Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Deittailu 40+ ikäisenä on haastavaa
01.07.2023 |
Deittailu 40+ ikäisenä miehenä on haastavaa. Mistä löytyisi fiksu aikuinen nainen joka ei halua riistää itsenäisyyttäni? Sellainen jolla ei ole traumoja, pinttyneitä tapoja tai tarvetta kontrolloida tekemisiäni?
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa aloittaa siitä, että käsittelee ensin omia traumoja, arvioi kriittisesti pinttyneitä tapojaan ja pohtii, mikä ajaa niin kovaan kontrollin tarpeeseen, että lähisuhteiden muodostaminen on vaikeaa.
Minulla ei ole isompia traumoja eikä pinttyneitä tapoja jos viikonloppusaunaa ei lasketa. Erot aiemmista suhteista ottivat kyllä koville, osassa minut jätettiin ja joistakin pelastauduin itse, mutta niitä yhdistivät naiset joilla oli henkisen puolen ongelmia.
Ja kuitenkin noita naisia yhdisti myös sinä. Jostain syystä haksahdat naisiin, joilla on tiettyjä piirteitä, joista et pidä. Silti sinä valitset heidät seurusteluun. Miksi?
Asia kannattaa selvittää itsetutkiskelun kautta.
Mies ei valitse. Nainen valitsee.
Mies tyytyy vähiten huonoon niistä joita on tarjolla.
Se on kuitenkin miehen oma valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla 40+ ihmisillä on jotain piintyneitä tapoja (luultavasti sinullakin, ap), mutta ovatko ne automaattisesti huono asia? Sen sijaan traumoja ei suinkaan ole kaikilla eikä myöskään kontrollointitaipumuksia - erikoista, jos kohtaat vain ongelmaisia ihmisiä.
Olen hyvin sopeutuvainen eikä minulla mielestäni ole mitään pinttyneitä tapoja. Samaa ei voi sanoa ikäisistäni naisista. Kahvin pitää olla just tietynlaista ja tiettyyn aikaan tarjoiltua, eläimistä pidetään parempaa huolta kuin ihmisistä "huolto-ohjelman" mukaan, asiat pitää tehdä juuri tietyllä tavalla tai muuten on naama mutrulla jne.
Mietinkin, että tarkoitatko jotain tuollaista kahvi-tyyppistä asiaa. Itse näkisin tuon aika vähäpätöisenä piintyneenä tapana. Jos joku haluaa just tietynlaista kahvia, niin miksi se on ongelma? Itselläni on ollut kumppaneita, joilla on ollut tarkkoja kahvimieltymyksiä, esim. yksi halusi tummapaahtoista. No, hän sitten osti sitä kaupasta, ja koska itselleni oli ihan sama, millaista kahvia juodaan, se tummapaahtoinen kävi minullekin. Jos ap sinulle ei ole kahvin merkillä/paahtoisuudella väliä, niin miksi se sitten on ongelma, jos toisella on tarkat mieltymykset? Vaadit nyt toiselta joustoa, mutta ethän oikein haluaisi joustaa itsekään edes sen vertaa, että sallisit toiselle hänen toivomaansa kahvia.
Pointtini on siis se, että tuontyyppinen piintynyt tapahan ei sinänsä rasita tai rajoita mitenkään läheisiä ja heidän elämäänsä. Ei ole iso asia, vaikka kumpikin joisi ihan erilaista kahvia. Tuon eläin-kohdan tajuan paremmin sikäli, että lemmikkien omistajat usein sopivat parhaiten yhteen toisten "eläin-ihmisten" kanssa, ja sikäli sanoisin, että tuossa ei ehkä ole ongelmana iän tuoma piintynyt tapa vaan se, että kyseinen henkilö on sulle epäsopiva, elämäntyylinne eivät sovi yhteen. En itsekään jaksaisi mitään lemmikkien ehdoilla pyörivää elää, mutta siksipä deittailenkin vain ihmisiä, joilla ei ole lemmikkejä.
Se kahvi on siinä vaiheessa ongelma kun se joustamaton saa hirveät raivarit jos se oma laatukahvi on päässyt loppumaan tai sitä ei jossain vierailupaikassa ole saatavilla. Tämä siis esimerkkinä. Ei voi aina olettaa, että on omassa kodissa puuhailemassa niitä tuttuja rutiinejaan. Tai ainakaan minä en halua sellaista elämää vaikka en mikään överi aktiivipuuhailija olekaan.
Ei tuossa ole ongelmana se kahvi vaan ne raivarit. Eli kyse ei ole piintyneistä tavoista vaan kyvyttömyydestä hallita tunteitaan, raivariherkkyydestä. Pintyneet tavat eivät ole ongelma tasapainoisen, huomioivan, joustavan ja rennon ihmisen kohdalla, jolla ei ole mt-ongelmia, vihanhallintaongelmia, persoonallisuushäiriöitä, jne.
Tuota, öh, pinttyneitä tapoja kutsutaan pinttyneiksi juuri siksi, että niistä on vaikea luopua. Olet nyt ymmärtänyt asian jotenkin väärin. Jos omien pinttyneiden rutiinien muuttaminen olisi helppoa niitä ei kutsuttaisi pinttyneiksi. Moni kuvittelee pystyvänsä muuttumaan kun menee parisuhteeseen, mutta mitä vanhempi olet sen vaikeampaan se näille rutiinien orjille on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla 40+ ihmisillä on jotain piintyneitä tapoja (luultavasti sinullakin, ap), mutta ovatko ne automaattisesti huono asia? Sen sijaan traumoja ei suinkaan ole kaikilla eikä myöskään kontrollointitaipumuksia - erikoista, jos kohtaat vain ongelmaisia ihmisiä.
