Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitini saattaa soittaa jopa 15 peräkkäin jos en vastaa - millä saan ymmärtämään ettei tekisi niin?
03.07.2023 |
Ihan mielettömän ärsyttävää. Jos en pysty juuri silloin vastaamaan kun hän soittaa, niin sen sijaan että hän jättäisi viestin tai soittaisi myöhemmin uudelleen, niin hän soittaa uudestaan ja uudestaan taukoamatta putkeen jopa 15 kertaa kunnes vastaan.
Olen monta kertaa sanonut, ettei tekisi tätä vaan että joskus en vain pysty vastaamaan puhelimeen eikä se ole mikään syy huolestua. Mutta hän ei suostu uskomaan.
Millä saan hänet uskomaan, ettei tekisi näin kun mikään sanominen ei toimi?
Kommentit (196)
En koskaan soita aikuisille lapsilleni töihin. En lähitöihin. En etätöihin.
Tietenkään.
Yleensäkin laitan lähinnä viestiä ja he soittaa kun heillä on asiaa ja tai aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap vähän korjasi kertomustaan. On joutunut teholle pari kertaa ja käynyt lähellä kuolemaa.
Siltikin. Kohtaus voi tulla vaikka yöllä, ei siihen auta soittelut päivällä 15 kertaa peräkkäin. Pahimmassa tapauksessa ap on jo raato. Jos tilanne on oikeasti noin paha, hänelle olisi varmaan hankittu joku turvaranneke.
Täällä on moni muu kirjoittanut samankaltaisesta käytöksestä.
Haluaisin heittää sellaisen ajatuksen, että huolehtiessaan ihan pärjäävästä ja terveestä lapsestaan, vanhempi mitätöi aikuisen lapsensa kyvyn pärjätä. Kyvyn olla ja elää.
Vanhempi pitää lastaan niin pölvästinä, ettei se osaa pysyä edes hengissä ilman jatkuvaa vahtimista.
Vai mikä ihme saa vanhemman roikkumaan lapsessaan ja vahtimaan hysteerisesti? Tuo on loukkaavaa.
Ehkä tälle äidille omalle lapselle soittaminen ei ole vahtimista, eikä roikkumista? Vaan halu kuulua toisen elämään.
Suomessa valitsee juuri tämä erittäin vahva arvomaailma, jossa ihmiset heitetään pesästä lentämään yksin ja sitä sitten ihaillaan ja se koetaan niin ainoaksi ja oikeaksi tavaksi olla ja elää.
Monessa muussa maassa suku ja perhe on voimavara. Täällä se on narsistisena nähty rasite, josta pitää pyrkiä irti. Pidämme huolta omistamme, on Suomessa, pidä huolta itsestäsi ja jos joku huolehtii sinusta, niin hänet pitää blokata.
Kirjoita hysteriasta, joka on sinun oma tulkintasi asiasta. 15 soittoyritystä, on 15 soittoyritystä, eikä mitään muuta. Kukaan ei ole punainen, kukaan ei ole tärissyt, eikä kukaan ole repinyt hiuksiaan päästään. Joku on painanut yhtä nappia 15 kertaa. Siinä kaikki.
Sinun ajatuksesi, että vanhempi, joka soittaa lapselleen mitätöisi aikuisen lapsen kyvyn pärjätä on täysin naurettava. Miten tämä käytännössä tapahtuisi? Soitat ja sen jälkeen aikuinen lapsi ei osaa laittaa ruokaa, vetää vessaa, ostaa vaatteita ja soittaa talonmiehelle tai lähteä kavereiden kanssa elokuviin?
Päinvastoin voisi ajatella, että jos lapsella olisi tarve oppia uusia asioita, joita hyödyntää siellä omassa kodissa omat vanhemmat voisivat antaa neuvoja ja se taas lisäisi mahdollisuuksia toimia itsenäisesti myös tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti soittelee jatkuvasti kun olen työssä. Puhelin on äänettömllä, koska olen yleensä eri palavereissa.
Soittelu on häiritsevää ja alkanut vaikuttaa työhöni. Jätän nykyään puhelimen kotiin, etä päivinä vien sen parvekkeelle.Ärsyttää vayavadti kun työpäivän aikana tullut 10-30 puhelua, eikä edes mitään asiaa.
En enää edes jaksa aina soittaa työpäivän jälkeen.
Täytyy varmaan estää äiti, tai vaihtaa kokonaan numeroa.
Ei ole muistisairautta. Äitini on työtön, ei kuulemma "muista" että minä teen työtä.
Tähän auttaisi rutiini.
Mitä jos vaan sovitte kellonajan? Vaikka joka ikinen päivä tasan kello 20. Käytä se 5 minuuttia äitiisi, joka ikinen päivä.. Näin hän on tyytyväinen ja sinä saat rauhaa. Silloin saat sen rauhan. kaikille niille muille 23 tunnille ja 55 minuutille. Homma alkaa pian tunutumawn kuin hampaiden pesu. Se menee ihan rutiinilla ja käytännössä kun kumpikin vanhenee siitä on myös hyötyä.Ei tuollaista voi sopia. Sehän rajoittaa ap:ta tolkuttomasti ja siitähän hulluus repeäisi, jos tulisikin joku este ettei voi soittaa sovittuna aikana.
Kylmästi yhteydenpidon rajoittaminen estämällä. Mielenterveysongelmahan tuossa on kyseessä.
Jotenkin niin suomalainen vastaus. Vaikka kyseessä olisi oma äiti tai lapsi, niin millään ei ole mitään merkitystä, kunhan vaan itse saa tehdä ja olla miten parhaiten haluaa. Minä ja minun upeat rajani, joita kuuluu varjella läheisiltä.
Mistä sinä tiedät mikä hulluus siitä repeäisi? Katsoit jonkun elokuvan ja siinä sanottiin, vai naapurin serkku kertoi?
Varsinkin, jos kyseessä on sairaus, niin silloin varsinkin pitää ihmiset ja perhe pyyhkiä pois siitä pilaamasta sitä omaa elämää.
Älä droppaa mun tunnelmaa, sopii niin hienosti suomalaiseen ajatteluun. Haluatko puhua? Mene terapeutille. Tarvitsetko apua? Soita jollekin firmalle. Ystävät ja perhe on vain ylläpitämässä sinun postiivista fiilistä ja tuomassa lisäarvoa ja jos eivät tee sitä, niin estä. Estä heidät elämästäsi. He eivät sinne kuulu häiritsemään sitä tärkeää uraa ja upeaa vapaa-aikaa mitä ihmisillä on ja niitä muka oikeiden ystävien kanssa vietettävää aikaa.Ihmiset eivät ymmärrä, ettei maailmassa tule koskaan kukaan lopulta välittämään kuten se oma perhe ja omat vanhemmat. Ei se tämän hetkinen paras kaveri, ehkei edes se puoliso.
Heitä joista ei välitä edes omat vanhemmat tai lapset. He tulevat aina olemaan lopulta yksin. Ystävät ja kaverit tulevat jättämään paljon helpommin kun yksikään äiti tai isä oman lapsensa. Se ei vaan mene monen ymmärrykseen.
Ap voi olla huomenna työtön/työkyvytön. Siinä meni työkaverit, ystävät ja muut. Ja ehkä jopa sitten se äitikin, kun edes sitä 5 minuuttia ei löydy hänelle.
Onnea valitsemalle tielle. Yksinäisyys tulee odottamaan yhä useampaa ihmistä, mitä se jo nyt koskettaa.Tämä! Kiitos tästä kommentista. Ainoa järjen ääni tässä ketjussa.
Suomalaiset (varsinkin naiset) ovat nykyään niin minäkeskeisiä, että oma suku ja perhekin koetaan rasitteena. Omillaan elämisestä ja pärjäämisestä on tullut tavoiteltavaa ja trendikästä. Ihmiset alkavat eristäytyä läheisistään, ei kiinnosta läheisyys ja yhteenkuuluvuus. Rakkaus ja lämpö muita ihmisiä kohtaan korvataan ottamalla koiria. Ei enää edes muisteta mitä se rakkaus oikeastaan edes on. Kaikki on pintapuolista.
Lapsiviha yleistyy koska lapset edustaa minäkeskeisen elämän vastakohtaa.
