Miksi 70-luvulla ihmiset olivat niin hoikkia? Näkivätkö ne nälkää?

Prosessoitua ruokaa oli vähemmän tarjolla. Lisäaineita saa mielettömästi tämän päivän valmisruoista siinä se ja toinen on liikunta. Aiemmin liikuttiin kävellen tai pyörällä lähes joka paikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa näissä monissa kommenteissa olla likipitäen kaikki syyt hoikkuuteen kerrottu. No, mä vielä lisään omani.

Me asuttiin kaupungissa, ihan keskustassa. Molemmat vanhempani kävivät töissä. Ei nähty nälkää :) Tää voi kuulostaa hassulta mutta en mä muista mitä me syötiin!

Ruoka oli tietyllä kellonlyömällä. Muistan, ettei meillä lapsilla ollut koskaan nälkä. Päin vastoin, ei olisi millään malttanut lopettaa leikkejä kun äiti huusi "syömään".

Mistään välipaloista ei oltu kuultukaan. Päin vastoin, jos sattui keittiöön ennen ruokaa, äiti nappasi sormille ja kielsi pilaamasta ruokahalua. Kouluruoka oli ja se syötiin mukisematta. En muista milloin meille kouluun tuli iltapäivällä välipala. Se oli kummastus. Oli nälkä tai ei, se yks jogurtti oli yhtä tyhjän kanssa.

Saimme kerran viikossa sisaruksen kanssa jakaa 0,33 Jaffapullon puoliksi saunan jälkeen. Karkkipäivää ei tunnettu ja jos sai hyvin pienen hedelmäkarkkiaskin - olikohan se 20 grammaa - se oli juhlaa.

Pikaruokaa eikä pizzoja ollut. Jokin grillikioski oli mutta ei siellä käyty. Taisivat myydä höyrytettyjä nakkeja ja kenties lihapiirakkaa myöhään illalla.

Kaikkialle käveltiin. Ihan ekaluokkalaisesta lähtien koulumatkat yms. Oli meillä auto, Saab! Sillä ei ajeltu töihin eikä kaupungilla, vaan ainoastaan kesälomamatkat.

Tällaisia muistelmia 60-70 -luvun lapsella.

Samanlaisia muistoja samalta ajalta. Stadissa duunariperheet oli köyhiä verrattuna maalaisiin joilla oli aina lihaa, voita, kasviksia ja marjoja tarjolla (jo ihan sota-aikana). Lihaa ja perunaa eri muodoissaan syötiin, keittoja, laatikkoruokia, silliä ja perunaa kesällä. 

20 penniä oli viikkoraha, sillä sai 20 nallekarkkia. Mummoni osti joskus apteekista (!) valkoista suklaata ja  sitä sai 1 palan päivässä. Ilmeisesti jotenkin vitaminoitua tms?? Juhlaa oli kun kerran pari kesässä sai mummon luona jugurttia jälkiruuaksi lounaalla (ingmannit tuli joskus 60 luvun puolivälissä). Yleensä serkusten kanssa kävimme Brahen kentällä missä saimme kaupungin järjestämän ruuan kesän ajan. Ihan kuin retkellä olisi  ollut! Joskus mummo teki jopa leivät lisäevääksi, se oli jo luksusta. 

Ulkona oltiin "aina", hyvä tosiaan että ruoka-aikana ehdittiin sisälle hetkeksi. 

Vierailija kirjoitti:

1970-luvulla Suomessa syötiin paremmin kuin nykyään. Pienissäkin marketeissa oli palveleva lihatiski, josta sai laadukkaampaa lihaa kuin nykyään saa kaupoista. Oli vähemmän prosessoitua ruokaa ja enemmän laadukkaita raaka-aineita. En nähnyt nälkää lapsena 70-luvulla eikä kukaan muukaan minun tuntemani ihminen.

Saattoi myös käydä niin, että. jos pyysit tiskistä paistijauhelihaa, sait pakettiisi tavallista naudanjauhelihaa ja hintalapussa komeili paistijauhelihan hinta. Omalla paikkakunnalla erityisesti yksi market kunnostautui tässä asiassa useammankin asiakkaan kohdalla.

