Miten tulette toimeen kaikkea pelkäävien ihmisten kanssa? kyse pelokkuudesta, joka näyttäytyy huolena

Vierailija kirjoitti:

Thermacellin mainitseminen vei pohjan koko aloitukselta. Kyseessä on sen tason myrkky, että hävettää luonto-alan ihmisenä ettei sitä ole vielä saatu kiellettyä. En suostu menemään mihinkään jossa tuota tappoainetta käytetään. Oikeasti samantasoista kuin antaisi lapsensa imeskellä lyijymaalia tai ruikkisi vähän papan vanhaa ddt:tä sisällä inisevien hyttysten päälle.

Minusta tämä keskustelu on hieno huolestuneiden kokoomtumisajo.

Aihe on selvä ja esimerkkejä lukuisia (lista edempänä), mutta nyt ollaan kolmatta sivua jumissa siinä yhdessä ainoassa huolessa. Ja ollaan loppuaika, vaikka aihetta on yritetty selventää ja viestiä tarkentaa. Mutta ei. Huolestuja huolestuu, sokaistuu kaikelle paitsi uhkalle eikä edes viestiketju netissä ole riittävän vähäpätöinen, että voisi ottaa rennosti.

Lista esimerkeistä:

Laiturilla ei saa juosta, koska laudat voi katketa.

Itä-helsingissä ei voi edes isompi lapsi mennä yksin ulos ilman aikuista, koska vaarallista.

Metvurstia ei saa syödä viikottain, koska paljon suolaa.

Pörssisähköä ei kannata ottaa, koska ei tiedä, saako sitä koskaan enää vaihdettua toiseen sopimukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Thermacellin mainitseminen vei pohjan koko aloitukselta. Kyseessä on sen tason myrkky, että hävettää luonto-alan ihmisenä ettei sitä ole vielä saatu kiellettyä. En suostu menemään mihinkään jossa tuota tappoainetta käytetään. Oikeasti samantasoista kuin antaisi lapsensa imeskellä lyijymaalia tai ruikkisi vähän papan vanhaa ddt:tä sisällä inisevien hyttysten päälle.

Minusta tämä keskustelu on hieno huolestuneiden kokoomtumisajo.

Aihe on selvä ja esimerkkejä lukuisia (lista edempänä), mutta nyt ollaan kolmatta sivua jumissa siinä yhdessä ainoassa huolessa. Ja ollaan loppuaika, vaikka aihetta on yritetty selventää ja viestiä tarkentaa. Mutta ei. Huolestuja huolestuu, sokaistuu kaikelle paitsi uhkalle eikä edes viestiketju netissä ole riittävän vähäpätöinen, että voisi ottaa rennosti.

Lista esimerkeistä:

Laiturilla ei saa juosta, koska laudat voi katketa.

Itä-helsingissä ei voi edes isompi lapsi mennä yksin ulos ilman aikuista, koska vaarallista.

Metvurstia ei saa syödä viikottain, koska paljon suolaa.

Pörssisähköä ei kannata ottaa, koska ei tiedä, saako sitä koskaan enää vaihdettua toiseen sopimukseen.

En ole huolestuja, kiitos huolehtimisesta. Oli vaan täysin typerää laittaa aloitukseen asia, josta kannattaa oikeasti huolestua. Olisiko reaktiosi samanlainen, jos thermacellin tilalla olisi ollut vaikka "taaperon pitäisi kuulemma käyttää turvavyötä mutkun se ei tykkää" tai "syötän suklaata koiralleni, kaikki valittaa mutta Musti niiiiin nauttii siitä"?

Mulla OLI yksi sukulaistäti tällainen. Miehensä ei saanut alkaa harrastamaan kilpapyöräilyä , koska voi kaatua. Minä (nainen) en saanut mennä kahden miehen (omani ja hänen) kanssa veneellä onkimaan, koska vene voi kaatua. Miehensä ja mun mies olis saanut mennä. Paljon muutakin omituista naisessa oli joten näytin perävalot ja hyvä niin. Kyllä nämä on mt-ongelmaisia.