Allu se taas ajaa omaa asiaansa, kun tytöt ei kaipaa hänen huomiota. Mahtaako oma äiti soitella puhelinta ja ovikelloa miten tiuhaan, eikös jossain roolissa valitellut liikasemmosta, mutta siis kelpaisi kumminkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalin, mieleltään terveen vanhemman kanssa saattaa ollakin ihan normaalia soittaa vaikka joka päivä päivä. Tällainen ihminen ei ehkä ymmärrä, millaista on, kun se soittelu on mielenterveyden ongelman värittämää ja kontrolloivaa ja tarkoituksella sellaista, että vastaajalle kaadetaan niskaan syyllistäminen siitä, että "aiheuttaa huolta" kun ei vastaa.
Jos teillä on vaikeuksia käsittää miksi tämä on sairasta käytöstä äidiltä, niin mielikuvissanne vaihtakaa apn tilanteeseen äidin sijalle vaikka puoliso. Kuvitelkaa että töissänne olisi nainen tai mies, jonka puoliso soittelee 43 kertaa työpäivän aikana vaan varmistellakseen, että henkilö on elossa. Ja suuttuu jos ei saa vastausta, ryntää toisesta kaupungista alakerran aspaan kyselemään, että onko puolisoni paikalla.
Äidin ja lapsen vuorovaikutussuhde pitäisi olla tavallinen ystävyyssuhde aikuisiällä. Roikkuminen toisessa ihmisessä ei ole tervettä.
Mutta lopulta kuinka monta kertaa siihen puheluun vastataan?
1 soitto, 1 vastaus? Vai 15 soittoa ja 0 vastausta?
Ehkä jos ihmiset vastaisi heti, niin soittoja olisi tasan 1. Eikä 43.Meinaat, että kaupan kassalla vastataan? Hammaslääkärissä? Uimahallissa? saunassa? Aitoa ajaessa? Nukkuessa?
Kyse nimenomaan siitä, että ihm8nen pillastuu, jos ei HETI AINA pysty vastaamaan ja soittaa 15 krt putkeen tajuamatta, että juuri nyt ei voi?
Jos puhekin on vieressä niin kyllä, varmasti viimeistään kolmannen soiton kohdalla. Jos taas se on hiljaisella tai jossain muualla, niin käytännössä sillä ei ole mitään merkitystä vaikka siinä olisi 150 yritystä. Ja kun tulisin saunasta, sovittaisiin takaisin . Katsos minun hiusten föönaaminen tai kulmakarvojen piirtäminen ei ole niin kiirellistä tai tärkeää, etteikö se ennemmin voisi odottaa.
Ei minusta ap:n äiti ole pillastunut, vaan yrittänyt soittaa useita kertoja. Siinä on aikan suuri ero. Pillastuta voi vaikka yhden soittokertayrityksen jälkeen. Ja vaikka kerran vuodessa.
Nuo yritykset ovat vain numeroita näytöllä. Ja jos ei puheluun voi vastata, voisi olettaa, että se on myös äänettömällä.
Kirjoitat nukkuessa? No silloin varsinkin vastaisin heti. En lähtisi odottelemaan yrittääkö vai ei uudestaan. Vastaisin puhuisin ja kävisin takaisin nukkumaan. Jos taas minun jostain syystä olisi saatava nukkua, niin hiljaiseksi ja herättyäni soittaisin takaisin äidilleni.Soitteletko sinä yhtä tiuhaan omille lapsillesi?
Soitan kun on tarve tai olen huolestunut heistä. Ja jos minusta alkaisi tuntumaan, että jotain on tapahtunut soittaisin niin kauan, että vastaavat.
Mieheni soittaa minulla aina ruokatunnilla ja kun lähtee toimistolta kotiin päin. Minusta tämä on oikein ihana tapa. Ei, enkä.
suuttuisi vaikka anopillani on tapana soittaa joka toinen päivä siinä kello 20 maissa. Minua ei puhelut pelota. Eikä myöskään läheisiäni tai lapsiani.
Päinvastoin moni voisi pikemmin puhua puhelimessa, kun käyttää sen ajan syömiseen ja netissä roikkumiseen.
Voi luoja. Etkö osaa laittaa viestiä, jossa kysyt kuulumisia? Tuollainen soittamisella pommittaminen on huonoa käytöstä ja suoraan sanoen sairasta. Et näköjään luota yhtään läheisiisi ja kuvittelet, että jotain hirveää sattuu, jos et muutamaan tuntiin ole yhteydessä.
Itse olen muutaman kerran kieltänyt äitiäni soittamasta lapsilleni. Yhdellä kertaa äiti aikoi soittaa lapselle ja kertoa, että lapsi on lihonut. Toisella kertaa hän olisi kertonut lapselle, mitä reissuun pitää ottaa mukaan ja miten lentokentällä toimitaan. Kumpikin lapsista on kolmekymppisiä, koulutettuja, kielitaitoisia ja tottuneita matkustajia. Äidin oma kokemus on pari pakettimatkaa 1980-luvulla.
Onneksi en soita enkä ota yhteyttä lapsiini ikinä. Niin tärkeä asia oli heidän isänsä kuolema, silloin laitoin viestin jokaiselle.
Muuten kaikki yhteydenpito on heidän suunnaltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vähän korjasi kertomustaan. On joutunut teholle pari kertaa ja käynyt lähellä kuolemaa.
Siltikin. Kohtaus voi tulla vaikka yöllä, ei siihen auta soittelut päivällä 15 kertaa peräkkäin. Pahimmassa tapauksessa ap on jo raato. Jos tilanne on oikeasti noin paha, hänelle olisi varmaan hankittu joku turvaranneke.
Täällä on moni muu kirjoittanut samankaltaisesta käytöksestä.
Haluaisin heittää sellaisen ajatuksen, että huolehtiessaan ihan pärjäävästä ja terveestä lapsestaan, vanhempi mitätöi aikuisen lapsensa kyvyn pärjätä. Kyvyn olla ja elää.
Vanhempi pitää lastaan niin pölvästinä, ettei se osaa pysyä edes hengissä ilman jatkuvaa vahtimista.
Vai mikä ihme saa vanhemman roikkumaan lapsessaan ja vahtimaan hysteerisesti? Tuo on loukkaavaa.
Ehkä tälle äidille omalle lapselle soittaminen ei ole vahtimista, eikä roikkumista? Vaan halu kuulua toisen elämään.
Suomessa valitsee juuri tämä erittäin vahva arvomaailma, jossa ihmiset heitetään pesästä lentämään yksin ja sitä sitten ihaillaan ja se koetaan niin ainoaksi ja oikeaksi tavaksi olla ja elää.
Monessa muussa maassa suku ja perhe on voimavara. Täällä se on narsistisena nähty rasite, josta pitää pyrkiä irti. Pidämme huolta omistamme, on Suomessa, pidä huolta itsestäsi ja jos joku huolehtii sinusta, niin hänet pitää blokata.
Kirjoita hysteriasta, joka on sinun oma tulkintasi asiasta. 15 soittoyritystä, on 15 soittoyritystä, eikä mitään muuta. Kukaan ei ole punainen, kukaan ei ole tärissyt, eikä kukaan ole repinyt hiuksiaan päästään. Joku on painanut yhtä nappia 15 kertaa. Siinä kaikki.
Sinun ajatuksesi, että vanhempi, joka soittaa lapselleen mitätöisi aikuisen lapsen kyvyn pärjätä on täysin naurettava. Miten tämä käytännössä tapahtuisi? Soitat ja sen jälkeen aikuinen lapsi ei osaa laittaa ruokaa, vetää vessaa, ostaa vaatteita ja soittaa talonmiehelle tai lähteä kavereiden kanssa elokuviin?
Päinvastoin voisi ajatella, että jos lapsella olisi tarve oppia uusia asioita, joita hyödyntää siellä omassa kodissa omat vanhemmat voisivat antaa neuvoja ja se taas lisäisi mahdollisuuksia toimia itsenäisesti myös tulevaisuudessa.
Siinä on 14 kertaa liikaa. Ja työpqikalle ei soitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalin, mieleltään terveen vanhemman kanssa saattaa ollakin ihan normaalia soittaa vaikka joka päivä päivä. Tällainen ihminen ei ehkä ymmärrä, millaista on, kun se soittelu on mielenterveyden ongelman värittämää ja kontrolloivaa ja tarkoituksella sellaista, että vastaajalle kaadetaan niskaan syyllistäminen siitä, että "aiheuttaa huolta" kun ei vastaa.
