Onko tämä sitä lopun alkua parisuhteessa?!

Melko monta katkeraa valittajaa ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu lähti nyt vähän väärälle laukalle, liekö jotain katkeria elämään pettyneitä jonneja ryömi koloistaan ulos?

En kyllä nyt ihan usko että minun ulkonäköni vuoksi mies olisi tuollaiseksi muuttunut käytökseltään? Painan saman verran kuin 30 vuotta sitten, tosin muutaman kilon ehkä vähemmän kun korona vei voimia ja ruokahalun pitkäksi aikaa. Toki en ole enää mikään 20 vuotiaan näköinen. Mutta ei kyllä miehenikään ole! Hänellä painoa on tullut viime vuosina vatsan seutuun ihan riittävästi. Mutta ei tämmöiset asiat meidän suhdetta kaada. Kyllä se on se mitenkä kumppania kohtelet ja kunnioitat tiettyjä asioita. Jos niissä alkaa olla pelkkää miinusta niin kyllä se syö sisältä ihmistä! ap

Mutta vika on vain hänessä? Ei sinussa? Omia vikojaan on vaikea tajuta ja kun kaaliin ei vain mene eikä analsointikyky ylety siihen että omaa osuuttaan pystyis arvioimaan, kysy mieheltäsi mikä sussa on vikana ja kuuntele mitä se sanoo, kuuntele, äläkä vaan meiti mitä itse aiot seuraavaksi, se varmaan sulle totuuden kertoo jos kunnolla kuuntelisit ja mistaisit vastauksen vielä seuraavaan keskusteluun.

Keskusteluun tarvitaan kaksi ihmistä. Ja jos useista yrityksistä huolimatta toinen ei näe missään mitään ongelmia niin paha se on suhdetta yksin pitää pystyssä. Ja etsiä parannettavaa omaankaan käyttäytymiseen. Miehen kiukkuisuus ei kohdistu pelkästään minuun. Myös teini on saanut osansa isänsä jatkuvasta turhanpäiväisestä valituksesta. Meillä on täällä talon sisällä kuin musta synkkä pilvi josta sinkoilee salamoita. Vaikka itse heräisit aamulla mukavalla fiiliksellä niin mies saa sen tunteen kyllä hyvin äkkiä pois. ap

Tunnistan tuosta meidät, oli juuri kuin meistä ikiä myöten. Olen mies ja kirjoitan omasta näkökulmasta. Onko sitten ikäkiriisiä vai mitä mutta mies voi tuntea epävarmuutta taloudellisesta tulevaisuudesta, onhan uutisoitu vaikeista ajoista, eikä me viisikymppiset olla mitään juttujen mukaan haluttua tavaraa työmarkkinoilla. Vaikka olisikin, epävarmuus kalvaa. Työ voi väsyttää enemmän kuin ennen yms. Mieheen kohdistuvat paineet. Vaikkei niitä olisikaan, meidän ikäiset valitettavasti on kasvatettu tai omilta vanhemmilta ja isovanhemmilta opittua että niitä on. Omien tunteiden sanoittaminenkin on vaikeaa, ei tietenkään kaikille mutta kait se peritty miehinen ylpeyskin voi estää puhumasta syvällisiä. Tämä voi nuorista aikuisista tuntua tyhmälle mutta monesti meidän ikäisten lapsuudessa julkinen hellyyden osoitus oli, että ennen juhannusta oli talven polttopuut tehty, katto pään päällä ja ruokaa pöydässä. Onneksi joka sukupolvi kehittyy ja maailma muuttuu, tulette huomaamaan tämän itsekkin joskus. Ette ole se viisain sukupolvi, vaikka nyt luulette, seuraava vie aina voiton. Meillä oli myös parisuhde muuttunut, oltiin yhdessä, rakastettiin mutta hellyyden osoitukset vain jäi. Elettiin vaan niin sanotusti. Myös mies kaipaa hellyyttä. Itse oireilin, koska halaukset ja suudelmat tapahtui vain minun aloitteesta, ainakin tuntui siltä. Läheisyyden puute sai mielen mustaksi ja turhia ajatuksia päähän kiertämään, joka sitten purkautui äksyilynä ja turhautumisena. Lisäksi hyvät naiset, seksistä voi kieltäytyä muutenkin kuin sanomalla ei nyt, vetämällä peiton korviin ja kääntämällä selän. En tarkoita, että pitäisi haluttomana antaa seksiä mutta kieltäytymisen jälkeen voi kuitenkin mennä kainaloon ja antaa läheisyyttä. Jokainen miehen saama pakki lyö joka kerta kaksi kertaa kovempaa kuin edellinen. Myös molempien osapuolten pitäisi muistaa huomioida toista ihan pienillä jutuilla. Ei ole iso vaiva vaikka tuoda keskellä viikkoa kaupassa käydessä toiselle hänen suosikki suklaata, kyllä miehetkin tarvitsevat huomion osoituksia ja arvostusta. Meillä oli silloin hääpäivä, pyöreitä vuosia. Olin ostanut vaimolle lahjan ja kukkia, hän oli iloinen niistä ja tunsin iloa tietysti siitä mutta vaimo ei ollut hankkinut minulle mitään. En ole mitään vailla mutta olisi se suklaa vaikka osoittanut, että päivä ja minä olen merkityksellinen hänelle. Lopulta kun uskaltauduin purkamaan itseni puhuen, tämänkin asia tuli esille, niin vaimoni ihmetteli, että eihän mies tarvitse lahjoja. Annoin esimerkin, vaikken kukista pidäkkään sen enempää, että milloin aikuinen mies saa ensimmäisen kerran kukkia, vaimo ei osannut vastata. Vastasin, että omissa hautajaisissaan. Pointin varmaan ymmärrätte. Ehkä kuulostaa sekavalta mutta nämä kaikki pienet asiat jää helposti pyörimään päähän ja kertautuvat ja kun puuttuu uskallus puhua, lopputulos on mikä on. Onneksi itse uskaltauduin puhumaan asiat halki. Vaimon mielestä meillä ei ollut ongelmia mutta ymmärsi kantani ja onneksi myös pyynnöstä kertoi mikä minussa ärsytti. Saimme tästä uutta potkua suhteeseen, lähinnä seksin ja läheisyyden suhteen, emme elä enää kuin kämppikset. Se vaatii työtä ja onneksi kun alkaa mennä siihen, jompikumpi tajuaa tehdä asialle jotain.