Kyllä se on niin, että jokaisessa persoonallisuustyypissä on omat hyvät ja huonot puolensa. Ylivarovaiset eivät joudu onnettomuuksiin esimerkiksi. Tuskin he apn elämään yrittävät puuttua. Tuo thermacelin käyttö taas ei liity teemaan mitenkään. Sitä nyt ei kukaan järkevä ihminen käytä. Pölyttäjät on ihmisen ruoantuotannolle elintärkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Olen itse tuollainen, että pelkään kaikkea. En tiedä miten saisin rentouduttua ihan arjessa tavallisena päivänä, koko ajan jännitys päällä ja pelot estää tekemästä monia asioita.

Eikö yhtään harmita kun elämä menee turhaan pelkäämiseen? Vinkki viisi: Terapiasta voi saada apua

Tiedätkö, että vittuilemalla et saavuta yhtään mitään. Et yhtään mitään.

Olet etuoikeutettu, koska oma elämäsi on ollut turvallisempaa, etkä ole sairastunut tällaiseen.

Vinkki viisi siis sinulle: Älä mahtaile ja vittuile, voi sanoa myös asiallisesti.

Terapiaan ei ole muuten ihan helppo päästä, ja siellä ei ole ihan helppo päästä kiinni ongelmien juurisyihin.

On ihan tasan oma valinta pelätä kaikkea koko ajan, se on opittu turvakeino hallita maailmaa. Koskaan ei pety kun aina pelkää pahinta. Muttei myöskään nauti mistään.

Rahalla terapiaan pääsee kuka vaan ja se on rankkaa oppimista omasta itsestään ja mitä pitää oppia ajattelemaan uudella tavalla. Mutta kukaan muu ei ole vastuussa kenenkään peloista kuin pelkääjä itse. Kukaan muu ei voi auttaa eikä ole pelkojen syy; turha syyttää vanhempia tai vanhoja traumoja.

Huoh.

Jos koko lapsuus on ollut aivan hirveä, niin napsauttamalla ei opi oikeaa tapaa elää, ja jos ilkeillään, se vain syventää tilaa.

Tottakai pitää itse tehdä asioita korjatakseen tilanteen, mutta ei se korjaannu, jos ei näe sitä todellista syytä. Ja kyllä se on ihan järkiään se lapsuuden kasvuympäristö, joka tällaista tekee.

Rahaa pitkäkestoiseen terapiaan ei ole kenellä tahansa. Taas tyypillinen kommentti ihmiseltä, jolla ei ole ollut tällaisia ongelmia.

Ehkä sinun oma turvakeinosi on tuo selviytyjän asenne? Hieno juttu sinulle.

Kannustan todellakin kaikkia pelkääviä käsittelemäån ja tutkailemaan juttua, netistä löytyy nykyään ihan hyviä terapia-aineistoja, esim. Terveyskylästä.

Suosittelen tutustumaan myös ylivirittyneeseen hermostoon, monella käy kroppakin ylikierroksilla koko ajan, kun on tottunut ylivirittyneessä tilassa pelkäämään mahdollisia uhkia koko ajan. (Ja se todellakin tulee sieltä lapsuudesta, eikä ole itse valittua. Toki joutuu itse valitsemaan sen, että tiedostaa ongelman ja alkaa korjata sitä, mutta turha siitä on vittuilla, jos sitä ei esim. ylivirittyneen ja siten ylirasittuneen kehollisen tilan takia ole havainnoinut. Monesti tuo tila myös sairastuttaa fyysisesti, ja se vie oman energiansa.)

Thermacell - heitto oli typerä, mutta aihe koskettaa itseä niin kommentoin silti.

