Onko muilla miehillä tällaista ongelmaa, että haluaisi kyllä kumppanin, mutta ei kiinnostu kenestäkään?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on todella outo ilmiö. Olen siis itse naimisissa ja ollut saman miehen kanssa noin 20 vuotta, mutta tapaan jatkuvasti kiinnostavia miehiä. Heitä tulee vastaan töissä, harrastuksissa, taloyhtiön tapahtumissa, ihan vaikka missä. En siis todellakaan tee koskaan asialle mitään, koska en halua vaihtaa puolisoa. Mutta nyt täällä ihmiset kirjoittavat, etteivät koskaan kiinnostu kenestäkään? Ettei kukaan ikinä kolahda? Mistä ihmeestä se voi johtua? Minun silmiini maailma on täynnä toinen toistaan kiinnostavampia ihmisiä.

Tämä on juuri se, mikä erottaa helposti parisuhteen löytävät ihmiset ja ne, jotka eivät löydä suhdetta millään.

Näin naisena kun lukee teidän miesten kommentteja täällä siitä, miten on luottamus mennyt naisiin, niin tuntuu kyllä todella pahalta teidän puolesta, ihan oikeasti. Toivon todella, että te kaikki kuitenkin vielä löytäisitte jonkun mukavan ja luottamuksen arvoisen naisen, jonka kanssa löytyisi henkinen yhteys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän on maku mennyt naisiin.

Komppaan.

Ensimmäinen kommentti kertoo kaiken.

Nykyaika on aikalailla vienyt hohdon naiseuden ympäriltä.

Niin, me halusimme niin. Me nimittäin olemme ihmisiä, emme mitään hohtelevaa naiseutta. Me olemme ihmisiä ja vaadimme että meitä kohdellaan ihmisinä.

Deal with it.

Lähinnä tauteja tarkoitin.

Sekä selkärangattomuutta.

Joo, onhan tuo naisviha yleinen tauti.

Kaikkea ei voi leimata.

Itse tuon pöytään taudittomuuden, sitä moni nainen ei voi tarjota.

Laitat sitten ylänuolia omiin kommentteihisi. Säälittävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on todella outo ilmiö. Olen siis itse naimisissa ja ollut saman miehen kanssa noin 20 vuotta, mutta tapaan jatkuvasti kiinnostavia miehiä. Heitä tulee vastaan töissä, harrastuksissa, taloyhtiön tapahtumissa, ihan vaikka missä. En siis todellakaan tee koskaan asialle mitään, koska en halua vaihtaa puolisoa. Mutta nyt täällä ihmiset kirjoittavat, etteivät koskaan kiinnostu kenestäkään? Ettei kukaan ikinä kolahda? Mistä ihmeestä se voi johtua? Minun silmiini maailma on täynnä toinen toistaan kiinnostavampia ihmisiä.

Tämä on juuri se, mikä erottaa helposti parisuhteen löytävät ihmiset ja ne, jotka eivät löydä suhdetta millään.

Korjaan: ihmiset = naiset.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on todella outo ilmiö. Olen siis itse naimisissa ja ollut saman miehen kanssa noin 20 vuotta, mutta tapaan jatkuvasti kiinnostavia miehiä. Heitä tulee vastaan töissä, harrastuksissa, taloyhtiön tapahtumissa, ihan vaikka missä. En siis todellakaan tee koskaan asialle mitään, koska en halua vaihtaa puolisoa. Mutta nyt täällä ihmiset kirjoittavat, etteivät koskaan kiinnostu kenestäkään? Ettei kukaan ikinä kolahda? Mistä ihmeestä se voi johtua? Minun silmiini maailma on täynnä toinen toistaan kiinnostavampia ihmisiä.

Voin kertoa omalta kohdalta, että olen muutama vuosi viimeksi tavannut ihmisen, joka jollain tavalla kolahti ja kiinnosti. Hänen jälkeensä kukaan muu ei ole tuntunut samalta, mutta eri tavalla kiinnostavalta, mutta ne ovatkin sitten olleet varattuja. En tiedä, en ole nyt töistäkään, enkä mistään muualtakaan,en netissäkään kohdannut ketään sellaista, joka olisi kiinnostukseni herättänyt että haluaisin tavata. Pitäisikö vaihtaa työpaikkaa, ehkä koulu olisi sellainen paikka,missä joutuu olemaan tiiviimmin ja tutustumaan ihmisiin. Eikä kukaan sellainen, josta olisin heti kiinnostunut ole lähestynyt minua.