Jos teillä on vaikeuksia käsittää miksi tämä on sairasta käytöstä äidiltä, niin mielikuvissanne vaihtakaa apn tilanteeseen äidin sijalle vaikka puoliso. Kuvitelkaa että töissänne olisi nainen tai mies, jonka puoliso soittelee 43 kertaa työpäivän aikana vaan varmistellakseen, että henkilö on elossa. Ja suuttuu jos ei saa vastausta, ryntää toisesta kaupungista alakerran aspaan kyselemään, että onko puolisoni paikalla.
Äidin ja lapsen vuorovaikutussuhde pitäisi olla tavallinen ystävyyssuhde aikuisiällä. Roikkuminen toisessa ihmisessä ei ole tervettä.
Mutta lopulta kuinka monta kertaa siihen puheluun vastataan?
1 soitto, 1 vastaus? Vai 15 soittoa ja 0 vastausta?
Ehkä jos ihmiset vastaisi heti, niin soittoja olisi tasan 1. Eikä 43.Pystytkö sinä aina vastaamaan kenen tahansa puheluun riippumatta siitä, missä olet ja mitä olet tekemässä? Oletko kenties opettaja tai lääkäri?
Kyllä, jos minulla on puhelin vieressä, niin uskon voivani myös vastata siihen. Ihan vaan sanoakseni, että en ehdi puhua. Koska miksi sen pitäisi muuten siinä vieressä olla, jos siihen ei voi vastata. Ehkä, jos olisin hätäkeskuksen vastaaja, en pitäisi omaa puhelintani edes mukana, mutta luulen, että äitini ymmärtäisi sen.
Näen asian niin eri tavoin kun moni muu. Jos äitini kokisi tarvetta kuulla ääneni joka päivä, niin järjestäisin asian niin. Minulla jotkut tempparit, Facebook päivystykset tai vauvapalsta ei vaan ole niin tärkeitä, ettenkö voisi luopua muutamasta minuutista niiden parissa puhuakseni äidilleni.En ymmärrä tätä kiirettä mitä ihmisillä muka on, ettei muutamaa minuuttia päivässä löydy läheisille ja ystäville.
Kukaan Suomessa ei tee 16 tuntista työpäivää 7 päivänä viikossa. Ap voisi aloittaa päivänsä soittamalla äidilleen. Soittaa kerran ruokatunnin aikana ja jopa illalla ennen nukkumaan menoa ja siihen menisi ehkä alle 10 minuuttia ja äiti olisi onnellinen.
Mutta palstalla se on periaatekysymys ettei sellaista kuulu tehdä, eikä varsinkaan omien vanhempien kohdalla. Ehkä jonkun panon kohdalla vielä hyväksytään, mutta oma äiti. Ei, se ei vaan sovi, eikä siihen löydy aikaa ja sen harkitsemisen sijaan pitää blokata ihan kokonaan. Niin ja tietenkin antaa päälle sekä narsismi, että mielenterveysdiagnoosi.Tuossa tulisi vuorokauteen jo kolme kellonaikaa, joita täytyy seurata. Mitään muuta samalle ajalle ei voi koskaan sopia, kun on se puhelu. Kaveri pyytää elokuviin tai teatteriin? Ei voi, kun pitää soittaa äidille. Väsyttää ja tekisi mieli nukkua? Ei voi, kun äiti odottaa puhelua. Puhelin unohtuu ottaa mukaan? Siitähän tulee maailmaloppu, äiti soittaa heti poliisille ja koko suvun läpi. Tee kuule ihan vapaasti itse. Oikeastaan voisit mennä äitisi luona käymään kolme kertaa vuorokaudessa, kyllähän se on parempi kuin pelkkä lyhyt puhelu.
Älä naurata.
Kai nyt jokainen voi äitinsä kanssa puhua asioista?
Voi aivan hyvin soittaa vaikka kello 19 ja sanoa, että kello 20 olen menossa kaverin kanssa elokuviin. Edellisenä iltana voi vallan hyvin sanoa, että ajattelin nukkua pitkään huomen aamulla, joten soitan kun herään.
Sinä omassa päässäsi kehittelet jotain maailmanloppuja ja katastrofi reaktioita. Lukemattomat äidit soittavat lapsilleen koulun jälkeen. Paitsi tietysti, jos he tietävät, että lapsi pääseekin myöhemmin tai on retkellä tai syntymäpäiväjuhlissa.
Minulle on yksi ja sama, vaikket puhuisi äitisi kanssa enää koskaan. En välitä. Minä teen ehdotuksia heille, jotka haluavat olla vanhempiensa kanssa hyvissä väleissä ja ymmärtävät näiden tarpeita ja pitää nämä tyytyväisinä ja siinä samalla kyseenalaistan nämä typerät väitteet ettei ehditä ja kyetä vastaamaan ja puhumaan.Voi ehkä tuntua oudoilta mutta maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka soittavat perheenjäsenilleen ihan joka päivä, monet jopa useamman kerran. Eikä se ole heille rasite, eikä merkki narsismista vaan välittämisestä ja rakkaudesta.
Tuollainen joka asiasta ahdistuva äiti on tietenkin huolissaan, että lapsi ajaa kolarin elokuviin mennessään ja jos ei aja, hän kuitenkin unohtaa ottaa avaimen mukaan ja jää yöksi ulos ulko-oven eteen seisomaan kylmissään. Eihän siinä vanha ihminen osaa nukkua, kun ei tiedä, missä lapsi on ja miten voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti soittelee jatkuvasti kun olen työssä. Puhelin on äänettömllä, koska olen yleensä eri palavereissa.
Soittelu on häiritsevää ja alkanut vaikuttaa työhöni. Jätän nykyään puhelimen kotiin, etä päivinä vien sen parvekkeelle.Ärsyttää vayavadti kun työpäivän aikana tullut 10-30 puhelua, eikä edes mitään asiaa.
En enää edes jaksa aina soittaa työpäivän jälkeen.
Täytyy varmaan estää äiti, tai vaihtaa kokonaan numeroa.
Ei ole muistisairautta. Äitini on työtön, ei kuulemma "muista" että minä teen työtä.
Tähän auttaisi rutiini.
Mitä jos vaan sovitte kellonajan? Vaikka joka ikinen päivä tasan kello 20. Käytä se 5 minuuttia äitiisi, joka ikinen päivä.. Näin hän on tyytyväinen ja sinä saat rauhaa. Silloin saat sen rauhan. kaikille niille muille 23 tunnille ja 55 minuutille. Homma alkaa pian tunutumawn kuin hampaiden pesu. Se menee ihan rutiinilla ja käytännössä kun kumpikin vanhenee siitä on myös hyötyä.Ei tuollaista voi sopia. Sehän rajoittaa ap:ta tolkuttomasti ja siitähän hulluus repeäisi, jos tulisikin joku este ettei voi soittaa sovittuna aikana.
Kylmästi yhteydenpidon rajoittaminen estämällä. Mielenterveysongelmahan tuossa on kyseessä.
Jotenkin niin suomalainen vastaus. Vaikka kyseessä olisi oma äiti tai lapsi, niin millään ei ole mitään merkitystä, kunhan vaan itse saa tehdä ja olla miten parhaiten haluaa. Minä ja minun upeat rajani, joita kuuluu varjella läheisiltä.
Mistä sinä tiedät mikä hulluus siitä repeäisi? Katsoit jonkun elokuvan ja siinä sanottiin, vai naapurin serkku kertoi?
Varsinkin, jos kyseessä on sairaus, niin silloin varsinkin pitää ihmiset ja perhe pyyhkiä pois siitä pilaamasta sitä omaa elämää.
Älä droppaa mun tunnelmaa, sopii niin hienosti suomalaiseen ajatteluun. Haluatko puhua? Mene terapeutille. Tarvitsetko apua? Soita jollekin firmalle. Ystävät ja perhe on vain ylläpitämässä sinun postiivista fiilistä ja tuomassa lisäarvoa ja jos eivät tee sitä, niin estä. Estä heidät elämästäsi. He eivät sinne kuulu häiritsemään sitä tärkeää uraa ja upeaa vapaa-aikaa mitä ihmisillä on ja niitä muka oikeiden ystävien kanssa vietettävää aikaa.Ihmiset eivät ymmärrä, ettei maailmassa tule koskaan kukaan lopulta välittämään kuten se oma perhe ja omat vanhemmat. Ei se tämän hetkinen paras kaveri, ehkei edes se puoliso.