Äitini keksii kaikenlaisia kauhuskenaarioita jotka olen aikuisiällä tajunnut varmaan pakko-oireiseksi häiriöksi tai jotain. En saanut syödä purkkaa etten tukehdu, en saanut pyöräillä, äitini uskalsi ajaa vain yhtä tiettyä reittiä tiettyihin paikkoihin ja jos joutui kiertämään tietyön takia, hän veti tien sivuun täysin paniikissa. Uusia ruokia ei voinut tehdä koska ne saattoivat palaa pohjaan ja pilata kattilat, pesukoneessa sai pestä vain pari vaatetta kerrallaan ettei se mene rikki... Näitä riittää. On ollut suuri työ oppia pois noista outouksista, kun ne on oppinut normaalina käytöksenä lapsuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan tunne tätä ihmistyyppiä?

Oma äitini on tällainen ihmistyyppi. Lapsuudesta saakka aina kaikkeen negatiivinen kommentti siitä mikä on vaarallista tai menee kuitenkin pieleen. Pelkää kaikkea maan ja taivaan väliltä (paitsi oikeasti vaarallisia asioita). Rasittavaahan se on.

Tällaisille ihmisille on varmasti lapsuudessa tapahtunut jokin yllättävä onnettomuus. Omasta läheisestäni tiedän, että hän kaikesta huolehtimalla (ja hän myös etsii vikoja kaikista muista kuin itsestään, jos jotain tapahtuu) yrittää vakuuttaa itselleen, että hänelle ei koskaan kävisi niin kuin naapurin Marketalle. Hän on tarpeeksi älykäs nähdäkseen vaarat ja välttääkseen niitä.

Harmi vain, että elämä on arvaamatonta.

No metukkaa ei kyllä tosiaan kannata syödä. Ihminen tarvii ihan hiton vähän suolaa, ja kaikki ylimäärä on pahasta.

Mutta tietysti tässä nyt yritetään keskustella laajemmasta ongelmasta.

Onhan tuollainen äärimmäisyyksiin meno aika helvetin raskasta. Varmaan huomauttaisin jotenkin kohteliaasti ja lämpimästi. Koska joku traumataustahan tuollaisen aiheuttaa.

Tässä pitää muistaa että asia voi olla geeni perintöä josta sitten haarautuu erityyppisiä ongelmia. Minulla on paha ahtaanpaikan kammo, nuorin lapseni on  katastrofiajattelija, vanhemmalla on pakkomielteisiä ajatuksia ja terveysahdistusta, siskolla sosiaalinen ahdistus hänen lapsistaan toinen saa panikki kohtauksia ilman löydettyä syytä ja toisella on paha bakteerien pelko ja vielä vähän muutakin. Luulen että se perittiin isän puolelta, hänellä oli ahtaanpaikankammo ja kuuleman mukaan muitakin tälläisiä juttua suvussa. Geeni perintöa ei niin vain terapialla saa poistettua, ainut mitä voi toivoa on ettei tulevat sukupolvet peri sitä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä pitää muistaa että asia voi olla geeni perintöä josta sitten haarautuu erityyppisiä ongelmia. Minulla on paha ahtaanpaikan kammo, nuorin lapseni on  katastrofiajattelija, vanhemmalla on pakkomielteisiä ajatuksia ja terveysahdistusta, siskolla sosiaalinen ahdistus hänen lapsistaan toinen saa panikki kohtauksia ilman löydettyä syytä ja toisella on paha bakteerien pelko ja vielä vähän muutakin. Luulen että se perittiin isän puolelta, hänellä oli ahtaanpaikankammo ja kuuleman mukaan muitakin tälläisiä juttua suvussa. Geeni perintöa ei niin vain terapialla saa poistettua, ainut mitä voi toivoa on ettei tulevat sukupolvet peri sitä.

Itseasiassa geenit on pohjalla toki, mutta niiden vaikutus suhteessa elinympäristöön on pieni. Se suurin tekijä periytyvyyteen on todennäköisesti siis toimintamallit, jotka on opittu vanhemmilta.