Vierailija kirjoitti:

On mielenkiinto mennyt yksin- ja keskinkertaiset eivät kiinnosta ja muunlaisia "salkkarifaneja" ei tunnu olevankaan. Niinja kakkuresepitien vaihtajia joka sekin pitää suorittaa kanalauman äänimaailmaa imitoiden.  Ja paneminen on saatapeen tärkeää "läheisyyttä".

Jos reseptejä vaihtavat salkkarifanit ei kiinnosta, niin kannattaisi etsiä korkeammin koulutetuista naisista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki viimeisten parin vuoden aikana tapailemani miehet ovat kertoneet olleensa tuollaisia, että moneen vuoteen ei ole kukaan kiinnostanut tai kolahtanut, ja jokainen heistä on kertonut olevansa hyvin nirso naisten suhteen. No, yllättäen nämä kaikki olisivat kuitenkin halunneet minun kanssani suhteeseen, mutta eivät sitten taas syystä tai toisesta kelvanneet minulle. Suomessa on kyllä selvästi kohtaanto-ongelma sinkkuihmisten kesken.

Sama kokemus ja itse sentään deittailen vain miehiä, jotka eivät etsi mitään vakavaa. Jokainen on kuitenkin halunnut hyvin nopeasti en oikean parisuhteen kanssani ja sitten suuttuneet, kun minä tosissani en ole ole etsinyt mitään vakavaa.

Eikä varmasti johdu siitä, että olisin jotenkin niin uskomaton, vaan tuosta mainitsemastasi kohtaanto-ongelmasta.

Ei vaan siitä, että heidän on psyykkisesti turvallista kiinnostua teistä, kun olette saavuttamattomia. Sama koskee etäsuhteita, joissa ei tavata fyysisesti, idoli-ihastuksia jne.

Oikea osoite olisi terapeutti, missä henkinen kasvu ja luottamusasiat kuntoon.

Jep, ja tuo perään itkeminenkin on puhdasta teatteria, jolla vakuutellaan itselle, että vika oli hylänneessä kumppanissa eikä itsessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on todella outo ilmiö. Olen siis itse naimisissa ja ollut saman miehen kanssa noin 20 vuotta, mutta tapaan jatkuvasti kiinnostavia miehiä. Heitä tulee vastaan töissä, harrastuksissa, taloyhtiön tapahtumissa, ihan vaikka missä. En siis todellakaan tee koskaan asialle mitään, koska en halua vaihtaa puolisoa. Mutta nyt täällä ihmiset kirjoittavat, etteivät koskaan kiinnostu kenestäkään? Ettei kukaan ikinä kolahda? Mistä ihmeestä se voi johtua? Minun silmiini maailma on täynnä toinen toistaan kiinnostavampia ihmisiä.

Voin kertoa omalta kohdalta, että olen muutama vuosi viimeksi tavannut ihmisen, joka jollain tavalla kolahti ja kiinnosti. Hänen jälkeensä kukaan muu ei ole tuntunut samalta, mutta eri tavalla kiinnostavalta, mutta ne ovatkin sitten olleet varattuja. En tiedä, en ole nyt töistäkään, enkä mistään muualtakaan,en netissäkään kohdannut ketään sellaista, joka olisi kiinnostukseni herättänyt että haluaisin tavata. Pitäisikö vaihtaa työpaikkaa, ehkä koulu olisi sellainen paikka,missä joutuu olemaan tiiviimmin ja tutustumaan ihmisiin. Eikä kukaan sellainen, josta olisin heti kiinnostunut ole lähestynyt minua.

ja olen nainen

Vierailija kirjoitti:

Mutta edelleen parisuhteeseen kelpaa vaatimattomampikin mies? Mitä tuossa sinun listauksessasi oli, mitä en naisista ymmärtäisi? Juuri sellainen kuvio, mitä itsekin ajattelen: menestynyt ja ultrakomea mies saa seksiä ja vaatimattomamman näköiset miehet eivät saa, mutta voivat löytää kyllä parisuhteen.

Eiköhän suurimmalla osalla parisuhteissakin seksiä ole. Mutta mikä sua siis tässä kuvailemassasi kuviossa ylipäänsä korventaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan itseni tästä aloituksesta.

Reilusti kolmekymppinen ja takana muutama vakavampi suhde, useampi irtosuhde.

Jokaisessa tilanteessa homma on mennyt niin, että nainen alkaa kaivamalla kaivaa minusta vikoja, latomaan jotain ärsyttäviä piikittelyjä ja jakelemaan täysin tarpeetonta kritiikkiä. Siinä sitten mukavasti alkanut juttu muuttuukin naisen vaatimuslistan ja alati muuttuvien mielihalujen täyttämiseksi eli minulle ylimääräiseksi työksi ja läpipompittavaksi esteradaksi. Tuossa kohtaa oma kiinnostus häviää kun pieru saharaan. Oon antanut suhteissa paljon ja saanut vaan kaikenlaista ämmäilyä vastineeksi.