Ei tuo nainen nyt sivustakaan näytä lihavalta vaan ihan normaalipainoiselta.  

t: Hoikka ja siro nainen

Miksi täällä on kauhea määrä jotain lihavia jankkaamassa omista läskestään ja toisten läskeistä. 

Elämäntavat, ravinnon laatu ja napostelukulttuuri, siinäpä syyt lihomiseen. Lisäksi tähän vaikuttaa runsas valmisruokien käyttö, joiden valmistuksessa käytetään erityisen lihottavia aineseosia, kuten glukoosisiirappia. Itse tehty ruoka tekee hyvää vatsan bakteerikannalle, on tutkittu, että bakteerifloora voi olla yksi lihomiseen vaikuttava tekijä. Valmisruoat ovat usein ultraprosessoituja ja kasvattavat erilaista bakteerikantaa kuin itse valmistettuja ruokia syövillä ihmisillä on. Normaali kotiruoka tekee myös hyvää psyykelle, onko tämä yksi syy siihen, että mielenterveyden häiriöt ovat rajusti yleistyneet.

Lapsuudessani 70-luvulla syötiin kotona valmistettua ruokaa, ulkoiltiin ja liikuttiin polkupyörillä, katsottiin ehkä tv-sarjoja, mutta elämäntapa oli paljon sosiaalisempi ja monella tapaa terveellisempi kuin nykyaikana.

Suurin syy on varmaankin liikkuminen kävellen ja pyörällä. Kaikilla ei ollut autoja eikä lapsia kuskattu harrastuksiin muutenkaan. Vapaa-aikaa vietettiin paljon ulkona liikkuen. Tvstä tuli ohjelmaa vasta iltaisin ja kanavia oli 2.

Ruoka tehtiin kotona, perusruokaa. Ei ollut pikaruokalaoita ja ravintoloissa syöminen oli monille harvinaista herkkua.

Vaikkakaan liikunta ei pahemmin laihduta, niin 1970-luvulla ihmiset liikkuivat paljon enemmän kuin nykyään. Liikunta auttaa ainakin aineenvaihdunnassa. Se vaikutti asiaan aivan takuulla. Ihmiset olivat yleisesti ottaen vahvempia ja parempikuntoisia. Nykyään on kaikenmaailman liikkumista helpottavia laitteita, kuten sähköpolkupyörät ja skuutit. Kun auton vie nykyään pesuun, niin autosta ei välttämättä tarvitse nousta lainkaan. Lista olisi pitkä.

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla ei ollut somettamista, tietsikoita, nuoriso liikkui ja oli ulkona paljon kavereiden kanssa. Siihen aikaan harrastettiin enemmän ulkolajeja ja uimahallit olivat täynnä uimareita. Karkkipussit olivat pienempiä ja nameja oli muutenkin vähemmän ja askikoot pieniä. Pikaruokaa ei ollut ja silloin syötiin tervellisesti. Suomalaiset harrastivat paljon hiihtoa ja luistelua, se kuului jokaisen perheen harrastuksiin ja oli osa elämää. Kouluissa oli liikuntatunneilla monipuolista liikuntaa ja hiihtokilpailut oli talven kohokohta koulussa, syksyisin yleisurheilukisat, ne olivat hienoja tapahtumia johon osallistuivat melkein kaikki koululaiset. Elettiin tervellisempää aikakautta 70-luvulla.

Äh, aina Suomessa yhdistetään hoikkuus urheiluun. Ei urheilua tarvita hoikkuuteen, riittää aktiivinen (=liikkeessä oleminen) elämäntapa ja kevyt ruokavalio.

Esimerkkinä ranskalaiset. On turha puhua ranskalaisten erilaisista geeneistä - kyllä hekin paisuvat, jos syövät illat pitkät jäätelöä, sipsiä ja mättöruokaa ja ajelevat vain skuuteilla ympäriinsä sekä löhöävät sohvalla somettamassa.