Jostain luin, että pariskuntien pitäisi suudella joka päivä vähintään 90 sekuntia yhtä kyytiä, siis suudella, ei vain pusutella, on muuten hyvä neuvo. Eli miehelläsi pyörii monta asiaa päässä, joskus ne saa vaan naurettavat mittasuhteet. Yritä rohkaista miestäsi puhumaan mutta älä kuitenkaan yritä pakottaa. Viettäkää aikaa kahdestaan, olkaa lähekkäin, uskon että sillä tilanne alkaa purkautumaan.

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan tuosta meidät, oli juuri kuin meistä ikiä myöten. Olen mies ja kirjoitan omasta näkökulmasta. Onko sitten ikäkiriisiä vai mitä mutta mies voi tuntea epävarmuutta taloudellisesta tulevaisuudesta, onhan uutisoitu vaikeista ajoista, eikä me viisikymppiset olla mitään juttujen mukaan haluttua tavaraa työmarkkinoilla. Vaikka olisikin, epävarmuus kalvaa. Työ voi väsyttää enemmän kuin ennen yms. Mieheen kohdistuvat paineet. Vaikkei niitä olisikaan, meidän ikäiset valitettavasti on kasvatettu tai omilta vanhemmilta ja isovanhemmilta opittua että niitä on. Omien tunteiden sanoittaminenkin on vaikeaa, ei tietenkään kaikille mutta kait se peritty miehinen ylpeyskin voi estää puhumasta syvällisiä. Tämä voi nuorista aikuisista tuntua tyhmälle mutta monesti meidän ikäisten lapsuudessa julkinen hellyyden osoitus oli, että ennen juhannusta oli talven polttopuut tehty, katto pään päällä ja ruokaa pöydässä. Onneksi joka sukupolvi kehittyy ja maailma muuttuu, tulette huomaamaan tämän itsekkin joskus. Ette ole se viisain sukupolvi, vaikka nyt luulette, seuraava vie aina voiton. Meillä oli myös parisuhde muuttunut, oltiin yhdessä, rakastettiin mutta hellyyden osoitukset vain jäi. Elettiin vaan niin sanotusti. Myös mies kaipaa hellyyttä. Itse oireilin, koska halaukset ja suudelmat tapahtui vain minun aloitteesta, ainakin tuntui siltä. Läheisyyden puute sai mielen mustaksi ja turhia ajatuksia päähän kiertämään, joka sitten purkautui äksyilynä ja turhautumisena. Lisäksi hyvät naiset, seksistä voi kieltäytyä muutenkin kuin sanomalla ei nyt, vetämällä peiton korviin ja kääntämällä selän. En tarkoita, että pitäisi haluttomana antaa seksiä mutta kieltäytymisen jälkeen voi kuitenkin mennä kainaloon ja antaa läheisyyttä. Jokainen miehen saama pakki lyö joka kerta kaksi kertaa kovempaa kuin edellinen. Myös molempien osapuolten pitäisi muistaa huomioida toista ihan pienillä jutuilla. Ei ole iso vaiva vaikka tuoda keskellä viikkoa kaupassa käydessä toiselle hänen suosikki suklaata, kyllä miehetkin tarvitsevat huomion osoituksia ja arvostusta. Meillä oli silloin hääpäivä, pyöreitä vuosia. Olin ostanut vaimolle lahjan ja kukkia, hän oli iloinen niistä ja tunsin iloa tietysti siitä mutta vaimo ei ollut hankkinut minulle mitään. En ole mitään vailla mutta olisi se suklaa vaikka osoittanut, että päivä ja minä olen merkityksellinen hänelle. Lopulta kun uskaltauduin purkamaan itseni puhuen, tämänkin asia tuli esille, niin vaimoni ihmetteli, että eihän mies tarvitse lahjoja. Annoin esimerkin, vaikken kukista pidäkkään sen enempää, että milloin aikuinen mies saa ensimmäisen kerran kukkia, vaimo ei osannut vastata. Vastasin, että omissa hautajaisissaan. Pointin varmaan ymmärrätte. Ehkä kuulostaa sekavalta mutta nämä kaikki pienet asiat jää helposti pyörimään päähän ja kertautuvat ja kun puuttuu uskallus puhua, lopputulos on mikä on. Onneksi itse uskaltauduin puhumaan asiat halki. Vaimon mielestä meillä ei ollut ongelmia mutta ymmärsi kantani ja onneksi myös pyynnöstä kertoi mikä minussa ärsytti. Saimme tästä uutta potkua suhteeseen, lähinnä seksin ja läheisyyden suhteen, emme elä enää kuin kämppikset. Se vaatii työtä ja onneksi kun alkaa mennä siihen, jompikumpi tajuaa tehdä asialle jotain.

Jostain luin, että pariskuntien pitäisi suudella joka päivä vähintään 90 sekuntia yhtä kyytiä, siis suudella, ei vain pusutella, on muuten hyvä neuvo. Eli miehelläsi pyörii monta asiaa päässä, joskus ne saa vaan naurettavat mittasuhteet. Yritä rohkaista miestäsi puhumaan mutta älä kuitenkaan yritä pakottaa. Viettäkää aikaa kahdestaan, olkaa lähekkäin, uskon että sillä tilanne alkaa purkautumaan.

Kiitos pitkästä viestistäsi. Siinä oli varmasti monelle ihmiselle mietittävää vaikka en meidän suhteesta näitä esimerkkejä niinkään tunnistanutkaan.

Mieheni on puhunut ennen, on ollut läheisyyttä, on ollut kuin eri ihminen? Tarkoitan nyt sitä että en oikeastaan enää tiedä kuka tuo mies vieressäni on?! Niin valtavasti on vuoden aikana muuttunut käytös ja jopa ajatusmaailma ja arvot. Tuntuu kuin hän "kostaisi" minulle jotain. Aivan kuin tekisi ikäviä juttuja tarkoituksella? Mitä enemmän minuun sattuu, sitä tyytyväisempi mieheni on. Saattaa kuulostaa sairaalta mutta näin itse koen tuon kohtelun hänen puoleltaan. ap

Kuulostaa tosiaan siltä, että miehellä olisi toinen, tai olisi ainakin yksipuolisesti ihastunut toiseen naiseen.

Joka tapauksessa minusta ei kannata alkaa sietää epäkunnoittavaa ja ilkeää käytöstä. Varmaan sanoisin, että en kuuntele sellaista ja että muutetaan erilleen, jotta mies voi miettiä miten tuntee. Ja että.myös minä mietin sillä aikaa, mitä minä haluan.

