Sellainen ihminen, joka on kokenut kovia, on yleensä se empaattisin ihminen

Ei se kyllä noin mene, empaattisuus on enemmän luonteenpiirre, osin myös kasvatuksesta kiinni. Kovat kokemukset tekevät ihmisestä usein ennemmin kyynisen ja itseensä kääntyneen kuin empaattisen. Sitten taas semmoisen "pumpulissa kasvaneen" on helppo olla empaattinen ja uskoa hyvää kaikista, kun ei ole huonoja kokemuksia muista ihmisistä. Ja vaihtelua tietysti on paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Kovia kokenut ihminen on harvoin empaattinen, enemmän realisti, ja häntä ärsyttää ihmiset jotka valittaa ja vinkuu pienistä, vaikka ei toki sano sitä ääneen. Vaikuttaa ehkä empaattiselta mutta näin ei ole.

Sanotko että vaikeuksia kokenut ihminen muuttuu? Aika pintapuolinen väite yhtään mistään, ei ota huomioon muuttujia ja olosuhteita yms. 

Vierailija kirjoitti:

Jos saan tietää että toinen on ns. kovia kokenut niin en halua olla tekemisissä koska tiedän mitä nämä mielessään ajattelee meistä muista "lumihiutaleista". Esittävät päin naamaa kaikenlaista vaikka mielessään halveksuvat vain.

Mitä kuvia yrität tässä maalaata, miksi ja millä oikeutuksella? 

Vierailija kirjoitti:

Erityisope vois mennä takas kouluun vaikka. Ei sotketa lapsia tähän vaan kyse on aikuisista. Ja monet kovia kokeneet lapset ovat menestyneitä, ahkeria jne. Suomen historiasta löytyy monta esimerkkiä.

Mitä pidät menestymisenä tai sen standardina/mittapuuna? 

Olen yliempaattinen, sille ei voi mitään. Kovia kokenut. Oikeastaan mitä tiukemmalle menee sitä epäempaattisemmin on pakko käyttäytyä. Ei mulla ole varaa antaa jollekin lainaa kun se vaarantaa lasten ravinnonsaannin.

Vierailija kirjoitti:

Osittain olen eri mieltä. 

Itselläkin on ollut vaikeuksia, koulukiusaamista, keskenmenoja, murheita, sairauksia, masennusta yms mutta ei se saa mua juurikaan säälimään ihmisiä samassa tilanteessa vaan pikemminkin haluaisin potkia persuksille ja sanoa että tehkää tekin itse jotain asialle. Koen että jos minäkin, ihan tavis olen selvinnyt ja elän hyvää elämää muutkin pystyvät siihen. Itsesäälissä nyyhkimistä en vaan jaksa ymmärtää

Mullakin on ollut noita mainitsemiasi vaikeuksia, ja vielä päälle. Minä koen että en ole mikään ketään potkimaan, tai määrittelemään että toisen on pystyttävä siihen mihin minäkin pystyn. Se olisi itsensä ylentämistä ja toisen alentamista. En minä tiedä mitään toisen taakoista, voimavaroista, tai mistään. Varmasti sillä toisella on joku syy, että se ei pysty siihen mihin minä. Ei ole mitään syytä olettaa, että toisen huonompi asema on hänen huonouttaan tai paranisi minun potkimisillani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten päinvastoin, vähättelee kaikkia koska on itse kokenut pahemmin. Ei tarvitse mennä kuin masennuspiireihin niin siellä kilpaillaan kellä on kurjinta. Jos pääsee ylös sängystä niin ei ole Oikeaa Masennusta.

Yksi syy miksen mene vertaistukiryhmänä yms. on juurikin se etten halua olla surkuttelemassa kokemuksia tai märehtimässä ankeuksia. Ennemmin olen ratkaisukeskeinen.

Ainut syy miksi et mene vertaistukiryhmään, koska et uskalla käsitellä ongelmias, puhua niitä, sanoa ääneen minkä mörön olet työntänyt maton alle. Siksi esität parempaa kuin muut, ja syytät muita märehtijöiksi ja surkuttelijoiksi. Vaikka he ovat sinua rohkeampia ja ratkaisukeskeisempiä.

En ihan allekirjoita tuota väitettä. Henkilö joka on elänyt rankan elämän, jossa kokoajan on joutunut taistelemaan ja käyttämään kyynärpäitä olosuhteiden ja taustan johdosta, voi olla ihan päinvastoin. Häneltä ei löydy empatiaa kenellekään. On kylmäverinen henkilö, joka katsoo vain omaa etuansa aina, koska sillä hän on lopulta elämässään pärjännyt, koska ei ole ollut varaa empatiaan.