Sellainen ihminen, joka on kokenut kovia, on yleensä se empaattisin ihminen

Vierailija kirjoitti:

Keanu Reeves

Mitä hänestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten päinvastoin, vähättelee kaikkia koska on itse kokenut pahemmin. Ei tarvitse mennä kuin masennuspiireihin niin siellä kilpaillaan kellä on kurjinta. Jos pääsee ylös sängystä niin ei ole Oikeaa Masennusta.

Masentuneet? Turha tässä keskustelussa on mt-ongelmaisista puhua. Ei mt-ongelmaiset ole oikeesti sairaita. Ne on niitä heikkoja lellittyjä joille ei ole koskaan tapahtunut mitään pahaa. Se on sitä henkisen ryhdin puutetta.

🤣

Ne jotka on lapsena kokenut kovia ja selvinneet , ovat kylmiä toisia kohtaan. Mielestäni.

Se on ap joko tai. Kovat kokemukset kovettavat tai sitten jotkut ne voivat toki pehmentää. Ei voi etukäteen tietää.

Voi olla kuten aloittaja sanoo. Voi olla myös täysin päinvastoin.

Vangeista suuri osa on kokenut karun lapsuuden ja kokenut paljon väkivaltaa, hyväksikäyttöä ja osattomuutta ennen vankilaan päätymistään.

Kovia kokenut, otetaan esimerkiksi vaikka alkoholisti/päihdeperheessä kasvanut, voi reagoida tapahtuneisiin pääsääntöisesti kahdella tavalla:

1. Koska lapsuudenkodissani juotiin/narkattiin, ja tiedän mitä se saa aikaan, en halua koskaa toimia itse niin.

2. Koska lapsuudenkodissani juotiin/narkattiin, on elämäni pilalla ja siksi minäkin juon/narkkaan.

Ensimmäinen tapa olisi kaikkien kannalta hyödyllisempi, mutta toinen on valitettavan yleinen.

Ap:han sanoi, että nämä on harvassa. Kyse on kai lopulta siitä, että puhuuko ego vai pystyykö nousemaan sen yläpuolelle. Sulkeutuuko muilta vai kykeneekö antamaan aina vain uuden mahdollisuuden ihmisten hyvyydelle.

Itse olen kokenut kovia, mutta toisaalta sekin on subjektiivista. Minulla on esimerkiksi rakastava äiti ja aviomies. Välillä ainoat syyt elää. Ehkä ratkaisevaa onkin se, onko tullut ikinä rakastetuksi ja nähdyksi. Jos ei ole, on varmasti vaikeaa uskoa koko rakkauden olemassaoloon.

Omalla kohdalla tragediat ovat lopulta näyttäneet minulle, mikä itselleni on elämässä arvokkainta. Näitä asioita vaalin ja suojelen. Osaan olla kiitollinen jokaisesta ystävällisestä eleestä, koska olen saanut niin paljon paskaa niskaan. Olen parempi ihminen kuin olisin ilman traumojani, vaikka olen vieläkin puolikuntoinen.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään välttämättä. Esim. Aatu oli kovia kokenut...

YLEENSÄ, ei AINA.

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten päinvastoin, vähättelee kaikkia koska on itse kokenut pahemmin. Ei tarvitse mennä kuin masennuspiireihin niin siellä kilpaillaan kellä on kurjinta. Jos pääsee ylös sängystä niin ei ole Oikeaa Masennusta.

Kärsimysolympialaiset?

Osa kovettuu noista ja haluaa kostaa muille kokemansa vääryydet.

Toisin kuin monesti luullaan, omaan elämänviisauteeni kuuluu se, että KÄRSIMYS EI JALOSTA.

Se todella ON totta että kovia kokeneet on empaattisia ja monet hyväosaiset taas itsekkäitä ja työtjä. Tästä oli taannoin tutkimus, yritänpä etsiä ja linkittää sen jos löydän.