Lisäksi miehen pitäisi mennä testosteronin mittaukseen, googlaa mihin pääsee menemään tilaamalla vain ajan.

Hei mies 43/45: sinun kannattaa etsiä uusia suhde, vaimosi ei arvosta sinua eikä se tilanne siitä muutu.

Miehen negatiivinen suhtautuminen ap:een johtaa yhä huonompaan lopputulokseen. Hän psyykkaa itseään jatkuvasti, suggeroi itseään suhtautumaan negatiivisesti ap:een. Se on itseään ruokkiva kierre. Jos haluaa mitään toivoa suhteen korjaantumiseen, se kierre tåytyy katkaista pikaisesti. Muuttaisin erilleen ja mies saisi mahdollisuuden huomata, että arvostaa ap:ta ja pitää ap:sta. Jos hän ei sitäeron jälkeenkään tajua, niin ei tajua silloinkaan, jos roikutte yhdessä.

Jotain miehen elämässä on tapahtunut. Joku taikka jotkut ihmiset vaikuttaneet hänen muuttumiseen. En itse usko että tuon ikäisenä tuosta noin vain erilaiseksi tullaan? Keski-ikä tuo myös omat haasteensa miehille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan tuosta meidät, oli juuri kuin meistä ikiä myöten. Olen mies ja kirjoitan omasta näkökulmasta. Onko sitten ikäkiriisiä vai mitä mutta mies voi tuntea epävarmuutta taloudellisesta tulevaisuudesta, onhan uutisoitu vaikeista ajoista, eikä me viisikymppiset olla mitään juttujen mukaan haluttua tavaraa työmarkkinoilla. Vaikka olisikin, epävarmuus kalvaa. Työ voi väsyttää enemmän kuin ennen yms. Mieheen kohdistuvat paineet. Vaikkei niitä olisikaan, meidän ikäiset valitettavasti on kasvatettu tai omilta vanhemmilta ja isovanhemmilta opittua että niitä on. Omien tunteiden sanoittaminenkin on vaikeaa, ei tietenkään kaikille mutta kait se peritty miehinen ylpeyskin voi estää puhumasta syvällisiä. Tämä voi nuorista aikuisista tuntua tyhmälle mutta monesti meidän ikäisten lapsuudessa julkinen hellyyden osoitus oli, että ennen juhannusta oli talven polttopuut tehty, katto pään päällä ja ruokaa pöydässä. Onneksi joka sukupolvi kehittyy ja maailma muuttuu, tulette huomaamaan tämän itsekkin joskus. Ette ole se viisain sukupolvi, vaikka nyt luulette, seuraava vie aina voiton. Meillä oli myös parisuhde muuttunut, oltiin yhdessä, rakastettiin mutta hellyyden osoitukset vain jäi. Elettiin vaan niin sanotusti. Myös mies kaipaa hellyyttä. Itse oireilin, koska halaukset ja suudelmat tapahtui vain minun aloitteesta, ainakin tuntui siltä. Läheisyyden puute sai mielen mustaksi ja turhia ajatuksia päähän kiertämään, joka sitten purkautui äksyilynä ja turhautumisena. Lisäksi hyvät naiset, seksistä voi kieltäytyä muutenkin kuin sanomalla ei nyt, vetämällä peiton korviin ja kääntämällä selän. En tarkoita, että pitäisi haluttomana antaa seksiä mutta kieltäytymisen jälkeen voi kuitenkin mennä kainaloon ja antaa läheisyyttä. Jokainen miehen saama pakki lyö joka kerta kaksi kertaa kovempaa kuin edellinen. Myös molempien osapuolten pitäisi muistaa huomioida toista ihan pienillä jutuilla. Ei ole iso vaiva vaikka tuoda keskellä viikkoa kaupassa käydessä toiselle hänen suosikki suklaata, kyllä miehetkin tarvitsevat huomion osoituksia ja arvostusta. Meillä oli silloin hääpäivä, pyöreitä vuosia. Olin ostanut vaimolle lahjan ja kukkia, hän oli iloinen niistä ja tunsin iloa tietysti siitä mutta vaimo ei ollut hankkinut minulle mitään. En ole mitään vailla mutta olisi se suklaa vaikka osoittanut, että päivä ja minä olen merkityksellinen hänelle. Lopulta kun uskaltauduin purkamaan itseni puhuen, tämänkin asia tuli esille, niin vaimoni ihmetteli, että eihän mies tarvitse lahjoja. Annoin esimerkin, vaikken kukista pidäkkään sen enempää, että milloin aikuinen mies saa ensimmäisen kerran kukkia, vaimo ei osannut vastata. Vastasin, että omissa hautajaisissaan. Pointin varmaan ymmärrätte. Ehkä kuulostaa sekavalta mutta nämä kaikki pienet asiat jää helposti pyörimään päähän ja kertautuvat ja kun puuttuu uskallus puhua, lopputulos on mikä on. Onneksi itse uskaltauduin puhumaan asiat halki. Vaimon mielestä meillä ei ollut ongelmia mutta ymmärsi kantani ja onneksi myös pyynnöstä kertoi mikä minussa ärsytti. Saimme tästä uutta potkua suhteeseen, lähinnä seksin ja läheisyyden suhteen, emme elä enää kuin kämppikset. Se vaatii työtä ja onneksi kun alkaa mennä siihen, jompikumpi tajuaa tehdä asialle jotain.

Jostain luin, että pariskuntien pitäisi suudella joka päivä vähintään 90 sekuntia yhtä kyytiä, siis suudella, ei vain pusutella, on muuten hyvä neuvo. Eli miehelläsi pyörii monta asiaa päässä, joskus ne saa vaan naurettavat mittasuhteet. Yritä rohkaista miestäsi puhumaan mutta älä kuitenkaan yritä pakottaa. Viettäkää aikaa kahdestaan, olkaa lähekkäin, uskon että sillä tilanne alkaa purkautumaan.

Kiitos pitkästä viestistäsi. Siinä oli varmasti monelle ihmiselle mietittävää vaikka en meidän suhteesta näitä esimerkkejä niinkään tunnistanutkaan.