On surullista ja vaarallista ajatella, että asiaa ei voisi muuttaa. Geenit aktivoituu ja passivoituu ympäristön vaikutuksesta. Ei niitä minään tuomiona kannata pitää.

Fyysisissäkin sairaustiloissa kyllähän elintavoilla voi asioita muuttaa paljonkin, vähentää riskejä, saada jo puhjenneen sairauden remissioon jne.

Itse olen tällainen. Mulla on realistisia pelkoja ja epärealistisia, mutta aika usein nykyään tunnistan ne realistiset ja niitä hulluimpia en ota puheeksi.

Musta pidetään töissä, koska huomaan pienimmätkin vaaranpaikat ammatissa jossa niitä ei saisi olla ja mun jäljiltä prosessit on turvallisempia kuin ennen. Osunut ammatinvalinta siis.

Olen tällainen siksi, koska isäni on ja hänen äitinsä jne. Linkittyy vahvasti siihen, että ahdistunut ja neuroottinen mieli ei jotenkin osaa olla näkemättä katastrofia joka paikassa. Varsinkin kun perusturvallisuuteni järkkyi, koska melkein kuolin yhteen sairauteen joka ei yleensä tapa tyyliin ketään, meni loppukin luotto siihen, että asiat voivat mennä myös hyvin.

Vanhempana olo tämän piirteen kanssa on yhtä helvettiä, mutta myös estänyt lastani tekemästä tyhmiä asioita. Yritän silti tosi paljon hillitä pelkojani lapsen suuntaan, koska toivon, että hänestä kasvaisi vähemmän ahdistunut ja neuroottinen ihminen.

Mielestäni kuitenkin monet ihmiset ottavat asialliset kysymyksetkin turhana pelkona, koska eivät jaksa välittää tai ottaa selvää.

Esimerkiksi jos sanoisin, että onko tämä monttu tulossa liian lähellä kuusen juuria, järkevintä olisi tutkia asia ja edetä jos ei ole. Sen sijaan joku "no eihän se nyt ole, älä aina pelkää" on täydellinen mitätöinti ja myös idiotismia, koska mistä tämä ihminen sen tietäisi jos ei ole tarkistanut. Ja siinä tapauksessa hän sanoisi, ei, tarkistin asian netistä ja kuusen juuret kasvavat eniten alaspäin (en siis tiedä onko näin, mutta tämä esimerkkinä).

Minulle itselleni olisi parasta jos huoleni otetaan tosissaan ja osoitetaan vääräksi perustellen. Olan kohauttamisella tai välttelyllä tulee todella hylätty ja mitätöity olo, samoin naureskelulla. Joskus toki ne huolet ovat ihan hulluja, mutta voisi kai niihinkin vastata asiallisesti. Usein näin tosin ei käy.

Olen itse se "arkajalka" ja minun kanssani tulee toimeen, jos antaa minun tehdä asiat omalla tavallani. Pyrin olemaan puuttumatta muiden asioihin, mutta jos näen vaaranpaikan, sanon sen ääneen. Minä päätän miten toimin lapseni kanssa. Ihmiset saa aivan rauhassa pitää minua kaikkea pelkäävänä tyyppinä.

Mutta oikeasti, jättäisitkö sinä sanomatta näissä tilanteissa?

- Taaperolle on puettu liian isot pelastusliivit ja haararemmiä ei ole kiinnitetty.

- Lapsen turvaistuin on kiinnitetty väärin.

-Kylpyhuoneeseen on jätetty vauvan kylpyvati vesineen päivineen ja ovi auki. Perheessä reilu vuosikas lapsi.

- Pinnasängyn vieressä on seinäkiinnitteisen yövalon johto (kuristumisvaara).