Suomessa on tolkuton teollisten ruokien valikoima kaupoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1979-luvulla varmaan jo 12-vuotiaat juoksivat enemmän Coopperissa, kuin nykyiset varusmiehet/-naiset.

Itse juoksin jo tuolloin Cooperin tosta vaan kahteentoista minuuttiin, ja juoksen edelleen!

Oletpas sinä vitsikäs. Teillä varmaan pysyy matotkin lattialla pitämättä.

Me ei nähty nälkää. Silloin ei ollut niin paljon roskaruokaa yms. Ei nysvätty kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohojanmaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nähty nälkää, vaan osattiin syödä sopivasti.

Ennen liikuttiin paljon eikä menty joka paikkaan autolla pitkäkään matka kävellen tai pyörällä ollut mikään ongelma eikä istuttu tv:n äärellä päivät pitkät

Kyllä 70-luvulla katsottiin paljon telkkaria. Katson nykyään paljon vähemmän. Mutta nykyään istutaankin tietsikalla/pelaamassa. Ja telkkarissa ei ollut kaukosäädintä, niin tuli pakkoliikuntaa välillä.

Telkkareita ei juuri edes ollut läheskään kaikilla silloin ja ohjelmaakin oli vain pari tuntia päivässä.

Yleensä oli tapana mennä katsomaan telkkaria siihen naapuriin, jossa sellainen oli.

Siis puhutaan 70-luvun alusta, nopeastihan alkoi sitten kansa rikastua ja hankkia kaikenlaisia tavaroita ja  parempaa ruokaakin oli vara ostaa.

Kyl meidän kylillä telkkarit oli joka talossa.... Pari tuntia päivässä ohjelmaa.. Haha, kyllä oli koko illan ohjelmaa, muttei kuitenkaan yöstä aamuun. Ja mitä se telkkari tähän laihuusasiaan kuuluu...

Etkö kekkaa miksi kuuluu?

Naisten lehdissä oli aina vuoden eka numerossa keskitetty laihdukseen, sivutolkulla ohjeita ja vinkkejä. Muistan ottaneeni talteen Me Naiset lehdestä jotain ihmedieettiohjeita.

Ei ollut kehopositiivisuutta. Painosta töksäyteltiin avoimesti kouluissa ja työpaikoilla. Oikeasti laihat olivat laihoja, ja muut jatkuvalla dieetillä. Medioissa ja lehdissä rivikaupalla twiggyn kaltaisia poikamaisia malleja. Kardashianin klaanin kurvikas keho olisi ollut hyvin, hyvin epämuodikas 70-luvulla.

Jatkuvalla dieetillä oltiin, kukaan ei halunnut olla lihava. Lihaville ei ollut kaupoissa edes vaatevalikoimaa.

Turhat välipalat niitä ei ollut! Käveltiin ja pyöräiltiin vähän joka paikkaan.

Ei istuttu herkkujen kanssa tv- ääressä ym.

Ala työmarkkinatuella kituuttavan yksineläjän dieetille, niin takuulla hoikistut itsekin! Pelkkää veteen tehtyä kaurapuuroa, linssikeittoja ja papuja, porkkanoita, lanttua ja perunaa! Näinhän meitä "opastetaan"syömään jatkuvasti ja ei voi nälkää nähdä kuulemma moisella gourmet- ruokavaliolla vaikka saatkin muuten myös liikkua pelkästään jalan ja korkeintaan jollain pyörän rämällä paikasta toiseen. 

Talvella voit myös asua jossain läävässä, jossa ei lämmitetä tarpeeksi ja hoikkana sitten palelet muutenkin, ruokavaliosta voi seurata myös anemia joka paleltaa myös, mutta heikentää onneksi myös ruokahaluasi, yleensä. Ja kunnollisiin talvivaatteisiinkaan ei ole varaa ja kun palelet reikäisissä, ei- vedenpitävissä kengissäsi nilkkoihin asti jäävettä, nii nruskea rasva aktivoituu kuulemma palellessa, ja hoikistut taas! Jos olisi varaa kouluttautua pt:ksi, niin määhän tienaisinkin mukavasti tällaisilla dieettivalmennuksilla!;)

Me asuttiin 60-70 luvuilla kahden kerrostalon pihapiirissä. Yhteensä 4 rappua ja kolme kerrosta, eli aika vähänlaisesti asuntoja, mutta meitä kakaroita oli sitäkin enemmän!