Mieheni on puhunut ennen, on ollut läheisyyttä, on ollut kuin eri ihminen? Tarkoitan nyt sitä että en oikeastaan enää tiedä kuka tuo mies vieressäni on?! Niin valtavasti on vuoden aikana muuttunut käytös ja jopa ajatusmaailma ja arvot. Tuntuu kuin hän "kostaisi" minulle jotain. Aivan kuin tekisi ikäviä juttuja tarkoituksella? Mitä enemmän minuun sattuu, sitä tyytyväisempi mieheni on. Saattaa kuulostaa sairaalta mutta näin itse koen tuon kohtelun hänen puoleltaan. ap

Kirjoitit juuri sen taikasanan..EN tunnista. Kuten kirjoitin, ei vaimonikaan muuta ongelmaa nähnyt, vain käytökseni välillä.  Tietysti jossain kohdin on nostettava kädet pystyyn ja todettava homman karahtaneen kiville. Teillä on pitkä ja hyvä suhde, kannattaa kuitenkin vielä kääntää kaikki kivet ennen eroa. Varaa teille yhteistä aikaa, vaikka viikonloppu ilman sitä teiniä ja ennen kaikkea ilman alkoholia. 

Suurin harhaluulo pikkulapsi arjessa on, että kunhan lapset kasvaa, niin sitten voidaan taas viettää villiä makuuhuone-elämää. Väärin, teini-ikäiset valvoo pidempään ja jos toista tai itseä häiritsee tai estää harrastaa seksiä tietäen, että lapsi valvoo huoneessaan, se voi saada kiukuttelemaan myös lapselle. Naurettavaa mutta valitettavasti totta. Mies voi olla tuntea mustasukkaisuutta ja pelkoa,  ikä tekee tehtävänsä ja jossain vaiheessa sen väkisin huomaa, kun mediassa vielä hehkutetaan, kuinka naisista on ihanaa, kun on puolta nuorempi rakastaja, tai kuinka seksiä harrastetaan miten päin ja missä tahansa ja kun sitä peilaa omaan elämäänsä, voi joillakin tulla pelkoa, ettei riitä ja kohta vaimo lähtee myös tai ainakin pettää. Ei se silti anna oikeutta kiukutella mutta kun pelot ja/ tai negatiiviset asiat pyörii päässä kehää, jollain tavalla ne purkautuvat, sukupuoleen katsomatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan tuosta meidät, oli juuri kuin meistä ikiä myöten. Olen mies ja kirjoitan omasta näkökulmasta. Onko sitten ikäkiriisiä vai mitä mutta mies voi tuntea epävarmuutta taloudellisesta tulevaisuudesta, onhan uutisoitu vaikeista ajoista, eikä me viisikymppiset olla mitään juttujen mukaan haluttua tavaraa työmarkkinoilla. Vaikka olisikin, epävarmuus kalvaa. Työ voi väsyttää enemmän kuin ennen yms. Mieheen kohdistuvat paineet. Vaikkei niitä olisikaan, meidän ikäiset valitettavasti on kasvatettu tai omilta vanhemmilta ja isovanhemmilta opittua että niitä on. Omien tunteiden sanoittaminenkin on vaikeaa, ei tietenkään kaikille mutta kait se peritty miehinen ylpeyskin voi estää puhumasta syvällisiä. Tämä voi nuorista aikuisista tuntua tyhmälle mutta monesti meidän ikäisten lapsuudessa julkinen hellyyden osoitus oli, että ennen juhannusta oli talven polttopuut tehty, katto pään päällä ja ruokaa pöydässä. Onneksi joka sukupolvi kehittyy ja maailma muuttuu, tulette huomaamaan tämän itsekkin joskus. Ette ole se viisain sukupolvi, vaikka nyt luulette, seuraava vie aina voiton. Meillä oli myös parisuhde muuttunut, oltiin yhdessä, rakastettiin mutta hellyyden osoitukset vain jäi. Elettiin vaan niin sanotusti. Myös mies kaipaa hellyyttä. Itse oireilin, koska halaukset ja suudelmat tapahtui vain minun aloitteesta, ainakin tuntui siltä. Läheisyyden puute sai mielen mustaksi ja turhia ajatuksia päähän kiertämään, joka sitten purkautui äksyilynä ja turhautumisena. Lisäksi hyvät naiset, seksistä voi kieltäytyä muutenkin kuin sanomalla ei nyt, vetämällä peiton korviin ja kääntämällä selän. En tarkoita, että pitäisi haluttomana antaa seksiä mutta kieltäytymisen jälkeen voi kuitenkin mennä kainaloon ja antaa läheisyyttä. Jokainen miehen saama pakki lyö joka kerta kaksi kertaa kovempaa kuin edellinen. Myös molempien osapuolten pitäisi muistaa huomioida toista ihan pienillä jutuilla. Ei ole iso vaiva vaikka tuoda keskellä viikkoa kaupassa käydessä toiselle hänen suosikki suklaata, kyllä miehetkin tarvitsevat huomion osoituksia ja arvostusta. Meillä oli silloin hääpäivä, pyöreitä vuosia. Olin ostanut vaimolle lahjan ja kukkia, hän oli iloinen niistä ja tunsin iloa tietysti siitä mutta vaimo ei ollut hankkinut minulle mitään. En ole mitään vailla mutta olisi se suklaa vaikka osoittanut, että päivä ja minä olen merkityksellinen hänelle. Lopulta kun uskaltauduin purkamaan itseni puhuen, tämänkin asia tuli esille, niin vaimoni ihmetteli, että eihän mies tarvitse lahjoja. Annoin esimerkin, vaikken kukista pidäkkään sen enempää, että milloin aikuinen mies saa ensimmäisen kerran kukkia, vaimo ei osannut vastata. Vastasin, että omissa hautajaisissaan. Pointin varmaan ymmärrätte. Ehkä kuulostaa sekavalta mutta nämä kaikki pienet asiat jää helposti pyörimään päähän ja kertautuvat ja kun puuttuu uskallus puhua, lopputulos on mikä on. Onneksi itse uskaltauduin puhumaan asiat halki. Vaimon mielestä meillä ei ollut ongelmia mutta ymmärsi kantani ja onneksi myös pyynnöstä kertoi mikä minussa ärsytti. Saimme tästä uutta potkua suhteeseen, lähinnä seksin ja läheisyyden suhteen, emme elä enää kuin kämppikset. Se vaatii työtä ja onneksi kun alkaa mennä siihen, jompikumpi tajuaa tehdä asialle jotain.