Monesti ihminen ei tule ajatelleeksi, että jokin asia voi olla vaarallista. Mietin aina miten asiasta sanon ja yritän sanoa mahdollisimman neutraalisti ja ystävällisesti, ilman minkäänlaista syyttävää äänensävyä. Entä jos en sanoisi mitään ja jotain kävisi? En voisi elää asian kanssa, olinhan huomannut asian. Entä jos lapsen huoltaja/hoitaja ei ollut huomannut tätä vaaraa.

Omat lapseni saavat kyllä juosta, kiipeillä ja tehdä paljon muitakin asioita. Olen kuitenkin tietyistä turvallisuuteen liittyvistä asioista tarkka. (Turvaistuin, pyöräilykypärä, pelastusliivit jne.) Tiedostan, että äärimmäisestä huolellisuudesta huolimatta jotain voi aina käydä, mutta kyse onkin riskien minimoimisesta. Minun mielestäni on varsin luonnollista, että yritän toimia mahdollisimman turvallisesti, mutta ai hitto että tämä rassaa joitakin ihmisiä. Olen kuullut, että olen liian tarkka, kyllähän nyt lyhyen matkan voi kuljettaa ilman turvaistuinta/väärän kokoisilla pelastusliiveillä/käyttää väärän kokoista noin 20 vuotta vanhaa pyöräilykypärää. Olin kuulemma hysteerinen, kun ulkomailla suuressa kaupungissa reissatessa en antanut kaksivuotiaan pellavapään juoksennella jalkakäytävällä ilman että aikuinen pitää kädestä kiinni.

Ymmärrän, että kaltaiseni ihmisen kanssa voi olla sietämätöntä elää ja olla. Voin kuitenkin kertoa, että minunkin on toisinaan vaikea olla ja elää sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät mieti sekuntiakaan onko jokin asia turvallista tai edes järkevää.

Miisku kirjoitti:

Olen itse se "arkajalka" ja minun kanssani tulee toimeen, jos antaa minun tehdä asiat omalla tavallani. Pyrin olemaan puuttumatta muiden asioihin, mutta jos näen vaaranpaikan, sanon sen ääneen. Minä päätän miten toimin lapseni kanssa. Ihmiset saa aivan rauhassa pitää minua kaikkea pelkäävänä tyyppinä.

Mutta oikeasti, jättäisitkö sinä sanomatta näissä tilanteissa?

- Taaperolle on puettu liian isot pelastusliivit ja haararemmiä ei ole kiinnitetty.

- Lapsen turvaistuin on kiinnitetty väärin.

-Kylpyhuoneeseen on jätetty vauvan kylpyvati vesineen päivineen ja ovi auki. Perheessä reilu vuosikas lapsi.

- Pinnasängyn vieressä on seinäkiinnitteisen yövalon johto (kuristumisvaara).

Monesti ihminen ei tule ajatelleeksi, että jokin asia voi olla vaarallista. Mietin aina miten asiasta sanon ja yritän sanoa mahdollisimman neutraalisti ja ystävällisesti, ilman minkäänlaista syyttävää äänensävyä. Entä jos en sanoisi mitään ja jotain kävisi? En voisi elää asian kanssa, olinhan huomannut asian. Entä jos lapsen huoltaja/hoitaja ei ollut huomannut tätä vaaraa.

Omat lapseni saavat kyllä juosta, kiipeillä ja tehdä paljon muitakin asioita. Olen kuitenkin tietyistä turvallisuuteen liittyvistä asioista tarkka. (Turvaistuin, pyöräilykypärä, pelastusliivit jne.) Tiedostan, että äärimmäisestä huolellisuudesta huolimatta jotain voi aina käydä, mutta kyse onkin riskien minimoimisesta. Minun mielestäni on varsin luonnollista, että yritän toimia mahdollisimman turvallisesti, mutta ai hitto että tämä rassaa joitakin ihmisiä. Olen kuullut, että olen liian tarkka, kyllähän nyt lyhyen matkan voi kuljettaa ilman turvaistuinta/väärän kokoisilla pelastusliiveillä/käyttää väärän kokoista noin 20 vuotta vanhaa pyöräilykypärää. Olin kuulemma hysteerinen, kun ulkomailla suuressa kaupungissa reissatessa en antanut kaksivuotiaan pellavapään juoksennella jalkakäytävällä ilman että aikuinen pitää kädestä kiinni.