Oon suht pitkä, hyvätuloinen, korkeekoulutettu, urheileva ja ihan ok näköinen tyyppi, jolla on suunnilleen kaikki pääkopassa ja elämässä kunnossa. Silti en ole koskaan kelvannut kenellekkään ihan vaan ihmisenä, vaan aina minua on vaadittu muovautumaan johonkin naisen fantasiasapluunaan.

Enää ei vaan jaksa kiinnostaa. Luottamus täysi nolla. Ei oo naiset kaiken sen säätämisen arvoisia. Keskityn nyt vain itseeni.

Mietin, mitä ne lisääntyvät vaatimukset sitten ovat olleet? Itse haluaisin miehen, jonka kanssa on selvät, yhteiset sävelet, mitä suhteelta ja elämältä halutaan. Niin ei tulis yllätyksiä, jos toinen haluaakin vähemmän tai enemmän kuin toinen. Jos mies haluaisi vain maata sohvalla työpäivän päätteeksi ja minä halusin sitä omakotitaloa tai olemassa olevan talon laittoa, niin voisihan siitä valitusta aiheutua. Silloin meillä olis näkemyseroja siitä mitä halutaan ja siksipä ennen suhteeseen menoa kannattaa jutella mitä halutaan. 

Tajuatko yhtään miltä tuo kuulostaa? Haluat talon miehen rahoilla ja mies sai edes levätä työpäivänsä jälkeen. MEE TÖIHIN.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta edelleen parisuhteeseen kelpaa vaatimattomampikin mies? Mitä tuossa sinun listauksessasi oli, mitä en naisista ymmärtäisi? Juuri sellainen kuvio, mitä itsekin ajattelen: menestynyt ja ultrakomea mies saa seksiä ja vaatimattomamman näköiset miehet eivät saa, mutta voivat löytää kyllä parisuhteen.

Eiköhän suurimmalla osalla parisuhteissakin seksiä ole. Mutta mikä sua siis tässä kuvailemassasi kuviossa ylipäänsä korventaa?

Se, että miehiä syytetään ja pilkataan siitä, että naiset valitaan "väärin" kriteerein pelkän ulkonäön perusteella, eikä vaivauduta edes tutustumaan oman tasoisiin naisiin. Sen sijaan naiset saavat valitsevana osapuolena toimia juuri, kuten haluavat. Ja yleensä ulkoisin perustein, kuten miehetkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan itseni tästä aloituksesta.

Reilusti kolmekymppinen ja takana muutama vakavampi suhde, useampi irtosuhde.

Jokaisessa tilanteessa homma on mennyt niin, että nainen alkaa kaivamalla kaivaa minusta vikoja, latomaan jotain ärsyttäviä piikittelyjä ja jakelemaan täysin tarpeetonta kritiikkiä. Siinä sitten mukavasti alkanut juttu muuttuukin naisen vaatimuslistan ja alati muuttuvien mielihalujen täyttämiseksi eli minulle ylimääräiseksi työksi ja läpipompittavaksi esteradaksi. Tuossa kohtaa oma kiinnostus häviää kun pieru saharaan. Oon antanut suhteissa paljon ja saanut vaan kaikenlaista ämmäilyä vastineeksi.

Oon suht pitkä, hyvätuloinen, korkeekoulutettu, urheileva ja ihan ok näköinen tyyppi, jolla on suunnilleen kaikki pääkopassa ja elämässä kunnossa. Silti en ole koskaan kelvannut kenellekkään ihan vaan ihmisenä, vaan aina minua on vaadittu muovautumaan johonkin naisen fantasiasapluunaan.

Enää ei vaan jaksa kiinnostaa. Luottamus täysi nolla. Ei oo naiset kaiken sen säätämisen arvoisia. Keskityn nyt vain itseeni.

Kerro esimerkkejä mitä olet antanut suhteeseen ja jaksoitko ylläpitää samaa käytöstä alun jälkeen.

Olen eri.

Kaksi kertaa elämässäni olen ollut rakastunut ja molemmilla kerroilla laittanut itseni 100% peliin niin henkisesti kuin fyysisesti.

Vastineeksi olen saanut toteuttaa naisen toivomuksia ja vaatimuksia ilman, että nainen on juurikaan panostanut minuun. Sen verran vain, että olen pysynyt koukussa ja toteuttanut niitä toiveita. Lopulta minut on jätetty ja rikottu.

