Ostatko itse oman autosi vai ostaako mies perheen kaikki autot?

Ymmärrän autoista sen verran, että olen aina ostanut itse omat autoni. Moni miespuolinen autokauppas on ollut huuli pyöreänä, kun päteminen ei ole onnistunut.

Minä (nainen) olen tehnyt meidän perheeseen ostettavista autoista ostopäätökset, vaikka mies niillä pääsääntöisesti ajelee.

Mies saa ostaa mulle uuden auton, jos haluaisi. Voisin ostaa myös itse. Uskoisin, että meillä voisi olla molemmilla omat autot, helpompi lähteä molempien minne haluaa ja jos toinen on käytössä, niin toisellakin pääsee. Tai sitten meillä olis vaan yks auto.

Aikaa sitten mentiin autokauppaan ja myyjä sitten jutteli mieheni kanssa. Jossain vaiheessa mieheni tuumasi myyjälle, että ihan kiva tässä on autoista jutella, mutta vaimoni on kylläkin se, jonka kanssa sinun kanattaisi kauppaa oikeasti vääntää ja esitellä autoa. Oli automyyjällä pikkasen naama punastunut. Mutta hyvin tuli kaupanpäällisinä metalliväri ja kalliit vanteet...

Mies ostaa kaikki autot aina. Toivon vaan väriä.

Samoin mies hoitaa saunan ja uunin lämmityksen tai kaikki mihin liittyy tulta kun pelkään sitä.

Ihan itse valitsin, koeajoin, neuvottelin ja maksoin auton.

Ei ole miestä. Itte pitää kaikki hoitaa.

Meillä on 4 autoa, joista minä olen ostanut 2.

Minua ei autot kiinnosta, enkä jaksa merkkeihin ja malleihin perehtyä. Mieheni on hoitanut molempien autot, huollot ja renkaanvaihdot. Minulle riittää että auto kulkee eteenpäin, kesällä on ilmastointi ja talvella webasto. Osaan itsekin vaihtaa renkaita ym mutta mies hoitaa ne mielellään. Minä olen ominut pyykinpesun kokonaan 😅

Meillä mies maksaa auton, minä valitsen, yleensä ajan aina uudella autolla, miehellä ei korttia. Jännä juttu on jos joku mies tulee kyselemään autosta jotain niin aina puhutaan miehelle vaikka hän ei sitä aja, eikä muutenkaan ymmärrä autoista hölkäsen  pöläystä,

Mies ostaa ja huoltaa/korjaa meidän autot.

Olen tavannut automyyjän, joka kätteli vain miestä, vaikka minä ostin auton. Se oli sitä aikaa, kun mies oikeasti ymmärsi autoista enemmän kuin minä. Käytetyn auton ostossa se on iso etu, jos siitä ymmärtää edes jotain.

Nyt meillä ovat tyttäretkin ostaneet itse autonsa, ja sitten myyneet niitä minulle. Mies on ostanut autoja kaikkein vähiten sen jälkeen, kun tytöt ovat saaneet ajokortit.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ei ole miestä tiellä. Tiedän tasan tarkkaan, mitä autossa pitää olla tai mitä ei pidä olla. Jotkut asiat sitten on plussaa.

Meikkivalo on tärkeä ja turvavyöt plussaa.

Itse valitsin ja maksoin autoni. Samoin huollot hoidan itse. Poika käytti autoani jonkin aikaa kotona asuessaan. Opetuksellisessa mielessä hän vaihtoi renkaat ja käytti auton katsastuksessa silloin.

Haaveilen uudemmasta autosta. Tuolla kippanalla alkaa olemaan ikää ja iän tuomia vaivoja. Ihan niin kuin omistajallaan.

Perheessä ei ole mistä, on vain minä. Eli ostan itse autoni.

Naimisissa ollessani minä valitsin ja maksoin kyllä oman autoni, mutta mies sai (parempana neuvottelijana) tingata sitten autokaupassa.

Valitsen omat autoni itse, maksan ne ja huollot itse. Samoin tekee puoliso. Hän valitsee itselleen sopivan, maksaa ja huollattaa. Emme puutu toistemme valintoihin.

Ostetaan yhdessä. Meillä on samanlainen maku, joten ei tarvii kinastella. Viimeksi tosin valitsin myös irrotettavan vetokoukun uutta autoa tilatessamme. N47

Enemmän tai vähemmän yhdessä asioita pohditaan, lopullisen päätöksen tekee kuski itse. Meillä on molemmilla omat autot ja hieman poikkeavat toiveet siitä millaisella autolla halutaan ajaa, joten tämä toimii hyvin.

Meillä on yksi auto, jota mä pääasiassa ajan. Valitaan se yhdessä, mies on itse alalla, joten hänellä on enemmän tietoa autoista ja korjaa ne itse.

Mies osti meidän käyttöauton. Itse ostin oman kyykkypyörän.