Ymmärrän, että kaltaiseni ihmisen kanssa voi olla sietämätöntä elää ja olla. Voin kuitenkin kertoa, että minunkin on toisinaan vaikea olla ja elää sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät mieti sekuntiakaan onko jokin asia turvallista tai edes järkevää.

Luojan kiitos, että sanot tämän ääneen! Minua on syyllistetty pelottelusta, kun eräs äiti istui autossa lapsi kantorepussa etupuolella ja veti turvavyön heidän molempien päältä. Lapsi olisi saanut murskavamman jos olisi tullut kolari. On ihan hirveää joskus elää tällaisten Hulda Huolettomien keskellä.

Thermacell on siitä hyvä esimerkki, että sitä pelätään, vaikka se on hyväksytty tuote. Pelkääjät pelkäävät, vaikka lupa käyttöön on annettu. Jos se oikeasti olisi tosi haitallinen, niin käyttö kiellettäisiin.

Mutta pelkääjä ei näitä tutkimuksia usko. Hän pelkää silti.

Vierailija kirjoitti:

Thermacell on siitä hyvä esimerkki, että sitä pelätään, vaikka se on hyväksytty tuote. Pelkääjät pelkäävät, vaikka lupa käyttöön on annettu. Jos se oikeasti olisi tosi haitallinen, niin käyttö kiellettäisiin.

Mutta pelkääjä ei näitä tutkimuksia usko. Hän pelkää silti.

Thermacelliä ei ole tutkittu sen kummemmin. Kemikaalien hyväksymisprosessi ei ole sellainen kuin suurin osa luulee.

Vierailija kirjoitti:

Thermacell on siitä hyvä esimerkki, että sitä pelätään, vaikka se on hyväksytty tuote. Pelkääjät pelkäävät, vaikka lupa käyttöön on annettu. Jos se oikeasti olisi tosi haitallinen, niin käyttö kiellettäisiin.

Mutta pelkääjä ei näitä tutkimuksia usko. Hän pelkää silti.

Eli tämä on taas tätä pralletriinin valkopesua.

Se on hermomyrkky, joka hengitettynä ihmiselle vaarallista.

Koeta nyt miettiä miten se mehiläinen jaksaa tehdä niitä kulmalaskuja ja suunnistaa pralletriinipäissään?

Se on hyväksytty aika rajoitettuun käyttöön (ei esim. kukkivien kukkien lähelle), mutta eihän kukaan mitään ohjekirjoja lue, tai jos lukee, naurahtaa. Siellä ne mökkipihoissa pöhisee kukka-amppeleiden keskellä, eikä keään kiinnosta. Vielä.

Hyväksyminen johtuu myös siitä, että systeemi on vähän rampa: Pitäisi osoittaa miten on haitallinen, ja kun pitkäaikaisnäyttöä ei toistaiseksi ole, ei ole lihaksia kieltää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Thermacell on siitä hyvä esimerkki, että sitä pelätään, vaikka se on hyväksytty tuote. Pelkääjät pelkäävät, vaikka lupa käyttöön on annettu. Jos se oikeasti olisi tosi haitallinen, niin käyttö kiellettäisiin.

Mutta pelkääjä ei näitä tutkimuksia usko. Hän pelkää silti.

Eli tämä on taas tätä pralletriinin valkopesua.

Se on hermomyrkky, joka hengitettynä ihmiselle vaarallista.

Koeta nyt miettiä miten se mehiläinen jaksaa tehdä niitä kulmalaskuja ja suunnistaa pralletriinipäissään?