Olen hyvin sopeutuvainen eikä minulla mielestäni ole mitään pinttyneitä tapoja. Samaa ei voi sanoa ikäisistäni naisista. Kahvin pitää olla just tietynlaista ja tiettyyn aikaan tarjoiltua, eläimistä pidetään parempaa huolta kuin ihmisistä "huolto-ohjelman" mukaan, asiat pitää tehdä juuri tietyllä tavalla tai muuten on naama mutrulla jne.
Mietinkin, että tarkoitatko jotain tuollaista kahvi-tyyppistä asiaa. Itse näkisin tuon aika vähäpätöisenä piintyneenä tapana. Jos joku haluaa just tietynlaista kahvia, niin miksi se on ongelma? Itselläni on ollut kumppaneita, joilla on ollut tarkkoja kahvimieltymyksiä, esim. yksi halusi tummapaahtoista. No, hän sitten osti sitä kaupasta, ja koska itselleni oli ihan sama, millaista kahvia juodaan, se tummapaahtoinen kävi minullekin. Jos ap sinulle ei ole kahvin merkillä/paahtoisuudella väliä, niin miksi se sitten on ongelma, jos toisella on tarkat mieltymykset? Vaadit nyt toiselta joustoa, mutta ethän oikein haluaisi joustaa itsekään edes sen vertaa, että sallisit toiselle hänen toivomaansa kahvia.
Pointtini on siis se, että tuontyyppinen piintynyt tapahan ei sinänsä rasita tai rajoita mitenkään läheisiä ja heidän elämäänsä. Ei ole iso asia, vaikka kumpikin joisi ihan erilaista kahvia. Tuon eläin-kohdan tajuan paremmin sikäli, että lemmikkien omistajat usein sopivat parhaiten yhteen toisten "eläin-ihmisten" kanssa, ja sikäli sanoisin, että tuossa ei ehkä ole ongelmana iän tuoma piintynyt tapa vaan se, että kyseinen henkilö on sulle epäsopiva, elämäntyylinne eivät sovi yhteen. En itsekään jaksaisi mitään lemmikkien ehdoilla pyörivää elää, mutta siksipä deittailenkin vain ihmisiä, joilla ei ole lemmikkejä.
Se kahvi on siinä vaiheessa ongelma kun se joustamaton saa hirveät raivarit jos se oma laatukahvi on päässyt loppumaan tai sitä ei jossain vierailupaikassa ole saatavilla. Tämä siis esimerkkinä. Ei voi aina olettaa, että on omassa kodissa puuhailemassa niitä tuttuja rutiinejaan. Tai ainakaan minä en halua sellaista elämää vaikka en mikään överi aktiivipuuhailija olekaan.
Ei tuossa ole ongelmana se kahvi vaan ne raivarit. Eli kyse ei ole piintyneistä tavoista vaan kyvyttömyydestä hallita tunteitaan, raivariherkkyydestä. Pintyneet tavat eivät ole ongelma tasapainoisen, huomioivan, joustavan ja rennon ihmisen kohdalla, jolla ei ole mt-ongelmia, vihanhallintaongelmia, persoonallisuushäiriöitä, jne.
Tuota, öh, pinttyneitä tapoja kutsutaan pinttyneiksi juuri siksi, että niistä on vaikea luopua. Olet nyt ymmärtänyt asian jotenkin väärin. Jos omien pinttyneiden rutiinien muuttaminen olisi helppoa niitä ei kutsuttaisi pinttyneiksi. Moni kuvittelee pystyvänsä muuttumaan kun menee parisuhteeseen, mutta mitä vanhempi olet sen vaikeampaan se näille rutiinien orjille on.
Hassua, kun sinä pelkäät itsenäisyytesi riistämistä eli omien pinttyneiden tapojesi muuttamisyrityksiä ja samanaikaisesti kritisoit naisia ihan samasta mitä itsekin teet.
Jälleen kerran käy ilmi, miten ihmiset yleensä projisoivat omat hankalat piirteensä muihin, joiden kautta niiden kanssa käydään taistelua. Silloin parisuhteet eivät mitenkään voi muodostua tasapainoisiksi ja tyydyttäviksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla 40+ ihmisillä on jotain piintyneitä tapoja (luultavasti sinullakin, ap), mutta ovatko ne automaattisesti huono asia? Sen sijaan traumoja ei suinkaan ole kaikilla eikä myöskään kontrollointitaipumuksia - erikoista, jos kohtaat vain ongelmaisia ihmisiä.
Olen hyvin sopeutuvainen eikä minulla mielestäni ole mitään pinttyneitä tapoja. Samaa ei voi sanoa ikäisistäni naisista. Kahvin pitää olla just tietynlaista ja tiettyyn aikaan tarjoiltua, eläimistä pidetään parempaa huolta kuin ihmisistä "huolto-ohjelman" mukaan, asiat pitää tehdä juuri tietyllä tavalla tai muuten on naama mutrulla jne.
Mietinkin, että tarkoitatko jotain tuollaista kahvi-tyyppistä asiaa. Itse näkisin tuon aika vähäpätöisenä piintyneenä tapana. Jos joku haluaa just tietynlaista kahvia, niin miksi se on ongelma? Itselläni on ollut kumppaneita, joilla on ollut tarkkoja kahvimieltymyksiä, esim. yksi halusi tummapaahtoista. No, hän sitten osti sitä kaupasta, ja koska itselleni oli ihan sama, millaista kahvia juodaan, se tummapaahtoinen kävi minullekin. Jos ap sinulle ei ole kahvin merkillä/paahtoisuudella väliä, niin miksi se sitten on ongelma, jos toisella on tarkat mieltymykset? Vaadit nyt toiselta joustoa, mutta ethän oikein haluaisi joustaa itsekään edes sen vertaa, että sallisit toiselle hänen toivomaansa kahvia.