Mutta! Kovia kokeneen tulee ensin käsitellä asia itse. Jos tähän ei pysty niin silloin voi luisua katkeruuteen ja kostoon.

Itse olen erittäin kovia kokenut lapsena, siis sellainen lapsuus mistä moni on pysyvästi mt-ongelmainen ja työkyvytön. Minä kuitenkin selvisin ja tämän myötä yritän tuoda rakkautta ja myötätuntoa maailmaan. Sitä ei ole nykyaikana ollenkaan tarpeeksi.

Jossan määrin pitää paikkansa. Jossain määrin ihmistä jalostaa kärsimys.

Vierailija kirjoitti:

Kovia kokenut valikoi entistä tarkemmin onko empaattisuudelle aihetta vai ei. Pikkujutuista ei enää hätkähdetä.

Empatia tarkoittaa sitä, että osaa asttua toisen tilanteeseen. Empaattisuus on siis suureksi eduksi kun haluaa ennakoida toisen käyttäytymistä ja mahdollisesti manipuloida tai pettää heitä. Hyvä ominaisuus myyjille ja petoksien tehtailijoille. Sympatia on sitä, että asettuu toisen asemaan ja myötätuntee heidän tunteitaan, se on eri asia kun empatia.

Vierailija kirjoitti:

Se todella ON totta että kovia kokeneet on empaattisia ja monet hyväosaiset taas itsekkäitä ja työtjä. Tästä oli taannoin tutkimus, yritänpä etsiä ja linkittää sen jos löydän.

Mutta! Kovia kokeneen tulee ensin käsitellä asia itse. Jos tähän ei pysty niin silloin voi luisua katkeruuteen ja kostoon.

Itse olen erittäin kovia kokenut lapsena, siis sellainen lapsuus mistä moni on pysyvästi mt-ongelmainen ja työkyvytön. Minä kuitenkin selvisin ja tämän myötä yritän tuoda rakkautta ja myötätuntoa maailmaan. Sitä ei ole nykyaikana ollenkaan tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Jossan määrin pitää paikkansa. Jossain määrin ihmistä jalostaa kärsimys.

Tai sitten ei jalosta vaan ajaa alamäkeen, eikä ihminen palaa koskaan entiselleen. Lapsena koettu väkivalta jalostaa lähinnä valmiuteen käyttää sitä itse. Sehän nyt näkyy tällä hetkellä kadulla, että minkälainen kotikasvatus eri kulttuureilla on.

Vain, jos on tietoisuutta, halua ja kykyä käsitellä kokemansa ja saavuttaa rauha sen suhteen. Muuten kovat kokemukset kyllä useimmiten johtavat kovuuteen, kylmyyteen, jopa julmuuteen, ainakin mitä oman matkani varrella kohtaamiini ihmisiin on tullut.

Vierailija kirjoitti:

Jossan määrin pitää paikkansa. Jossain määrin ihmistä jalostaa kärsimys.

Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.

Vierailija kirjoitti:

Vain, jos on tietoisuutta, halua ja kykyä käsitellä kokemansa ja saavuttaa rauha sen suhteen. Muuten kovat kokemukset kyllä useimmiten johtavat kovuuteen, kylmyyteen, jopa julmuuteen, ainakin mitä oman matkani varrella kohtaamiini ihmisiin on tullut.

Niin pitää kestää ja olla viisaampi. Kyllä ainakin mä haluan olla empaattinen ehkä jonkun verran sympaattinenkin.

Osittain olen eri mieltä. 

Itselläkin on ollut vaikeuksia, koulukiusaamista, keskenmenoja, murheita, sairauksia, masennusta yms mutta ei se saa mua juurikaan säälimään ihmisiä samassa tilanteessa vaan pikemminkin haluaisin potkia persuksille ja sanoa että tehkää tekin itse jotain asialle. Koen että jos minäkin, ihan tavis olen selvinnyt ja elän hyvää elämää muutkin pystyvät siihen. Itsesäälissä nyyhkimistä en vaan jaksa ymmärtää