Jostain luin, että pariskuntien pitäisi suudella joka päivä vähintään 90 sekuntia yhtä kyytiä, siis suudella, ei vain pusutella, on muuten hyvä neuvo. Eli miehelläsi pyörii monta asiaa päässä, joskus ne saa vaan naurettavat mittasuhteet. Yritä rohkaista miestäsi puhumaan mutta älä kuitenkaan yritä pakottaa. Viettäkää aikaa kahdestaan, olkaa lähekkäin, uskon että sillä tilanne alkaa purkautumaan.

Kiitos pitkästä viestistäsi. Siinä oli varmasti monelle ihmiselle mietittävää vaikka en meidän suhteesta näitä esimerkkejä niinkään tunnistanutkaan.

Mieheni on puhunut ennen, on ollut läheisyyttä, on ollut kuin eri ihminen? Tarkoitan nyt sitä että en oikeastaan enää tiedä kuka tuo mies vieressäni on?! Niin valtavasti on vuoden aikana muuttunut käytös ja jopa ajatusmaailma ja arvot. Tuntuu kuin hän "kostaisi" minulle jotain. Aivan kuin tekisi ikäviä juttuja tarkoituksella? Mitä enemmän minuun sattuu, sitä tyytyväisempi mieheni on. Saattaa kuulostaa sairaalta mutta näin itse koen tuon kohtelun hänen puoleltaan. ap

Kirjoitit juuri sen taikasanan..EN tunnista. Kuten kirjoitin, ei vaimonikaan muuta ongelmaa nähnyt, vain käytökseni välillä.  Tietysti jossain kohdin on nostettava kädet pystyyn ja todettava homman karahtaneen kiville. Teillä on pitkä ja hyvä suhde, kannattaa kuitenkin vielä kääntää kaikki kivet ennen eroa. Varaa teille yhteistä aikaa, vaikka viikonloppu ilman sitä teiniä ja ennen kaikkea ilman alkoholia. 

Suurin harhaluulo pikkulapsi arjessa on, että kunhan lapset kasvaa, niin sitten voidaan taas viettää villiä makuuhuone-elämää. Väärin, teini-ikäiset valvoo pidempään ja jos toista tai itseä häiritsee tai estää harrastaa seksiä tietäen, että lapsi valvoo huoneessaan, se voi saada kiukuttelemaan myös lapselle. Naurettavaa mutta valitettavasti totta. Mies voi olla tuntea mustasukkaisuutta ja pelkoa,  ikä tekee tehtävänsä ja jossain vaiheessa sen väkisin huomaa, kun mediassa vielä hehkutetaan, kuinka naisista on ihanaa, kun on puolta nuorempi rakastaja, tai kuinka seksiä harrastetaan miten päin ja missä tahansa ja kun sitä peilaa omaan elämäänsä, voi joillakin tulla pelkoa, ettei riitä ja kohta vaimo lähtee myös tai ainakin pettää. Ei se silti anna oikeutta kiukutella mutta kun pelot ja/ tai negatiiviset asiat pyörii päässä kehää, jollain tavalla ne purkautuvat, sukupuoleen katsomatta.

Miehen kannattaisi sitten työstää omat ongelmansa jonkun ammattiauttajan kanssa, eikä purkaa niitä perheeseensä, mikä on löhisuhdeväkivaltaa.

Ihan sellainen pieni kommunikointivinkki, voi toimia myös miehen kanssa. Meillä teini on adhd ja jommasta kummasta syystä haastaa välillä riitaa mistä keksii. Olen lopettanut lähtemästä näihin mukaan vaihtamalla näkökantaa. En enää väitä vastaan tai väännä tai puolustele, vaan puhun tunteet ääneen. Kysyn, miksi toinen haluaa loukata rakentavan keskustelun sijaan ja kysyn, eikö huomaa, että tulen surulliseksi/minuun sattuu/tms, kun toinen kommunikoi valitsemallaan tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan tuosta meidät, oli juuri kuin meistä ikiä myöten. Olen mies ja kirjoitan omasta näkökulmasta. Onko sitten ikäkiriisiä vai mitä mutta mies voi tuntea epävarmuutta taloudellisesta tulevaisuudesta, onhan uutisoitu vaikeista ajoista, eikä me viisikymppiset olla mitään juttujen mukaan haluttua tavaraa työmarkkinoilla. Vaikka olisikin, epävarmuus kalvaa. Työ voi väsyttää enemmän kuin ennen yms. Mieheen kohdistuvat paineet. Vaikkei niitä olisikaan, meidän ikäiset valitettavasti on kasvatettu tai omilta vanhemmilta ja isovanhemmilta opittua että niitä on. Omien tunteiden sanoittaminenkin on vaikeaa, ei tietenkään kaikille mutta kait se peritty miehinen ylpeyskin voi estää puhumasta syvällisiä. Tämä voi nuorista aikuisista tuntua tyhmälle mutta monesti meidän ikäisten lapsuudessa julkinen hellyyden osoitus oli, että ennen juhannusta oli talven polttopuut tehty, katto pään päällä ja ruokaa pöydässä. Onneksi joka sukupolvi kehittyy ja maailma muuttuu, tulette huomaamaan tämän itsekkin joskus. Ette ole se viisain sukupolvi, vaikka nyt luulette, seuraava vie aina voiton. Meillä oli myös parisuhde muuttunut, oltiin yhdessä, rakastettiin mutta hellyyden osoitukset vain jäi. Elettiin vaan niin sanotusti. Myös mies kaipaa hellyyttä. Itse oireilin, koska halaukset ja suudelmat tapahtui vain minun aloitteesta, ainakin tuntui siltä. Läheisyyden puute sai mielen mustaksi ja turhia ajatuksia päähän kiertämään, joka sitten purkautui äksyilynä ja turhautumisena. Lisäksi hyvät naiset, seksistä voi kieltäytyä muutenkin kuin sanomalla ei nyt, vetämällä peiton korviin ja kääntämällä selän. En tarkoita, että pitäisi haluttomana antaa seksiä mutta kieltäytymisen jälkeen voi kuitenkin mennä kainaloon ja antaa läheisyyttä. Jokainen miehen saama pakki lyö joka kerta kaksi kertaa kovempaa kuin edellinen. Myös molempien osapuolten pitäisi muistaa huomioida toista ihan pienillä jutuilla. Ei ole iso vaiva vaikka tuoda keskellä viikkoa kaupassa käydessä toiselle hänen suosikki suklaata, kyllä miehetkin tarvitsevat huomion osoituksia ja arvostusta. Meillä oli silloin hääpäivä, pyöreitä vuosia. Olin ostanut vaimolle lahjan ja kukkia, hän oli iloinen niistä ja tunsin iloa tietysti siitä mutta vaimo ei ollut hankkinut minulle mitään. En ole mitään vailla mutta olisi se suklaa vaikka osoittanut, että päivä ja minä olen merkityksellinen hänelle. Lopulta kun uskaltauduin purkamaan itseni puhuen, tämänkin asia tuli esille, niin vaimoni ihmetteli, että eihän mies tarvitse lahjoja. Annoin esimerkin, vaikken kukista pidäkkään sen enempää, että milloin aikuinen mies saa ensimmäisen kerran kukkia, vaimo ei osannut vastata. Vastasin, että omissa hautajaisissaan. Pointin varmaan ymmärrätte. Ehkä kuulostaa sekavalta mutta nämä kaikki pienet asiat jää helposti pyörimään päähän ja kertautuvat ja kun puuttuu uskallus puhua, lopputulos on mikä on. Onneksi itse uskaltauduin puhumaan asiat halki. Vaimon mielestä meillä ei ollut ongelmia mutta ymmärsi kantani ja onneksi myös pyynnöstä kertoi mikä minussa ärsytti. Saimme tästä uutta potkua suhteeseen, lähinnä seksin ja läheisyyden suhteen, emme elä enää kuin kämppikset. Se vaatii työtä ja onneksi kun alkaa mennä siihen, jompikumpi tajuaa tehdä asialle jotain.