Pointtini on siis se, että tuontyyppinen piintynyt tapahan ei sinänsä rasita tai rajoita mitenkään läheisiä ja heidän elämäänsä. Ei ole iso asia, vaikka kumpikin joisi ihan erilaista kahvia. Tuon eläin-kohdan tajuan paremmin sikäli, että lemmikkien omistajat usein sopivat parhaiten yhteen toisten "eläin-ihmisten" kanssa, ja sikäli sanoisin, että tuossa ei ehkä ole ongelmana iän tuoma piintynyt tapa vaan se, että kyseinen henkilö on sulle epäsopiva, elämäntyylinne eivät sovi yhteen. En itsekään jaksaisi mitään lemmikkien ehdoilla pyörivää elää, mutta siksipä deittailenkin vain ihmisiä, joilla ei ole lemmikkejä.
Aivan, kaikki kerrotut esimerkithän kertovat siitä, ettei ap ole valmis joustamaan mistään, vaan kaikesta tulee sanomista. Se vain kääntyy hänen mielessään "naisten hankaluudeksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla 40+ ihmisillä on jotain piintyneitä tapoja (luultavasti sinullakin, ap), mutta ovatko ne automaattisesti huono asia? Sen sijaan traumoja ei suinkaan ole kaikilla eikä myöskään kontrollointitaipumuksia - erikoista, jos kohtaat vain ongelmaisia ihmisiä.
Olen hyvin sopeutuvainen eikä minulla mielestäni ole mitään pinttyneitä tapoja. Samaa ei voi sanoa ikäisistäni naisista. Kahvin pitää olla just tietynlaista ja tiettyyn aikaan tarjoiltua, eläimistä pidetään parempaa huolta kuin ihmisistä "huolto-ohjelman" mukaan, asiat pitää tehdä juuri tietyllä tavalla tai muuten on naama mutrulla jne.
Mietinkin, että tarkoitatko jotain tuollaista kahvi-tyyppistä asiaa. Itse näkisin tuon aika vähäpätöisenä piintyneenä tapana. Jos joku haluaa just tietynlaista kahvia, niin miksi se on ongelma? Itselläni on ollut kumppaneita, joilla on ollut tarkkoja kahvimieltymyksiä, esim. yksi halusi tummapaahtoista. No, hän sitten osti sitä kaupasta, ja koska itselleni oli ihan sama, millaista kahvia juodaan, se tummapaahtoinen kävi minullekin. Jos ap sinulle ei ole kahvin merkillä/paahtoisuudella väliä, niin miksi se sitten on ongelma, jos toisella on tarkat mieltymykset? Vaadit nyt toiselta joustoa, mutta ethän oikein haluaisi joustaa itsekään edes sen vertaa, että sallisit toiselle hänen toivomaansa kahvia.
Pointtini on siis se, että tuontyyppinen piintynyt tapahan ei sinänsä rasita tai rajoita mitenkään läheisiä ja heidän elämäänsä. Ei ole iso asia, vaikka kumpikin joisi ihan erilaista kahvia. Tuon eläin-kohdan tajuan paremmin sikäli, että lemmikkien omistajat usein sopivat parhaiten yhteen toisten "eläin-ihmisten" kanssa, ja sikäli sanoisin, että tuossa ei ehkä ole ongelmana iän tuoma piintynyt tapa vaan se, että kyseinen henkilö on sulle epäsopiva, elämäntyylinne eivät sovi yhteen. En itsekään jaksaisi mitään lemmikkien ehdoilla pyörivää elää, mutta siksipä deittailenkin vain ihmisiä, joilla ei ole lemmikkejä.
Se kahvi on siinä vaiheessa ongelma kun se joustamaton saa hirveät raivarit jos se oma laatukahvi on päässyt loppumaan tai sitä ei jossain vierailupaikassa ole saatavilla. Tämä siis esimerkkinä. Ei voi aina olettaa, että on omassa kodissa puuhailemassa niitä tuttuja rutiinejaan. Tai ainakaan minä en halua sellaista elämää vaikka en mikään överi aktiivipuuhailija olekaan.
Ei tuossa ole ongelmana se kahvi vaan ne raivarit. Eli kyse ei ole piintyneistä tavoista vaan kyvyttömyydestä hallita tunteitaan, raivariherkkyydestä. Pintyneet tavat eivät ole ongelma tasapainoisen, huomioivan, joustavan ja rennon ihmisen kohdalla, jolla ei ole mt-ongelmia, vihanhallintaongelmia, persoonallisuushäiriöitä, jne.
Tuota, öh, pinttyneitä tapoja kutsutaan pinttyneiksi juuri siksi, että niistä on vaikea luopua. Olet nyt ymmärtänyt asian jotenkin väärin. Jos omien pinttyneiden rutiinien muuttaminen olisi helppoa niitä ei kutsuttaisi pinttyneiksi. Moni kuvittelee pystyvänsä muuttumaan kun menee parisuhteeseen, mutta mitä vanhempi olet sen vaikeampaan se näille rutiinien orjille on.
No miksi joku kahvimaku pitäisi muuttaa? Esim. itse tykkään lähinnä vain mustasta teestä, mutta jos jossain kyläpaikassa on tarjolla vain inhoamaani yrttiteetä tai jotain metsämarjateetä, niin en saa raivaria, vaan joko juon pitkin hampain vähän jotain metsämarjateetä tai sitten en ota teetä ollenkaan. Kyseenalaistan vähän sen, voiko jotain ruokamieltymystä ede kutsua pinttyneeksi tavaksi, vai onko kyse vain mieltymyksestä.
