Oletko puolisosi elämän rakkaus?
Kysyin olenko puolisoni elämän rakkaus, eikä hän osannut vastata. Järkytyin.
Olemme keski-ikäisiä ja olleet aiemmin tahoillamme naimisissa.
Viemme suhdetta monin tavoin eteenpäin ja luulin että kysymys olisi hänelle helppo.
Miten teillä?
Kommentit (25)
Enpä usko. En kyllä halua kysyäkään.
Meillä etäsuhde, ja mies ei oikein osaa puhua tunteistaan/toiveistaan. Näillä mennään.
Olen jo vähän kyynistynyt: pidetään hauskaa niin kauan kuin sitä kestää.
Nimim. Sydän särjetty liian monta kertaa
Olen ja tunnen sen. Ihan kuten hän on minun ja tiedän hänen tuntevan sen.
Tuskin. Lähinnä kai hyödyllinen kumppani.
Vierailija kirjoitti:
En. Mahtaako tuo oikeastaan aidosti rakastaa muita kuin itseään.
Ei varmaan itseäänkään, ja siinä se ongelma ehkä piileekin. Jotain ongelmia siellä on taustalla, kun eivät oikein edes ymmärrä mitä se rakkaus on. Minullakin on siis tämmöinen. Alunperin sen exä tai ehkä vielä joku muu oli se suurin rakkaus, mutta varmaankin nykyään jo minä, tosin koen sen ihan jonain muuna, riippuvuutena, tottumisena, kumppanuutena ja yhteisenä hyötynä. Joskus mietin, kykeneekö miehet oikeasti rakkauteen vai onko se vain ihastumista, seksiä, hyötyä, sosiaalista statusta, riippuvuutta, käytännöllisyyttä ja esittämistä, jota mies ehkä itsekin luulee rakkaudeksi. Ainoa syy miksi vielä uskon rakkauteen on se, että olen itse rakastanut niin paljon, että sitä on pakko olla olemassa. Ehkä mieskin osaa rakastaa, mutta suurin osa miehistä ja monet naisetkin on jotenkin rikkinäisiä.
En. Mahtaako tuo oikeastaan aidosti rakastaa muita kuin itseään.