Se on hyväksytty aika rajoitettuun käyttöön (ei esim. kukkivien kukkien lähelle), mutta eihän kukaan mitään ohjekirjoja lue, tai jos lukee, naurahtaa. Siellä ne mökkipihoissa pöhisee kukka-amppeleiden keskellä, eikä keään kiinnosta. Vielä.

Hyväksyminen johtuu myös siitä, että systeemi on vähän rampa: Pitäisi osoittaa miten on haitallinen, ja kun pitkäaikaisnäyttöä ei toistaiseksi ole, ei ole lihaksia kieltää.

Millä perusteella sinä tiedät asiasta enemmän kuin ympäristökeskus ja muut asiantuntijat ja virkavalta?

Itse käytän thermacelliä sen vuosi, että suomessa ollaan niiiiiin varovaisia, ettei ole tosikaan. Kaikki kielletään, jos vain voi kieltää. Jos jotain ei ole kielletty, niin se ei voi olla oikeasti vaarallinen.

Miisku kirjoitti:

Olen itse se "arkajalka" ja minun kanssani tulee toimeen, jos antaa minun tehdä asiat omalla tavallani. Pyrin olemaan puuttumatta muiden asioihin, mutta jos näen vaaranpaikan, sanon sen ääneen. Minä päätän miten toimin lapseni kanssa. Ihmiset saa aivan rauhassa pitää minua kaikkea pelkäävänä tyyppinä.

Mutta oikeasti, jättäisitkö sinä sanomatta näissä tilanteissa?

- Taaperolle on puettu liian isot pelastusliivit ja haararemmiä ei ole kiinnitetty.

- Lapsen turvaistuin on kiinnitetty väärin.

-Kylpyhuoneeseen on jätetty vauvan kylpyvati vesineen päivineen ja ovi auki. Perheessä reilu vuosikas lapsi.

- Pinnasängyn vieressä on seinäkiinnitteisen yövalon johto (kuristumisvaara).

Monesti ihminen ei tule ajatelleeksi, että jokin asia voi olla vaarallista. Mietin aina miten asiasta sanon ja yritän sanoa mahdollisimman neutraalisti ja ystävällisesti, ilman minkäänlaista syyttävää äänensävyä. Entä jos en sanoisi mitään ja jotain kävisi? En voisi elää asian kanssa, olinhan huomannut asian. Entä jos lapsen huoltaja/hoitaja ei ollut huomannut tätä vaaraa.

Omat lapseni saavat kyllä juosta, kiipeillä ja tehdä paljon muitakin asioita. Olen kuitenkin tietyistä turvallisuuteen liittyvistä asioista tarkka. (Turvaistuin, pyöräilykypärä, pelastusliivit jne.) Tiedostan, että äärimmäisestä huolellisuudesta huolimatta jotain voi aina käydä, mutta kyse onkin riskien minimoimisesta. Minun mielestäni on varsin luonnollista, että yritän toimia mahdollisimman turvallisesti, mutta ai hitto että tämä rassaa joitakin ihmisiä. Olen kuullut, että olen liian tarkka, kyllähän nyt lyhyen matkan voi kuljettaa ilman turvaistuinta/väärän kokoisilla pelastusliiveillä/käyttää väärän kokoista noin 20 vuotta vanhaa pyöräilykypärää. Olin kuulemma hysteerinen, kun ulkomailla suuressa kaupungissa reissatessa en antanut kaksivuotiaan pellavapään juoksennella jalkakäytävällä ilman että aikuinen pitää kädestä kiinni.

Ymmärrän, että kaltaiseni ihmisen kanssa voi olla sietämätöntä elää ja olla. Voin kuitenkin kertoa, että minunkin on toisinaan vaikea olla ja elää sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät mieti sekuntiakaan onko jokin asia turvallista tai edes järkevää.

Ap linjoilla.