Ja tosiaan kaikille tulee jotain vakiintuneita ja pinttyneitä tapoja elämän myötä, ja kaikilla 40+ ihmisillä niitä on. Sille ei voi mitään. Kannattaa siis valita sellainen ihminen, jonka pinttyneiden tapojen kanssa pystyy elämään. Ja edelleen: välttele ihmisiä, jotka saavat raivokohtauksia tai muuten kilahtelevat. Kaikki eivät todellakaan saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pysyykö ap sinulla itsenäisesti housut jalassa iltamenoissa vai ainoastaan, kun puoliso on paikalla vahtimassa?
En ole koskaan pettänyt parisuhteessa ollessani. Ja se on ollut tietoinen päätös.
Oikean kanssa ei tarvitse mitään tietoista päätöstä, se tulee suhteessa luonnostaan.
t. hellä, mukava +40 rotunainen
Sillä ei ole mitään merkitystä, millainen toinen on, tai mitä toinen on tehnyt, tai miltä tuntuu juuri sinä päivänä, tai millainen se kolmas oli tai mitä hän teki. Pettäjät pettävät, koska heillä on mätä sielu. Uskolliset eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla 40+ ihmisillä on jotain piintyneitä tapoja (luultavasti sinullakin, ap), mutta ovatko ne automaattisesti huono asia? Sen sijaan traumoja ei suinkaan ole kaikilla eikä myöskään kontrollointitaipumuksia - erikoista, jos kohtaat vain ongelmaisia ihmisiä.
Olen hyvin sopeutuvainen eikä minulla mielestäni ole mitään pinttyneitä tapoja. Samaa ei voi sanoa ikäisistäni naisista. Kahvin pitää olla just tietynlaista ja tiettyyn aikaan tarjoiltua, eläimistä pidetään parempaa huolta kuin ihmisistä "huolto-ohjelman" mukaan, asiat pitää tehdä juuri tietyllä tavalla tai muuten on naama mutrulla jne.
Mietinkin, että tarkoitatko jotain tuollaista kahvi-tyyppistä asiaa. Itse näkisin tuon aika vähäpätöisenä piintyneenä tapana. Jos joku haluaa just tietynlaista kahvia, niin miksi se on ongelma? Itselläni on ollut kumppaneita, joilla on ollut tarkkoja kahvimieltymyksiä, esim. yksi halusi tummapaahtoista. No, hän sitten osti sitä kaupasta, ja koska itselleni oli ihan sama, millaista kahvia juodaan, se tummapaahtoinen kävi minullekin. Jos ap sinulle ei ole kahvin merkillä/paahtoisuudella väliä, niin miksi se sitten on ongelma, jos toisella on tarkat mieltymykset? Vaadit nyt toiselta joustoa, mutta ethän oikein haluaisi joustaa itsekään edes sen vertaa, että sallisit toiselle hänen toivomaansa kahvia.
Pointtini on siis se, että tuontyyppinen piintynyt tapahan ei sinänsä rasita tai rajoita mitenkään läheisiä ja heidän elämäänsä. Ei ole iso asia, vaikka kumpikin joisi ihan erilaista kahvia. Tuon eläin-kohdan tajuan paremmin sikäli, että lemmikkien omistajat usein sopivat parhaiten yhteen toisten "eläin-ihmisten" kanssa, ja sikäli sanoisin, että tuossa ei ehkä ole ongelmana iän tuoma piintynyt tapa vaan se, että kyseinen henkilö on sulle epäsopiva, elämäntyylinne eivät sovi yhteen. En itsekään jaksaisi mitään lemmikkien ehdoilla pyörivää elää, mutta siksipä deittailenkin vain ihmisiä, joilla ei ole lemmikkejä.
Se kahvi on siinä vaiheessa ongelma kun se joustamaton saa hirveät raivarit jos se oma laatukahvi on päässyt loppumaan tai sitä ei jossain vierailupaikassa ole saatavilla. Tämä siis esimerkkinä. Ei voi aina olettaa, että on omassa kodissa puuhailemassa niitä tuttuja rutiinejaan. Tai ainakaan minä en halua sellaista elämää vaikka en mikään överi aktiivipuuhailija olekaan.
Ei tuossa ole ongelmana se kahvi vaan ne raivarit. Eli kyse ei ole piintyneistä tavoista vaan kyvyttömyydestä hallita tunteitaan, raivariherkkyydestä. Pintyneet tavat eivät ole ongelma tasapainoisen, huomioivan, joustavan ja rennon ihmisen kohdalla, jolla ei ole mt-ongelmia, vihanhallintaongelmia, persoonallisuushäiriöitä, jne.
Tuota, öh, pinttyneitä tapoja kutsutaan pinttyneiksi juuri siksi, että niistä on vaikea luopua. Olet nyt ymmärtänyt asian jotenkin väärin. Jos omien pinttyneiden rutiinien muuttaminen olisi helppoa niitä ei kutsuttaisi pinttyneiksi. Moni kuvittelee pystyvänsä muuttumaan kun menee parisuhteeseen, mutta mitä vanhempi olet sen vaikeampaan se näille rutiinien orjille on.
Hassua, kun sinä pelkäät itsenäisyytesi riistämistä eli omien pinttyneiden tapojesi muuttamisyrityksiä ja samanaikaisesti kritisoit naisia ihan samasta mitä itsekin teet.
Jälleen kerran käy ilmi, miten ihmiset yleensä projisoivat omat hankalat piirteensä muihin, joiden kautta niiden kanssa käydään taistelua. Silloin parisuhteet eivät mitenkään voi muodostua tasapainoisiksi ja tyydyttäviksi.
