saat sen rauhan. kaikille niille muille 23 tunnille ja 55 minuutille. Homma alkaa pian tunutumawn kuin hampaiden pesu. Se menee ihan rutiinilla ja käytännössä kun kumpikin vanhenee siitä on myös hyötyä.Ei tuollaista voi sopia. Sehän rajoittaa ap:ta tolkuttomasti ja siitähän hulluus repeäisi, jos tulisikin joku este ettei voi soittaa sovittuna aikana.
Kylmästi yhteydenpidon rajoittaminen estämällä. Mielenterveysongelmahan tuossa on kyseessä.
Jotenkin niin suomalainen vastaus. Vaikka kyseessä olisi oma äiti tai lapsi, niin millään ei ole mitään merkitystä, kunhan vaan itse saa tehdä ja olla miten parhaiten haluaa. Minä ja minun upeat rajani, joita kuuluu varjella läheisiltä.
Mistä sinä tiedät mikä hulluus siitä repeäisi? Katsoit jonkun elokuvan ja siinä sanottiin, vai naapurin serkku kertoi?
Varsinkin, jos kyseessä on sairaus, niin silloin varsinkin pitää ihmiset ja perhe pyyhkiä pois siitä pilaamasta sitä omaa elämää.
Älä droppaa mun tunnelmaa, sopii niin hienosti suomalaiseen ajatteluun. Haluatko puhua? Mene terapeutille. Tarvitsetko apua? Soita jollekin firmalle. Ystävät ja perhe on vain ylläpitämässä sinun postiivista fiilistä ja tuomassa lisäarvoa ja jos eivät tee sitä, niin estä. Estä heidät elämästäsi. He eivät sinne kuulu häiritsemään sitä tärkeää uraa ja upeaa vapaa-aikaa mitä ihmisillä on ja niitä muka oikeiden ystävien kanssa vietettävää aikaa.Ihmiset eivät ymmärrä, ettei maailmassa tule koskaan kukaan lopulta välittämään kuten se oma perhe ja omat vanhemmat. Ei se tämän hetkinen paras kaveri, ehkei edes se puoliso.
Heitä joista ei välitä edes omat vanhemmat tai lapset. He tulevat aina olemaan lopulta yksin. Ystävät ja kaverit tulevat jättämään paljon helpommin kun yksikään äiti tai isä oman lapsensa. Se ei vaan mene monen ymmärrykseen.
Ap voi olla huomenna työtön/työkyvytön. Siinä meni työkaverit, ystävät ja muut. Ja ehkä jopa sitten se äitikin, kun edes sitä 5 minuuttia ei löydy hänelle.
Onnea valitsemalle tielle. Yksinäisyys tulee odottamaan yhä useampaa ihmistä, mitä se jo nyt koskettaa.
Tämä! Kiitos tästä kommentista. Ainoa järjen ääni tässä ketjussa.
Suomalaiset (varsinkin naiset) ovat nykyään niin minäkeskeisiä, että oma suku ja perhekin koetaan rasitteena. Omillaan elämisestä ja pärjäämisestä on tullut tavoiteltavaa ja trendikästä. Ihmiset alkavat eristäytyä läheisistään, ei kiinnosta läheisyys ja yhteenkuuluvuus. Rakkaus ja lämpö muita ihmisiä kohtaan korvataan ottamalla koiria. Ei enää edes muisteta mitä se rakkaus oikeastaan edes on. Kaikki on pintapuolista.
Lapsiviha yleistyy koska lapset edustaa minäkeskeisen elämän vastakohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalin, mieleltään terveen vanhemman kanssa saattaa ollakin ihan normaalia soittaa vaikka joka päivä päivä. Tällainen ihminen ei ehkä ymmärrä, millaista on, kun se soittelu on mielenterveyden ongelman värittämää ja kontrolloivaa ja tarkoituksella sellaista, että vastaajalle kaadetaan niskaan syyllistäminen siitä, että "aiheuttaa huolta" kun ei vastaa.
Jos teillä on vaikeuksia käsittää miksi tämä on sairasta käytöstä äidiltä, niin mielikuvissanne vaihtakaa apn tilanteeseen äidin sijalle vaikka puoliso. Kuvitelkaa että töissänne olisi nainen tai mies, jonka puoliso soittelee 43 kertaa työpäivän aikana vaan varmistellakseen, että henkilö on elossa. Ja suuttuu jos ei saa vastausta, ryntää toisesta kaupungista alakerran aspaan kyselemään, että onko puolisoni paikalla.
Äidin ja lapsen vuorovaikutussuhde pitäisi olla tavallinen ystävyyssuhde aikuisiällä. Roikkuminen toisessa ihmisessä ei ole tervettä.
Mutta lopulta kuinka monta kertaa siihen puheluun vastataan?
1 soitto, 1 vastaus? Vai 15 soittoa ja 0 vastausta?