Enää näitä ei tarvitse miettiä, kun en ole enää valmis panostamaan naiseen. Henkisesti en vain enää jaksa lähteä siihen. Ei tosin olisi taloudellisestikaan varaa, siksi suuret velat edellisistä vaatimuksista jotka jäivät täysin minun taakakseni. Eli ei siis ole pelkoa, että naiset minusta enää kiinnostuisikaan. Läheisyyttä toki kaipaan, mutta en siis jaksa enää panostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On mielenkiinto mennyt yksin- ja keskinkertaiset eivät kiinnosta ja muunlaisia "salkkarifaneja" ei tunnu olevankaan. Niinja kakkuresepitien vaihtajia joka sekin pitää suorittaa kanalauman äänimaailmaa imitoiden.  Ja paneminen on saatapeen tärkeää "läheisyyttä".

Jos reseptejä vaihtavat salkkarifanit ei kiinnosta, niin kannattaisi etsiä korkeammin koulutetuista naisista?

En etsi yhtään mitään ja korkeakoulutettua naista ei duunarimies kiinnosta :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on todella outo ilmiö. Olen siis itse naimisissa ja ollut saman miehen kanssa noin 20 vuotta, mutta tapaan jatkuvasti kiinnostavia miehiä. Heitä tulee vastaan töissä, harrastuksissa, taloyhtiön tapahtumissa, ihan vaikka missä. En siis todellakaan tee koskaan asialle mitään, koska en halua vaihtaa puolisoa. Mutta nyt täällä ihmiset kirjoittavat, etteivät koskaan kiinnostu kenestäkään? Ettei kukaan ikinä kolahda? Mistä ihmeestä se voi johtua? Minun silmiini maailma on täynnä toinen toistaan kiinnostavampia ihmisiä.

Voin kertoa omalta kohdalta, että olen muutama vuosi viimeksi tavannut ihmisen, joka jollain tavalla kolahti ja kiinnosti. Hänen jälkeensä kukaan muu ei ole tuntunut samalta, mutta eri tavalla kiinnostavalta, mutta ne ovatkin sitten olleet varattuja. En tiedä, en ole nyt töistäkään, enkä mistään muualtakaan,en netissäkään kohdannut ketään sellaista, joka olisi kiinnostukseni herättänyt että haluaisin tavata. Pitäisikö vaihtaa työpaikkaa, ehkä koulu olisi sellainen paikka,missä joutuu olemaan tiiviimmin ja tutustumaan ihmisiin. Eikä kukaan sellainen, josta olisin heti kiinnostunut ole lähestynyt minua.

ja olen nainen

Sinulla ei ole kovin vahva identiteetti eikä korkea älykkyysosamäärä, kun viehätyt jo tavan taulapäistä!

Vierailija kirjoitti:

Kaikki viimeisten parin vuoden aikana tapailemani miehet ovat kertoneet olleensa tuollaisia, että moneen vuoteen ei ole kukaan kiinnostanut tai kolahtanut, ja jokainen heistä on kertonut olevansa hyvin nirso naisten suhteen. No, yllättäen nämä kaikki olisivat kuitenkin halunneet minun kanssani suhteeseen, mutta eivät sitten taas syystä tai toisesta kelvanneet minulle. Suomessa on kyllä selvästi kohtaanto-ongelma sinkkuihmisten kesken.

Oletko huomannut että nimenomaan naiset sanovat usein että he rakastuivat vääränlaisen ihmiseen.

Olisko kohtaamis ongelman syynä se että miehet ja naiset rakastuu liian helposti vääränlaisiin ihmisiin.

Vastaavasti. Mitä enempi ikää, sen valikoivammaksi muuttuu? Niin miehet kuin naisetkin. Ainakin minä. Nykyisen kumppanin kanssa olen ollut nyt noin 1,5 vuotta, enkä ole vielä 100% varma nimenomaan minun omista tunteista.

M54

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaa kasvatus ja instituutioiden rapistuminen johtavat siihen, että ihmiset eivät pariudu. Eivät pariudu, koska ei ole yhdistäviä juttuja. Juuri tämän vuoksi pitää olla tiukat normit ja käyttäytymissäännöt ja kouluissa kuria ja opettaa, että tietyissä tilanteissa käyttäydytään ja toimitaan tietyllä tavalla. Tytöille pitää opettaa ruuanlaittotaidot, pojille se, miten polkupyörä korjataan tai seinät tapetoidaan. Silloin kaikki tietävät, mitä lisäarvoa toinen tuo elämään. Vapaa kasvatus ja yksilöllisyyden korostus tekee kaikista uniikkeja lumihiutaleita, jolloin kukaan ei löydä kaltaistaan. Tarvitaan yhtenäistävää kasvatusta ja kulttuuria ja individualismin ihannoinnin lopettamista. Suoria rivejä, kollektiivisuutta ja yhteisöllisyyttä yksilöllisyyden korostamisen sijaan.