Sinä olet ymmärtänyt koko projisoinnin idean väärin ja tunget sitä joka paikkaan. Se että kritisoi jonkun joustamattomuutta jossain asiassa ei tarkoita sitä, että silloin projisoi omaa joustamattomuuttaan...se olisi projisointia silloin jos sanoisin esim. että se joustamattomuus kahvin kanssa estää minua tekemästä jotain tiettyä asiaa samaan aikaan tai juomasta omaa mielikahviani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla 40+ ihmisillä on jotain piintyneitä tapoja (luultavasti sinullakin, ap), mutta ovatko ne automaattisesti huono asia? Sen sijaan traumoja ei suinkaan ole kaikilla eikä myöskään kontrollointitaipumuksia - erikoista, jos kohtaat vain ongelmaisia ihmisiä.
Olen hyvin sopeutuvainen eikä minulla mielestäni ole mitään pinttyneitä tapoja. Samaa ei voi sanoa ikäisistäni naisista. Kahvin pitää olla just tietynlaista ja tiettyyn aikaan tarjoiltua, eläimistä pidetään parempaa huolta kuin ihmisistä "huolto-ohjelman" mukaan, asiat pitää tehdä juuri tietyllä tavalla tai muuten on naama mutrulla jne.
Mietinkin, että tarkoitatko jotain tuollaista kahvi-tyyppistä asiaa. Itse näkisin tuon aika vähäpätöisenä piintyneenä tapana. Jos joku haluaa just tietynlaista kahvia, niin miksi se on ongelma? Itselläni on ollut kumppaneita, joilla on ollut tarkkoja kahvimieltymyksiä, esim. yksi halusi tummapaahtoista. No, hän sitten osti sitä kaupasta, ja koska itselleni oli ihan sama, millaista kahvia juodaan, se tummapaahtoinen kävi minullekin. Jos ap sinulle ei ole kahvin merkillä/paahtoisuudella väliä, niin miksi se sitten on ongelma, jos toisella on tarkat mieltymykset? Vaadit nyt toiselta joustoa, mutta ethän oikein haluaisi joustaa itsekään edes sen vertaa, että sallisit toiselle hänen toivomaansa kahvia.
Pointtini on siis se, että tuontyyppinen piintynyt tapahan ei sinänsä rasita tai rajoita mitenkään läheisiä ja heidän elämäänsä. Ei ole iso asia, vaikka kumpikin joisi ihan erilaista kahvia. Tuon eläin-kohdan tajuan paremmin sikäli, että lemmikkien omistajat usein sopivat parhaiten yhteen toisten "eläin-ihmisten" kanssa, ja sikäli sanoisin, että tuossa ei ehkä ole ongelmana iän tuoma piintynyt tapa vaan se, että kyseinen henkilö on sulle epäsopiva, elämäntyylinne eivät sovi yhteen. En itsekään jaksaisi mitään lemmikkien ehdoilla pyörivää elää, mutta siksipä deittailenkin vain ihmisiä, joilla ei ole lemmikkejä.
Se kahvi on siinä vaiheessa ongelma kun se joustamaton saa hirveät raivarit jos se oma laatukahvi on päässyt loppumaan tai sitä ei jossain vierailupaikassa ole saatavilla. Tämä siis esimerkkinä. Ei voi aina olettaa, että on omassa kodissa puuhailemassa niitä tuttuja rutiinejaan. Tai ainakaan minä en halua sellaista elämää vaikka en mikään överi aktiivipuuhailija olekaan.
Ei tuossa ole ongelmana se kahvi vaan ne raivarit. Eli kyse ei ole piintyneistä tavoista vaan kyvyttömyydestä hallita tunteitaan, raivariherkkyydestä. Pintyneet tavat eivät ole ongelma tasapainoisen, huomioivan, joustavan ja rennon ihmisen kohdalla, jolla ei ole mt-ongelmia, vihanhallintaongelmia, persoonallisuushäiriöitä, jne.
Tuota, öh, pinttyneitä tapoja kutsutaan pinttyneiksi juuri siksi, että niistä on vaikea luopua. Olet nyt ymmärtänyt asian jotenkin väärin. Jos omien pinttyneiden rutiinien muuttaminen olisi helppoa niitä ei kutsuttaisi pinttyneiksi. Moni kuvittelee pystyvänsä muuttumaan kun menee parisuhteeseen, mutta mitä vanhempi olet sen vaikeampaan se näille rutiinien orjille on.
No miksi joku kahvimaku pitäisi muuttaa? Esim. itse tykkään lähinnä vain mustasta teestä, mutta jos jossain kyläpaikassa on tarjolla vain inhoamaani yrttiteetä tai jotain metsämarjateetä, niin en saa raivaria, vaan joko juon pitkin hampain vähän jotain metsämarjateetä tai sitten en ota teetä ollenkaan. Kyseenalaistan vähän sen, voiko jotain ruokamieltymystä ede kutsua pinttyneeksi tavaksi, vai onko kyse vain mieltymyksestä.
Ja tosiaan kaikille tulee jotain vakiintuneita ja pinttyneitä tapoja elämän myötä, ja kaikilla 40+ ihmisillä niitä on. Sille ei voi mitään. Kannattaa siis valita sellainen ihminen, jonka pinttyneiden tapojen kanssa pystyy elämään. Ja edelleen: välttele ihmisiä, jotka saavat raivokohtauksia tai muuten kilahtelevat. Kaikki eivät todellakaan saa.
Kaikki eivät saa, mutta yllättävän moni kyllä. Ikävää mutta totta. Ei kenenkään kahvimakua tarvitse muuttaa ellei se häiritse merkittävästi yhteistä elämää. En yllättynyt, että missasitte koko asian ytimen.