Heitä joista ei välitä edes omat vanhemmat tai lapset. He tulevat aina olemaan lopulta yksin. Ystävät ja kaverit tulevat jättämään paljon helpommin kun yksikään äiti tai isä oman lapsensa. Se ei vaan mene monen ymmärrykseen.
Ap voi olla huomenna työtön/työkyvytön. Siinä meni työkaverit, ystävät ja muut. Ja ehkä jopa sitten se äitikin, kun edes sitä 5 minuuttia ei löydy hänelle.
Onnea valitsemalle tielle. Yksinäisyys tulee odottamaan yhä useampaa ihmistä, mitä se jo nyt koskettaa.Tämä! Kiitos tästä kommentista. Ainoa järjen ääni tässä ketjussa.
Suomalaiset (varsinkin naiset) ovat nykyään niin minäkeskeisiä, että oma suku ja perhekin koetaan rasitteena. Omillaan elämisestä ja pärjäämisestä on tullut tavoiteltavaa ja trendikästä. Ihmiset alkavat eristäytyä läheisistään, ei kiinnosta läheisyys ja yhteenkuuluvuus. Rakkaus ja lämpö muita ihmisiä kohtaan korvataan ottamalla koiria. Ei enää edes muisteta mitä se rakkaus oikeastaan edes on. Kaikki on pintapuolista.
Lapsiviha yleistyy koska lapset edustaa minäkeskeisen elämän vastakohtaa.
No toi nyt oli järjen äänestä niin kaukana kuin olla voi!
On olemassa kultainen keskitie. Kokeile joskus.
Ihmiset välittävät toisistaan. Auttavat ja tukevat. Samalla kuitenkin pidetään kiinni omista rajoista ja jaksamisesta. Ihmiset osaavat kommunikoida ja ottaa huomioon toisen tarpeet.
Tuollaiset rajattomat soittelijat eivät ole terveitä. Normaali äiti ymmärtää, että aikuinen lapsi on töissä. Silloin ei sovi soitella koko ajan. Tai pamahtaa paikalle kesäkukkia tuomaan, kuten jonkun täällä kirjoittaneen äiti. Normaali äiti ymmärtää, että lapsi voi olla väsynyt töiden jälkeen. Tai harrastuksissa, treffeillä, ostoksilla tai nukkumassa.
Rakastava vanhempi tukee ja auttaa mutta myös antaa tilaa.
Viisas vanhempi antaa lapselleen juuret ja siivet. Pieniä hoivataan juurruttaen heidät elämään ja nuorena heidän annetaan kohota siivilleen. Kyllä sitä lentoa voi ihailla ja tarvittaessa auttaa, jos myrsky yllätti. Jotkut yrittävät sulloa lapsensa häkkiin ja katkoa siivet. Surullista. Ja sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti soittelee jatkuvasti kun olen työssä. Puhelin on äänettömllä, koska olen yleensä eri palavereissa.
Soittelu on häiritsevää ja alkanut vaikuttaa työhöni. Jätän nykyään puhelimen kotiin, etä päivinä vien sen parvekkeelle.Ärsyttää vayavadti kun työpäivän aikana tullut 10-30 puhelua, eikä edes mitään asiaa.
En enää edes jaksa aina soittaa työpäivän jälkeen.
Täytyy varmaan estää äiti, tai vaihtaa kokonaan numeroa.
Ei ole muistisairautta. Äitini on työtön, ei kuulemma "muista" että minä teen työtä.
Tähän auttaisi rutiini.
Mitä jos vaan sovitte kellonajan? Vaikka joka ikinen päivä tasan kello 20. Käytä se 5 minuuttia äitiisi, joka ikinen päivä.. Näin hän on tyytyväinen ja sinä saat rauhaa. Silloin saat sen rauhan. kaikille niille muille 23 tunnille ja 55 minuutille. Homma alkaa pian tunutumawn kuin hampaiden pesu. Se menee ihan rutiinilla ja käytännössä kun kumpikin vanhenee siitä on myös hyötyä.Ei tuollaista voi sopia. Sehän rajoittaa ap:ta tolkuttomasti ja siitähän hulluus repeäisi, jos tulisikin joku este ettei voi soittaa sovittuna aikana.
Kylmästi yhteydenpidon rajoittaminen estämällä. Mielenterveysongelmahan tuossa on kyseessä.
Jotenkin niin suomalainen vastaus. Vaikka kyseessä olisi oma äiti tai lapsi, niin millään ei ole mitään merkitystä, kunhan vaan itse saa tehdä ja olla miten parhaiten haluaa. Minä ja minun upeat rajani, joita kuuluu varjella läheisiltä.
Mistä sinä tiedät mikä hulluus siitä repeäisi? Katsoit jonkun elokuvan ja siinä sanottiin, vai naapurin serkku kertoi?
Varsinkin, jos kyseessä on sairaus, niin silloin varsinkin pitää ihmiset ja perhe pyyhkiä pois siitä pilaamasta sitä omaa elämää.
Älä droppaa mun tunnelmaa, sopii niin hienosti suomalaiseen ajatteluun. Haluatko puhua? Mene terapeutille. Tarvitsetko apua? Soita jollekin firmalle. Ystävät ja perhe on vain ylläpitämässä sinun postiivista fiilistä ja tuomassa lisäarvoa ja jos eivät tee sitä, niin estä. Estä heidät elämästäsi. He eivät sinne kuulu häiritsemään sitä tärkeää uraa ja upeaa vapaa-aikaa mitä ihmisillä on ja niitä muka oikeiden ystävien kanssa vietettävää aikaa.Ihmiset eivät ymmärrä, ettei maailmassa tule koskaan kukaan lopulta välittämään kuten se oma perhe ja omat vanhemmat. Ei se tämän hetkinen paras kaveri, ehkei edes se puoliso.
Heitä joista ei välitä edes omat vanhemmat tai lapset. He tulevat aina olemaan lopulta yksin. Ystävät ja kaverit tulevat jättämään paljon helpommin kun yksikään äiti tai isä oman lapsensa. Se ei vaan mene monen ymmärrykseen.
Ap voi olla huomenna työtön/työkyvytön. Siinä meni työkaverit, ystävät ja muut. Ja ehkä jopa sitten se äitikin, kun edes sitä 5 minuuttia ei löydy hänelle.
Onnea valitsemalle tielle. Yksinäisyys tulee odottamaan yhä useampaa ihmistä, mitä se jo nyt koskettaa.Tämä! Kiitos tästä kommentista. Ainoa järjen ääni tässä ketjussa.
Suomalaiset (varsinkin naiset) ovat nykyään niin minäkeskeisiä, että oma suku ja perhekin koetaan rasitteena. Omillaan elämisestä ja pärjäämisestä on tullut tavoiteltavaa ja trendikästä. Ihmiset alkavat eristäytyä läheisistään, ei kiinnosta läheisyys ja yhteenkuuluvuus. Rakkaus ja lämpö muita ihmisiä kohtaan korvataan ottamalla koiria. Ei enää edes muisteta mitä se rakkaus oikeastaan edes on. Kaikki on pintapuolista.
Lapsiviha yleistyy koska lapset edustaa minäkeskeisen elämän vastakohtaa.
Todella hyvä että suomalaiset naiset ovat ottaneet itseään niskasta kiinni ja alkaneet vetää rajoja. Ennenhän se oli nimenomaan naiset jotka painostettiin uhraamaan oma elämänsä ja pitämään huolta vanhoista höpsähtäneistä sukulaisista. Onneksi enää ei suostuta tähän.
No, kyllä nämä nuoretkin naiset vanhenevat ja kun he olisivat olleet siinä iässä, että heitä autetaan, niin seuraava sukupolvi nauraa päälle ja sanoo, että palkkaa joku.
Yhteisöllisyydellä on hintansa, mutta myös palkkionsa. Kun olet yksin ja perheetön ja ilman sukulaisia, olet todellakin yksin ja maksat kaikesta. Ihan kaikesta.