Voi hauukoootus..

Miksi IHMEESSÄ tämä kommentti on poistettu? Mitä asiatonta tuossa oli, osuiko liikaa maaliin vai mikä mättää?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on todella outo ilmiö. Olen siis itse naimisissa ja ollut saman miehen kanssa noin 20 vuotta, mutta tapaan jatkuvasti kiinnostavia miehiä. Heitä tulee vastaan töissä, harrastuksissa, taloyhtiön tapahtumissa, ihan vaikka missä. En siis todellakaan tee koskaan asialle mitään, koska en halua vaihtaa puolisoa. Mutta nyt täällä ihmiset kirjoittavat, etteivät koskaan kiinnostu kenestäkään? Ettei kukaan ikinä kolahda? Mistä ihmeestä se voi johtua? Minun silmiini maailma on täynnä toinen toistaan kiinnostavampia ihmisiä.

Parisuhteessa itseluottamus on aivan eri tasoa ja on helpompi kiinnostua kaikesta. Mitä kauemmin olet ollut sinkkuna ja mitä enemmän on tullut pettymyksiä parisuhteissa, sen vaikeampi on kiinnostua kenestäkään.

Itse olen aivan eri ihminen parisuhteessa kuin sinkkuna. Paljon valoisampi siis suhteessa ollessani. On vain helpompi ja vapautuneempi olla. Pois lukien tietenkin eroprosessiaika.

M

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki viimeisten parin vuoden aikana tapailemani miehet ovat kertoneet olleensa tuollaisia, että moneen vuoteen ei ole kukaan kiinnostanut tai kolahtanut, ja jokainen heistä on kertonut olevansa hyvin nirso naisten suhteen. No, yllättäen nämä kaikki olisivat kuitenkin halunneet minun kanssani suhteeseen, mutta eivät sitten taas syystä tai toisesta kelvanneet minulle. Suomessa on kyllä selvästi kohtaanto-ongelma sinkkuihmisten kesken.

Sama kokemus ja itse sentään deittailen vain miehiä, jotka eivät etsi mitään vakavaa. Jokainen on kuitenkin halunnut hyvin nopeasti en oikean parisuhteen kanssani ja sitten suuttuneet, kun minä tosissani en ole ole etsinyt mitään vakavaa.

Eikä varmasti johdu siitä, että olisin jotenkin niin uskomaton, vaan tuosta mainitsemastasi kohtaanto-ongelmasta.

Ei vaan siitä, että heidän on psyykkisesti turvallista kiinnostua teistä, kun olette saavuttamattomia. Sama koskee etäsuhteita, joissa ei tavata fyysisesti, idoli-ihastuksia jne.

Oikea osoite olisi terapeutti, missä henkinen kasvu ja luottamusasiat kuntoon.

Ei ole välttämättä pelkästään kyse edes tuosta, että se olisi turvallista. Ihmisen mieli tuntuu muutenkin olevan rakennettu niin, että helposti haluaa juuri sitä mikä on vaikea saavuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Se, että miehiä syytetään ja pilkataan siitä, että naiset valitaan "väärin" kriteerein pelkän ulkonäön perusteella, eikä vaivauduta edes tutustumaan oman tasoisiin naisiin. Sen sijaan naiset saavat valitsevana osapuolena toimia juuri, kuten haluavat. Ja yleensä ulkoisin perustein, kuten miehetkin.

Yhtälailla naisia syytetään ja pilkataan siitä, että kiinnostaa vain miehen komeus, lompakko, status ja blaablaablaa. Kuka nyt jaksaa toisia syytellä milloin mistäkin, mitä väliä sillä on? Lopulta kaikki tekevät valintansa omine perusteineen ja _saavat_ niin tehdä. Keneltä sä lupaa ja hyväksyntää odotat omille valinnoillesi?

Juurikin näin-olin itse 2 v erossa ja löysin TInderistä kumppanin, jonka kanssa kemiat pelasi-hän oli tavatessamme komea,raitis ja työssäkäyvä insinööri.Yllätys,yllätys 15 v nuorempi.Komppaan kirjoittajaa,joka korosti,että mitä vähemmän vaatimuksia,sitä helpompaa löytää kumppani.T Puuma