Ja ihmisillä on eroja tavoissaan. Toisilla on todella monimutkaiset ja tiukat rutiinit kun toiset taas ovat huomattavasti joustavampia. Outoa jos naiset olettavat, että esim. kaikki 40-vuotiaat tässä suhteessa samanlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yhtään yllättänyt, että kun tuli puhe yleistyneistä pinttyneistä rutiineista niin naisten mielenkiinto katosi ja keskustelu hyytyi. Mutta joo, hankalaa on löytää fiksu ja järkevä nainen nainen tässä iässä. Luulisi olevan jo helpompaa kun lasten hankintakaan ei ole enää ajankohtaista. Ei kuitenkaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla 40+ ihmisillä on jotain piintyneitä tapoja (luultavasti sinullakin, ap), mutta ovatko ne automaattisesti huono asia? Sen sijaan traumoja ei suinkaan ole kaikilla eikä myöskään kontrollointitaipumuksia - erikoista, jos kohtaat vain ongelmaisia ihmisiä.
Olen hyvin sopeutuvainen eikä minulla mielestäni ole mitään pinttyneitä tapoja. Samaa ei voi sanoa ikäisistäni naisista. Kahvin pitää olla just tietynlaista ja tiettyyn aikaan tarjoiltua, eläimistä pidetään parempaa huolta kuin ihmisistä "huolto-ohjelman" mukaan, asiat pitää tehdä juuri tietyllä tavalla tai muuten on naama mutrulla jne.
Mietinkin, että tarkoitatko jotain tuollaista kahvi-tyyppistä asiaa. Itse näkisin tuon aika vähäpätöisenä piintyneenä tapana. Jos joku haluaa just tietynlaista kahvia, niin miksi se on ongelma? Itselläni on ollut kumppaneita, joilla on ollut tarkkoja kahvimieltymyksiä, esim. yksi halusi tummapaahtoista. No, hän sitten osti sitä kaupasta, ja koska itselleni oli ihan sama, millaista kahvia juodaan, se tummapaahtoinen kävi minullekin. Jos ap sinulle ei ole kahvin merkillä/paahtoisuudella väliä, niin miksi se sitten on ongelma, jos toisella on tarkat mieltymykset? Vaadit nyt toiselta joustoa, mutta ethän oikein haluaisi joustaa itsekään edes sen vertaa, että sallisit toiselle hänen toivomaansa kahvia.
Pointtini on siis se, että tuontyyppinen piintynyt tapahan ei sinänsä rasita tai rajoita mitenkään läheisiä ja heidän elämäänsä. Ei ole iso asia, vaikka kumpikin joisi ihan erilaista kahvia. Tuon eläin-kohdan tajuan paremmin sikäli, että lemmikkien omistajat usein sopivat parhaiten yhteen toisten "eläin-ihmisten" kanssa, ja sikäli sanoisin, että tuossa ei ehkä ole ongelmana iän tuoma piintynyt tapa vaan se, että kyseinen henkilö on sulle epäsopiva, elämäntyylinne eivät sovi yhteen. En itsekään jaksaisi mitään lemmikkien ehdoilla pyörivää elää, mutta siksipä deittailenkin vain ihmisiä, joilla ei ole lemmikkejä.
Se kahvi on siinä vaiheessa ongelma kun se joustamaton saa hirveät raivarit jos se oma laatukahvi on päässyt loppumaan tai sitä ei jossain vierailupaikassa ole saatavilla. Tämä siis esimerkkinä. Ei voi aina olettaa, että on omassa kodissa puuhailemassa niitä tuttuja rutiinejaan. Tai ainakaan minä en halua sellaista elämää vaikka en mikään överi aktiivipuuhailija olekaan.
Ei tuossa ole ongelmana se kahvi vaan ne raivarit. Eli kyse ei ole piintyneistä tavoista vaan kyvyttömyydestä hallita tunteitaan, raivariherkkyydestä. Pintyneet tavat eivät ole ongelma tasapainoisen, huomioivan, joustavan ja rennon ihmisen kohdalla, jolla ei ole mt-ongelmia, vihanhallintaongelmia, persoonallisuushäiriöitä, jne.
Tuota, öh, pinttyneitä tapoja kutsutaan pinttyneiksi juuri siksi, että niistä on vaikea luopua. Olet nyt ymmärtänyt asian jotenkin väärin. Jos omien pinttyneiden rutiinien muuttaminen olisi helppoa niitä ei kutsuttaisi pinttyneiksi. Moni kuvittelee pystyvänsä muuttumaan kun menee parisuhteeseen, mutta mitä vanhempi olet sen vaikeampaan se näille rutiinien orjille on.
Hassua, kun sinä pelkäät itsenäisyytesi riistämistä eli omien pinttyneiden tapojesi muuttamisyrityksiä ja samanaikaisesti kritisoit naisia ihan samasta mitä itsekin teet.
Jälleen kerran käy ilmi, miten ihmiset yleensä projisoivat omat hankalat piirteensä muihin, joiden kautta niiden kanssa käydään taistelua. Silloin parisuhteet eivät mitenkään voi muodostua tasapainoisiksi ja tyydyttäviksi.
Sinä olet ymmärtänyt koko projisoinnin idean väärin ja tunget sitä joka paikkaan. Se että kritisoi jonkun joustamattomuutta jossain asiassa ei tarkoita sitä, että silloin projisoi omaa joustamattomuuttaan...se olisi projisointia silloin jos sanoisin esim. että se joustamattomuus kahvin kanssa estää minua tekemästä jotain tiettyä asiaa samaan aikaan tai juomasta omaa mielikahviani.
Olen itse asiassa aika harjaantunut havaitsemaan näitä juttuja eikä projisoinnissa ole sinänsä mitään pahaa. Se on yksi yleisimmistä puolustusmekanismeista meillä ihmisillä.