Jos sinulla ei ole rahaa olet ilman. Mikä sekin on tietysti oikein ja hyvä asia, koska miksi sinun pitäisi saada asioita, tekemättä vastapalveluksia koskaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko alkava muistisairaus tai narsismi. Narsistille tyypillistä että toisen on oltava joka hetki HÄNEN tavoitettavissaan. Eikä tosiaan ymmärrä ettei maailmassa toimita vain hänen sääntöjen mukaan.
Miksi alapeukkuja? Eikö taaskaan kestetä kuulla narsismista johon kuuluu olennaisesti kontrollointi , toisten rajojen rikkominen. Ap on varmaan huomannut että äitinsä ei soittele muille noin tiheään. N valitsee yhden uhrikseen , yleensä kitin ihmisen ja lopun tiedättekin.
Ihmiset nyt alapeukuttavat täällä milloin mistäkin syystä, jotkut vahingossakin kun sormi osuu skrollatessa alapeukkuun. Ei siitä kannata ottaa itseensä.
Narsismi taas on aika väsynyt aihe enkä itse ainakaan jaksa enää lukea siitä jankuttamista. Diagnoosin tekeminen on haastavaa ammattilaisellekin, saati että sen voisi tehdä maallikko yhden tai kahden palstaviestin perusteella. Oikeasti on paljon ihmisiä jotka ovat vain itsekkäitä, epäkypsiä ja m*lkkuja ilman että siihen liittyy lääketieteellistä diagnoosia. Ja olen itsekin satuttanut itseni henkisesti ja fyysisesti suhteessa missä toisella osapuolella oli paljon narsistisia piirteitä. Ei vaan jaksa näitä palstadiagnooseja enää.
Ikävä kyllä mulla ollut lähipiirissä diagnosoitu narsisti ja hän soitti minulle töihin kymmeniä kertoja päivässä ,teki paljon muutakin kauheaa , poliisikaan ei meinannut saada aisoihin akkaa. Onnellinen kun on kuollut. Eli on kokemusta narsistista eikä se ole hyvä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalin, mieleltään terveen vanhemman kanssa saattaa ollakin ihan normaalia soittaa vaikka joka päivä päivä. Tällainen ihminen ei ehkä ymmärrä, millaista on, kun se soittelu on mielenterveyden ongelman värittämää ja kontrolloivaa ja tarkoituksella sellaista, että vastaajalle kaadetaan niskaan syyllistäminen siitä, että "aiheuttaa huolta" kun ei vastaa.
Jos teillä on vaikeuksia käsittää miksi tämä on sairasta käytöstä äidiltä, niin mielikuvissanne vaihtakaa apn tilanteeseen äidin sijalle vaikka puoliso. Kuvitelkaa että töissänne olisi nainen tai mies, jonka puoliso soittelee 43 kertaa työpäivän aikana vaan varmistellakseen, että henkilö on elossa. Ja suuttuu jos ei saa vastausta, ryntää toisesta kaupungista alakerran aspaan kyselemään, että onko puolisoni paikalla.
Äidin ja lapsen vuorovaikutussuhde pitäisi olla tavallinen ystävyyssuhde aikuisiällä. Roikkuminen toisessa ihmisessä ei ole tervettä.
Mutta lopulta kuinka monta kertaa siihen puheluun vastataan?
1 soitto, 1 vastaus? Vai 15 soittoa ja 0 vastausta?
Ehkä jos ihmiset vastaisi heti, niin soittoja olisi tasan 1. Eikä 43.Pystytkö sinä aina vastaamaan kenen tahansa puheluun riippumatta siitä, missä olet ja mitä olet tekemässä? Oletko kenties opettaja tai lääkäri?
Kyllä, jos minulla on puhelin vieressä, niin uskon voivani myös vastata siihen. Ihan vaan sanoakseni, että en ehdi puhua. Koska miksi sen pitäisi muuten siinä vieressä olla, jos siihen ei voi vastata. Ehkä, jos olisin hätäkeskuksen vastaaja, en pitäisi omaa puhelintani edes mukana, mutta luulen, että äitini ymmärtäisi sen.
Näen asian niin eri tavoin kun moni muu. Jos äitini kokisi tarvetta kuulla ääneni joka päivä, niin järjestäisin asian niin. Minulla jotkut tempparit, Facebook päivystykset tai vauvapalsta ei vaan ole niin tärkeitä, ettenkö voisi luopua muutamasta minuutista niiden parissa puhuakseni äidilleni.En ymmärrä tätä kiirettä mitä ihmisillä muka on, ettei muutamaa minuuttia päivässä löydy läheisille ja ystäville.
Kukaan Suomessa ei tee 16 tuntista työpäivää 7 päivänä viikossa. Ap voisi aloittaa päivänsä soittamalla äidilleen. Soittaa kerran ruokatunnin aikana ja jopa illalla ennen nukkumaan menoa ja siihen menisi ehkä alle 10 minuuttia ja äiti olisi onnellinen.
Mutta palstalla se on periaatekysymys ettei sellaista kuulu tehdä, eikä varsinkaan omien vanhempien kohdalla. Ehkä jonkun panon kohdalla vielä hyväksytään, mutta oma äiti. Ei, se ei vaan sovi, eikä siihen löydy aikaa ja sen harkitsemisen sijaan pitää blokata ihan kokonaan. Niin ja tietenkin antaa päälle sekä narsismi, että mielenterveysdiagnoosi.Tuossa tulisi vuorokauteen jo kolme kellonaikaa, joita täytyy seurata. Mitään muuta samalle ajalle ei voi koskaan sopia, kun on se puhelu. Kaveri pyytää elokuviin tai teatteriin? Ei voi, kun pitää soittaa äidille. Väsyttää ja tekisi mieli nukkua? Ei voi, kun äiti odottaa puhelua. Puhelin unohtuu ottaa mukaan? Siitähän tulee maailmaloppu, äiti soittaa heti poliisille ja koko suvun läpi. Tee kuule ihan vapaasti itse. Oikeastaan voisit mennä äitisi luona käymään kolme kertaa vuorokaudessa, kyllähän se on parempi kuin pelkkä lyhyt puhelu.
Älä naurata.
Kai nyt jokainen voi äitinsä kanssa puhua asioista?
Voi aivan hyvin soittaa vaikka kello 19 ja sanoa, että kello 20 olen menossa kaverin kanssa elokuviin. Edellisenä iltana voi vallan hyvin sanoa, että ajattelin nukkua pitkään huomen aamulla, joten soitan kun herään.
Sinä omassa päässäsi kehittelet jotain maailmanloppuja ja katastrofi reaktioita. Lukemattomat äidit soittavat lapsilleen koulun jälkeen. Paitsi tietysti, jos he tietävät, että lapsi pääseekin myöhemmin tai on retkellä tai syntymäpäiväjuhlissa.
Minulle on yksi ja sama, vaikket puhuisi äitisi kanssa enää koskaan. En välitä. Minä teen ehdotuksia heille, jotka haluavat olla vanhempiensa kanssa hyvissä väleissä ja ymmärtävät näiden tarpeita ja pitää nämä tyytyväisinä ja siinä samalla kyseenalaistan nämä typerät väitteet ettei ehditä ja kyetä vastaamaan ja puhumaan.Voi ehkä tuntua oudoilta mutta maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka soittavat perheenjäsenilleen ihan joka päivä, monet jopa useamman kerran. Eikä se ole heille rasite, eikä merkki narsismista vaan välittämisestä ja rakkaudesta.
Tuollainen joka asiasta ahdistuva äiti on tietenkin huolissaan, että lapsi ajaa kolarin elokuviin mennessään ja jos ei aja, hän kuitenkin unohtaa ottaa avaimen mukaan ja jää yöksi ulos ulko-oven eteen seisomaan kylmissään. Eihän siinä vanha ihminen osaa nukkua, kun ei tiedä, missä lapsi on ja miten voi.
Hyvä mielikuvitus sinulla ainakin on.
Minäkin voisi omasta päästä keksiä, vaikka millaisia tarinoita sinkuille, lapsettomille, äideille ja vaikka koirille. Ihmisiä, jotka soittavat perheenjäsenilleen usein, on vaikka millaisia tyyppejä. On ahdistuneita, rentoja, puheliaita, rutinoituneita, perinteistä kiinnipitäviä jne.