Jostain luin, että pariskuntien pitäisi suudella joka päivä vähintään 90 sekuntia yhtä kyytiä, siis suudella, ei vain pusutella, on muuten hyvä neuvo. Eli miehelläsi pyörii monta asiaa päässä, joskus ne saa vaan naurettavat mittasuhteet. Yritä rohkaista miestäsi puhumaan mutta älä kuitenkaan yritä pakottaa. Viettäkää aikaa kahdestaan, olkaa lähekkäin, uskon että sillä tilanne alkaa purkautumaan.

Kiitos pitkästä viestistäsi. Siinä oli varmasti monelle ihmiselle mietittävää vaikka en meidän suhteesta näitä esimerkkejä niinkään tunnistanutkaan.

Mieheni on puhunut ennen, on ollut läheisyyttä, on ollut kuin eri ihminen? Tarkoitan nyt sitä että en oikeastaan enää tiedä kuka tuo mies vieressäni on?! Niin valtavasti on vuoden aikana muuttunut käytös ja jopa ajatusmaailma ja arvot. Tuntuu kuin hän "kostaisi" minulle jotain. Aivan kuin tekisi ikäviä juttuja tarkoituksella? Mitä enemmän minuun sattuu, sitä tyytyväisempi mieheni on. Saattaa kuulostaa sairaalta mutta näin itse koen tuon kohtelun hänen puoleltaan. ap

Kirjoitit juuri sen taikasanan..EN tunnista. Kuten kirjoitin, ei vaimonikaan muuta ongelmaa nähnyt, vain käytökseni välillä.  Tietysti jossain kohdin on nostettava kädet pystyyn ja todettava homman karahtaneen kiville. Teillä on pitkä ja hyvä suhde, kannattaa kuitenkin vielä kääntää kaikki kivet ennen eroa. Varaa teille yhteistä aikaa, vaikka viikonloppu ilman sitä teiniä ja ennen kaikkea ilman alkoholia. 

Suurin harhaluulo pikkulapsi arjessa on, että kunhan lapset kasvaa, niin sitten voidaan taas viettää villiä makuuhuone-elämää. Väärin, teini-ikäiset valvoo pidempään ja jos toista tai itseä häiritsee tai estää harrastaa seksiä tietäen, että lapsi valvoo huoneessaan, se voi saada kiukuttelemaan myös lapselle. Naurettavaa mutta valitettavasti totta. Mies voi olla tuntea mustasukkaisuutta ja pelkoa,  ikä tekee tehtävänsä ja jossain vaiheessa sen väkisin huomaa, kun mediassa vielä hehkutetaan, kuinka naisista on ihanaa, kun on puolta nuorempi rakastaja, tai kuinka seksiä harrastetaan miten päin ja missä tahansa ja kun sitä peilaa omaan elämäänsä, voi joillakin tulla pelkoa, ettei riitä ja kohta vaimo lähtee myös tai ainakin pettää. Ei se silti anna oikeutta kiukutella mutta kun pelot ja/ tai negatiiviset asiat pyörii päässä kehää, jollain tavalla ne purkautuvat, sukupuoleen katsomatta.

Meillä oli massiivinen riita eilen illalla. Mies oli niin ilkeä, alkoi haukkua minua päästäni sairaaksi tms. Mies väänsi ja käänsi asioita, väitti ihan älyttömiä, keksi kuinka olen muka salaillut jotain asioita ja kuinka kuvittelen päässäni kaikkea jne.?! Teini tuli lopulta huoneestaan ja puuttui riitaan. Alkoi puolustaa minua ja sanoi isälleen että voitko lopettaa tuon valehtelun ja sekoilusi! Lapsen ei kylläkään tarvitsisi joutua kuuntelemaan aikuisten riitoja eikä varsinkaan puuttua niihin. No, näin nyt sitten kävi.

Riitelyn aikana sanoin miehelleni että alan olla niin loppu tähän touhuun että ihan oikeasti meidän pitää alkaa miettiä eri osoitteessa asumista jos joka päivä on riitelyä. Ja ongelmia ei aleta ratkomaan. Tästä seurasi sitten se että mies hoki pitkin iltaa teinille että tiesitkö että äitisi uhkasi koko meidän perhettä, että se uhkailee nyt meitä???!!!! Että äitisi on nyt mennyt ihan sekaisin ja sillä on salaisuuksia joista me emme tiedä mitään???

Voihan vee tätä elämää. Minusta tämä ei ole enää millään muotoa suotavaa käytöstä puolisolta ja isältä. Vaikka toisella olisi mitä tahansa pelkoja ja ärsyyntymistä ja ikä tuonut tullessaan sitä taikka tätä niin jotain rajaa. Kyllä sillä miehelläkin on joku vastuu teoistaan, ei toiseen vaan voi purkaa kaikkea sontaa! ap

Lääkäriin eli joko on fyysinen tai psyykkinen ongelma. Siellä se ratkeaa.

Miksi tarvitset miehen suostumuksen eroon?

