Miksi 70-luvulla ihmiset olivat niin hoikkia? Näkivätkö ne nälkää?

Ei ollu kilpparia tai ferritiiniä,unettomuutta,stressiä, ruuhkavuosia....

Geenitkin oli eri  ja suolistohormoonejakaan ollu ollenkaan.

e-pillereissäki oli 1000 kertanen määrä hormooneja,eikä lihonee siltikään.

70 luvulla liikuttiin enemmän kävellen kun taas nykyisin liikutaan autolla,julkisilla,skuuteilla ja sähköpyörillä.

70 luvulla ei ollut kovin paljoa koneita helpottamassa arkea. 

70 luvulla ei ollu niin paljoa herkkuja tarjolla kuin nykyään. 

70 luvulla ihmiset ei juurikaan käyttäneet tietokoneita,kännyköitä eikä pelikonsoleita. 

70 luvulla etenkin miehet teki vielä ruumiillista työtä ja ylipäätänsä silloin vielä oli töitä missä tarvitsee hyvää kuntoa kun taas nykyisin ei sellaisia töitä ole olemassakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1970-luvulla Suomessa syötiin paremmin kuin nykyään. Pienissäkin marketeissa oli palveleva lihatiski, josta sai laadukkaampaa lihaa kuin nykyään saa kaupoista. Oli vähemmän prosessoitua ruokaa ja enemmän laadukkaita raaka-aineita. En nähnyt nälkää lapsena 70-luvulla eikä kukaan muukaan minun tuntemani ihminen.

Toisaalta ja toisaalta. Silloin oli talvisaikaan tarjolla todella vähän kasviksia. Mitään tuoretta ei juuri saanut. Salaattien sijaan syötiin siis juuresraasteita tai -paloja, kaaliraastetta, puolukoita ja sitä rataa.

Nyt on kaikki mahdollisuudet syödä monipuolisesti kasviksiakin ympäri vuoden.

Näin sivusta myös huomauttaisin että ei se välttämättä mitään kovin terveellistä ollut niistä pikkukauppojen lihatiskeistä ostaa jauhelihaa. Tai välttämättä muutakaan lihaa. Varsinkaan kesäkuumalla. Se ei ollut ennen niin kauhean tarkkaa hygienian ja kylmäketjujen suhteen kuin nykyään. Nykyään käytetään suojakaasuja pakkauksissa, kylmäketjut täytyy kirjata omavalvontaan jne.

Porukka ei näpränny kännyköitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäkäyvien lounaat oli joku laiha keitto ja yksi leivänpala, ei alkupalasalaattipöytää oliiveilla ja juustoilla plus keitto padasta plus leipäpöytä plus pääruoka lautasella plus jälkiruokakahvi pullan siivulla.

Nykyisestä lounasruuasta saa buffassa helposti koottua yli 1500kcal, kun lounaan pitäisi olla jotain 500kcal pintaan, jotta päivän ruuat on järkevästi pitkin päivää

(aamupala 400kcal, lounas 500kcal, välipala 200kcal, illallinen 700kcal ja illallinen 200kcal = 2000kcal, jos työ ei ole erityisen raskasta).

Tämä on ihan totta. Se kalorimäärä, minkä istumatyötä tekevä nainen tarvitsee peruskulutukseen, on ruokamäärässä oikeasti aika helkkarin pieni määrä ruokaa. Mutta nykyihminen on sokeutunut tälle, koska joka paikassa on runsaudenpula vaihtoehtoja tarjolla ja tarjotut annosmäärät ovat todella isoja. Siinä tosi helposti hämärtyy se, mikä on todellinen tarve ja millä tulee jo kylläiseksi.

Kyllähän 70-luvulla syötiin paljon epäterveellistäkin ruokaa, lauantaimakkaraa, vaaleaa ranskanleipää, rasvaisia ruskeita kastikkeita jne, mutta koska se valikoima oli suppea, niin kokonaismäärä jäi kohtuulliseksi. Esim. ei kukaan määräänsä enempää jaksa lauantaimakkaraa syödä, mutta jos tarjolla on kahdeksaa sorttia Italian eri maakunnista olevaa salamia, niin tokihan sitä jokaista tekee mieli maistaa.