Sinä ehkä käyttäydyt noin, mutta miljoonat muut ihmiset eivät. Heitä ei sen puhelun jälkeen pelota. He eivät mieti onnettomuuksia eikä muutakaan. Ja sitten on niitä, jotka eivät soita ja 24/7 pohtivat ja huolehtivat missä toinen menee ja mitä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko alkava muistisairaus tai narsismi. Narsistille tyypillistä että toisen on oltava joka hetki HÄNEN tavoitettavissaan. Eikä tosiaan ymmärrä ettei maailmassa toimita vain hänen sääntöjen mukaan.
Miksi alapeukkuja? Eikö taaskaan kestetä kuulla narsismista johon kuuluu olennaisesti kontrollointi , toisten rajojen rikkominen. Ap on varmaan huomannut että äitinsä ei soittele muille noin tiheään. N valitsee yhden uhrikseen , yleensä kitin ihmisen ja lopun tiedättekin.
Ihmiset nyt alapeukuttavat täällä milloin mistäkin syystä, jotkut vahingossakin kun sormi osuu skrollatessa alapeukkuun. Ei siitä kannata ottaa itseensä.
Narsismi taas on aika väsynyt aihe enkä itse ainakaan jaksa enää lukea siitä jankuttamista. Diagnoosin tekeminen on haastavaa ammattilaisellekin, saati että sen voisi tehdä maallikko yhden tai kahden palstaviestin perusteella. Oikeasti on paljon ihmisiä jotka ovat vain itsekkäitä, epäkypsiä ja m*lkkuja ilman että siihen liittyy lääketieteellistä diagnoosia. Ja olen itsekin satuttanut itseni henkisesti ja fyysisesti suhteessa missä toisella osapuolella oli paljon narsistisia piirteitä. Ei vaan jaksa näitä palstadiagnooseja enää.
Ikävä kyllä mulla ollut lähipiirissä diagnosoitu narsisti ja hän soitti minulle töihin kymmeniä kertoja päivässä ,teki paljon muutakin kauheaa , poliisikaan ei meinannut saada aisoihin akkaa. Onnellinen kun on kuollut. Eli on kokemusta narsistista eikä se ole hyvä!
Maailmassa on miljardeja ihmisiä, joten varmasti tuokin on mahdollista, se ei kuitenkaan tarkoita, että sen takia kaikki muut 10 soittoyritystä tehnyttä olisi narsisteja.
Koska vieläkin on pelkästää jo kaksi ihan eri asiaa, onko kyseessä 10 puhelua vai 10 soittoyritystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti soittelee jatkuvasti kun olen työssä. Puhelin on äänettömllä, koska olen yleensä eri palavereissa.
Soittelu on häiritsevää ja alkanut vaikuttaa työhöni. Jätän nykyään puhelimen kotiin, etä päivinä vien sen parvekkeelle.Ärsyttää vayavadti kun työpäivän aikana tullut 10-30 puhelua, eikä edes mitään asiaa.
En enää edes jaksa aina soittaa työpäivän jälkeen.
Täytyy varmaan estää äiti, tai vaihtaa kokonaan numeroa.
Ei ole muistisairautta. Äitini on työtön, ei kuulemma "muista" että minä teen työtä.
Tähän auttaisi rutiini.
Mitä jos vaan sovitte kellonajan? Vaikka joka ikinen päivä tasan kello 20. Käytä se 5 minuuttia äitiisi, joka ikinen päivä.. Näin hän on tyytyväinen ja sinä saat rauhaa. Silloin saat sen rauhan. kaikille niille muille 23 tunnille ja 55 minuutille. Homma alkaa pian tunutumawn kuin hampaiden pesu. Se menee ihan rutiinilla ja käytännössä kun kumpikin vanhenee siitä on myös hyötyä.Ei tuollaista voi sopia. Sehän rajoittaa ap:ta tolkuttomasti ja siitähän hulluus repeäisi, jos tulisikin joku este ettei voi soittaa sovittuna aikana.
Kylmästi yhteydenpidon rajoittaminen estämällä. Mielenterveysongelmahan tuossa on kyseessä.
Jotenkin niin suomalainen vastaus. Vaikka kyseessä olisi oma äiti tai lapsi, niin millään ei ole mitään merkitystä, kunhan vaan itse saa tehdä ja olla miten parhaiten haluaa. Minä ja minun upeat rajani, joita kuuluu varjella läheisiltä.
Mistä sinä tiedät mikä hulluus siitä repeäisi? Katsoit jonkun elokuvan ja siinä sanottiin, vai naapurin serkku kertoi?
Varsinkin, jos kyseessä on sairaus, niin silloin varsinkin pitää ihmiset ja perhe pyyhkiä pois siitä pilaamasta sitä omaa elämää.
Älä droppaa mun tunnelmaa, sopii niin hienosti suomalaiseen ajatteluun. Haluatko puhua? Mene terapeutille. Tarvitsetko apua? Soita jollekin firmalle. Ystävät ja perhe on vain ylläpitämässä sinun postiivista fiilistä ja tuomassa lisäarvoa ja jos eivät tee sitä, niin estä. Estä heidät elämästäsi. He eivät sinne kuulu häiritsemään sitä tärkeää uraa ja upeaa vapaa-aikaa mitä ihmisillä on ja niitä muka oikeiden ystävien kanssa vietettävää aikaa.Ihmiset eivät ymmärrä, ettei maailmassa tule koskaan kukaan lopulta välittämään kuten se oma perhe ja omat vanhemmat. Ei se tämän hetkinen paras kaveri, ehkei edes se puoliso.
Heitä joista ei välitä edes omat vanhemmat tai lapset. He tulevat aina olemaan lopulta yksin. Ystävät ja kaverit tulevat jättämään paljon helpommin kun yksikään äiti tai isä oman lapsensa. Se ei vaan mene monen ymmärrykseen.
Ap voi olla huomenna työtön/työkyvytön. Siinä meni työkaverit, ystävät ja muut. Ja ehkä jopa sitten se äitikin, kun edes sitä 5 minuuttia ei löydy hänelle.
Onnea valitsemalle tielle. Yksinäisyys tulee odottamaan yhä useampaa ihmistä, mitä se jo nyt koskettaa.Tämä! Kiitos tästä kommentista. Ainoa järjen ääni tässä ketjussa.
Suomalaiset (varsinkin naiset) ovat nykyään niin minäkeskeisiä, että oma suku ja perhekin koetaan rasitteena. Omillaan elämisestä ja pärjäämisestä on tullut tavoiteltavaa ja trendikästä. Ihmiset alkavat eristäytyä läheisistään, ei kiinnosta läheisyys ja yhteenkuuluvuus. Rakkaus ja lämpö muita ihmisiä kohtaan korvataan ottamalla koiria. Ei enää edes muisteta mitä se rakkaus oikeastaan edes on. Kaikki on pintapuolista.
Lapsiviha yleistyy koska lapset edustaa minäkeskeisen elämän vastakohtaa.
Todella hyvä että suomalaiset naiset ovat ottaneet itseään niskasta kiinni ja alkaneet vetää rajoja. Ennenhän se oli nimenomaan naiset jotka painostettiin uhraamaan oma elämänsä ja pitämään huolta vanhoista höpsähtäneistä sukulaisista. Onneksi enää ei suostuta tähän.
No, kyllä nämä nuoretkin naiset vanhenevat ja kun he olisivat olleet siinä iässä, että heitä autetaan, niin seuraava sukupolvi nauraa päälle ja sanoo, että palkkaa joku.
Yhteisöllisyydellä on hintansa, mutta myös palkkionsa. Kun olet yksin ja perheetön ja ilman sukulaisia, olet todellakin yksin ja maksat kaikesta. Ihan kaikesta.
Jos sinulla ei ole rahaa olet ilman. Mikä sekin on tietysti oikein ja hyvä asia, koska miksi sinun pitäisi saada asioita, tekemättä vastapalveluksia koskaan?