Tekstistäsi syntyy vaikutelma, että naisen tulisi mukautua sinun rutiineihisi eikä hän saisi häiritä sinun vapauttasi ja tapojasi omillaan. Toinen näkökulma aloitukseesi (projisoinnin sijasta) on se, minkä jo esititkin eli että riittävän samanlaista (tavoiltaan, arvostuksiltaan jne. yhteensopivaa) ei välttämättä ole helppo löytää keski-iässä. Ei naistenkaan. Olen huomannut, että monet keski-ikäiset naiset ovat esittäneet samansisältöisiä aloituksia täällä kuin sinäkin teit.
Kun ikää tulee, on useimmilla takana pettymyksiä, jotka vaikuttavat siten, että puolustusmekanismit vahvistuvat. Lisäksi persoonallisuus on keski-ikäisenä hyvin pitkälti valmis eikä enää kehitysvaiheessa. Tiedetään mitä halutaan, osataan ja siedetään eli ollaan otettu eroista ja muistakin kokemuksista opikseen. Aivan kuten sinäkin olet tehnyt. Se tuo omat haasteensa kumppanin löytämiseen. Turvallisen kiintymyssuhteen omaavat ovat tässä onnekkaampia eli heille kumppanin löytäminen ja tasapainoisen suhteen muodostaminen on helpompaa.
Mutta elämä olisi ehkä tylsempää, jos rakkaus olisi helpompaa. Kaikkiin asioihin on olemassa monia, välillä keskenään hyvinkin erilaisia näkökulmia. Pahoittelen, jos koit viestini liian tungetteleviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun katselee ihmisten pariutumisyrityksiä ja vaikeita avioliittoja, olen kyllä havainnut ap:n esittämän ongelman.
Hirveää kontrollointia ja yritystä muuttaa toinen ihminen mieleisekseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla 40+ ihmisillä on jotain piintyneitä tapoja (luultavasti sinullakin, ap), mutta ovatko ne automaattisesti huono asia? Sen sijaan traumoja ei suinkaan ole kaikilla eikä myöskään kontrollointitaipumuksia - erikoista, jos kohtaat vain ongelmaisia ihmisiä.
Olen hyvin sopeutuvainen eikä minulla mielestäni ole mitään pinttyneitä tapoja. Samaa ei voi sanoa ikäisistäni naisista. Kahvin pitää olla just tietynlaista ja tiettyyn aikaan tarjoiltua, eläimistä pidetään parempaa huolta kuin ihmisistä "huolto-ohjelman" mukaan, asiat pitää tehdä juuri tietyllä tavalla tai muuten on naama mutrulla jne.
Mietinkin, että tarkoitatko jotain tuollaista kahvi-tyyppistä asiaa. Itse näkisin tuon aika vähäpätöisenä piintyneenä tapana. Jos joku haluaa just tietynlaista kahvia, niin miksi se on ongelma? Itselläni on ollut kumppaneita, joilla on ollut tarkkoja kahvimieltymyksiä, esim. yksi halusi tummapaahtoista. No, hän sitten osti sitä kaupasta, ja koska itselleni oli ihan sama, millaista kahvia juodaan, se tummapaahtoinen kävi minullekin. Jos ap sinulle ei ole kahvin merkillä/paahtoisuudella väliä, niin miksi se sitten on ongelma, jos toisella on tarkat mieltymykset? Vaadit nyt toiselta joustoa, mutta ethän oikein haluaisi joustaa itsekään edes sen vertaa, että sallisit toiselle hänen toivomaansa kahvia.
Pointtini on siis se, että tuontyyppinen piintynyt tapahan ei sinänsä rasita tai rajoita mitenkään läheisiä ja heidän elämäänsä. Ei ole iso asia, vaikka kumpikin joisi ihan erilaista kahvia. Tuon eläin-kohdan tajuan paremmin sikäli, että lemmikkien omistajat usein sopivat parhaiten yhteen toisten "eläin-ihmisten" kanssa, ja sikäli sanoisin, että tuossa ei ehkä ole ongelmana iän tuoma piintynyt tapa vaan se, että kyseinen henkilö on sulle epäsopiva, elämäntyylinne eivät sovi yhteen. En itsekään jaksaisi mitään lemmikkien ehdoilla pyörivää elää, mutta siksipä deittailenkin vain ihmisiä, joilla ei ole lemmikkejä.
Se kahvi on siinä vaiheessa ongelma kun se joustamaton saa hirveät raivarit jos se oma laatukahvi on päässyt loppumaan tai sitä ei jossain vierailupaikassa ole saatavilla. Tämä siis esimerkkinä. Ei voi aina olettaa, että on omassa kodissa puuhailemassa niitä tuttuja rutiinejaan. Tai ainakaan minä en halua sellaista elämää vaikka en mikään överi aktiivipuuhailija olekaan.
Sitten ongelma ei ole piintyneet tavat, vaan niiden agressiivinen pakottaminen muille, sekä jonkinmoinen impulssiklntrollin puute..
Normaali ihminen ilmaisee toiveensa pehmeästi pyynnön kautta. Jos heti kättelyssä hypätään raivoamiseen/nalkuttamiseen niin temperamentin hallinnassa on pahoja vajavaisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa aloittaa siitä, että käsittelee ensin omia traumoja, arvioi kriittisesti pinttyneitä tapojaan ja pohtii, mikä ajaa niin kovaan kontrollin tarpeeseen, että lähisuhteiden muodostaminen on vaikeaa.
Minulla ei ole isompia traumoja eikä pinttyneitä tapoja jos viikonloppusaunaa ei lasketa. Erot aiemmista suhteista ottivat kyllä koville, osassa minut jätettiin ja joistakin pelastauduin itse, mutta niitä yhdistivät naiset joilla oli henkisen puolen ongelmia.