Työssäkäyvien lounaista vielä... 70-luvulla ei ollut mikroja, joissa lämmittää eväitä. Eli mulla ainakin ekassa kesätyöpaikassa oli eväänä pari ruisleipää, voita ja edamia päällä. Ja samanlaisia olivat muidenkin eväät.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki hoikkia olleet. Meidän koko perhe oli ylipainoinen 70-luvulla. Syötiin paljon pullaa ja suklaata ja juotiin limsaa. Äiti ja isä taisivat lihoa kun eivät liikkuneet. Wauxhall merkkisellä autolla ajettiin kioskillekin kilometrin päähän.

Taisi olla kuitenkin Vauxhall.

Mitä järkeä on ostaa pieni pussillinen kun suhteessa halvemmalla saa megapussin sipsiä? Monikaan ei pysty säästämään herkkuja, vaan niitä syödään koko ajan kun ensin ollaan "säästetty" rahaa.

Isoisäni on syntynyt 1930 luvulla, se aina kertoo kun nuorena miehet oli mettätöissä niin heillä oli eväinä iso pala leipää jonka päällä oli iso kerros läskiä. Ei olleet ylipainoisia vaan monet heistä oli vahvoja ja hyvä kuntoisia miehiä. Miehillä ainakin syynä kunnon rapistumiseen ja ylipainoon on se ettei nykyisin ole enää niitä fyysisesti rankkoja töitä miehille. 

Juuri lueskelin jotain jenkkilehtiä (joku nuorten naisten lehti) 70-luvulta, ja siellä kyllä oli sivut täynnä juttuja siitä, miten mallit ja muut laihduttaa. Söivät tyyliin aamupalaksi paistetun kananmunan, lounaaksi kalaa, sitten joku hedelmä ja siinäpä se. Ehkä vähän kärjistän, mutta siis syömishäiriöitä ihan ilolla esiteltiin lehdissä. Sitten lehden viimeisillä sivuilla oli kauppojen ja tapahtumien mainoksia, ja monet niistä oli "läskileirejä", jonne ylipainoisia (mahtoivatko ollakaan...) tyttöjä houkuteltiin oppimaan laihuuden saloja. Eli ei kyllä ollut kaikilla mikään ihan natural look silloinkaan. Uskon tosin kyllä, että täälläkin kerrotut jutut on ihan totta, siis köyhyys ja arkiliikunta jne.

Yksi tärkeä syy on suolistomikrobiflooran koostumus. Esim. edelleen Iso-Britanniassa n. joka viidennellä henkilöllä on suolistossaa jokin örkki, jonka nimeä en muista. Ja ne, joilla tämä on, pysyvät laihoina. Sama öllerö löytyy luonnokansoilta, samoin kuin L.Reuteri-maitohappobakteeri, joka on lähestulkoon kadonnut länsi-ihmisten suolistosta. Mhös Reuteri edesauttaa laihana pysymistä.

Kun oltiin enemmän yhteyksissä maalaisruuan, mullan, ulkonaolon ym. kanssa, on satavaramaa, että ihmisillä oli nämä ja muita hyviä suolistoasukkeja Suomessakin enemmän kuin nykyään. Esim. Uuno Turhapuron vaimoa näytelleellä naisnäyttelijällä oli juurikin sellainen täydellinen litteävatsainen kroppa, jonka säilymiseen tuollainen terve vatsansisäinen maailma oli auttamassa. Sellaisia ei näe enää juuri missään.

Hyviä bakteereja ei saa Activiasta ym., ei ainakaan tarpeellisia määriä. Mutta kiintoisa tieto on, että esim. metsissä samoilu muuttaa voimakkaasti mikrobistoa hyvään suuntaa. Sinne ja savipellolle mylläämään ja kaikki valmisruuat pois.