Minä en pilaa välejäni lapsiini soittelemalla heille päivittäin monta kertaa nyt heidän ollessa kolmekymppisiä. Jos haluan saada heidät kiinni, laitan heidän työpäivän jälkeen viestiä ja kysyn, mihin aikaan voisin soitella. Työrauhan hekin ansaitsevat. Se nyt on selvää, että vanhana hankin palvelut rahalla, kun lapset asuvat kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko alkava muistisairaus tai narsismi. Narsistille tyypillistä että toisen on oltava joka hetki HÄNEN tavoitettavissaan. Eikä tosiaan ymmärrä ettei maailmassa toimita vain hänen sääntöjen mukaan.
Miksi alapeukkuja? Eikö taaskaan kestetä kuulla narsismista johon kuuluu olennaisesti kontrollointi , toisten rajojen rikkominen. Ap on varmaan huomannut että äitinsä ei soittele muille noin tiheään. N valitsee yhden uhrikseen , yleensä kitin ihmisen ja lopun tiedättekin.
Ihmiset nyt alapeukuttavat täällä milloin mistäkin syystä, jotkut vahingossakin kun sormi osuu skrollatessa alapeukkuun. Ei siitä kannata ottaa itseensä.
Narsismi taas on aika väsynyt aihe enkä itse ainakaan jaksa enää lukea siitä jankuttamista. Diagnoosin tekeminen on haastavaa ammattilaisellekin, saati että sen voisi tehdä maallikko yhden tai kahden palstaviestin perusteella. Oikeasti on paljon ihmisiä jotka ovat vain itsekkäitä, epäkypsiä ja m*lkkuja ilman että siihen liittyy lääketieteellistä diagnoosia. Ja olen itsekin satuttanut itseni henkisesti ja fyysisesti suhteessa missä toisella osapuolella oli paljon narsistisia piirteitä. Ei vaan jaksa näitä palstadiagnooseja enää.
Ikävä kyllä mulla ollut lähipiirissä diagnosoitu narsisti ja hän soitti minulle töihin kymmeniä kertoja päivässä ,teki paljon muutakin kauheaa , poliisikaan ei meinannut saada aisoihin akkaa. Onnellinen kun on kuollut. Eli on kokemusta narsistista eikä se ole hyvä!
Maailmassa on miljardeja ihmisiä, joten varmasti tuokin on mahdollista, se ei kuitenkaan tarkoita, että sen takia kaikki muut 10 soittoyritystä tehnyttä olisi narsisteja.
Koska vieläkin on pelkästää jo kaksi ihan eri asiaa, onko kyseessä 10 puhelua vai 10 soittoyritystä.
Nykyään soitetaan kännykkääm. Se numero näkyy kännykössä. Kenelläkään ei ole mitään syytä soittaa 10 kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en soita enkä ota yhteyttä lapsiini ikinä. Niin tärkeä asia oli heidän isänsä kuolema, silloin laitoin viestin jokaiselle.
Muuten kaikki yhteydenpito on heidän suunnaltaan.
Miksi alapeukkuja tähän kommenttiin? Eikö juuri noin jokaisen fiksun aikuisten vanhemman pitäisi tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalin, mieleltään terveen vanhemman kanssa saattaa ollakin ihan normaalia soittaa vaikka joka päivä päivä. Tällainen ihminen ei ehkä ymmärrä, millaista on, kun se soittelu on mielenterveyden ongelman värittämää ja kontrolloivaa ja tarkoituksella sellaista, että vastaajalle kaadetaan niskaan syyllistäminen siitä, että "aiheuttaa huolta" kun ei vastaa.
Jos teillä on vaikeuksia käsittää miksi tämä on sairasta käytöstä äidiltä, niin mielikuvissanne vaihtakaa apn tilanteeseen äidin sijalle vaikka puoliso. Kuvitelkaa että töissänne olisi nainen tai mies, jonka puoliso soittelee 43 kertaa työpäivän aikana vaan varmistellakseen, että henkilö on elossa. Ja suuttuu jos ei saa vastausta, ryntää toisesta kaupungista alakerran aspaan kyselemään, että onko puolisoni paikalla.
Äidin ja lapsen vuorovaikutussuhde pitäisi olla tavallinen ystävyyssuhde aikuisiällä. Roikkuminen toisessa ihmisessä ei ole tervettä.
Mutta lopulta kuinka monta kertaa siihen puheluun vastataan?
1 soitto, 1 vastaus? Vai 15 soittoa ja 0 vastausta?
Ehkä jos ihmiset vastaisi heti, niin soittoja olisi tasan 1. Eikä 43.Meinaat, että kaupan kassalla vastataan? Hammaslääkärissä? Uimahallissa? saunassa? Aitoa ajaessa? Nukkuessa?
Kyse nimenomaan siitä, että ihm8nen pillastuu, jos ei HETI AINA pysty vastaamaan ja soittaa 15 krt putkeen tajuamatta, että juuri nyt ei voi?
Jos puhekin on vieressä niin kyllä, varmasti viimeistään kolmannen soiton kohdalla. Jos taas se on hiljaisella tai jossain muualla, niin käytännössä sillä ei ole mitään merkitystä vaikka siinä olisi 150 yritystä. Ja kun tulisin saunasta, sovittaisiin takaisin . Katsos minun hiusten föönaaminen tai kulmakarvojen piirtäminen ei ole niin kiirellistä tai tärkeää, etteikö se ennemmin voisi odottaa.
Ei minusta ap:n äiti ole pillastunut, vaan yrittänyt soittaa useita kertoja. Siinä on aikan suuri ero. Pillastuta voi vaikka yhden soittokertayrityksen jälkeen. Ja vaikka kerran vuodessa.
Nuo yritykset ovat vain numeroita näytöllä. Ja jos ei puheluun voi vastata, voisi olettaa, että se on myös äänettömällä.
Kirjoitat nukkuessa? No silloin varsinkin vastaisin heti. En lähtisi odottelemaan yrittääkö vai ei uudestaan. Vastaisin puhuisin ja kävisin takaisin nukkumaan. Jos taas minun jostain syystä olisi saatava nukkua, niin hiljaiseksi ja herättyäni soittaisin takaisin äidilleni.Soitteletko sinä yhtä tiuhaan omille lapsillesi?
Soitan kun on tarve tai olen huolestunut heistä. Ja jos minusta alkaisi tuntumaan, että jotain on tapahtunut soittaisin niin kauan, että vastaavat.
Mieheni soittaa minulla aina ruokatunnilla ja kun lähtee toimistolta kotiin päin. Minusta tämä on oikein ihana tapa. Ei, enkä.
suuttuisi vaikka anopillani on tapana soittaa joka toinen päivä siinä kello 20 maissa. Minua ei puhelut pelota. Eikä myöskään läheisiäni tai lapsiani.
Päinvastoin moni voisi pikemmin puhua puhelimessa, kun käyttää sen ajan syömiseen ja netissä roikkumiseen.
Miksi sinun miehesi pitää soittaa sinulle AINA ruokatunnilla ja lisäksi, kun lähtee toimistolta?!
Miesparka! Miksei hän voi lähteä työkavereiden kanssa lounaalle, vaan pitää jutella kanssasi?
Mittaatko ajan työpaikalta kotiin, ettei ukko vaan ehdi poiketa missään "pahanteossa"? matka toimistolta kotiin kesti eilen viisitoista minuuttia ja tänään kaksikymmentä. Missäs poikkesit lurjus?!
Onhan noita munattomia vässyköitä työpaikolla joskus ollut mutta ei koskaan sentään noin surkeaa tapausta.
Mitä jos se miesparka kuolla kupsahtaa ruokatauon ja kotiinlähdön välisenä aikana? Saisi varmaan huudot, kun on niin epäluotettava.
Jos minun odotettaisiin soittavan joka päivä ruokatunnilta ja lisäksi kotiin lähtiessä, haluaisin ehdottomasti tietää miksi ihmeessä? Eikö minuun luoteta? Eikö kumppanilla ole muuta elämää kuin minä? Ahdistavaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalin, mieleltään terveen vanhemman kanssa saattaa ollakin ihan normaalia soittaa vaikka joka päivä päivä. Tällainen ihminen ei ehkä ymmärrä, millaista on, kun se soittelu on mielenterveyden ongelman värittämää ja kontrolloivaa ja tarkoituksella sellaista, että vastaajalle kaadetaan niskaan syyllistäminen siitä, että "aiheuttaa huolta" kun ei vastaa.