Ehkä jos ihmiset vastaisi heti, niin soittoja olisi tasan 1. Eikä 43.Pystytkö sinä aina vastaamaan kenen tahansa puheluun riippumatta siitä, missä olet ja mitä olet tekemässä? Oletko kenties opettaja tai lääkäri?
Kyllä, jos minulla on puhelin vieressä, niin uskon voivani myös vastata siihen. Ihan vaan sanoakseni, että en ehdi puhua. Koska miksi sen pitäisi muuten siinä vieressä olla, jos siihen ei voi vastata. Ehkä, jos olisin hätäkeskuksen vastaaja, en pitäisi omaa puhelintani edes mukana, mutta luulen, että äitini ymmärtäisi sen.
Näen asian niin eri tavoin kun moni muu. Jos äitini kokisi tarvetta kuulla ääneni joka päivä, niin järjestäisin asian niin. Minulla jotkut tempparit, Facebook päivystykset tai vauvapalsta ei vaan ole niin tärkeitä, ettenkö voisi luopua muutamasta minuutista niiden parissa puhuakseni äidilleni.En ymmärrä tätä kiirettä mitä ihmisillä muka on, ettei muutamaa minuuttia päivässä löydy läheisille ja ystäville.
Kukaan Suomessa ei tee 16 tuntista työpäivää 7 päivänä viikossa. Ap voisi aloittaa päivänsä soittamalla äidilleen. Soittaa kerran ruokatunnin aikana ja jopa illalla ennen nukkumaan menoa ja siihen menisi ehkä alle 10 minuuttia ja äiti olisi onnellinen.
Mutta palstalla se on periaatekysymys ettei sellaista kuulu tehdä, eikä varsinkaan omien vanhempien kohdalla. Ehkä jonkun panon kohdalla vielä hyväksytään, mutta oma äiti. Ei, se ei vaan sovi, eikä siihen löydy aikaa ja sen harkitsemisen sijaan pitää blokata ihan kokonaan. Niin ja tietenkin antaa päälle sekä narsismi, että mielenterveysdiagnoosi.Tuossa tulisi vuorokauteen jo kolme kellonaikaa, joita täytyy seurata. Mitään muuta samalle ajalle ei voi koskaan sopia, kun on se puhelu. Kaveri pyytää elokuviin tai teatteriin? Ei voi, kun pitää soittaa äidille. Väsyttää ja tekisi mieli nukkua? Ei voi, kun äiti odottaa puhelua. Puhelin unohtuu ottaa mukaan? Siitähän tulee maailmaloppu, äiti soittaa heti poliisille ja koko suvun läpi. Tee kuule ihan vapaasti itse. Oikeastaan voisit mennä äitisi luona käymään kolme kertaa vuorokaudessa, kyllähän se on parempi kuin pelkkä lyhyt puhelu.
Älä naurata.
Kai nyt jokainen voi äitinsä kanssa puhua asioista?
Voi aivan hyvin soittaa vaikka kello 19 ja sanoa, että kello 20 olen menossa kaverin kanssa elokuviin. Edellisenä iltana voi vallan hyvin sanoa, että ajattelin nukkua pitkään huomen aamulla, joten soitan kun herään.
Sinä omassa päässäsi kehittelet jotain maailmanloppuja ja katastrofi reaktioita. Lukemattomat äidit soittavat lapsilleen koulun jälkeen. Paitsi tietysti, jos he tietävät, että lapsi pääseekin myöhemmin tai on retkellä tai syntymäpäiväjuhlissa.
Minulle on yksi ja sama, vaikket puhuisi äitisi kanssa enää koskaan. En välitä. Minä teen ehdotuksia heille, jotka haluavat olla vanhempiensa kanssa hyvissä väleissä ja ymmärtävät näiden tarpeita ja pitää nämä tyytyväisinä ja siinä samalla kyseenalaistan nämä typerät väitteet ettei ehditä ja kyetä vastaamaan ja puhumaan.Voi ehkä tuntua oudoilta mutta maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka soittavat perheenjäsenilleen ihan joka päivä, monet jopa useamman kerran. Eikä se ole heille rasite, eikä merkki narsismista vaan välittämisestä ja rakkaudesta.
Kyllä. Lukemattomat äidit soittavat lapsilleen koulupäivän jälkeen. Alakoululaisille.
Ap on työikäinen.
Tuollainen jatkuva kontrolloiva soittelu ei ole nähnytkään rakkautta ja välittämistä.
Kyse on hallinnan tarpeesta tai sairaasta riippuvuudesta.
Itselläni on kaksi aikuista lasta ja meillä on hyvät välit. Ei tulisi mieleenikään soitella jatkuvasti tai mennä pyytämättä käymään. Toki välillä huolestun mutta hillitsen itseni. Toisten rajojen kunnioittaminen on rakkautta.
Alue: Aihe vapaa
Tällaisten äitien käytös ei ole rakkautta tai välittämistä vaan äärimmäistä omien tarpeiden tyydyttämistä omien lasten kustannuksella.