Vierailija kirjoitti:

TAAS yksi nalkuttava akka jota mies joutuu kestämään. Huoh!

No miksi nalkuta miehellesi? Lopeta ja päästä miesparka menemään.

Kylläpä se siltä kuulostaa että AP ja miehensä asuvat jonkin ajan kuluttua eri osoitteissa.

Hyvin tyypillinen tapaus. Seurustelu ja parisuhde nuorena. Pitkä suhde, ylä- ja alamäkeä, lapset jo lähteneet tai lähdössä kodista omilleen, ja viimein sitä yhteistä aikaa...

Silloin mies ja nainen katsovat toisiaan, ja kummankin päästä pulppuaa ajatuskupla: "Pitääkö minun elää loppuelämäni tuon kanssa...."

Kaikki täsmää: Keski-iän kriisi niin miehellä kuin naisellakin. Miehellä hormonitaso alenee, naisella vaihdevuodet päällä tai ihan kulman takana = seksi kiinnostaa yhtä paljon kuin kilo p- skaa.

Kun toinen on vain niin tuhannen kertakaikkisesti nähty.

Miksei se voi olla sellainen kuin oli silloin seurustellessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan tuosta meidät, oli juuri kuin meistä ikiä myöten. Olen mies ja kirjoitan omasta näkökulmasta. Onko sitten ikäkiriisiä vai mitä mutta mies voi tuntea epävarmuutta taloudellisesta tulevaisuudesta, onhan uutisoitu vaikeista ajoista, eikä me viisikymppiset olla mitään juttujen mukaan haluttua tavaraa työmarkkinoilla. Vaikka olisikin, epävarmuus kalvaa. Työ voi väsyttää enemmän kuin ennen yms. Mieheen kohdistuvat paineet. Vaikkei niitä olisikaan, meidän ikäiset valitettavasti on kasvatettu tai omilta vanhemmilta ja isovanhemmilta opittua että niitä on. Omien tunteiden sanoittaminenkin on vaikeaa, ei tietenkään kaikille mutta kait se peritty miehinen ylpeyskin voi estää puhumasta syvällisiä. Tämä voi nuorista aikuisista tuntua tyhmälle mutta monesti meidän ikäisten lapsuudessa julkinen hellyyden osoitus oli, että ennen juhannusta oli talven polttopuut tehty, katto pään päällä ja ruokaa pöydässä. Onneksi joka sukupolvi kehittyy ja maailma muuttuu, tulette huomaamaan tämän itsekkin joskus. Ette ole se viisain sukupolvi, vaikka nyt luulette, seuraava vie aina voiton. Meillä oli myös parisuhde muuttunut, oltiin yhdessä, rakastettiin mutta hellyyden osoitukset vain jäi. Elettiin vaan niin sanotusti. Myös mies kaipaa hellyyttä. Itse oireilin, koska halaukset ja suudelmat tapahtui vain minun aloitteesta, ainakin tuntui siltä. Läheisyyden puute sai mielen mustaksi ja turhia ajatuksia päähän kiertämään, joka sitten purkautui äksyilynä ja turhautumisena. Lisäksi hyvät naiset, seksistä voi kieltäytyä muutenkin kuin sanomalla ei nyt, vetämällä peiton korviin ja kääntämällä selän. En tarkoita, että pitäisi haluttomana antaa seksiä mutta kieltäytymisen jälkeen voi kuitenkin mennä kainaloon ja antaa läheisyyttä. Jokainen miehen saama pakki lyö joka kerta kaksi kertaa kovempaa kuin edellinen. Myös molempien osapuolten pitäisi muistaa huomioida toista ihan pienillä jutuilla. Ei ole iso vaiva vaikka tuoda keskellä viikkoa kaupassa käydessä toiselle hänen suosikki suklaata, kyllä miehetkin tarvitsevat huomion osoituksia ja arvostusta. Meillä oli silloin hääpäivä, pyöreitä vuosia. Olin ostanut vaimolle lahjan ja kukkia, hän oli iloinen niistä ja tunsin iloa tietysti siitä mutta vaimo ei ollut hankkinut minulle mitään. En ole mitään vailla mutta olisi se suklaa vaikka osoittanut, että päivä ja minä olen merkityksellinen hänelle. Lopulta kun uskaltauduin purkamaan itseni puhuen, tämänkin asia tuli esille, niin vaimoni ihmetteli, että eihän mies tarvitse lahjoja. Annoin esimerkin, vaikken kukista pidäkkään sen enempää, että milloin aikuinen mies saa ensimmäisen kerran kukkia, vaimo ei osannut vastata. Vastasin, että omissa hautajaisissaan. Pointin varmaan ymmärrätte. Ehkä kuulostaa sekavalta mutta nämä kaikki pienet asiat jää helposti pyörimään päähän ja kertautuvat ja kun puuttuu uskallus puhua, lopputulos on mikä on. Onneksi itse uskaltauduin puhumaan asiat halki. Vaimon mielestä meillä ei ollut ongelmia mutta ymmärsi kantani ja onneksi myös pyynnöstä kertoi mikä minussa ärsytti. Saimme tästä uutta potkua suhteeseen, lähinnä seksin ja läheisyyden suhteen, emme elä enää kuin kämppikset. Se vaatii työtä ja onneksi kun alkaa mennä siihen, jompikumpi tajuaa tehdä asialle jotain.

Jostain luin, että pariskuntien pitäisi suudella joka päivä vähintään 90 sekuntia yhtä kyytiä, siis suudella, ei vain pusutella, on muuten hyvä neuvo. Eli miehelläsi pyörii monta asiaa päässä, joskus ne saa vaan naurettavat mittasuhteet. Yritä rohkaista miestäsi puhumaan mutta älä kuitenkaan yritä pakottaa. Viettäkää aikaa kahdestaan, olkaa lähekkäin, uskon että sillä tilanne alkaa purkautumaan.

Kiitos pitkästä viestistäsi. Siinä oli varmasti monelle ihmiselle mietittävää vaikka en meidän suhteesta näitä esimerkkejä niinkään tunnistanutkaan.

