Sellainen ihminen, joka on kokenut kovia, on yleensä se empaattisin ihminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossan määrin pitää paikkansa. Jossain määrin ihmistä jalostaa kärsimys.

Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.

Niinhän jotkut sanovat. Mitä on tapahtunut?? Ihmisillä on erilaisia kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä ole. Kovia kokeneista kasvaa jo lapsesta pitäen pahoja, sosiopaatteja, kissan potkijoita ja nuorisorikollisia ilman mitään tunteita tai emptiaa. Ne on niitä ketkä isoimmalla todennäköisyydellä istuu vankilassa jo ennen parikymppisiä.

-erityisope

"Erityisopettajana" olet kyllä huolestuttavan pihalla psykologiasta. Kissan potkijoilla on jo valmiiksi psykopaatin aivot, ja huonot olosuhteet vain edesauttavat rikollista toimintaa. Kovia kokeneet voivat kyllä helposti ajautua kaidalle tielle, sillä heillä ei välttämättä ole mitään kotoa opittua mallia selviytyä elämästä perinteisillä keinoilla. Juuri tämän takia heitä tulisi varsinkin erityisopettajien toimesta tukea tavallista enemmän, jotta heistä kasvaisi kunnon kansalaisia. Miten kukaan lapsi, joka jo etukäteen tuomitaan sosiopaatiksi pelkästään sen perusteella mihin on syntynyt, voi mitenkään saada tarpeellisia eväitä elämään?

Vierailija kirjoitti:

Toisin kuin monesti luullaan, omaan elämänviisauteeni kuuluu se, että KÄRSIMYS EI JALOSTA.

harminlista

Zinc

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossan määrin pitää paikkansa. Jossain määrin ihmistä jalostaa kärsimys.

Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.

tuo ei pidä paikkansa.

Ei pidä paikkaansa! Niistä tulee pahimpia kiusaajia ja katkeria.... valittajia..

Empatia on pitkälti synnynnäistä.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään välttämättä. Esim. Aatu oli kovia kokenut...

Olihan sillä empatiaa. Ei olisi muuten ollut niin hyvä manipuloimaan ihmisiä.

Kovista kokemuksista ei voi päätellä tulevaa. Mahdollisuuksien kirjo lavea. Ääripäissä sitten itsensä kivikoviksi kovettaneet ja empaatikot.

47:lle:

"Mitä suurempi valhe, sitä helpommin se uppoaa massoihin."

Aatu

 Mielestäni empatia kehittyy myötäelämisen kautta. Esim. kun lapselle luetaan satuja. Lapsen tunteet kehittyy hahmojen kokemusten kautta.

Toki samoin tapahtuu jos näkee ihmisten kärsimyksiä.

Toki omatkin kokemukset  muokkaa empaattisuutta.

Korjaan; KATKERIN

Kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Kovia kokenut valikoi entistä tarkemmin onko empaattisuudelle aihetta vai ei. Pikkujutuista ei enää hätkähdetä.

Kyllä. Ns. pikkuharmeista ei irtoa enää tipaakaan empatiaa. Muutoinkin valitsen tarkoin kehen käytän voimavarojani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovia kokenut valikoi entistä tarkemmin onko empaattisuudelle aihetta vai ei. Pikkujutuista ei enää hätkähdetä.

Kyllä. Ns. pikkuharmeista ei irtoa enää tipaakaan empatiaa. Muutoinkin valitsen tarkoin kehen käytän voimavarojani.

Et siis kovin empaaattinen ole... "Laskelmoivaa empatiaa"

Vierailija kirjoitti:

Toisin kuin monesti luullaan, omaan elämänviisauteeni kuuluu se, että KÄRSIMYS EI JALOSTA.

Pitää paikkansa. Empaattisin ja ymmärtäväisin on hän, joka ei ole kokenut elämässä suuria kolhuja sillä hän onnellisen pystyy iloitsemaan myös toisten onnesta, kokematta jäävänsä paitsi.

Nykyään ruikutetaan niin vähästä. Ei tiedä, kuka lopulta on kokenut kovia.

Kyllä se on luonteesta kiinni. Jotkut on kilttejä ja empaattisia. Toiset voi olla ilkiöitä, vaikka lapsuus olisi ollut paras mahdollinen. Toki jos on syntynyt huonoihin oloihin ja kokenut vaikka koko ikänsä syrjintää ja kiusaamista, saattaa ihmisestä tulla itsestään kiusaaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovia kokenut valikoi entistä tarkemmin onko empaattisuudelle aihetta vai ei. Pikkujutuista ei enää hätkähdetä.

Kyllä. Ns. pikkuharmeista ei irtoa enää tipaakaan empatiaa. Muutoinkin valitsen tarkoin kehen käytän voimavarojani.

Et siis kovin empaaattinen ole... "Laskelmoivaa empatiaa"

Ei kyse ole laskelmoinnista, mutten suhtaudu enää empaattisesti, jos elämän suurin harmi on kynnen katkeaminen yms. enkä suostu roskaämpäriksi tai negatiivisten ajatusmallien testausalustaksi. Olen kohdannut siinä määrin heitä, jotka tahtovat siirtää omat ikävät kokemuksensa taakakseni, etten enää suostu kanssakärsijäksi vain, jotta heillä olisi parempi mieli omista kokemuksistaan. Kostaminen tai kokemusten siirtäminen ei paranna maailmaa ja teot joiden kohteeksi he ovat joutuneet ei ole vastuullani. Eli mentaliteetti, jossa oikeutetaan tietty käytös, koska on joutunut samanlaisen käytöksen kohteeksi ei saa minulta ymmärrystä saatika empatiaa tai sympatiaa.

Ei aina.,

Monista kovia kokeneista ei tule empaattisia vaan katkeria mikä sekin kyllä on minun mielestäni ymmärrettävää. Miksi jotkut saavat sen raskaimman repun kantaakseen?