Jos teillä on vaikeuksia käsittää miksi tämä on sairasta käytöstä äidiltä, niin mielikuvissanne vaihtakaa apn tilanteeseen äidin sijalle vaikka puoliso. Kuvitelkaa että töissänne olisi nainen tai mies, jonka puoliso soittelee 43 kertaa työpäivän aikana vaan varmistellakseen, että henkilö on elossa. Ja suuttuu jos ei saa vastausta, ryntää toisesta kaupungista alakerran aspaan kyselemään, että onko puolisoni paikalla.
Äidin ja lapsen vuorovaikutussuhde pitäisi olla tavallinen ystävyyssuhde aikuisiällä. Roikkuminen toisessa ihmisessä ei ole tervettä.
Mutta lopulta kuinka monta kertaa siihen puheluun vastataan?
1 soitto, 1 vastaus? Vai 15 soittoa ja 0 vastausta?
Ehkä jos ihmiset vastaisi heti, niin soittoja olisi tasan 1. Eikä 43.Pystytkö sinä aina vastaamaan kenen tahansa puheluun riippumatta siitä, missä olet ja mitä olet tekemässä? Oletko kenties opettaja tai lääkäri?
Kyllä, jos minulla on puhelin vieressä, niin uskon voivani myös vastata siihen. Ihan vaan sanoakseni, että en ehdi puhua. Koska miksi sen pitäisi muuten siinä vieressä olla, jos siihen ei voi vastata. Ehkä, jos olisin hätäkeskuksen vastaaja, en pitäisi omaa puhelintani edes mukana, mutta luulen, että äitini ymmärtäisi sen.
Näen asian niin eri tavoin kun moni muu. Jos äitini kokisi tarvetta kuulla ääneni joka päivä, niin järjestäisin asian niin. Minulla jotkut tempparit, Facebook päivystykset tai vauvapalsta ei vaan ole niin tärkeitä, ettenkö voisi luopua muutamasta minuutista niiden parissa puhuakseni äidilleni.En ymmärrä tätä kiirettä mitä ihmisillä muka on, ettei muutamaa minuuttia päivässä löydy läheisille ja ystäville.
Kukaan Suomessa ei tee 16 tuntista työpäivää 7 päivänä viikossa. Ap voisi aloittaa päivänsä soittamalla äidilleen. Soittaa kerran ruokatunnin aikana ja jopa illalla ennen nukkumaan menoa ja siihen menisi ehkä alle 10 minuuttia ja äiti olisi onnellinen.
Mutta palstalla se on periaatekysymys ettei sellaista kuulu tehdä, eikä varsinkaan omien vanhempien kohdalla. Ehkä jonkun panon kohdalla vielä hyväksytään, mutta oma äiti. Ei, se ei vaan sovi, eikä siihen löydy aikaa ja sen harkitsemisen sijaan pitää blokata ihan kokonaan. Niin ja tietenkin antaa päälle sekä narsismi, että mielenterveysdiagnoosi.Tuossa tulisi vuorokauteen jo kolme kellonaikaa, joita täytyy seurata. Mitään muuta samalle ajalle ei voi koskaan sopia, kun on se puhelu. Kaveri pyytää elokuviin tai teatteriin? Ei voi, kun pitää soittaa äidille. Väsyttää ja tekisi mieli nukkua? Ei voi, kun äiti odottaa puhelua. Puhelin unohtuu ottaa mukaan? Siitähän tulee maailmaloppu, äiti soittaa heti poliisille ja koko suvun läpi. Tee kuule ihan vapaasti itse. Oikeastaan voisit mennä äitisi luona käymään kolme kertaa vuorokaudessa, kyllähän se on parempi kuin pelkkä lyhyt puhelu.
Älä naurata.
Kai nyt jokainen voi äitinsä kanssa puhua asioista?
Voi aivan hyvin soittaa vaikka kello 19 ja sanoa, että kello 20 olen menossa kaverin kanssa elokuviin. Edellisenä iltana voi vallan hyvin sanoa, että ajattelin nukkua pitkään huomen aamulla, joten soitan kun herään.
Sinä omassa päässäsi kehittelet jotain maailmanloppuja ja katastrofi reaktioita. Lukemattomat äidit soittavat lapsilleen koulun jälkeen. Paitsi tietysti, jos he tietävät, että lapsi pääseekin myöhemmin tai on retkellä tai syntymäpäiväjuhlissa.
Minulle on yksi ja sama, vaikket puhuisi äitisi kanssa enää koskaan. En välitä. Minä teen ehdotuksia heille, jotka haluavat olla vanhempiensa kanssa hyvissä väleissä ja ymmärtävät näiden tarpeita ja pitää nämä tyytyväisinä ja siinä samalla kyseenalaistan nämä typerät väitteet ettei ehditä ja kyetä vastaamaan ja puhumaan.Voi ehkä tuntua oudoilta mutta maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka soittavat perheenjäsenilleen ihan joka päivä, monet jopa useamman kerran. Eikä se ole heille rasite, eikä merkki narsismista vaan välittämisestä ja rakkaudesta.
Tuollainen joka asiasta ahdistuva äiti on tietenkin huolissaan, että lapsi ajaa kolarin elokuviin mennessään ja jos ei aja, hän kuitenkin unohtaa ottaa avaimen mukaan ja jää yöksi ulos ulko-oven eteen seisomaan kylmissään. Eihän siinä vanha ihminen osaa nukkua, kun ei tiedä, missä lapsi on ja miten voi.
Hyvä mielikuvitus sinulla ainakin on.
Minäkin voisi omasta päästä keksiä, vaikka millaisia tarinoita sinkuille, lapsettomille, äideille ja vaikka koirille. Ihmisiä, jotka soittavat perheenjäsenilleen usein, on vaikka millaisia tyyppejä. On ahdistuneita, rentoja, puheliaita, rutinoituneita, perinteistä kiinnipitäviä jne.Sinä ehkä käyttäydyt noin, mutta miljoonat muut ihmiset eivät. Heitä ei sen puhelun jälkeen pelota. He eivät mieti onnettomuuksia eikä muutakaan. Ja sitten on niitä, jotka eivät soita ja 24/7 pohtivat ja huolehtivat missä toinen menee ja mitä tekee.
Oma äitini on tuollainen, jos hän ei saa veljeäni kiinni parin soittoyrityksen jälkeen. Äiti soittaa minulle ja arvelee, että veli on jossain tajuttomana tai on joutunut kolariin. Velikin on ihminen, joka joskus unohtaa puhelimen pois matkasta tai on paikassa, jossa pysty vahtaamaan puhelinta. Äidille riittää "outo tuntemus", jonka vuoksi pitäisi soittaa 112 tai poliisille. Itse hän ei tietenkään soita, se pitäisi minun tehdä. Suuttuu sitten minulle, kun kieltäydyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en soita enkä ota yhteyttä lapsiini ikinä. Niin tärkeä asia oli heidän isänsä kuolema, silloin laitoin viestin jokaiselle.
Muuten kaikki yhteydenpito on heidän suunnaltaan.
Miksi alapeukkuja tähän kommenttiin? Eikö juuri noin jokaisen fiksun aikuisten vanhemman pitäisi tehdä?
Alapeukku tuli siitä, että et ollut tarpeeksi marttyyri.
Työpalaverissa kaikki kuulivat miten työkaverin kännykkä värisi ja värisi aina uudelleen. Lopulta sammutti laitteen, kun kukaan ei pystynyt enää kunnolla keskittymään. Teimme suunnitelmaa hoidon järjestämisestä ja työvuoroista kesälle isommassa organisaatiossa.
Kun palaveri loppui, kollega kertoi että firman puhelinvaihteesta oli tullut seitsemän soittopyyntöä työkaverin äidiltä.
Työkaverini soitti kahvilla sitteen äidilleen takaisin, tämä kertoi että työkaverini täti oli matkustanut saksaan lomalle.
Jotenkin nauratti ja kävi sääliksi työkaveria yhtäaikaa.
Alue: Aihe vapaa
Todella hyvä että suomalaiset naiset ovat ottaneet itseään niskasta kiinni ja alkaneet vetää rajoja. Ennenhän se oli nimenomaan naiset jotka painostettiin uhraamaan oma elämänsä ja pitämään huolta vanhoista höpsähtäneistä sukulaisista. Onneksi enää ei suostuta tähän.