Mä olen järkyttynyt kun katselen kaupoissa mitä naiset ostaa sieltä, on paljon karkkeja,sipsejä,limsaa,energiajuomaa yms 

Työpaikkaruokalassa myös katson järkkynä (lihavien)naisten annoskokoja, ne syö samankokoisia annoksia kuin miehet. Tajuaako ne naiset että ne syö liian isoja annoskokoja joten siksi ne on lihavia? 

Olen meinannut huomauttaa näitä naisia heidän syömisistään koska he syövät liikaa mutta miten voisin kohteliaasti sen tehdä? 

Ylipaino ei ole kaunista eikä terveellistä, älkää naiset tehkö ylipainosta normaalia. 

Vierailija kirjoitti:

Ei nähty nälkää mutta annoskoot oli puolet nykyisestä ja välipaloja ei ollut jotain satunnaista pullasiivua tai ruisleipäpalaa (ilman leikkeleitä ja juustoa) lukuunottamatta. Vanhempani tekivät erinomaista kotiruokaa mikä ei lihottanut, kermaa ja juustoa ei niissä ruuissa ollut. 

Hampurilaispaikka tuli Helsinkiin joskus 75 kun olin 15v, siellä käytiin pari kertaa vuodessa kavereiden kanssa. Pizzaa taisin syödä ensimmäisen kerran parikymppisenä. Sipsejä ostin ensimmäisen kerran kun omat lapseni olivat 5-6 vuotiaita eli 80 luvun puolivälin jälkeen, poppareita tehtiin joskus itse. 

Vielä v. 98 lähes nelikymppisenä painoin alle 55kg

Kyllä meillä syötiin juustoa koko mun lapsuus. Jotain Edamia oli aina tarjolla. Ja silti oltiin hoikkia. Eli ei se syy juustoissakaan ollut.

silloin syötiin PERUNAA!

Ei 40+ ikäiset naiset hoikkia olleet mutta sellaisia lihavia parikymppisiä kuten nykyään ei juurikaan ollut. Eikä sellaisia sairaalloisen ylipainoisia ollut kuin vähän. 

Me ei syöty sipsejä. Lauantaisin oli jäätelöä puoli litraa ja 2 pulloa 0,33 dl limsaa jaettiin viiteen osaan. Karkkeja ei syöty juurikaan. Pullaa meillä oli kyllä usein ja keksejä, mutta sai ottaa yhden pullapalan kerrallaan. Oli tarkat ruoka-ajat ja syötiin se mitä otettiin, ei tehty ylimääräistä. Oltiin ulkona ja juostiin paljon. Hippasta, piilosta, rosvoa ja poliisia jne. Mopoja oli vain harvoilla teineillä. 

Yleisin syy lienee se, että rasvaa, sokeria vehnää ja istumista vähemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen järkyttynyt kun katselen kaupoissa mitä naiset ostaa sieltä, on paljon karkkeja,sipsejä,limsaa,energiajuomaa yms 

Työpaikkaruokalassa myös katson järkkynä (lihavien)naisten annoskokoja, ne syö samankokoisia annoksia kuin miehet. Tajuaako ne naiset että ne syö liian isoja annoskokoja joten siksi ne on lihavia? 

Olen meinannut huomauttaa näitä naisia heidän syömisistään koska he syövät liikaa mutta miten voisin kohteliaasti sen tehdä? 

Ylipaino ei ole kaunista eikä terveellistä, älkää naiset tehkö ylipainosta normaalia. 

Mä söin noita miehen annoksia, kun kävin yli 100 km:n päässä töissä pari vuotta sitten. Monesti se työpaikkaruokalan lounas oli päivän ainoa ateria, ja oli pakko syödä, että illalla jaksoi vielä ajaa 10-11 tunnin päivän jälkeen kotiin. Saattoi mulla olla joskus joku smoothie tai hedelmä joskus eväänä mukana, mutta pääosin päivä vedettiin sillä yhdellä aterialla. Joo tiedän, kauheata.

Eiköhän ihmiset vaan liikkuneet enemmän ja syöneet yksinkertaisempaa ruokaa.

Eipä ylipainoisia ollut vielä ysärilläkään. 2000-luvulla se on yleistynyt valtavirraksi.