Pihalla leikittiin mm kirkonrottaa ja 12 tikkua laudalla, pelattiin nelkkiä.

Ai että otti päähän, kun äiti kesken leikkien huusi ikkunasta että tule X syömään. Ei auttanut kuin juosta äkkiä kotiin ja ahmia pari perunaa ja kastiketta että pääsi takaisin pihalle, ihan sama miltä maistui.

Ruoka oli vain polttoainetta. Karkkeja saatiin harvoin, mutta olivat sitten ihan erityisen hyviä! Jäätelöä ei kotona ollut kuin harvoin, kun ei ollut pakastinta eikä jääkaapissa edes pakastinlokeroa. Jätski oli kesäherkku.

T. vm -63

Vierailija kirjoitti:

Työssäkäyvien lounaat oli joku laiha keitto ja yksi leivänpala, ei alkupalasalaattipöytää oliiveilla ja juustoilla plus keitto padasta plus leipäpöytä plus pääruoka lautasella plus jälkiruokakahvi pullan siivulla.

Nykyisestä lounasruuasta saa buffassa helposti koottua yli 1500kcal, kun lounaan pitäisi olla jotain 500kcal pintaan, jotta päivän ruuat on järkevästi pitkin päivää

(aamupala 400kcal, lounas 500kcal, välipala 200kcal, illallinen 700kcal ja illallinen 200kcal = 2000kcal, jos työ ei ole erityisen raskasta).

Tämä on ihan totta. Se kalorimäärä, minkä istumatyötä tekevä nainen tarvitsee peruskulutukseen, on ruokamäärässä oikeasti aika helkkarin pieni määrä ruokaa. Mutta nykyihminen on sokeutunut tälle, koska joka paikassa on runsaudenpula vaihtoehtoja tarjolla ja tarjotut annosmäärät ovat todella isoja. Siinä tosi helposti hämärtyy se, mikä on todellinen tarve ja millä tulee jo kylläiseksi.

Kyllähän 70-luvulla syötiin paljon epäterveellistäkin ruokaa, lauantaimakkaraa, vaaleaa ranskanleipää, rasvaisia ruskeita kastikkeita jne, mutta koska se valikoima oli suppea, niin kokonaismäärä jäi kohtuulliseksi. Esim. ei kukaan määräänsä enempää jaksa lauantaimakkaraa syödä, mutta jos tarjolla on kahdeksaa sorttia Italian eri maakunnista olevaa salamia, niin tokihan sitä jokaista tekee mieli maistaa.

Vierailija kirjoitti:

1970-luvulla Suomessa syötiin paremmin kuin nykyään. Pienissäkin marketeissa oli palveleva lihatiski, josta sai laadukkaampaa lihaa kuin nykyään saa kaupoista. Oli vähemmän prosessoitua ruokaa ja enemmän laadukkaita raaka-aineita. En nähnyt nälkää lapsena 70-luvulla eikä kukaan muukaan minun tuntemani ihminen.

Toisaalta ja toisaalta. Silloin oli talvisaikaan tarjolla todella vähän kasviksia. Mitään tuoretta ei juuri saanut. Salaattien sijaan syötiin siis juuresraasteita tai -paloja, kaaliraastetta, puolukoita ja sitä rataa.

Nyt on kaikki mahdollisuudet syödä monipuolisesti kasviksiakin ympäri vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Moni kirjoittaa, että tehtiin paljon muutakin kuin räplättiin kännykkää.. kuten esim. luettiin ja tehtiin käsitöitä. Niissä kuluukin huomattavasti paljon enemmän energiaa.

Käsitöitä on monenlaisia. Vaikkapa huovuttamisessa tai sahaamisessa ja hiomisessa tulee hiki. Neulominenkin nostaa sykettä niin paljon, että monilta sydänvaivoista kärsiviltä se on kielletty.