Mieheni on puhunut ennen, on ollut läheisyyttä, on ollut kuin eri ihminen? Tarkoitan nyt sitä että en oikeastaan enää tiedä kuka tuo mies vieressäni on?! Niin valtavasti on vuoden aikana muuttunut käytös ja jopa ajatusmaailma ja arvot. Tuntuu kuin hän "kostaisi" minulle jotain. Aivan kuin tekisi ikäviä juttuja tarkoituksella? Mitä enemmän minuun sattuu, sitä tyytyväisempi mieheni on. Saattaa kuulostaa sairaalta mutta näin itse koen tuon kohtelun hänen puoleltaan. ap

Kirjoitit juuri sen taikasanan..EN tunnista. Kuten kirjoitin, ei vaimonikaan muuta ongelmaa nähnyt, vain käytökseni välillä.  Tietysti jossain kohdin on nostettava kädet pystyyn ja todettava homman karahtaneen kiville. Teillä on pitkä ja hyvä suhde, kannattaa kuitenkin vielä kääntää kaikki kivet ennen eroa. Varaa teille yhteistä aikaa, vaikka viikonloppu ilman sitä teiniä ja ennen kaikkea ilman alkoholia. 

Suurin harhaluulo pikkulapsi arjessa on, että kunhan lapset kasvaa, niin sitten voidaan taas viettää villiä makuuhuone-elämää. Väärin, teini-ikäiset valvoo pidempään ja jos toista tai itseä häiritsee tai estää harrastaa seksiä tietäen, että lapsi valvoo huoneessaan, se voi saada kiukuttelemaan myös lapselle. Naurettavaa mutta valitettavasti totta. Mies voi olla tuntea mustasukkaisuutta ja pelkoa,  ikä tekee tehtävänsä ja jossain vaiheessa sen väkisin huomaa, kun mediassa vielä hehkutetaan, kuinka naisista on ihanaa, kun on puolta nuorempi rakastaja, tai kuinka seksiä harrastetaan miten päin ja missä tahansa ja kun sitä peilaa omaan elämäänsä, voi joillakin tulla pelkoa, ettei riitä ja kohta vaimo lähtee myös tai ainakin pettää. Ei se silti anna oikeutta kiukutella mutta kun pelot ja/ tai negatiiviset asiat pyörii päässä kehää, jollain tavalla ne purkautuvat, sukupuoleen katsomatta.

Meillä oli massiivinen riita eilen illalla. Mies oli niin ilkeä, alkoi haukkua minua päästäni sairaaksi tms. Mies väänsi ja käänsi asioita, väitti ihan älyttömiä, keksi kuinka olen muka salaillut jotain asioita ja kuinka kuvittelen päässäni kaikkea jne.?! Teini tuli lopulta huoneestaan ja puuttui riitaan. Alkoi puolustaa minua ja sanoi isälleen että voitko lopettaa tuon valehtelun ja sekoilusi! Lapsen ei kylläkään tarvitsisi joutua kuuntelemaan aikuisten riitoja eikä varsinkaan puuttua niihin. No, näin nyt sitten kävi.

Riitelyn aikana sanoin miehelleni että alan olla niin loppu tähän touhuun että ihan oikeasti meidän pitää alkaa miettiä eri osoitteessa asumista jos joka päivä on riitelyä. Ja ongelmia ei aleta ratkomaan. Tästä seurasi sitten se että mies hoki pitkin iltaa teinille että tiesitkö että äitisi uhkasi koko meidän perhettä, että se uhkailee nyt meitä???!!!! Että äitisi on nyt mennyt ihan sekaisin ja sillä on salaisuuksia joista me emme tiedä mitään???

Voihan vee tätä elämää. Minusta tämä ei ole enää millään muotoa suotavaa käytöstä puolisolta ja isältä. Vaikka toisella olisi mitä tahansa pelkoja ja ärsyyntymistä ja ikä tuonut tullessaan sitä taikka tätä niin jotain rajaa. Kyllä sillä miehelläkin on joku vastuu teoistaan, ei toiseen vaan voi purkaa kaikkea sontaa! ap

Tuohan on ilmiselvää. Miehellä itsellään on niitä salaisuuksia. Hän luuktavasti pettää, mutta joka tapauksessa paljasti itsensä syyttäessään sinua siitä, mitä itse tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on viidenkympin villitys. Sitä v...tuttaa rupsahtaneen ja lihavan puolisonsa olemus joka ei varsinaisesti kyllä seksiin kutsu. Älä sure, se mies heivaa sut ja löytää vierelleen nuoren ja kauniin uuden rakkaan. Problem solved!

Tiedoksi vain että monesti se on mies joka rupsahtaa ennen naista! Ja nainen ei enää valittavaa kaljamahaa jaksa katsella.

Kovin vähän tunnet ihmisen fysiologiaa. Nainen rupsahtaa AINA aikaisemmin. Lihoaminen on taas eri asia kuin rupsahtaminen.

Ja sulla ei ole edes sitä vähäistäkään tietoa. Rupsahtaminen ja sen nopeus ei ole sukupuolesta riippuvainen. Käytä välillä googlea.

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksi kaikille akoille, kun vaimo saa lapsia ja lopettaa elämisen, sekä ikäänkuin alkaa elämään lastensa elämää, että kaikki mitä se puhuu, ajattelee ja tekee on enää siitä mitä se lapsi tarvitsee tai mikä liittyy lapsiin. Jos tuohon vielä lisätään sitten se, että miestäkin aletaan käsittelemään yhtenä lapsena, niin totta helvetissä se mies suuttuu, ei se mies ei ole muuttuunut, sinä olet muuttunut!! Miettikää nyt hyvät naiset: Kun alatte muistuttamaan sen miehenne äitiä niin homma vaan menee pieleen sillä kuka helkkari nyt mutsinsa kanssa haluais asua saati panna? Voi hellanlettas taas kun ei osata ajatella, mutta taitaa sekin olla yksi niistä muutoksista mikä tulee siinä vaiheessa kun aletaan lisääntymään... turha tänne mitään valitella, kukaan ei jaksa katsoa valittavaa, kiukkuista, tylsää, laiskaa, lihavaa äitiään sohvalla valittamassa siitä miten kaikki muut, erityisesti miehet ei enää ole kiinnostuneita, katsokaa helvetti peiliin ja tehkää jotain älkääkä vain nalkuttako kun jotkut vanhat narisevat naulat ruosteisen ladon seinässä vi.t.. sentään!! Jos ette pysty niin tajutkaa että tämä on se elämän kulku kaikille mullekin, näin se menee, jotkut sen kestää toiset ei.

Oletko kuullut kieliopista? Tarkista tekstisi ennen julkaisua. Lopetin lukemisen jo ensimmäisen "lauseen" jälkeen.