Vierailija kirjoitti:

Juuri lueskelin jotain jenkkilehtiä (joku nuorten naisten lehti) 70-luvulta, ja siellä kyllä oli sivut täynnä juttuja siitä, miten mallit ja muut laihduttaa. Söivät tyyliin aamupalaksi paistetun kananmunan, lounaaksi kalaa, sitten joku hedelmä ja siinäpä se. Ehkä vähän kärjistän, mutta siis syömishäiriöitä ihan ilolla esiteltiin lehdissä. Sitten lehden viimeisillä sivuilla oli kauppojen ja tapahtumien mainoksia, ja monet niistä oli "läskileirejä", jonne ylipainoisia (mahtoivatko ollakaan...) tyttöjä houkuteltiin oppimaan laihuuden saloja. Eli ei kyllä ollut kaikilla mikään ihan natural look silloinkaan. Uskon tosin kyllä, että täälläkin kerrotut jutut on ihan totta, siis köyhyys ja arkiliikunta jne.

Jenkeissä lihavuusongelma oli ennen Suomea.

70-luvulla  leivottiin peruspullaa. Täytekakku oli sokerikakku, jonka sisällä oli banaaninsiivuja ja itsetehtyä hilloa, kermavaahtoakaan ei kovin runsaasti laitettu päälle. Nykyisin leivontaohjeet pursuilevat megalomaanisia leivonnaisia: kakku täytetään voi-suklaa moussella, päälle tehdään suklaa ganache, lisäksi vielä suolakinuski raidat, jne. Mikään ei ole liikaa. 70-luvulla riitti eskimo-puikko, nykysin jäätelöissä on maapähkinävoi-sydän, kinuskikerros, jäätelökerros, jossa toffeehippuja ja kaiken tämän sulkee sisäänsä tuhti suklaakuorrutus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nähty nälkää mutta annoskoot oli puolet nykyisestä ja välipaloja ei ollut jotain satunnaista pullasiivua tai ruisleipäpalaa (ilman leikkeleitä ja juustoa) lukuunottamatta. Vanhempani tekivät erinomaista kotiruokaa mikä ei lihottanut, kermaa ja juustoa ei niissä ruuissa ollut. 

Hampurilaispaikka tuli Helsinkiin joskus 75 kun olin 15v, siellä käytiin pari kertaa vuodessa kavereiden kanssa. Pizzaa taisin syödä ensimmäisen kerran parikymppisenä. Sipsejä ostin ensimmäisen kerran kun omat lapseni olivat 5-6 vuotiaita eli 80 luvun puolivälin jälkeen, poppareita tehtiin joskus itse. 

Vielä v. 98 lähes nelikymppisenä painoin alle 55kg

Kyllä meillä syötiin juustoa koko mun lapsuus. Jotain Edamia oli aina tarjolla. Ja silti oltiin hoikkia. Eli ei se syy juustoissakaan ollut.

No meillä ei ollut varaa juustoihin eikä koettu tarpeellisena. Jos päivällisenä oli riisivelliä niin silloin sai ruisleivän päälle 1 siivun keittokinkkua.

Vasta tosiaan 90-luvun lopulta lähtien ollut säännöllisesti leivänpäällistä aamu- tai iltapalaleivällä. Lapset sai aiemmin lomaherkkuna kesäisin 1 pkt lauantaimakkaraa (toinen lomaherkku oli murot, niitäkään ei ostettu kuin kesälomilla)

Vierailija kirjoitti:

silloin syötiin PERUNAA!

Keitetty makaroni lisukkeena ehkä kerran kuussa. Makaronilaatikkoa tehtiin myös kerran kuussa, tosin siitä syötiin kolmisen päivää. Spagettia tms ehkä kahden kuukauden välein, keitettyä riisiä samoin. Riisiä vellinä tai puurona useammin, puuroa kun tarvittiin piiroiden täytteeksi. Tosin ylijäämäpuuro käytettiin yleisimmin pannariin. Päälisuke oli siis peruna. Kukaan meistä ei ollut läski?