Ja kuitenkin noita naisia yhdisti myös sinä. Jostain syystä haksahdat naisiin, joilla on tiettyjä piirteitä, joista et pidä. Silti sinä valitset heidät seurusteluun. Miksi?
Asia kannattaa selvittää itsetutkiskelun kautta.
Mies ei valitse. Nainen valitsee.
Mies tyytyy vähiten huonoon niistä joita on tarjolla.
Se on kuitenkin miehen oma valinta.
nainen päättää seksistä, mies päättää parisuhteesta.
Mies 50 kirjoitti:
Kun katselee ihmisten pariutumisyrityksiä ja vaikeita avioliittoja, olen kyllä havainnut ap:n esittämän ongelman.
Hirveää kontrollointia ja yritystä muuttaa toinen ihminen mieleisekseen.
Juuri näin. Moni tapa on sellainen, että kumpikin voi aivan hyvin jatkaa sillä omalla tyylillään ja mitään varsinaista haittaa ei ole kenellekään.
Sitten ollaan ongelmissa, jos päässäni saan pakkomielteen, että minun tapani on kultainen standardi ja puolisoni pitää ehdottomasti siirtyä siihen. Jos ei siirry niin huomauttelen, raivoan, vittuilen asiasta joka kerralla uudelleen ja uudelleen suhteen loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen jolla ei ole traumoja, pinttyneitä tapoja tai tarvetta kontrolloida tekemisiäni?
Haluat siis löytää naisen joka käyttäytyy niin kuin sinä haluat? Eli se kenellä tässä on kontrollointitarvetta olet sinä. Kannattaa selvittää mistä se kumpuaa, ennen kuin edes yrität parisuhdetta kenenkään kanssa. Kuulostat aika joustamattomalta kumppanilta.
Erosin 40+ ja löysin samoja suht harvinaisia urheilulajeja kanssani harrastavan miehen. Ollaan rakennettu yhdessä omat rutiinit joista ei saa poiketa; aamukahvit (tummin tummapaahto) sängyssä joka ikinen aamu, ja illalla pitää pussata ennen nukkumaan menoa hyvät yöt toiselle.
Molemmat ollaan suunnilleen samalla tulotasolla, joten matkailu ja harrastaminen ei ole ongelma.
Oli ensimmäisestä tapaamisesta selvä että tämä on tässä. Ei se ole aina vaikeaa. Molemmat näki heti että tässä on mahdollisuus hyvään loppuelämään yhdessä, ja tehdään töitä sen eteen.
+40 naisillakin on hankala löytää kumppania. jos on tasapainossa itsensä kanssa, on helpompaa löytää kumppani. +40 naiset tuntuu olevan kovasti traumatisoituneita. ehkä edellisistä suhteista, tai jostain muusta, mutta aina on jotain taakkaa mukana ja se pilaa hyvätkin mahdollisuudet onnellisuuteen. +40 miehet taas ovat saaneet niin paljon pakkeja, etteivät alkuun juurikaan panosta treffailuun, tai asioihin, jotka johtavat seurusteluun. noin puolet avioliitoista päätyy eroon. eli loogiselle miehelle avioliitto alkaa olla kannattamaton sijoitus. asiaa tutkittuani, olen havainnut, että miehet pärjäävät omillaan huomattavasti paremmin kuin naiset. tämä pätee kaikkiin ikäluokkiin. johtuneeko siitä, että miehet saavat huomiota paljon naisia vähemmän, koko elämänsä ajan. ovat siis tottuneempia omillaan oloon. rahan osuutta en ottanut huomioon. että sellaista tänä aamuna.
Vierailija kirjoitti:
+40 naisillakin on hankala löytää kumppania. jos on tasapainossa itsensä kanssa, on helpompaa löytää kumppani. +40 naiset tuntuu olevan kovasti traumatisoituneita. ehkä edellisistä suhteista, tai jostain muusta, mutta aina on jotain taakkaa mukana ja se pilaa hyvätkin mahdollisuudet onnellisuuteen. +40 miehet taas ovat saaneet niin paljon pakkeja, etteivät alkuun juurikaan panosta treffailuun, tai asioihin, jotka johtavat seurusteluun. noin puolet avioliitoista päätyy eroon. eli loogiselle miehelle avioliitto alkaa olla kannattamaton sijoitus. asiaa tutkittuani, olen havainnut, että miehet pärjäävät omillaan huomattavasti paremmin kuin naiset. tämä pätee kaikkiin ikäluokkiin. johtuneeko siitä, että miehet saavat huomiota paljon naisia vähemmän, koko elämänsä ajan. ovat siis tottuneempia omillaan oloon. rahan osuutta en ottanut huomioon. että sellaista tänä aamuna.
Tilastojen valossa naiset kuitenkin pärjäävät paremmin yksin. Yksinäisillä miehillä saattaa elämään tulla se kuningas alkoholi ja liitännäissairaudet, mikä tilastoissa merkittävästi lyhentää sinkkumiesten elinikää Suomessa. Se että nainen tekee miehelle ruuat päivittäin tuo yleensä kasviksia ia salaattia ja kokojyviä lautaselle. Tilastojen tasolla sillä on merkitystä. Yksinäinen nainen myös luultavasti harrastaa kaikkea sosiaalista kuorolaulusta vesijoogaan ja ystävätoimintaan.
Alue: Aihe vapaa
Ei tuossa ole ongelmana se kahvi vaan ne raivarit. Eli kyse ei ole piintyneistä tavoista vaan kyvyttömyydestä hallita tunteitaan, raivariherkkyydestä. Pintyneet tavat eivät ole ongelma tasapainoisen, huomioivan, joustavan ja rennon ihmisen kohdalla, jolla ei ole mt-ongelmia, vihanhallintaongelmia, persoonallisuushäiriöitä, jne.