En tarkoita tuollaisia hengenvaarallisia tilanteita. Eli oikeasti jos jotain menee pieleen, niin hengenlähtö on varma. Tarkoitan asioita, joilla ei loppupeleissä ole oikeasti merkitystä. Kaiken voi korjata, jos menee pieleen.

Toivon, että Thermacell-keskustelu loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Miisku kirjoitti:

Olen itse se "arkajalka" ja minun kanssani tulee toimeen, jos antaa minun tehdä asiat omalla tavallani. Pyrin olemaan puuttumatta muiden asioihin, mutta jos näen vaaranpaikan, sanon sen ääneen. Minä päätän miten toimin lapseni kanssa. Ihmiset saa aivan rauhassa pitää minua kaikkea pelkäävänä tyyppinä.

Mutta oikeasti, jättäisitkö sinä sanomatta näissä tilanteissa?

- Taaperolle on puettu liian isot pelastusliivit ja haararemmiä ei ole kiinnitetty.

- Lapsen turvaistuin on kiinnitetty väärin.

-Kylpyhuoneeseen on jätetty vauvan kylpyvati vesineen päivineen ja ovi auki. Perheessä reilu vuosikas lapsi.

- Pinnasängyn vieressä on seinäkiinnitteisen yövalon johto (kuristumisvaara).

Monesti ihminen ei tule ajatelleeksi, että jokin asia voi olla vaarallista. Mietin aina miten asiasta sanon ja yritän sanoa mahdollisimman neutraalisti ja ystävällisesti, ilman minkäänlaista syyttävää äänensävyä. Entä jos en sanoisi mitään ja jotain kävisi? En voisi elää asian kanssa, olinhan huomannut asian. Entä jos lapsen huoltaja/hoitaja ei ollut huomannut tätä vaaraa.

Omat lapseni saavat kyllä juosta, kiipeillä ja tehdä paljon muitakin asioita. Olen kuitenkin tietyistä turvallisuuteen liittyvistä asioista tarkka. (Turvaistuin, pyöräilykypärä, pelastusliivit jne.) Tiedostan, että äärimmäisestä huolellisuudesta huolimatta jotain voi aina käydä, mutta kyse onkin riskien minimoimisesta. Minun mielestäni on varsin luonnollista, että yritän toimia mahdollisimman turvallisesti, mutta ai hitto että tämä rassaa joitakin ihmisiä. Olen kuullut, että olen liian tarkka, kyllähän nyt lyhyen matkan voi kuljettaa ilman turvaistuinta/väärän kokoisilla pelastusliiveillä/käyttää väärän kokoista noin 20 vuotta vanhaa pyöräilykypärää. Olin kuulemma hysteerinen, kun ulkomailla suuressa kaupungissa reissatessa en antanut kaksivuotiaan pellavapään juoksennella jalkakäytävällä ilman että aikuinen pitää kädestä kiinni.

Ymmärrän, että kaltaiseni ihmisen kanssa voi olla sietämätöntä elää ja olla. Voin kuitenkin kertoa, että minunkin on toisinaan vaikea olla ja elää sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät mieti sekuntiakaan onko jokin asia turvallista tai edes järkevää.

Ap linjoilla.

En tarkoita tuollaisia hengenvaarallisia tilanteita. Eli oikeasti jos jotain menee pieleen, niin hengenlähtö on varma. Tarkoitan asioita, joilla ei loppupeleissä ole oikeasti merkitystä. Kaiken voi korjata, jos menee pieleen.

Toivon, että Thermacell-keskustelu loppuu.

Ap jatkaa:

Ehkä olen väärässä Thermacellin turvallisuudesta, mutta listani on osoitus siitä, kuinka pelkäävä ihminen murentaa kaiken luottamuksen siihen, mitä sanoo. Kun on tottunut kuulemaan ihme asioita, niin tärkeät asiat menevät listan jatkoksi.